Lukekaa tää, oli hauska! tähänkö me kaikki oikeesti halutaan ryhtyä?? 
kyllä tää vauvakuume on niiiiin kummallista!
Tuu Ny Hyvä Mies Pois Sieltä!
kyllä tää vauvakuume on niiiiin kummallista!Tuu Ny Hyvä Mies Pois Sieltä!
Hyvää äitienpäivää meille kaikille tuleville äideille :flower:
Mulla tänään kp 30/28 dpo 11 ja testasin äitienpäivän kunniaksi testiajalla jonkun haamulaisen isoisoäidin, joka nippanappa näkyi, ja joka kuivui selvästi erottuvaksi. Noo, ota tästä nyt sitten selvää. Testaan huomenna aamulla uudestaan, jos menkkoja ei ala kuulumaan. Ite oon nin varma, että menkat alkaa just kohta..
Mulla tänään kp 30/28 dpo 11 ja testasin äitienpäivän kunniaksi testiajalla jonkun haamulaisen isoisoäidin, joka nippanappa näkyi, ja joka kuivui selvästi erottuvaksi. Noo, ota tästä nyt sitten selvää. Testaan huomenna aamulla uudestaan, jos menkkoja ei ala kuulumaan. Ite oon nin varma, että menkat alkaa just kohta..
Mimmiliille toivotaan onnea matkaan ja viivan vahvistumista!
Itse testasin lauantaina negan. Toki dpo voi olla jotain 7-12 väliltä, eli ei kuuluisikaan näkyä. Join ystävän synttäreiden kunniaksi kohtuudella nyt odotellaan menkkoja ja jos ala kuulua, testaan parin viikon päästä kp40 paikkeilla.
Itse testasin lauantaina negan. Toki dpo voi olla jotain 7-12 väliltä, eli ei kuuluisikaan näkyä. Join ystävän synttäreiden kunniaksi kohtuudella
nyt odotellaan menkkoja ja jos ala kuulua, testaan parin viikon päästä kp40 paikkeilla.mimmilii: no toi jos mikä on paras Äitienpäivälahja:heart: ONNEA ONNEA! Nyt vaan testailet niin saat mielenrauhan ja sen tumman viivan!!!!
Tulipa kysymys mieleen. Tuli sellanen tunne, että oon lähestulkoon ainut joka EI haaveile isosta perheestä tai edes siitä perinteisestä kolmesta lapsesta. Naisten keskuudessa tästä mielipiteestä saa aina hyvät paheksunnat aikaseks. Jos et halua paljon lapsia, et ole lasirakas Aina oon ajatellut, että yksi lapsi. Näin iän myötä olen heltynyt ja voisin ehkä hankkia kaksi...
Monestako lapsesta te haaveilette?
Tulipa kysymys mieleen. Tuli sellanen tunne, että oon lähestulkoon ainut joka EI haaveile isosta perheestä tai edes siitä perinteisestä kolmesta lapsesta. Naisten keskuudessa tästä mielipiteestä saa aina hyvät paheksunnat aikaseks. Jos et halua paljon lapsia, et ole lasirakas
Aina oon ajatellut, että yksi lapsi. Näin iän myötä olen heltynyt ja voisin ehkä hankkia kaksi... Monestako lapsesta te haaveilette?
Voi Mimmilii ONNEA, olet(te) tainneet saada maailman parhaan äitienpäivälahjan :heart: Kyllähän se lapsen saaminen voi kai helpostikin käydä Elä sitten hylkää meitä yrittäjiä kokonaan vaan käyt aina antamassa tilanneraportin
LittleOne, me ollaan pitkään puhuttu kahesta lapsesta, että se ois mukava luku. (Kuhan nyt sais ensin ees sen ensimmäisen *raaputtelee hermostuneesti päätään*). Saa sitten nähä jos vielä mieli muuttuu ja tekiskin mieli kolmatta. Mutta mun äiti sano mielestäni viisaasti että voihan sitä vähän miettiä, että kuinka monelle lapselle on varaa tarjota hyvä elämä? Enkä nyt siis todellakaan tarkoita että lapset kasvatetaan onnellisiksi rahalla mutta vaikeuksien keskellä taloudellinen apu helpottaa. Ja oon vierestä katellu kuinka mun työtön yksinhuoltaja sisko kasvattaa yksin neljää lasta,ni ei se helppoa ole. Hatunnosto hänelle! Ja en todellakaan ajattele niin että pitää olla rahaa tilit tursollaan kun lapsen haluaa (me ollaan siis opiskelijoita, joten leipä tulee olemaan kapea ennenku mies valmistuu ja saa töitä) mutta yhden tai kahden lapsen kanssa pärjää kapealla leivällä helpommin kuin kolmen tai neljän lapsen kanssa. Äiti on kyllä viisas nainen :heart:
Hyih,nyt pitäisi palata takaisin tenttikirjan kimppuun. Voihan nenä,kaikkihan menisi helpommin,olisi mukavampaa, olisin onnellisempi ja niin edellleen jos olisin raskaana. Eiks vaan? Tenttiinlukeminenkin olisi silloin yhtä juhlaa,joohan?
Elä sitten hylkää meitä yrittäjiä kokonaan vaan käyt aina antamassa tilanneraportin LittleOne, me ollaan pitkään puhuttu kahesta lapsesta, että se ois mukava luku. (Kuhan nyt sais ensin ees sen ensimmäisen *raaputtelee hermostuneesti päätään*). Saa sitten nähä jos vielä mieli muuttuu ja tekiskin mieli kolmatta. Mutta mun äiti sano mielestäni viisaasti että voihan sitä vähän miettiä, että kuinka monelle lapselle on varaa tarjota hyvä elämä? Enkä nyt siis todellakaan tarkoita että lapset kasvatetaan onnellisiksi rahalla mutta vaikeuksien keskellä taloudellinen apu helpottaa. Ja oon vierestä katellu kuinka mun työtön yksinhuoltaja sisko kasvattaa yksin neljää lasta,ni ei se helppoa ole. Hatunnosto hänelle! Ja en todellakaan ajattele niin että pitää olla rahaa tilit tursollaan kun lapsen haluaa (me ollaan siis opiskelijoita, joten leipä tulee olemaan kapea ennenku mies valmistuu ja saa töitä) mutta yhden tai kahden lapsen kanssa pärjää kapealla leivällä helpommin kuin kolmen tai neljän lapsen kanssa. Äiti on kyllä viisas nainen :heart:
Hyih,nyt pitäisi palata takaisin tenttikirjan kimppuun. Voihan nenä,kaikkihan menisi helpommin,olisi mukavampaa, olisin onnellisempi ja niin edellleen jos olisin raskaana. Eiks vaan? Tenttiinlukeminenkin olisi silloin yhtä juhlaa,joohan?
mimmilii Onnea!!
