~*Esikoishaaveista syntyneet vol3*~

Daadeli täällä täti töpöttii sellasella vanupuikontapasella sitä laabista ja sanos et uudestaan pitää tulla.. :/ enkä kyl ole huomannu et ois värjänny vaatteita.. ku ei sitä paljoa siin ollu.. :/ noo.. katotaan huomen mitä sanoo.. 'pallo' oli poissa ja tänää huomasin et oli tullu takas..

Meille myös laitettiin sellaisessa vanupuikontapaisella. No onneksi teidän vaatteet, ei ole mennyt sotkuun.
Meillä kyllä täti sanoi laittavansa ainetta reippaanlaisesti, jotta yksi kerta riittäisi. Varmaan tän takia meni myös vaatteet sotkuun :/
Mut toivotaan, et sieni lähtis pois :wave: Onneksi se on yleinen vaiva. Nolohan se on. Tai ainakin mulle tuli siitä niin nolo olo :ashamed: Muutenkin, kuin siihen aikaan oli se "olen paras ja ylivoimaisin super-äiti" olo :snotty: Niin ajattelin, etten ole osannut lapseni hygieniasta pitää tarpeeksi huolta :|

BB: Kiva kun kävit teidän kuulumisia kertoilemassa :wave: =)

Myylle ja Ronille Onnittelut uuden taidon oppimisesta :flower:

Nyt on mentävä Leijona karjuu nälkäänsä ja väsymystään lattialla |O

Väsyneet ja nälkäiset Dadde & Neito

 

Minjan 6kk mitat: 70,3cm ja 8250gr

enpä enempää turise :wave:

 

Huomenna oliski sit eka äitiysneuvola tästä raskaudesta :heart: klo 8.00 jo, pittääki herätä ajoissa et ehtii antaa atelle puuron

Mies läks töihin, tympeetä nukkuu yksin

Kauniit unet kaikille! :wave:

 

Meillä on eka neuvola tammikuun lopulla ja sitä enne käydään varmaan siellä varhaisultrassa :heart:

 

Moi kaikille....

Näin alkuun suuret onnittelut Suukkikselle sekä Vauvikkselle


Tulin kirjoittamaan pitkästä aikaa vähän enemmän... Oon käynyt satunnaisesti viimeiaikoina lukemassa kuulumiset.
Mutta en ole jaksanut kirjoittaa yhtään tänne puolelle.
Ollut hankalaa haasteellista ja väsyttävää.

Meidän pieni mies on itkenyt yöt läpeensä viimeisen kuukauden ilman selitystä.
Oltiin juuti kolmeyötä sairaalassa rytmittämässä pientä uudelleen Ja nyt on viikonpäivät saatu levättyä kunnolla.

Kimi on oppinut kauheesti uutta, Ryömimään, melkein konttaamaan, sekä noustee tukea vasten pystyyn.

6kk mitat olivat 8200g ja 68cm

Hampaita ei ole tullut mutta kuhmuja sitäkin enemmän.

oon ollut viime aikoina vain tosi väsynyt... hoitanut vain pakolliset kuviot tässä kaikessa härdelissä... asuttiin pojan kanssa jo hetki mun iskän luona (kotona keittiö remontti)


suhde meni myös metsän puolella tuossa, jos sekin tässä alkaisi taas virkoamaan kun oma olo paranee päivittäin

Yritän kirjoitella ja jaksaa lukea juttuja ahkerammin...

ja sitten se mitä lupasin 3 kuukautta sitten.
Tässä meidän pieni ristiäismies mittatilauspuvussaan (eilen sain kuvat vihdoin ja viimein)

 

8kk neuvola/lääkäri kuulumisia. Poitsu on kaikin puolin terve. Pituutta 71,5cm ja painoa 8130g. Hyvin oli siis kasvanut omalla käyrällään. :heart: Seuraava neuvola onkin taas 2kk kuluttua.

