Esikoista yrittämään 2012!

Ihana päivä ollut tänään! Otin työpäivän jälkeen uudella terassillamme aurinkoa ja kirjoittelin gradua. Pitäisi ehtiä valmistumaan vielä tämän lukuvuoden aikana kun uhkaa tuo opintoaika loppua.. jaiks. Sekin vielä tässä

Lauwra Ajattelin, että kuuntelen gyneä. Jos hän ehdottaa jotain tutkimuksia niin sitten tehdään, muussa tapauksessa jatkamme samaan malliin. Yritän tässä nyt aktiivisesti unohtaa itse "yrittämisen" ja keskittyä tähän vauva-haaveiluun pelkästään. Nytkin tuolla vasemman munasarjan paikkeilla tykyttelee ovista ennakoiden, mutta yritän sulkea sen mielestäni

Cumina Tiedän, että tuntuu ikävältä aloittaa uudessa työssä ja samalla yrittää lasta. Mutta toisaalta jos itselle on se oikea aika antaa vauvan tulla, niin ei sitä kauheasti kannata muiden mielipiteitä ajatella. Ja työsuhdetta ei saa koeajallakaan katkaista raskauden takia! Asiat tärkeysjärjestykseen Ja tämä sun ystävä on kyllä todella kauhea, jos suhtautuu noin pieneen elämän alkuun. Ei alkio ole mikään "helposti pois hoidettava ongelma"! Se on potentiaalinen uusi ihminen..

Pinna toivottavasti teillä kuitenkin tärppää ennen mahdollista taukoa! Ei tosiaan olla mitään lapsettomia, mutta tämä tuntuu uskomattomalta miten nopeasti tässä on puoli vuotta vierähtänyt yrittäessä! Jos toinenkin puoli vuotta menee yhtä nopeasti niin tässä on vuosi kasassa ennen kuin huomaakaan. Silloin joulukuun alussa kun lopetin pillerit niin vuoden yrittäminen tuntui ikuisuudelta. Ei tunnu enää

Lapsimääristä olitte jutelleet. Minä haluaisin kolme lasta ja mieheni kaksi. Olen itse ainut lapsi ja jossain määrin myös kärsinyt sisaruttomuudesta. Jos se vain on mahdollista niin haluaisin sen kolme

 

Huomenta! Negahan sieltä tuli, mutta sehän oli odotettavissa... Nyt vain tämä kesä ois maltettava napsia e:tä naamaan (ilman unohduksia)...
Mäkin kommentoin nyt tähän lapsimäärään (ku kaikki muutki ..). Aiemmin ajattelin, että yksi lapsi riittää. Mieheni haluis useamman (en tiedä monta, en ole udellut). Tällä hetkellä se 2 lasta tuntuis ihan sopivalta.

 

Mary Ann: Tuossa vaiheessa kun tietää, että kohta pääsee alottamaan yrittämisen, sitä muuttuu uskomattoman malttamattomaksi. Aika tuntu kuluvan kamalan hitaasti. Nyt kun vihdoin yritys on päällä (yk2) sitä ei oo enään läheskään niin malttamaton tai hypi seinille kyseisen aiheen kanssa =) Sitä on vaan niiin onnellinen, että kaikkien näiden vuosien jälkeen on vihdoin päässy edes yrittämään. Se tieto pienen pienestä mahollisuudesta olla raskaana lämmittää mieltä joka päivä Koita saada päivät kulumaan…

 

Kieltämättä oli hieno tunne kun gyne sanoi maaliskuussa revittyään kierukan irti, että "kierukka on nyt pois ja raskautuminen mahdollista". Se oli hurjaa!