LitlleOne Mä oon aina halunnu kaks lasta kun meitäkin ollu kaks. Mut nyt tässä vauvakuumeessa oon muka alkanu haaveileen neljästä (!) lapsesta! hui! jotenki viehättäis semmonen härdelli kotona. en tiiä. kai mä ajattelen kauheen romanttisesti isosta perheestä ku todellisuudessa se voikin olla melko rankkaa.. ja muksuttaren äiti puhuu kyllä ihan viisaita! Nyt täytyy myöntää ja mua ihan nolottaa että mitä mä oon toisten valintoja arvostelemaan mut en oo koskaan tajunnu sitä että joku nimenomaan haluaa vain yhden lapsen. Valaiskaa mua! jotenki varmaan ku oon ite kasvanu veljen kanssa pienellä ikäerolla niin oon aina ollu siitä tosi ilonen ja kiitollinen. aina on ollu leikkikaveri, joku jonka kanssa oppinu riitelemään ja jakamaan yms. Meidän yksillä tutuilla on nyt nelivuotias poika ja mun käsityksen mukaan ne ei enempää haluakaan. tää lapsi on tosi omahyväinen ja semmonen minäminä ja minulle kaikki ja oon jotenki aina ajatellu että se on sen takia kun sillä ei oo sisarta. mut siis nää vanhemmat ostaa sille kaiken mitä se haluaa yms eli oikeesti se on varmaan siitä kiinni et miten sen lapsen kasvattaa.
Mitä mieltä ootte muuten siitä kun jotku ei vie lapsiaan tarhaan ollenkaan? Ootteko ajatellu asiaa, että haluatteko kasvattaa lapset kotona? Mä en oo oikeen (tätäkään) tajunnu. tarhassahan lapset saa kavereita ja usein niillä on enemmän virikkeitä ku kotona yms. haluaisin olla lapsen kanssa vuoden kotona ja sit veisin tarhaan (jos raaskisin ) Meillä on naapurissa 2 ja 4 vuotiaat veljekset ja niiden äiti ei halua viedä heitä tarhaan, koska tarhan tädit ovat kuulemma hermoraunioita. tää äiti on siis psykologi ja näkee yhdellä katseella kuka on tasapainossa ja kuka ei. nää pojat on tossa pihalla aina äitinsä kanssa. koskaan kahden vuoden aikana en oo nähny niillä tossa ketään kavereita. säälittää ku kahestaan vaan joutuu olemaan.
huh. tuleepa tekstiä. on tylsää... tai pitäs lukea munki tenttiin! ja oon muksutar ihan varma että vauva mahassa oppi ja tieto tarttuu päähän tosta vaan!!
LitlleOne Mä oon aina halunnu kaks lasta kun meitäkin ollu kaks. Mut nyt tässä vauvakuumeessa oon muka alkanu haaveileen neljästä (!) lapsesta! hui! jotenki viehättäis semmonen härdelli kotona. en tiiä. kai mä ajattelen kauheen romanttisesti isosta perheestä ku todellisuudessa se voikin olla melko rankkaa.. ja muksuttaren äiti puhuu kyllä ihan viisaita!
Nyt täytyy myöntää ja mua ihan nolottaa että mitä mä oon toisten valintoja arvostelemaan mut en oo koskaan tajunnu sitä että joku nimenomaan haluaa vain yhden lapsen. Valaiskaa mua! jotenki varmaan ku oon ite kasvanu veljen kanssa pienellä ikäerolla niin oon aina ollu siitä tosi ilonen ja kiitollinen. aina on ollu leikkikaveri, joku jonka kanssa oppinu riitelemään ja jakamaan yms. Meidän yksillä tutuilla on nyt nelivuotias poika ja mun käsityksen mukaan ne ei enempää haluakaan. tää lapsi on tosi omahyväinen ja semmonen minäminä ja minulle kaikki ja oon jotenki aina ajatellu että se on sen takia kun sillä ei oo sisarta. mut siis nää vanhemmat ostaa sille kaiken mitä se haluaa yms eli oikeesti se on varmaan siitä kiinni et miten sen lapsen kasvattaa.Mitä mieltä ootte muuten siitä kun jotku ei vie lapsiaan tarhaan ollenkaan? Ootteko ajatellu asiaa, että haluatteko kasvattaa lapset kotona? Mä en oo oikeen (tätäkään
) tajunnu. tarhassahan lapset saa kavereita ja usein niillä on enemmän virikkeitä ku kotona yms. haluaisin olla lapsen kanssa vuoden kotona ja sit veisin tarhaan (jos raaskisin ) Meillä on naapurissa 2 ja 4 vuotiaat veljekset ja niiden äiti ei halua viedä heitä tarhaan, koska tarhan tädit ovat kuulemma hermoraunioita. tää äiti on siis psykologi ja näkee yhdellä katseella kuka on tasapainossa ja kuka ei. nää pojat on tossa pihalla aina äitinsä kanssa. koskaan kahden vuoden aikana en oo nähny niillä tossa ketään kavereita. säälittää ku kahestaan vaan joutuu olemaan.huh. tuleepa tekstiä. on tylsää... tai pitäs lukea munki tenttiin!
ja oon muksutar ihan varma että vauva mahassa oppi ja tieto tarttuu päähän tosta vaan!! Mä täällä odottelen tätiä edelleen, nyt se on jo viikon myöhässä aikataulusta. Huomenna uutta testiä kehiin, vaikka tuskin sieltä plussaa tulee kun ei ole oireitakaan.
Lapsilukuasiaan en sano vielä juuta enkä jaata, sais nyt edes yhden taaperon ensin aikaiseksi
Mä kyllä mielelläni hoitaisin muksut kotona, mutta taitaa olla meidän tuloilla aika tuhoontuomittu ajatus...