Meillä osataan siis jo nousta tukea vasten. Joka paikkaan pitää nousta ja tietenkään ei sitten muisteta pitää kiinni kunnolla ja kaadutaan lattialle. pää on nyt kovilla. Onneksi on tullut ostettuu semmoinen pehmokypärä!( ostin joskus aikoja sitten lastentarvike kirpparilta 2eurolla.)

Hampaitakin poitsulla on sitten neljä. ja viides tekee tuloaan...huh,huh...sais kyllä pitää nyt pikku tauon noiden hampaiden kanssa.

 

vauvahaaveita ihana mittari ku ilmoittaa, että raskaana


SuukkoSuulle onnea hyvistä ultra kuulumisista!
:heart:

 

HanTa mukava kuulla, että olette nyt saaneet nukkua. :heart:
ihana söpöläinen kuvassa!! ihanat hiukset! :heart:
paljon jaksuja sinne suuntaan! =) :heart:

 

alley söpö tyttö!!! ihanasti hiuksia =)

 

Vauvan nukuttamisesta meillä on ollut nyt tää viikko -20-24 asetetta pakkasta ni oon nukuttanut sisälle. Meillä nyt ei muutenkaan enää nukuta kuin yhdet päikkärit.

 

Zoe-F meilläkin jostain syystä herätään aikasemmin jos minä nousen ajoissa sängystä. vaikka oisinkin ihan hiljaa ni herää aina...
no hyvä tietää että teilläkin nukutaan vaan yhdet päikkärit. Meillä ei siis olla mitenkään poikkeavia...unta meidän pikku ukolle tulee kyl se 14h/vuorokausi vaikka yöllä herättääkin 2-4h välein. (12h yö unta ja 2h päikkäreitä )

 

ta ollaanpa teillä kasvettu hienosti
Onnea...
Toi on kivaa, kun kaveri nousee seisomaan...
Meillä myös, ja pää on todella kovilla...
itsesuojelu vaisto sais kyl kehittyä ensin... ei mitään järkee jätkän menemisessä eteenpäin... on nyt pari kertaa jo muksahtanut sängystäkin alas

kiitos ta... Kimpsu alkaa olee hiljalleen ihan blondi... tuostakin kuvasta on jo se 3kuukautta...
nopeesti tukka on vaalentunut, kun miettii että synnyttyä kaveril oli paksu musta tukka päätä koristamassa.

Niin ja kiitos muutenkin... kyllä tääl alkaa olee hiljalleen olo että elämä voittaa...

en muista kuka kirjoitti sen jutun että ei olekkaan täydellinen jaksava äiti... joskus silloin aloin itsekin tajuamaan että oon vaan väsynyt tosi väsynyt... eikä toi pojan huutolaulanta yhtään auttanut tähän väsymykseen.
oli olo jo sellanen että vaikka omalla tavallaan nautti pojan kanssa olosta ja pojan uusista jutuista... niin ne tuntui välillä väkinäisiltä ja ahdistavilta...
ei jaksanutkaan iloita kivoista asioista samoin kuin ennen.

tosin myös "en olekkaan raskaana" teki myös tosi ikävän olon.. ja se taisi sitten olla viimeinen pisara... sitä kahta punaista viivaa odottikin enemmän kuin mitä uskalsi toivoa kuitenkaan.

sekin alkaa olee taas ajatuksissa selvä... "kakkonen" tulee kun on tullakseen... toivon mutta en ota paineita raskautumisesta enään.

 

HanTa sul on tainnut olla tosissaan rankkaa. Jaksamista!
Pisti taas miettimään omaa asennoitumista. Mikähän siinä on, että sitä jaksoi kolmisen kuukautta ihan täyttä h****ttiä, ja nyt kun on oikeasti tosi helppoa, niin rupee jo yhdetkin pienet yökähinät ottamaan aivoon. :ashamed: Pitäisi olla enemmän suhteellisuudentajua.