Istun vapaapäivän kunniaksi terassilla ottamassa aurinkoa, lueskelen hyvää kirjaa ja katson koiran touhuiluja. Alan päästä taas haaveiluun mukaan toissapäiväisen pettymyksen jälkeen. Eilinen oli kamalin päivä ikinä, kuukautiskivut yllätti mut aivan totaalisesti töissä :/ heikotti, oksetti ja kramppasi... Mies haki kesken päivän mut ja 800mg buranan ja päikkäreitten jälkeen olin taas hengissä. Nyt kyllä toivon todella raskautuvani tästä kierrosta, jotta en joudu enää kestää näitä kipuja!

 

Täällä odotellaan ekoja luomumenkkoja. Kp 30 nyt menossa, toivottavasti ei kovin pitkäksi venähdä. Liekö edes sitten ovuloinut silloin kp 14 oireista huolimatta, kun menkkoja ei kuulu. Tai sitten en toimikaan ollenkaan niinkuin oppikirjat sanoo (eli menkat tulee 12-16pv ovulaatiosta). Nyt tänään sitten toki päähän jo pälkähti, että en kait mä nyt paksuuntua ole voinut (epätodennäköistähän se on). Laskeskelin, että siitä suojaamattomasta yhdynnästä tulee reippaammin aikaa sillai, että testiä voisi tehdä maanantaina, jos menkkoja ei kuulu. Koska nyt kun tämä raskausvaihtoehto on päähäni pälkähtänyt, niin jotenkin pelkään että se sitten itsessään viivyttää menkkoja. Tai sitten yksinkertaisesti mun kroppa menee siihen noin 33pv:n kiertoon mikä mulla oli edelliselläkin pilleritauolla. Pitäisi vain jaksaa malttaa ja odottaa.

Mary Ann: Tervetuloa!

Adalina: Meillähän ei mitään yritystä ole aloitettu, eikä edes minkäänlaista tietoa koska aloiteltaisiin. En oikein itsestänikään tiedä mitä haluan, ja mies nyt tuntuu olevan sangen negatiivisesti suhtautuva. Välillä jopa niin, että saa mut stressaamaan siitä, että haluaako se lapsia ikinä. Heh, no tästähän on kyllä ollut puhetta jo aiemminkin ketjussa.

 

Hyvää yötä vaan. Pää käy niin ettei uni tule. Tajusin taas ja muistan nyt tännekin laittaa että samaan aikaan kun kipuilen tän yrityämisen kans. Itken ja katkeroiduin ja koen maailman tuskaa ja mitä kaikkea. Niin yhtä aikaa takaraivossani pelkään hirveesti että mitäs jos tärppää? Siis voiko enää pöllömpi olla. Että vaikka kaipaan suunnatomasti omaa vauvaa ja roolia olla äiti niin yhtä paljon pelottaa. Onko kukaan muu kokenut samaa? Luulen että jos vaikka kesän aikana plussais niin ei tämä pelko ainakaan rauhottuis. Niin niin outoa. Ei ihme että valvottaa.

 

Pinna, kyllähän tuon ymmärtää! Mulla ainakin oli alkuviikosta, kun menkat siis oli kaksi päivää "myöhässä", kamala pelko, että apua jos mä nyt todella olenkin raskaana. Sitten ehdin taas iloita asiasta ja menkkojen alkaminen tuntui tosi pahalta...

Kyllä mä voin myöntää, että pelottaa perkeleesti. Koko elämähän siinä muuttuu. Jos mun mies ei olisi mua 5 vuotta vanhempi ja sillä ei ois ollut vauvakuumetta jo vuosia, niin mä todennäköisesti vielä jarruttelisin. Ollaan seurusteltu vasta reilut kolme vuotta ja mä kyllä pelkään, että miten käy meidän yhteisen ajan sitten kun vauva tulee. Tottakai se muuttaa parin suhteita, mutta... Lisäksi mua pelottaa töiden kanssa kun on määräaikaisena. Tahtoisin, että olisi työpaikka johon palata äippälomalta :$ Ja kyllä mua pelottaa myös, että millainen äiti musta tulee. Miehen sisko on joku äitien roolimalli, esikoistaan hoiti kotona kouluikään asti ja nyt kokee kauheaa tuskaa kun joutui nuorimmaisen kohdalla menemään töihin reilun vuoden jälkeen. Mulle työt on tärkeä osa elämääni, enkä voi kuvitellakaan olevani kotona 3 vuotta... Yhteiskunnan silmissä tulen olemaan huono äiti.