Oon ite saanut olla kotihoidossa 2,5 vuotiaasta saakka (äiti jäi kotiin kun pikkusisko syntyi) ja ihan tasapainoisia ja sosiaalisia aikuisia meistä on siskon ja veljen kanssa kasvanut Kavereita ehtii hankkia kyllä vielä esikouluiässäkin, meillä oli lisäksi iso parvi serkkuja joiden kanssa nujuta.
Lapsilukuasiaan en sano vielä juuta enkä jaata, sais nyt edes yhden taaperon ensin aikaiseksi
Mä kyllä mielelläni hoitaisin muksut kotona, mutta taitaa olla meidän tuloilla aika tuhoontuomittu ajatus...
Oon ite saanut olla kotihoidossa 2,5 vuotiaasta saakka (äiti jäi kotiin kun pikkusisko syntyi) ja ihan tasapainoisia ja sosiaalisia aikuisia meistä on siskon ja veljen kanssa kasvanut
Kavereita ehtii hankkia kyllä vielä esikouluiässäkin, meillä oli lisäksi iso parvi serkkuja joiden kanssa nujuta.Muksutar: Äitis puhuu asiaa! Ite oon teinivanhempien kasvattama (minä ja sisarukset kaikki vahinkolapsia). Nähny ja kokenu sen miten aina on rahasta tiukkaa ja usein ei oo ollu varaa edes siihen välttämättömimpään. Siks oon ite ehkä liiankin neuroottisesti halunnu ensin opiskelut, työn ja talon ja sit vasta yrittää lasta. Toki yritykseksihän tää voi myös jäädä
Vici: ite oon pähkäilly niin aijemmin, että ennemmin yksi lapsi johon tosissani voin keskittyä, rakastaa ja tutustua kuin lauma lapsia joiden menoista ja kavereista harrastuksista ei tiedä mitään. Mulle usein sisaruksista on pienenä ja nykyään ollu enemmän harmia kun hyötyä. Mies on kylläkin puhunu mua aika lahjakkaasti ympäri tohon kahden lapsen haaveiluun
Ite en oo koskaan ollu hoidossa (äiti kotiäiti). Olin sitten pienenä tosi ujo, pelokas, roikuin äitin helmoissa ja oli vaikea hankkia koulussa kavereita. Oman lapsen veisin hoitoon vuoden ikäsenä ja palaisin ite työelämään.
On se hyvä kun on kaikki taas valmiiks pähkäiltynä...ei puutu kun ne lapset
Vici: ite oon pähkäilly niin aijemmin, että ennemmin yksi lapsi johon tosissani voin keskittyä, rakastaa ja tutustua kuin lauma lapsia joiden menoista ja kavereista harrastuksista ei tiedä mitään. Mulle usein sisaruksista on pienenä ja nykyään ollu enemmän harmia kun hyötyä. Mies on kylläkin puhunu mua aika lahjakkaasti ympäri tohon kahden lapsen haaveiluun
Ite en oo koskaan ollu hoidossa (äiti kotiäiti). Olin sitten pienenä tosi ujo, pelokas, roikuin äitin helmoissa ja oli vaikea hankkia koulussa kavereita. Oman lapsen veisin hoitoon vuoden ikäsenä ja palaisin ite työelämään.
On se hyvä kun on kaikki taas valmiiks pähkäiltynä...ei puutu kun ne lapset
Lapsien lukumäärästä sen verran, että meillä mieshän on sanonut tekevänsä kolmospojat, että on sitten hyökkäyskentällinen (ai mitennii lätkäsuuntautunut?) Nyt en osaa ajatella kuin, että tulispa se yksikin...
Tarhasta olen sitä mieltä, että se on hyväksi lapselle enkä ole mitenkään niitä vastaan. Olen jopa ajatellut, että jos meille nyt se vauva suodaan niin voi olla, että meillä äippäloman jälkeen mies jäisi vuorotteluvapaalle ja olisi kotona ja minä suuntaisin töihin... Lähinnä senkin takia, että olen vasta valmistunut ja en saa päästää ammattitaitoani täysin alkutekijöihin. Ja toinen iso syy, että mä vaan tykkään tehdä töitä ja ura on mulle tärkeä. Voihan nämä ajatukset toki muuttua, en kuitenkaan 9kk ikäistä tarhaan vielä raaski laittaa, mutta ymmärrän niitäkin joiden on pakko.
Sitten mun on pakko ottaa uus keskutelun aihe nimittäin... IMETTÄMINEN. Mä siis kauhistuin kun luin iltalehden kirjoituksia, jossa osan mielestä on ihan ok imettää 2-7 vuotiasta lasta :O Mun mielestä se on jopa vähän outoa jo yli vuoden ikäisen kohdalla kun lapsi kävelee ja alkaa puhumaankin... Jotenkin tuntuu, että tarve on enemmän äidillä (tuntea itsensä tärkeäksi) kuin lapsella.
Nyt en osaa ajatella kuin, että tulispa se yksikin...Tarhasta olen sitä mieltä, että se on hyväksi lapselle enkä ole mitenkään niitä vastaan. Olen jopa ajatellut, että jos meille nyt se vauva suodaan niin voi olla, että meillä äippäloman jälkeen mies jäisi vuorotteluvapaalle ja olisi kotona ja minä suuntaisin töihin... Lähinnä senkin takia, että olen vasta valmistunut ja en saa päästää ammattitaitoani täysin alkutekijöihin. Ja toinen iso syy, että mä vaan tykkään tehdä töitä ja ura on mulle tärkeä. Voihan nämä ajatukset toki muuttua, en kuitenkaan 9kk ikäistä tarhaan vielä raaski laittaa, mutta ymmärrän niitäkin joiden on pakko.
Sitten mun on pakko ottaa uus keskutelun aihe nimittäin... IMETTÄMINEN. Mä siis kauhistuin kun luin iltalehden kirjoituksia, jossa osan mielestä on ihan ok imettää 2-7 vuotiasta lasta :O Mun mielestä se on jopa vähän outoa jo yli vuoden ikäisen kohdalla kun lapsi kävelee ja alkaa puhumaankin... Jotenkin tuntuu, että tarve on enemmän äidillä (tuntea itsensä tärkeäksi) kuin lapsella.
mimmilii: Kauhean mukavia uutisia, toivottavasti se plussa siitä vahvistuisi!