Piti päikkäreistä mainostaa, miten Onni on nyt kaks päivää nukkunut sisällä hyvät unet, mutta ei ne tänään sit NIIN hyvät olleetkaan, kun se tuolla makkarissa jotain jo höpöttää.

:wave:

 

Tänää oli se neuvola ja olin 6,7kg hoikempi nyt raskauden alussa kuin viime raskauden alussa Eli ny oli sit 60kg ja hb oli 127, paineet 122/83. Sit ois verikokeet 13.1. sekä ultra siittä parin vkon päästä. Mie ny tuumin samaan syssyyn siis antaa tehhä ton seulankin, vaikken kyl tiiä pystysinkö mie raskautta keskeyttää jos jotai löytyiski. Mut kummiskii Atte ol iha kilttinä koko sen tunnin, mitä ny lopus vähä protestoi. Mut kivasti meni.

Tänää oiski sit saunavuoro Aina unohan sen! Nytkii mies soitteli, et mitä tuo kaupasta muuta ko saunajuomiset ni mie sit vast muistin, et ain nii oli saunaki tänää kuudelta. Ain edellises asunnos tottu siihi, et oli oma sauna eikä mittää tiettyä aikaa millo mennä sinne.

Ny miula o ollu taas kauhee kylmä. Tuntuu et vaiks ois kui hyvin päällä ni vilunväreitä vaa o :/ Mut on tää raskaus nii ihanata, et yhet palelemiset missää tunnu

 

vifslan rankalla se tuntui... tai rankalta vasta sen jälkeen kun alkoi tajuamaan asioita ja omaa uupumustaan, sitten sitä jotenkin vasta uupuikin...
ja se on hullua että kaiken rankkuuden keskellä... viime yö tuntui taas todella hurjalta ja rankalta... ja meillä herättiin yhden kerran ja valvottiin puolituntia...
no joopa olipa rankkaa...

mutta nää on taas asioita joita jokainen kokee tavallaan...



suukkis mukavaa sauna hetkeä...
ja onnea neukkukuulumisista

 

HanTa mut eikös siulaki oo ollu nii rankkoja öitä, ettet oo nukkunu ku pari tuntia? ni miten se sit tuntui nii rankalta jos puol tuntia valvo ja kerran heräs? En siis halua mitenkään aliarvioida rankkuutta, mut vain suhteuttaa ku muistelin et siula ol aika vaikeita öitä.

Meil viime yö meni iha pyllylleen Heräs koko ajan, enkä saanu mahan päällekää oikeen rauhottuun mut kai se jossai vaihees nukahti viereen ku en muista kyl iha koko yötäkää valvoneeni, tosin suuren osan ajasta kyllä. sit kuude mais heräs enkä saanu rauhottuu, mietin et nuku nyt!! Ja sit kahtoin kelloo et no paljo se ees on ni 6.35. Kello ois herättäny varttia vaille ni mietin sit et no pakkohan se on herätä. Eli kai mie pari tuntii ainaki yöllä nukuin Menin unelle puol yhentoist mais mutten saanu unta. Sit Atte jo heräski ja imetin. Sit jossai vaihees taas enkä ollu vielkää nukkunu. Ja kello sit oliki jo jotai yks eikä meinannu enää rauhottua millään. Olin "hitusen" väsy aamulla

 

suukkis kyllä nimen omaan niitä on ollut kun on nukuttu vain tunti tai kaksi...
ja varsinkin tuon edeltäneen kuukauden aikana, tuntui ettei nukuttu enään lainkaan... kun pieni poika saattoi viisikin tuntia huutaa yöllä kurkkusuorana.

esitin asian ehkä huonosti.

siis viimeyönä tuntui rankalta se hetki kun piti herätä siitä parhaimmasta unesta...
ja sit poika ei nukahtanutkaan niinkuin aijemmin alle kymmenessä minutissa tutille tai hörpylle maitoa...
vaan halusi elämöidä tuon puoli tuntia...