Minäkin manasin maanantaina miehelle, että "meille ei tuu ikinä vauvaa" vaikka ihan turhaa se oli. Olisi kyllä paljon helpompaa kun TIETÄISI milloin meillä tärppää. 3kk yrittämistä on mennyt hujauksessa, toivottavasti sitä ei vaan huomaa, että kohta aikaa on kulunut vuosi :O
Nojoo, aika epämääräistä vuodatusta...

 

Oon ehtiny niin monta vuotta miettiä tätä vauva-asiaa ja varautua henkisesti ja taloudellisesti, joten aika vähän pelkoja aiheeseen liitty. Ainoana pelkona on, tuleeko meillä miehen kanssa enään oikeasti kahden keskistä aikaa…miten parisuhde? Oltu 10 vuotta yhdessä (9 avoliitossa), joten totuttu olemaan kahdestaan ja nauttimaan toistemme jakamattomasta huomiosta :heart:

lauwra: Minäkin varmasti yhteiskunnan (ja toisten äitien) silmissä tulisin olemaan huono äiti. Sen otan kuitenkin sillä asenteella, että eihän sitä ennenkään ole ulkopuolisten mielipiteistä välittäny, joten miksi nytkään!

 

Onko täällä muitakin, jotka seuraa Nelosen Vauvan tarinaa? :heart: Eihän ne jaksot juurikaan toisistaan eroo mut jotenkin oon koukuttunu siihen nyt työttömyysaikanani.
Mä oon kans miettiny tota parisuhdeasiaa... Kuitenkin vuosi on melko vähän aikaa seurustelua. Mut uskon, että kyllä sille parisuhteellekin riittää taas jossain vaiheessa aikaa. Sitä paitsi, en edes usko, että plussataan heti, joten saadaan me tätä parisuhteilua harrastaa mahdollisesti pitkäänkin ennen kuin se muuttuu isinä ja äitinä oloksi. Se kolmas perheenjäsen, rinsessa/rinssi, on kuitenkin molempien pitkäaikainen haave. Ollaan ehdottomasti perheenperustamiseen suuntautuneita, kypsiä (tai vähemmän kypsiä jos meidän juttuja kuuntelee ) aikuisia ihmisiä.
Voi olla et pidän taukoo täällä jossain vaiheessa kesää kun tulee kesäkiireet ja yritän kai normalisoida tätä kuumetta (helpommin sanottu kuin tehty). Mutta takas ollaan tulossa syksyllä kommentoimaan fiiliksiä kun yritys on päällä. Mut kyl tuonne juhannukseen asti ainakin täällä hengailen ennen taukoa.

 

Mary Ann, itsekin katselin sarjaa kun olin työttömänä mutta katsoin kyllä kaikki mitä vaan telkkarista tuli Tuosta ajasta johtuu nykyinen Emmerdale-koukuttumiseni myös...

Juttelin tänään ystäväni (ainoan joka tietää näistä meidän vauvapuuhista) kanssa ja mietittiin, että josko varaisin ajan gynelle seuraavan ovulaation aikoihin. Kierto on nyt olut 31 ja 33 päivää, joten ovis ajoittuisi jonnekin kp 18 paikkeille. Varaisin ajan noille kohdille, niin gyne voisi ultrata ja bongata kypsyvän munasolun. Varmistuisin siitä, että todella ovuloin ja samalla voisi muutenkin paikat tarkistuttaa. Ajattelin myös pyytää reseptin kunnon kipulääkkeisiin menkkojen varalta, enää en aio niiden takia kärsiä yhtä pahasti kuin tässä kierrossa...