Lapsimäärästä. En oikein edes itsekään tiedä montaako lasta toivon, ajatukset kun heittelee kaikkea väliltä 0-7 mielialasta riippuen. Yleisin ajatus kait on, että joku 2-3 voisi olla kiva. Ja kolmella kun vielä jotenkin mahtuu yhteen autoonkin. Todellisesta mahtumisesta en kyllä oikeasti tiedä, sillä tuntuu meillä ihan kahdestaankin olevan tavaraa aina hirmuna mukana, ja siihen jos päälle tulee vielä meidän kaksi kissaa reissuun mukaan, niin johan on täyttä.
Vici: Mun mielestä on aivan luonnollista hoitaa lapsia kotona. Mielipiteeseen varmasti vaikuttaa se, että sekä minä sisaruksineni, että mies sisaruksineen on kotona hoidettu kouluikään asti. Ja ihan tavallisia tallaajia meistä kaikista on tullut. Liekö meillä johtunut maatilasta, mutta koen kyllä että mulla on ollut todella hyvin virikkeitä lapsena. Paljon paremmin, mitä näillä nykyisillä tuntuu olevan, kun vain tietokoneella/pelikonsoleilla pelailevat. Ainoa mistä lapsena haaveilin enkä saanut, oli leikkimökki. Mutta tuskinpa kukaan on lapsena saanut kaikkea mitä on halunnut, eiköhän se ole ihan tervettä vain. Ja toki liukumäet yms. leikkipuistovälineet sitten olivat aina jänniä, kun harvoin sellaisiin pääsi.
Olen kyllä kotihoidon kannalla, jos siihen resursseja ja kiinnostusta on. Haluaisin itsekin olla lasten kanssa kotona vähintään nyt siihen asti, että lapsi olisi 3v. Kehityspsykologian mukaan kun tuota ennen lapsi ei edes toisten lasten seuraa niin paljon kaipaa ja tietoisuus ei ole kehittynyt niin, että lapsi ymmärtäisi vanhemman tulevan takaisinkin. Nykyään asia aiheuttaa kyllä ristiriitaisia ajatuksia, koska toisaalta nautin myös työstäni ja pelottaa hieman kuinka työuran sitten kävisi, jos on välissä tyyliin 10v pois. Että kuinka muistaisi mitään, miten asiat on ehtineet muuttua jne. Mutta uskon kaikkien näiden ajatusten selviävän sitten, kun niitä lapsia oikeasti on. Voihan olla, että vaikka nyt kuvittelen kovasti olevani kotiäiti-tyyppiä, huomaan lasten synnyttyä etten olekaan yhtään moinen.
Meillä sorruttiin eilen ehkäisyttömään seksiin ja jälkeenpäin rupesin miettimään, että mitä jos ne kropan tuntemukset ei olleetkaan silloin aikaisemmin ovulaatiota. Ja laskinpa vielä, että jos olisikin se joku 33pv kierto mikä on ollut edellisellä pilleritauolla vuosia sitten, niin nyt on kaikkein riskaabelein ajankohta. Vaikka järki sanoo, että tuskinpa nyt kerrasta tärppää, niin silti vähän jänskä fiilis. Varsinkin kun en oikein itsekään tiedä mitä haluan...
Lapsimäärästä. En oikein edes itsekään tiedä montaako lasta toivon, ajatukset kun heittelee kaikkea väliltä 0-7 mielialasta riippuen.
Yleisin ajatus kait on, että joku 2-3 voisi olla kiva. Ja kolmella kun vielä jotenkin mahtuu yhteen autoonkin. Todellisesta mahtumisesta en kyllä oikeasti tiedä, sillä tuntuu meillä ihan kahdestaankin olevan tavaraa aina hirmuna mukana, ja siihen jos päälle tulee vielä meidän kaksi kissaa reissuun mukaan, niin johan on täyttä. Vici: Mun mielestä on aivan luonnollista hoitaa lapsia kotona. Mielipiteeseen varmasti vaikuttaa se, että sekä minä sisaruksineni, että mies sisaruksineen on kotona hoidettu kouluikään asti. Ja ihan tavallisia tallaajia meistä kaikista on tullut. Liekö meillä johtunut maatilasta, mutta koen kyllä että mulla on ollut todella hyvin virikkeitä lapsena. Paljon paremmin, mitä näillä nykyisillä tuntuu olevan, kun vain tietokoneella/pelikonsoleilla pelailevat. Ainoa mistä lapsena haaveilin enkä saanut, oli leikkimökki. Mutta tuskinpa kukaan on lapsena saanut kaikkea mitä on halunnut, eiköhän se ole ihan tervettä vain. Ja toki liukumäet yms. leikkipuistovälineet sitten olivat aina jänniä, kun harvoin sellaisiin pääsi.
Olen kyllä kotihoidon kannalla, jos siihen resursseja ja kiinnostusta on. Haluaisin itsekin olla lasten kanssa kotona vähintään nyt siihen asti, että lapsi olisi 3v. Kehityspsykologian mukaan kun tuota ennen lapsi ei edes toisten lasten seuraa niin paljon kaipaa ja tietoisuus ei ole kehittynyt niin, että lapsi ymmärtäisi vanhemman tulevan takaisinkin. Nykyään asia aiheuttaa kyllä ristiriitaisia ajatuksia, koska toisaalta nautin myös työstäni ja pelottaa hieman kuinka työuran sitten kävisi, jos on välissä tyyliin 10v pois. Että kuinka muistaisi mitään, miten asiat on ehtineet muuttua jne. Mutta uskon kaikkien näiden ajatusten selviävän sitten, kun niitä lapsia oikeasti on. Voihan olla, että vaikka nyt kuvittelen kovasti olevani kotiäiti-tyyppiä, huomaan lasten synnyttyä etten olekaan yhtään moinen.
Meillä sorruttiin eilen ehkäisyttömään seksiin ja jälkeenpäin rupesin miettimään, että mitä jos ne kropan tuntemukset ei olleetkaan silloin aikaisemmin ovulaatiota. Ja laskinpa vielä, että jos olisikin se joku 33pv kierto mikä on ollut edellisellä pilleritauolla vuosia sitten, niin nyt on kaikkein riskaabelein ajankohta. Vaikka järki sanoo, että tuskinpa nyt kerrasta tärppää, niin silti vähän jänskä fiilis. Varsinkin kun en oikein itsekään tiedä mitä haluan...