siis ei se näin ajateltuna kuulostakkaan pahalta tai rankalta... vaan siinä hetkessä kun on väsynyt niin olo oli sellainen "nytkö tää taas alkaa, eikö tää huuto lopukkaan koskaan"

ja sit puolen tunnin päästä poika nukkuikin jo rauhallisesti... tosin oma uni oli kadonnut ja tuli valvottua tunnin verran viel päälle...

mutta ei siltikään pahasti.

siis jos sain nyt selitettyä sen suhteutetun rankkuuden... että sitä oikein huonoa ei usein muista juuri siinä hetkessä kun tuntuu rankalta...

en minäkään alkuun pitänyt niitä kahden tunnin yö unilla menemistä rankkana... tai koko yön huutamista rankkana... sitten jossain vaiheessa siihen heräs että on ihan loppu...

aamulla ei jaksanut enään katsoa mitä päälleen laittoin kuhan nyt oli sinne päin puhdasta.
illalla oli taistelu saada itsensä suihkuun kun ei jaksanut...

että en minä sillein sano että yö oli rankka... se vaan oli se hetki kun tuntui rankalta.

 

HanTa ymmärsin Ja mullaki pahin on aina se ku poika herää.. Just etenki ku oot ite oikeen sikeessä unessa. Ja se just kun ei mitenkää voi tietää et kuin nopeesti sillä kertaa rauhottuu. Mut mie koitan tsempata itteeni vaa sillä, et jospa yöt helpottuis sit kun on pahin oppimisvaihe ohi ja yösyömiset ja koko imetys loppunut =)

Mie aion imettää sinne vuosikkaaksi asti ellei sit hylji itse rintaa aiemmin jo. Toisaalt toivoisin, et alkais ite hylkiä ku sit ois helpompaa ehkä eikä tarvis vierottaa mitenkää. Saa nähdä muuttuuko se maidon maku sit 5. raskauskuulla niinku sanotaan ja olisko Atte sitä kastia, et itse vieroittais ittesä tissimaidosta. Jää nähtäväks

 

Iltaa!

Kylläpäs taas meni monta päivää etten ehtinyt tänne ollenkaan.

Onnittelut Suukkikselle ihanista ultrakuulumisista :flower: Mukava seurata sinun raskautta kun itsellä oli la. silloin 14.8 kun menet niin samaa tahtia sen kanssa Voi että, olisi se niin ihana vielä joskus olla raskaana :heart: Mutta jospa tässä nyt kuitenkin katsellaan ja kuulostellaan jonkin aikaa kun haluan saada opinnot kuntoon ja mahd. käväistä töissäkin. Vaikka mä olen kyllä edelleen sitä mieltä että minun paikkani on kotona niinkuin on ollut jo aiemminkin puhetta.

Hantalle paljon jaksamista. Vaikka meidän ongelmat on tosi erilaisia ja meillä nyt ei varsinaisesti mitään ongelmia olekaan niin kyllä sitä välillä on poikki. Meillä on nyt joku vaihe menossa ja yöunille meni on tosi hankalaa. Tyttö huutaa pää punaisena ja pitää ottaa syliin rauhoittumaan vaikka aiemmin osasi tosi hienosti nukahtaa itse. Yleensä menee tunti tai kaksi ennenkuin rauhoittuu kunnolla syvään uneen. Siihen saakka torkkuu ja välillä karjuu meitä pitämään sylissä. Saako udella millä tavalla sairaalassa laitettiin unirytmiä kohdalleen?

Nyt ei sen kummempia, taidan lähteä hetkeksi katsomaan telkkaria ja jos vaikka lähtisi vaihteeksi nukkumaan Toivottavasti tyttö nukkuis hyvin ekan pätkän kun se on aina niin rauhallinen, aamuyön uni on jostain syystä edelleen meillä levotonta ja äänekästä, on ollut vastasyntyneestä saakka.