Mitä mieltä ^suunnitelmasta? Turhaa ja kallista (yksityisellä varmaan n.70e)? vai järkevää? Samalla vois muutenkin tehdä jotain suunnitelmaa, että jos ei kesän jälkeen kuulu niin tulisi tarkempiin tutkimuksiin yms...

 

Tervetuloa tuntoilemaan Mary Ann

Täällä dpo 9 (siis mikäli sikäli ovis oli sillon kuin pikkulimat) ja ei minkään valtakunnan oiretta paitsi sama tissikipu mikä edellisessäkin kierrossa. Ainut ero on se, että viimekierros myös nännit oli jäätävän kipeät ja nyt ne on vaan arat (toivottavasti naapurit ei näe ikkunasta kun tässä nännejäni puristelen tutkailevasti). Eli huonolta näyttää Viimekierrossa (eka luomukierto) oli muutenkin kamalasti oiretta, nippailua, turvotusta ja vaikka mitä.

Mulla pitäs ens perjantaina,eli viikon päästä, alkaa menkat jos ne ois niin kiltit että tulisivat ajallaan niinku viimekierrossa. Viimekierrossa lupasin etten testaa enää niin aikaisin tässä kierrossa,mutta nyt on yks asia joka mieltä vaivaa. Eli harrastan joogaa ja oon siinä jo vähän edenneempien ryhmässä jossa tehdään asanoita joita ei saa tehdä silloin kun on raskaana (kohtuun kohdistuu kiertoa ja painetta). Siksi mietin kuitenkin että pitäsköhän testata alkuviikosta jos oiskin tärppi käynyt? Ei sillä että ajattelisin, että se nyt yhden kerran joogasta kesken menisi mutta ei painaisi sitten omaa mieltä niin paljoa. Sanokaa mulle että kannattaa testata niin saan teiltäkin hyväksynnän

Mutta yhtäkaikki, ihan kivasti mennyt tämä "treenaaminen" niinkuin miehen kanssa naureskellaan mutta todellisuudessa ei paljoo naurata vaikka edelleenkin tiedostan että vasta yk 2. Silti, ei se asia miksikään muutu että haluaisin edelleenkin olla raskaana.

 

Muksutar: testaile vaan niin sillähän se sitten selviää

Pinna: Mua pelottaa kanssa ihan kauheesti vaikka samaan aikaan toivon raskautta. Onhan se lapsi niin elämää mullistava asia. Pelottaa juurikin se kahdenkeskinen aika, minkälainen isä mies on ja millainen äiti minä olen ja siiten se taloudellinen puoli. Mutta samaan aikaa pelottaa, että mitä jos en koskaan tulekaan raskaaksi. Turhaan mietitään liikaa näitä asioita, koska yleinsä asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella.


Lauwra: Sun suunnitelmat kuulostaa ihan kivoilta, varsinkin jos ne antavat sulle mielenrauhaa. Itsekkin mietin jos kävisin kesällä yksityisellä gynellä tarkistuttamassa paikat perusteellisesti.

Mulla on nyt kp10 jaolen jonkinlaisia tuntemuksia alavatsalla havainnut. Eilen oli jotain tosi terävää kipua hetken ja tänään pidemmän aikaa aamupäivästä jomotusta alavatsalla. Oli myös olevinaan oksettava olo, ja jos mulla ei olisi just ollut menkkoja, olisin varmaan tehnyt raskaustestin. Mutta ehkä ne kipuilut vaan enteilee ovulaatiota. Olen nyt kahtena päivänä tikutellut ja saanut ovistesteihin haamut. Nyt vaan kyttään, että milloin alkaa viiva tummunemaan.