Lapsiluvusta: Kuten joskus aiemmin kirjoittelin, niin olen joskus ennen haaveillut isosta perheestä, mutta nykyään maapallon ylikansoittuminen ahdistaa ajatuksia sen verran, että olen ajatellut "sallia" itselleni maksimissaan kaksi (biologista) lasta, ts. "korvaajan" itselleni ja miehelle Toisaalta ajattelen, että sisarukset ovat lapselle monella tapaa tärkeitä niin lapsena kuin vielä aikuisenakin (toki on myös sisaruksia joilla on huonot välit), joten vähintään kaksi lasta haluaisin, mutta kenties toinen tulisi sit adoption kautta.
Päiväkodista/kotihoidosta: Haluan hoitaa lapset kotona vähintään 3-vuotiaaksi asti. Olen itse päiväkodissa töissä, ja voin vaan sanoa, että vaikka henkilökunta ois kuinka pätevää ja ihanaa, niin mielestäni se 12-13 lapsen ryhmä ei vaan ole taaperon paikka. Tätä osoittavat myös monet alan tutkimukset. Paljon puhutut virikkeet eivät ole pelkästään hyvä asia, vaan tutkimuksissa on todettu, että esim. liian suuri määrä sosiaalisia kontakteja (=iso lapsiryhmä) aiheuttaa pienelle lapselle valtavaa stressiä. Virikkeet ovat hyväksi vain tiettyyn rajaan asti, ja 1-2-vuotias (ja vanhempikin) lapsi saa aivan riittävästi virikkeitä kotona, ainakin jos kotona oleva vanhempi jaksaa puuhailla lapsen kanssa ns. normaalisti. (Mielenterveyspotilaat, päihteidenkäyttäjät ym. sitten asia erikseen.) Alle 3-vuotiaalle on myös erityisen tärkeää hyvä ja pysyvä suhde hoitajaan, ja monen päiväkodin ongelmana taas on henkilökunnan jatkuva vaihtuvuus. Jos olisi pakko laittaa lapsi hoitoon alle 3-vuotiaana niin yrittäisin löytää paikan perhepäivähoitajalta, missä lapsia on vain muutama ja hoitaja pysyy todennäköisemmin samana.
Kaveritkin ovat lapselle toki tärkeitä, ja mitä isompi lapsi niin sitä tärkeämpiä, mutta useimmiten lapselle on kyllä mahdollista löytää kavereita ilman päiväkotiakin (äiti-lapsi-kerhot, perhekahvilat, sukulaisten ja naapurien lapset, leikkikerhot jne.)
Ymmärrän toki sen, että kaikille lapsen hoitaminen kotona ei ole mahdollista taloudellisesti tai jostain muusta syystä. Silloin ehdotan miettimään tuota perhepäivähoitoa vaihtoehtona, tai miksei myös ryhtymistä itse perhepäivähoitajaksi jos kantti kestää
Toisaalta ajattelen, että sisarukset ovat lapselle monella tapaa tärkeitä niin lapsena kuin vielä aikuisenakin (toki on myös sisaruksia joilla on huonot välit), joten vähintään kaksi lasta haluaisin, mutta kenties toinen tulisi sit adoption kautta.Päiväkodista/kotihoidosta: Haluan hoitaa lapset kotona vähintään 3-vuotiaaksi asti. Olen itse päiväkodissa töissä, ja voin vaan sanoa, että vaikka henkilökunta ois kuinka pätevää ja ihanaa, niin mielestäni se 12-13 lapsen ryhmä ei vaan ole taaperon paikka. Tätä osoittavat myös monet alan tutkimukset. Paljon puhutut virikkeet eivät ole pelkästään hyvä asia, vaan tutkimuksissa on todettu, että esim. liian suuri määrä sosiaalisia kontakteja (=iso lapsiryhmä) aiheuttaa pienelle lapselle valtavaa stressiä. Virikkeet ovat hyväksi vain tiettyyn rajaan asti, ja 1-2-vuotias (ja vanhempikin) lapsi saa aivan riittävästi virikkeitä kotona, ainakin jos kotona oleva vanhempi jaksaa puuhailla lapsen kanssa ns. normaalisti. (Mielenterveyspotilaat, päihteidenkäyttäjät ym. sitten asia erikseen.) Alle 3-vuotiaalle on myös erityisen tärkeää hyvä ja pysyvä suhde hoitajaan, ja monen päiväkodin ongelmana taas on henkilökunnan jatkuva vaihtuvuus. Jos olisi pakko laittaa lapsi hoitoon alle 3-vuotiaana niin yrittäisin löytää paikan perhepäivähoitajalta, missä lapsia on vain muutama ja hoitaja pysyy todennäköisemmin samana.
Kaveritkin ovat lapselle toki tärkeitä, ja mitä isompi lapsi niin sitä tärkeämpiä, mutta useimmiten lapselle on kyllä mahdollista löytää kavereita ilman päiväkotiakin (äiti-lapsi-kerhot, perhekahvilat, sukulaisten ja naapurien lapset, leikkikerhot jne.)
Ymmärrän toki sen, että kaikille lapsen hoitaminen kotona ei ole mahdollista taloudellisesti tai jostain muusta syystä. Silloin ehdotan miettimään tuota perhepäivähoitoa vaihtoehtona, tai miksei myös ryhtymistä itse perhepäivähoitajaksi jos kantti kestää
Rone
Ihanaa Mimmilii!!!!
Lapsilukua olen jonkin verran ajatellut. Ennen halusin kolme, mutta nykyään se 2 olisi aika maksimi, koska meidän talossa on vain 2 makuuhuonetta... Kuhan nyt eka saataisiin se ensimmäinen
Tarhaan ajattelin kyllä lapset viedä kunhan ovat jo 1 vuotiaita. Olisi kiva olla kotona pari vuotta,mutta en tiedä olisiko se taloudellisesti mahdollista. Tietysti voisin tehdä osa-aikaisesti töitä lapsen ensimmäiset vuodet.