Ai niin joo, meillä on opittu nukkumaan päikkärit sisällä Vaunuissa menee samanlaiset unet kuin ulkonakin, sänkyyn ei olla vielä kokeiltu.

 

vilma meil alko tollein ongelma... ensin nukahti hienosti itse... sit ei käynyt kuin syliin unille parin tunnin huudon jälkeen...
sitten alkoi yöllä huutamaan samalla tavalla... ja ei enään kevannut sylit ei pullot ei tutit ei hekutukset vetkutuksen laulut...
ja sit olitiin oravanpyörässä nimeltä... Kimi huutaa lujaa ja jatkuvasti.

mä en oikein tiedä miten ne hoiti sen nukutuksen siellä...
itse olin päivät pojan kanssa.. ja jätin (olosuhteiden pakosta lääkäri määräsi mut kotiin nukkumaan).
pojan "hoitoon" aina siinä kohden kun olivat nukkumaan menossa... hoidin ilta pesut ja syötöt...
jotenkin ne vaan rauhoitti pojan sänkyyn jo alkuunsa nukkumaan...
kai ne sitä tassuhoitoa oli käyttänyt.

mut suuri hoito oli vissiin kuitenkin mun ja kimin erottaminen ja kimin "aisoihin ja kuriin" laittaminen...

 

HanTa miuta jäi viel tuo kiinnostaan, et miten se tapahtui? Tai siis että miten ylipäätään tulitte menneeks sinne sairaalaan? Sanoitko vaikeista öistä neuvolassa ja sieltä laittoivat jonku lähetteen vai miten toimit?

 

suukkis
En alkuun puhunut neuvolassa mitään.
viikon karjunnan jälkeen meil oli sairaala käynti... käytiin mittaa verenpaineita.
Ja siellä ihan peruskysymykset, kuinka voidaan onko muutosta käytöksessä.
jolloin sanoin ihan suoraan että, en tiedä kuinka voidaan K on nukkunut todella levottomasti viikon joista huutanut pari yötä kurkku suorana.

sitten tämä sairaanhoitaja täti, hipsutteli lääkärin luokse. ja saatiin ohjeistuin.
Koitetaan kestää viel kaks viikkoo jos tilanne muuttuisi parempaan.

viikonpäästä soitin sairaalaan kysyäkseni viel possurokoteesta, jolloin oli sama kysymys, kuinka menee...
ja lääkärin konsultaatio. ja sovittiin viel viikon tarkkailu aika. ja soittoaika.

sit mentiin possurokotukselle, ja juteltiin neuvolan tädin kanssa... hän sanoi suoraan että näytät tosi väsyneeltä mitä on menossa...
ja minä kiltisti vielä siinä kohdin sanoin että juu juu kimin hoito on menossa on vaan vähän hankalia öitä.

kolmannen karjunta viikon lopussa oltiin yhdeydessä unikouluttajaan... ja saatiin hyvät ohjeet.
Siitäkään ei vain tullut mitään.

sitten tuli soitto-aika lääkärille ja kun tilanne ei ollut muuttunut, alettiin epäilemään sydäntä ja lääkke muutosta tämän huudon aiheuttajaksi.
Siinä kohden en suostunut vielä viemään poikaa lääkäriin vaan halusin vielä aikaa yrittää itse.

neljä ja ½ viikkoa kimin karjuttua lääkäri taas soitti.
ja tällöin puhuttiin uudestaan kimin osasto sijoituksesta...
seuraavalle päivälle tuli sairaala aika... ja sanottiin että pitää ottaa kamat mukaan pojalle.
että jos osastolla on tilaa Kimi jää harjoittelemaan nukkumista. ja on kaksi-kolme yötä kytkettynä sydänlaitteisiin jotta saadaan seurattua tapahtuuko yöaikana pieniä rytmimuutoksia jotka aiheuttavat huutamisen.

ja siis kimin yöelämä ei ollut pientä itkua... vaan hän huusi silmät puristettuna selkä karrella todella kovaa.
mutta itkusta ei ottanut selvää onko se kipua, nälkää, väsymistä vai mitä se oli...

näin me siis päädyimme sairaalaan harjoittelemaan nukkumista.