On ollut aika kiireistä koulussa ja töissä, mutta ensi viikolla sitten valmistunkin ja olen enää töissä. Eli yksi stressin aihe vähemmän. Odotan niin paljon ensi perjantaita, koska pidämme hirveeeeeeet bileet luokkalaisten kanssa.
Sitten alkaakin työt ihan kunnolla ja sain muuten syyskuun loppuun asti työsopimuksen. Tietää ainakin mitä sinne syksyyn asti tekee,siistiä!

Kuulin muuten viikko sitten taas 2 raskausuutista tältä kylältä. Miten on mahdollista, että täällä on koko ajan joku tuttu paksuna. Vai johtuuko kenties siitä, ettei paikkakunnalla ole sitten muuta tekemistä kuin juoda ja panna? No ei vaan...

Onkos kukaan istutellut köynnöshortensioita? Istutin pari taimenta männyn juureen ja se on kuulemma hidaskasvuinen kasvi. Mietin vaan,että kuinka hidas se sitten käytännössä on?

 

Tyhjä olo. Tänään lorahti yk9 alkaneeksi. Mä luulen et syön noi lääkkert mitäon määrätty ja sit saa olla. Ei mulla oo mahdollisuuksia jatkaa mitään hoitoa sen enempää. Ja paussiin on enää puolivuotta.

 

Voi pinna :hug: jaksamista sinne!

onnea Rone työpaikasta! ja köynnöshortensioista en tiedä yhtään mitään tai ylipäätänsä kasveista... Pitäs kukkapenkki pystyttää ens viikolla ja en tiedä yhtään mitä siihen laittais Mansikoita tahtoisin ainakin, mutta en tiedä syökö toi koira ne, ehkä pitää ostaa amppelimansikoita...

Täällä on mietitty mahdollista ulkomaanmatkaa. Tarkoitus olisi lähtä jonnekin kauas joulu-helmikuu ajanjaksolla. Tällä hetkellä meitä kiinnostaa Vietnam tai Meksiko. Tietenkään nyt ei voi sen enempää suunnitella, kun ei siitä raskaudesta tiedä... Jos seuraavasta kierrosta pamahtaa niin sitten matka jää tekemättä. Onko muilla samanlaisia "ongelmia"? En koe raskautta mitenkään esteenä, mutta joutuu sitä vähän miettimään, ettei aivan paskaan hotelliin viitsi mennä (lähinnä se ruokailu) tai lentää 12h jos on jo kovinkin paksuna...

 

Pinna tosi kurjaa... Viime kierrossa itkin ensimmäisen kerran kun kuudeskaan yritys ei tuottanut tulosta. Nyt kärvistelen ovulaation kanssa ja yritän sulkea koko vauva-ajatuksen pois mielestäni.

Inhaa kun on tuollainen lähtölaskenta odottamassa. Minulle tuli myös sellainen pieni kiire kun ns. toiseksi pahin pelkoni (se lapsettomuus on suurin pelko) kävi toteen. Eli kerroimme hyvälle ystäväpariskunnalle kun aloimme yrittämään lasta puoli vuotta sitten. He olivat myös hieman kuumeilleet mutteivät yrittäneet vielä. No, ryhtyivät sitten yrittämään samaan aikaan ja eilen kuulin, että paras ystäväni on 12 vkolla raskaana. Onneksi kuulin uutisen omalta mieheltäni, jotta sain aikaa koota itseni ennen kuin kohtasin ystäväni. Olen tietysti iloinen heidän puolestaan, se nyt on selvää. Mutta se tunne kun kuulin uutisen... Se ei ollut kateutta enkä tiedä mitä se oli, mutta ei tuntunut hyvälle. Ystäväni kanssa kun juteltiin, niin hän oli tuntenut suurinta murhetta meille kertomisesta. Ja ymmärrän sen täysin. Hän sanoi, että ennen tärppiä lähes pelkäsi jokaista meiltä tullutta puhelua, että "nyt se uutinen tulee". Ja hänkin olisi ollut aivan maassa päinvastaisessa tilanteessa. En pystynyt kertomaan, että ei tämä minustakaan hyvältä tunnu, mutta uskon hänen ymmärtäneen asian...