Itse ajattelen, että lasta voisi imettää sinne 1 vuotiaaksi asti, mutta ei kyllä missään nimessä enää 2-vuotiasta. On aika hurjaa, että jotkut imettävät noin vanhoja lapsia. Oikeesti, jos se 7-vuotias selittää vaikka koulussa, että hän juo äitin maitoa, niin mitäköhän ne sen kaveritkin ajattelevat. Saati opettajat ja muut aikuiset tutut. Mun mielestä on aika perverssiä....
Mulla kp31 ja menkkojen pitäis alkaa. Mutta ei kyl vielä ole mitään tuntemuksia mihinkään suuntaan. Tai ehkä jotain ihan tosi pieniä menkka jomotuksia alavatsassa tai sitten vain kuvittelen.
Mulla ei sitten toiminnut noi hymiöt tai lihavointi, ihan kakkaa
Lapsilukua olen jonkin verran ajatellut. Ennen halusin kolme, mutta nykyään se 2 olisi aika maksimi, koska meidän talossa on vain 2 makuuhuonetta... Kuhan nyt eka saataisiin se ensimmäinen
Tarhaan ajattelin kyllä lapset viedä kunhan ovat jo 1 vuotiaita. Olisi kiva olla kotona pari vuotta,mutta en tiedä olisiko se taloudellisesti mahdollista. Tietysti voisin tehdä osa-aikaisesti töitä lapsen ensimmäiset vuodet.
Itse ajattelen, että lasta voisi imettää sinne 1 vuotiaaksi asti, mutta ei kyllä missään nimessä enää 2-vuotiasta. On aika hurjaa, että jotkut imettävät noin vanhoja lapsia. Oikeesti, jos se 7-vuotias selittää vaikka koulussa, että hän juo äitin maitoa, niin mitäköhän ne sen kaveritkin ajattelevat. Saati opettajat ja muut aikuiset tutut. Mun mielestä on aika perverssiä....
Mulla kp31 ja menkkojen pitäis alkaa. Mutta ei kyl vielä ole mitään tuntemuksia mihinkään suuntaan. Tai ehkä jotain ihan tosi pieniä menkka jomotuksia alavatsassa tai sitten vain kuvittelen.
Mulla ei sitten toiminnut noi hymiöt tai lihavointi, ihan kakkaa
hei vaan! lueskellut nyt vähä hajanaisesti tätä ketjua. olen ollu enemmän tuolla terolut ketjussa. oma hoito alkaa nyt keskiviikkona. pelottaa vähän. ja jossain vaiheessa otin sen tosi kovasti epäonnistumisena. ettei minusta ollut edes lasta tekemään. ettei omat keinot riitä. mut nyt alan hyväksyä että eipä tuo kummonen hoito ole. enkä ehkä tarvi sitä edes mihinkään muuhun kun vähän vaan kiertoa tasaamaan.
mutta tuohon lapsilukuun sanon että itse en ole yhtäkään ajatusta suonut sille että mihin laitan lapsen tai lapset hoitoon ja milloin. toiveissa olisi edes yksi mieluummin kaksi lasta. ikäerolla tai millään muullakaan ei ole väliä. mutta nyt kun tässä teidän juttuja luen niin tuli jotenkin ajatus että haluaisin oman lapsen ainakin ihan aluksi perhepäivähoitoon. niin olin itsekin pienenpienenä. ja sitten aavistuksen isompana päiväkotiin. olin siskon kanssa samalla perhepäivähoidossa.
perhepäivähoidossa houkuttaa ennenkaikkea pieni ryhmä. mutta toki siinäkin sitten voi henkilökunta vaihtua. eli varahoitoa käyttämään. vierestä seurannut tuttavan touhuja viedä taaperoa vähän väliä varahoitoon.
mutta nyt on kp öö 13. ja sitten ke on se 15. oon odottanut maaliskuun alusta saakka että sais alottaa. vaikka ei se kovin herkulta tunnukaan.
mukavaa viikkoa!
mutta tuohon lapsilukuun sanon että itse en ole yhtäkään ajatusta suonut sille että mihin laitan lapsen tai lapset hoitoon ja milloin. toiveissa olisi edes yksi mieluummin kaksi lasta. ikäerolla tai millään muullakaan ei ole väliä. mutta nyt kun tässä teidän juttuja luen niin tuli jotenkin ajatus että haluaisin oman lapsen ainakin ihan aluksi perhepäivähoitoon. niin olin itsekin pienenpienenä. ja sitten aavistuksen isompana päiväkotiin. olin siskon kanssa samalla perhepäivähoidossa.
perhepäivähoidossa houkuttaa ennenkaikkea pieni ryhmä. mutta toki siinäkin sitten voi henkilökunta vaihtua. eli varahoitoa käyttämään. vierestä seurannut tuttavan touhuja viedä taaperoa vähän väliä varahoitoon.
mutta nyt on kp öö 13. ja sitten ke on se 15. oon odottanut maaliskuun alusta saakka että sais alottaa. vaikka ei se kovin herkulta tunnukaan.
mukavaa viikkoa!
Rone voiii, sullakin aika jännää . Nyt plussaamaan sinäkin!
Kyllä se nyt näyttää siltä, että tammikuun vauva on meille tuloillaan. Digitaalinen raskaustesti näytti tänään "raskaana 1-2 viikkoa".
:heart:
. Nyt plussaamaan sinäkin!Kyllä se nyt näyttää siltä, että tammikuun vauva on meille tuloillaan. Digitaalinen raskaustesti näytti tänään "raskaana 1-2 viikkoa".