Meillä varsinainen unikoulu tapahtuu vuorohoito-päiväkodin tiloissa... mutta tässä meidän omassa unikoulussa oli tärkeintä tuo sydän seuranta.

 

niin ja siitä yörankkuudesta vielä

juu viime yö tuntui siinä hetkellä rankallta.. mutta ei tämä yö taas tunnu, vaikka kolmatta kertaa olen käynyt tutin / pullon antamassa... meillä nukutaan 20.30-08/09
viime yön juttu oli se huuto mikä alkoi, kun tuli tunteet pintaan "nytkö tämä taas alkaa"

ja tiedän me päästiin omalla tavalla helpolla kun poika ehti huutaa sen 4½ viikkoa, jos vertaa koliikkilapseen.


ja yöt tuona aika oli... pahimmillaan 38 kertaa tutti suuhun... 5 tuntia suoraa huutoa... kolme tuntia pojalla yössä unta joka nukutaan 7 pätkässä.

vaikka minäkin tuon päätöksen olen tehnyt jaksaa kun täytyy jaksaa ja oman lapsen kanssa jaksaa...
niin kyllä siinäkin väsyi... kun keinot toisen vaientamiseen loppui...
eikä selvää selitystä toisen huutamiselle ollut.

 

hanta, kiitos kun kerroit Toivotaan ettei meillä mennä tuohon pisteeseen, kuulostaa todella rankalle. Olet kyllä sissi kun olet jaksanut, vaikka oman lapsen kanssa ei oikein vaihtoehtoja ole.

Meillä on selvästi nyt joku vaihe menossa, tyttö on alkanut samaan aikaan vierastamaan aika kovasti. Ja päivällä heti komentaa jos kadottaa meidät näköpiiristänsä. Yleensä illat menee mun kans paremmin, mut eilen huomattiin et isän kanssa suostui sitten lopulta rauhoittumaan sänkyyn helpommin.

Viime yönä muuten syötiin vaan kerran ja sekin oli aamua. Eli puol ysi rauhoittui kunnolla unille ja puoli kuusi söi. Viiden maissa se oli silmät selällään sängyssä ja nauroi, käänsin vaan sen kylkeä ja annoin tutin suuhun ja nukahti samantien. Halusin testata et rauhoittuuko yöllä herättyään muulla kuin pullolla ja ainakin tällä kertaa onnistui. Tosin sit puolen tunnin päästä heräs syömään, mut kuitenkin

 

vilma onnea hyvästä yöstä ootte saaneet nukkua oikein kunnolla :heart:

vaihe Musta kans tuntuu että näiden pienten lasten elämä on yksiä vaiheita täynnä.
Toivottavasti vierastus menisi ohitse pian.
meillä ei sitä onneksi tunneta.... mutta voi kuvitella ettei se ole kaikkein helpointa.

se on vilma sitten isi vain nukutustöihin... jos hän sai lapsosen paremmin unille...


jotenkin sitä vilma jaksoi... vaikka ei jaksanut...
yöt takuttiin huudon kanssa ja päivät oman väsymyksen... oikein kunnon noidan kehä.
Onneksi oli pari tärkeää ystävää jotka piti järjissään...


vaikeinta turhautuminen, kun ei osannut auttaa lasta...
ja se että lapsen ihanat jutut eivät tuntuneet enään ihanilta...

joten sinä aikana kun poika nukkui sairaalassa ja itse nukkui kolme yötä kellon ympäri... oli ihana kun lapsen hymy ja hali oli taas maailman tärkein ja ihanin asia joka sulattaa sydämen täysin.