Nyt vaan on sellainen olo, että haluan äkkiä raskaaksi, jotta voisimme odottaa edes hetken yhtä aikaa ja jakaa sen suunnattoman ilon. Eli tilanne ei nyt yhtään auta kun pitäisi päin vastoin vähän down-gradeta tätä kuumeilua.. Hekin kovasti valoivat meihin uskoa, että heilläkin tärppäsi kun lopettivat yrittämisen ja ottivat sillä kuuluisalla tjot-asenteella.

Aionkin nyt jättää tätä palstailua vähän vähemmälle, jospa se auttaisi. Käyn varmaankin täällä lueskelemassa ja mahdolliset iloiset uutiset jakamassa, mutta nyt tuntuu parhaimmalta pitää täältä taukoa. Tsemppiä ja iloa yrittämiseen kaikille

 

Typy85, toivotaan tjottailun tuottavan tulosta! Mikä voisikaan olle parempaa, kuin odottaa parhaan ystävänsä kanssa yhtä aikaa...

puhalletaan plussia meille kaikille +++

 

Noniin! Alkoihan ne ensimmäiset luomumenkat meikäläisellä! Kierron pituudeksi tuli 33 päivää. Ihmettelen vain, kun ovulaatio-oireet oli muka niin selkeät silloin kp 14, mutta tuskin nyt silloin ovuloin, koska aika siitä kuukautisiin tuli niin pitkäksi. Katsotaan mitä tulevat kierrot opettaa. Tänään itseasiassa kun kaivoin vanhat kirjanpidot esiin, niin aiemmalla pilleritauolla kierrot oli olleet 29-31pv, mitä olin ylös laittanut. 1-2kk puuttui niin ettei voinut laskea.

Mary Ann: Mä katsoin Vauvan tarinaa joskus pari-kolme vuotta sitten jonkun verran netistä, kun vielä odottelin oman alan harjoitteluihin pääsyä. Silloin ihmettelin, että miksi ne töissäkäyvät eivät moisia ohjelmia katso. Nyt ymmärrän, kuka nyt töitä haluaa vapaa-ajallakin katsoa. Lisäksi hoitokäytännöt kun monesti ovat niin poikkeavat, että ne alkais usein ärsyttää. Sydänääniä-ohjelmasarjan kyllä seurasin.

lauwra: Eihän tuo ollenkaan pöllömmältä suunnitelmalta kuulosta, jos ovulaatioasiaa haluat tutkia. Plus toki noiden kuukautiskipujen vuoksi hyvä käydä, jos saisi hyvät tropit.

Rone: Köynnöshortensioista ei mitään tietoa ja viherpeukalo on muutenkin sangen keskellä kämmentä!

Matkustamisesta: Vaikka muutamat kaukokohteet mua kiinnostaisikin, niin niiden hintavuuden + pitkän lentomatkan vuoksi ne epäilyttää muutenkin. Muutama tunti tuntuu olevan tarpeeksi, mitä jaksan lentokoneessa istua. Pisin matka on ollut 5-6h ja tuntui, että tylsistyn/jumiinnun kuoliaaksi jo sillä. Raskaana ollessa en tiedä uskaltaisinko kovin pitkälle lähteä, ainakin haluaisin hyvät tukisukat jne. Ja mistäs viikosta eteenpäin se nyt olikaan (rv28?), kun lentoyhtiötkin haluavat todistuksen, että raskaus on mennyt hyvin jne. Toki mua matkustelumaina kiinnostaakin nuo tuollaiset länsimaat, joten kait niihin uskaltaisi sitä ajatellen mennä, että jos matkan aikana tapahtuisikin jotain dramaattista ja pitäisi sairaalaan hakeutua. Ja kait noissa alkeellisimmissakin maissa löytyy yksityiseltä puolelta ihan laadukkaita. Mutta ehdottomasti pitäisi ennen matkaa sitten selvitellä nuo sairaalat yms, mihin voisi hakeutua tarpeen tullen.