:heart:
Ei kai sitä nyt oman perhe-elämän suunnitteluun tai lasten kasvatukseen mitään tutkimustuloksia tarvi? Varmaan jokainen tietää mikä itelleen ja omalle perheelle on parasta Koska tutkimuksiahan löytyy aiheesta kun aiheesta, suuntaan jos toiseen
imettämisestä. Itestäni tuntuis ajatuksena tosi oudolta imettää yli 1 vuotiasta. Varmaan vaikka väkisin haluaisin imettää edes pari kuukautta, mutta enpä lähtis pelkäämään mitään huonon äidin leimaa vaikka imetys ei onnistuiskaan.
mimmilii: Tuo digitesti varmasti antaa mukavasti konkreettisuutta asiaan. Ihnaa tammivauva :heart:
Koska tutkimuksiahan löytyy aiheesta kun aiheesta, suuntaan jos toiseen
imettämisestä. Itestäni tuntuis ajatuksena tosi oudolta imettää yli 1 vuotiasta. Varmaan vaikka väkisin haluaisin imettää edes pari kuukautta, mutta enpä lähtis pelkäämään mitään huonon äidin leimaa vaikka imetys ei onnistuiskaan.
mimmilii: Tuo digitesti varmasti antaa mukavasti konkreettisuutta asiaan. Ihnaa tammivauva :heart:
Siis mä niin kiehun täällä!! Mullahan piti alkaa tänään työt... mutta eipäs alkanu. Enkä tiedä koska alkaa. Virallinen paperi odottaa jossain pomon allekirjotusta, mutta ensin pitää päättää n.10 henkilön vakinaistamisesta ennen kuin tietää mun määräaikaisen pituutta. voi vitun paska...
No mutta jotain iloa tähänkin päivään, sain liput Lady Gagan keikalle Jeij.
Ja kierrosta infoa sen verran, että tänään taitaa olla kp26/31 että lähellä ollaan. Päätin myös aloittaa yk:n laskemisen uudella tavalla. Ennen tätä siis laskin puolikkaan kierron kierukan poistosta yk1:ksi, mutta nyt päätin että vasta eka kunnon luomukierto oli yk1. Näin ollen tämä kierto on vasta yk2 eikä yk3 Heti positiivisempi mieli!
edit. lisäyksenä äskeseen...
Sain juuri kutsun kaverin vauvakutsuille Mä kyllä jotenkin oon kestänyt tän hössötyksen raskaudesta pienissä paloissa, mutta en usko että pystyn tuohon tapahtumaan osallistumaan... Jotenkin ensimmäinen ajatus kutsuista oli todella surullinen ja ahdistava, vaikka olenkin iloinen heidän puolestaan.
Olenko itsekäs kun jätän tälläisestä syystä menemättä?
No mutta jotain iloa tähänkin päivään, sain liput Lady Gagan keikalle
Jeij.Ja kierrosta infoa sen verran, että tänään taitaa olla kp26/31 että lähellä ollaan. Päätin myös aloittaa yk:n laskemisen uudella tavalla. Ennen tätä siis laskin puolikkaan kierron kierukan poistosta yk1:ksi, mutta nyt päätin että vasta eka kunnon luomukierto oli yk1. Näin ollen tämä kierto on vasta yk2 eikä yk3
Heti positiivisempi mieli!edit. lisäyksenä äskeseen...
Sain juuri kutsun kaverin vauvakutsuille
Mä kyllä jotenkin oon kestänyt tän hössötyksen raskaudesta pienissä paloissa, mutta en usko että pystyn tuohon tapahtumaan osallistumaan... Jotenkin ensimmäinen ajatus kutsuista oli todella surullinen ja ahdistava, vaikka olenkin iloinen heidän puolestaan.Olenko itsekäs kun jätän tälläisestä syystä menemättä?
Viimeksi muokattu:
Kyllä minulle ainakin on tieteellisillä tutkimustuloksilla suuri painoarvo, nimenomaan tähän asiaan liittyen. (laittaako lapset päivähoitoon vaiko ei)
Itse en alle kolmivuotiasta lasta laittaisi päiväkotiin, suureen lapsiryhmään, lähes kymmeneksi tunniksi päivässä, ja ryhmään joihin nykypäivänä on integroituna myös erityislapsia, jotka luonnollisesti vaativat paljon opejen ja hoitajien huomiota, jolloin muille lapsille aikaa jää vähemmän.
Enkä toki tulevana lastentarhanopettajana tarvitse edes tutkimustuloksia todetakseni tämän, vaan omin silmin olen nähnyt, kuinka vähän huomiota yksi lapsi päivän aikana saa, kun ryhmän koko on niin suuri.
Ja tosiaan se lapsen stressitaso on pilvissä, ei hyvä!
Eikä minulle henkilökohtaisesti kotiäitiys tarkottaisi sitä, että eläisimme sosiaalisesti sulkeutuneina kotiseiniemme sisässä. Onhan vanhemmilla yllinkyllin mahdollisuuksia tarjota erinäisiä virikkeitä lapselle, sekä yhtälailla sosiaalisia suhteitakin. (ellei sitten esim. sairaus rajoita liikkuumista, jaksamista tms.)
Tietysti ymmärrän, että aina ei ole oma valinta laittaako lapsen päiväkotiin, enkä voi varmaksi sanoa ettäkö itsekään pystyisin olla laittamatta, tulevaisuutta kun ei voi ennustaa, mutta ainakin parhaani teen jotta voin itse hoitaa mahdollisimman pitkään. Toisena vaihtoehtona hankkisin hoitajan meille kotiin, ja kolmantena se perhepäivähoito...no saas nähdä
Lapsiluvusta: Minun ikuinen haaveeni on saada kaksi biologista lasta, ja kolmannentahtoisin adoptoida afrikasta. Mutta sitten sen näkee kuinka tässä käy
mimmilii: Onneaaa!!:heart:
Imettämisestä: Itse voisin kuvitella imettäväni lasta n. 1 -vuotiaaksi saakka.
Itse en alle kolmivuotiasta lasta laittaisi päiväkotiin, suureen lapsiryhmään, lähes kymmeneksi tunniksi päivässä, ja ryhmään joihin nykypäivänä on integroituna myös erityislapsia, jotka luonnollisesti vaativat paljon opejen ja hoitajien huomiota, jolloin muille lapsille aikaa jää vähemmän.
Enkä toki tulevana lastentarhanopettajana tarvitse edes tutkimustuloksia todetakseni tämän, vaan omin silmin olen nähnyt, kuinka vähän huomiota yksi lapsi päivän aikana saa, kun ryhmän koko on niin suuri.
Ja tosiaan se lapsen stressitaso on pilvissä, ei hyvä!
Eikä minulle henkilökohtaisesti kotiäitiys tarkottaisi sitä, että eläisimme sosiaalisesti sulkeutuneina kotiseiniemme sisässä. Onhan vanhemmilla yllinkyllin mahdollisuuksia tarjota erinäisiä virikkeitä lapselle, sekä yhtälailla sosiaalisia suhteitakin. (ellei sitten esim. sairaus rajoita liikkuumista, jaksamista tms.)