 

Typy85 tiedän tuon tunteen paremmin kuin hyvin. Joku kummallinen kurkkua kuristava tyrmistys se on. Entiedä. En ole aiemmin kokenut. Tässä yrityskuukausien aikana on ympärille syntynyt vissiin seittemän vauvaa ja ainakin kolme vielä tulossa tälle vuodelle. Plus yks jonka laskettu on ensi vuonna. Ja hänen oksennellessa teen sen töitä. Vähän että hohhoijaa.

Itse itkin kolme ekaa kiertoa aika rankasti. Nyt on aika tasanen pessimismi. En uskalla toivoa. En aina edes halua. Pelko valtaa.

Mutta kertakaikkisen upea päivä. Kuus tuntia auringossa pelaillen ja nauttien.

 

Kävin eilen hakemassa e-pillereitä neuvolasta. Siellä katselin vauvavatsoja ja perheitä, joilla oli parikin muksua ja yhtä aivan pientä vastasyntynyttä (oletan et se oli vastasyntynyt, tai ainakin se oli hirvittävän pieni ...). Kai se sitten jotenkin taas vaikutti kun musta tuli loppupäiväksi semmoinen herkistelijä ja vähän surullinen. Puhuin terveydenhoitajalle vauvakuumeestani ja se tuntui todella kannustavalta. Sanoi et heti kun on pillerit lopetettu, ni eikun yritystä et se eka kuukausi on yleensä kun parhaiten nappaa. Kunhan ei nyt lyödä paineita sitten et ekana kuukautena pitää sitten ihan hillitysti heiluttaa peittoa ihan varmuuden vuoksi :headwall:

 

Mistähän ihmeestä tuo "eka kuukausi hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen on hedelmällisin" -myytti oikein on peräisin. Ja karseaa, että ammattilaisetkin sitä vielä viljelevät. Ei kait siitä mitään tutkittua tietoa ole. Ei tosiaan kannata lastata liikaa odotuksia ja paineita, sillä siinä voi mennä puoli vuottakin, ennenkuin munasarjat edes käynnistyvät toimimaan niin, että raskaus on mahdollinen (ja tämä on ihan tutkittua tietoa). Sen takia pitää malttaa sitä lasta yrittääkin riittävän kauan, koska voi tosiaan olla, että puoli vuotta menee ensin siihen, että kroppa alkaa edes toimia.

Työni puolesta alan kyllä olla immuuni noille vastasyntyneille. Se varmaan pitääkin omaa kuumetta poissa, kun töissä noita palleroita saa hoidella. Ja kun näkee niitä "raivostuttaviakin" tapauksia niin haihtuu hivenetkin pois tai ainakin toivoo kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että omat vauvat eivät tulisi sitten olemaan sellaisia hepulikalleja esim.

 

Verna: Häh... Ompas tyhmää et ne höpöttelee tommosia turhuuksia. :/ Oon kyl ajatellu ihan tjot-meiningeillä liikkeelle alusta alkaen. Mut luulen kyllä et tulee liian helposti sorruttuu ovis-tähtäilylinjalle.
Mietin tuolla neuvolassa istuessani et oispa ihanaa olla siellä töissä... Mut onhan se varmaan myös raskasta. Sitä nyt kuumehöyryissään katselee vaaleanpunaisten lasien läpi. Niinkuin koko äitiyttä. Mut en vain oikein jaksa lähtee stressailemaan. Ehkä ne pelot tulee sit kun tulee raskaaksi. Se tulee konkreettisemmaksi, että tästä ei ole perääntymistä, elämä muuttuu ja mullistuu...
Eniten raskaudessa pelottaa kait nämä mahdolliset vatsasäryt (olen tosi kipuarka), pahoinvointi ja nukkuminen öisin. Allekirjoittanut nimittäin kärsii unettomuudesta tälläkin hetkellä ja on tullu nukahduslääkettä otettua tähän vaivaan. Raskaana se ei tuu kysymykseen. Sitten jos ei nukuta niin sitten valvotaan....

 

Matkustamisesta: Matkustelisin samaan malliin ulkomaille myös raskaana ollessa. Nyt jo ensimmäinen matka varattu syyskuun loppuun. Toiveena mahankasvatusloma lämmössä...mutta myös sillä ajatuksella että siellä voisi saada myös mahdollisen yrittämisen pois ajatuksista. En nyt varmasti viimesen kuukauden aikana uskaltais lähteä reissuun, ettei vaan joutus vieraassa maassa synnytyshommiin.

Tulin viime yönä reissusta. Lentokoneessa laskun aikana kouras mahasta, mistä muistin että oon tyystin unohtanu bongailla raskausoireita Nyt KP24 ja viime kuussa tässä vaiheessa oli jo aivan täpinöissä ja ”oireiden kourissa”. Ei oo semmosta jännitystä maholliseen testailuun kun ei oo mitään ”varmoja” merkkejä raskaudesta No jos ei sunnuntaina menkat ala niin sit maanantaina testaan kuitenkin.

 

Tervehdys. Olen 24v ja tällä hetkellä erittäin tympääntynyt koko vauvateko hommaan johtuen siitä että: Olen jättäny pillerit pois viime syyskuussa, sen jälkeen kun päätimme avomieheni kanssa alottaa yrityksen. kaikesta huolimatta ei ole onnistunut, ovulaatiotikkuja en ole käyttänyt koska kärsin ns. ovis kivuista joten olen luottanu siihen mutta nyt sekin luottamus katkes. Nyt tässä kuussa on pitkästä aikaa ollu sellanen fiilis et "no jos ei nyt niin ei sit koskaan" tehny 2 negaa ja eilen, tänää saanu clearblue-testillä tosi haaleat haamut mut ilmeisesti olivat vaan viivanpaikkoja koska terkkarin testillä ne kerto että oli nega... menkat ollu jo 9pv myöhässä mikä on harvinaista noooh nyt vaan sit odotellaan et joskos ne alkais ja sit jos ei niin lääkäriin... tää ärsytyksen määrä on kyl jotain käsittämätöntä.

 

Niin ja toki harmitusta lisää ympärillä olevien kaverieni raskaudet toki olen onnellinen heidän puolestaan, mutta onni on suosinut heitä tosi nopeasti. Toivottavasti itelläkin nyt tässä kesän aikana

 

Mary Ann, mä kyllä kans vähän ihmettelin tota neuvolatädin lausahdusta... Suuren suurta tutkimustyötä en ole tehnyt, mutta tämmönen taulukko osui silmään kerran ja jotenkin se vaikuttaisi ihan fiksulta, vaikka ei nyt mikään varma tietenkään ole.

Jotenkin tää olis vaan tosi järkeen käypää, varsinkin kun todella moni on puhunut, että pillereiden jälkeen saattaa kestää kauankin kun kroppa herää. Noh, itse oli vaan kiva katsoa, että mihin kohtaa sitä käyrällä aikanaan sijoittuu...

LittleOne, toivotaan oireettomuuden olevan merkki raskaudesta!

Nesulle pidän peukut pystyssä! Kyllähän sitä toki itselleen toivoo raskautta kaikista eniten, mutta oikeus ja kohtuus olisi kyllä, että pisimpään yrittäneet saisivat sen plussan testiin aina ensin... Olisikin kätevää kun plussia jaettaisi jonotusnumeron kanssa, tietäisi edes suurinpiirtein milloin oma vuoro osuu kohdalle