Tietysti ymmärrän, että aina ei ole oma valinta laittaako lapsen päiväkotiin, enkä voi varmaksi sanoa ettäkö itsekään pystyisin olla laittamatta, tulevaisuutta kun ei voi ennustaa, mutta ainakin parhaani teen jotta voin itse hoitaa mahdollisimman pitkään. Toisena vaihtoehtona hankkisin hoitajan meille kotiin, ja kolmantena se perhepäivähoito...no saas nähdä
Lapsiluvusta: Minun ikuinen haaveeni on saada kaksi biologista lasta, ja kolmannentahtoisin adoptoida afrikasta. Mutta sitten sen näkee kuinka tässä käy
mimmilii: Onneaaa!!:heart:
Imettämisestä: Itse voisin kuvitella imettäväni lasta n. 1 -vuotiaaksi saakka.
Viimeksi muokattu:
lauwra: Kuinka läheisestä ystävästä on kyse? Itse ehkä jättäisin menemättä, jos päällimmäisenä tunteena ei ole onni toisten lapsesta. Eihän siellä viihdy, kun kaikki muut hihkuvat onnesta ja itsen täytyisi osittain teeskennellä iloista.
Mutta jos kyse hyvästä ystävästä, niin varmasti menisin sitten hammasta purren.
Mutta jos kyse hyvästä ystävästä, niin varmasti menisin sitten hammasta purren.
Adalina, tämä ystävä/kaveri on aviomieheni ystävän puoliso ja olemme tulleet tätä kautta tutuksi. Minä kun olen muuttanut vieraalle paikkakunnalle ja kaikki todelliset ystäväni ovat muualla. Eli hän on täällä läheisimpiä ystäviäni, mutta ei sellainen ihminen kenelle voisin purkaa kunnolla tuntojani. Lisäksi paikalle on tulossa toinen mieheni ystävän vaimo, joka siis vihaa minua ja meidän välit on todella hyytävät (asia on melko tuore). Ja tämän lisäksi vielä kotipaikkakunnan ystävä kutsui minut tupareihinsa/synttäreille, jotka on samana viikonloppuna...
Kyseisille kutsuille otetaan tietenkin vauvat mukaan ja puhutaan raskaudesta ja lapsista ja mulle tulee kyyneleet silmiin jo kun ajattelen kyseistä tapahtumaa Olen käynyt kyseisen kaverin kanssa lounaalla tässä nyt jonkun verran ja mun on pakko myöntää, että aina (siis joka kerta) kun aiheet kääntyvät raskauteen niin minulle tulee paha mieli.
Ihailen ihmisiä, jotka osaavat olla iloisia toisten puolesta täysillä. Itse en vain ole sellainen. Kuulostanpa kamalalta :/
Kyseisille kutsuille otetaan tietenkin vauvat mukaan ja puhutaan raskaudesta ja lapsista ja mulle tulee kyyneleet silmiin jo kun ajattelen kyseistä tapahtumaa
Olen käynyt kyseisen kaverin kanssa lounaalla tässä nyt jonkun verran ja mun on pakko myöntää, että aina (siis joka kerta) kun aiheet kääntyvät raskauteen niin minulle tulee paha mieli. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat olla iloisia toisten puolesta täysillä. Itse en vain ole sellainen. Kuulostanpa kamalalta :/
mimmilii: Onnittelut plussasta!
lauwra: No jos varsinkin samalle viikonlopulle on tarjolla lähemmän ystävän juhlatkin, niin itse menisin kyllä sinne noiden vauvakutsujen sijaan. Koska selkeästikään kyseessä ei todellinen lähiystävä ole, niin en ottaisi stressiä paikalle menemisestä.
Mullakin ajatuksena, että jos ei kotona pysty hoitamaan tai ei jostain syystä jaksakaan kotiäiteilyä, niin perhepäivähoito olisi sitten parempi vaihtoehto (kotiin palkattava lastenhoitaja lienee olisi liian kallis), kuin isot päiväkotiryhmät. Vaikkei niistä päiväkotiryhmistä mitään kokemusta olekaan.
Imettämisestä. Haluaisin tähdätä 6kk täysimetykseen, jos nyt ei satu keskosta syntymään tai muuta poikkeuksellista. Kokonaisuudessaan varmaan jonnekin vuoden tai jonkun verran vajaan kieppeille. Taaperoimetys ei koskaan ole ollut lähellä sydäntä. Luulen, että rintakumia joudun ainakin alkuunsa käyttämään ja pelottaa kyllä hieman, että kuuluisin siihen 1%, jolla onkin liian vähän maitorauhasia tms minkä vuoksi maitoa ei tulisikaan riittävästi. Itse asiassa justiinsa toissayönä näin unta, että olin juuri synnyttänyt ja imetin.
lauwra: No jos varsinkin samalle viikonlopulle on tarjolla lähemmän ystävän juhlatkin, niin itse menisin kyllä sinne noiden vauvakutsujen sijaan. Koska selkeästikään kyseessä ei todellinen lähiystävä ole, niin en ottaisi stressiä paikalle menemisestä.
Mullakin ajatuksena, että jos ei kotona pysty hoitamaan tai ei jostain syystä jaksakaan kotiäiteilyä, niin perhepäivähoito olisi sitten parempi vaihtoehto (kotiin palkattava lastenhoitaja lienee olisi liian kallis), kuin isot päiväkotiryhmät. Vaikkei niistä päiväkotiryhmistä mitään kokemusta olekaan.
Imettämisestä. Haluaisin tähdätä 6kk täysimetykseen, jos nyt ei satu keskosta syntymään tai muuta poikkeuksellista. Kokonaisuudessaan varmaan jonnekin vuoden tai jonkun verran vajaan kieppeille. Taaperoimetys ei koskaan ole ollut lähellä sydäntä. Luulen, että rintakumia joudun ainakin alkuunsa käyttämään ja pelottaa kyllä hieman, että kuuluisin siihen 1%, jolla onkin liian vähän maitorauhasia tms minkä vuoksi maitoa ei tulisikaan riittävästi. Itse asiassa justiinsa toissayönä näin unta, että olin juuri synnyttänyt ja imetin.