Suukkis, onnea! Pää-perämitta 3 mm, voiii miten pieni... :heart: Kyllä nyt tuli haikea olo itselle...
Alley, ihana neiti! Ja varmaan olet tosiaan jo monesti saanut kuulla tuosta tukan määrästä, hih.
:heart:
Niin ja siitä omasta
syömisestä. Enpä minäkään alle kolmekuisen Onnin kanssa juuri mitään järkevää ehtinyt syödä, kun piti poikaa kanniskella, imettää, kanniskella, imettää... Kun sain hänet rauhoittumaan ja päikkäreille, rynnin salamana keittiöön, viskasin muutaman einespinaattilätyn mikroon lämpenemään ja tungin ne hätäisesti turpaani. Imettäessä tuli mutustettua suklaata aika ahkerasti... :ashamed: Vaunukävelyjen aikana poikkesin lähikaupassa silloin tällöin ostamassa jotain helppoa syötävää (jäätelöä useimmiten, oli kesä silloin) ja söin kävellessä. (Ja se vaunukävely saattoikin pahimpina päivinä olla ainoa rauhallinen ruokailuhetki koko päivänä!) Niin joo ja mies teki aamulla töihin lähtiessään mulle jääkaappiin voileipiä valmiiksi. Eli aika hankalaa oli. Mut se helpottaa ajan kanssa! Esim. siinä vaiheessa kun vauva oppii touhuamaan lelujen kanssa. Niin ainakin meillä. Kyllä nykyään saa jo ainakin voileivät voideltua ja syötyä ihan rauhassa. Onni jaksaa kyl sen aikaa ihmetellä lelua lattialla itsekseen - jos se on tarpeeksi rapiseva, kilisevä ja moniulokkeinen.
Voi näitä pakkasia. Mä en edelleenkään uskalla nukuttaa ulkona, kun siellä poitsu saattaisi kiskaista kolmenkin tunnin unet, ja jos sitten onkin jokin kohta nassusta kylmettynyt...
Maanantaina meni sisäpäikkärit hyvin mutta eilen aivan penkin alle, joten tänään oli mielenkiintoinen nukutusmetodi kokeilussa: lähdettiin kaupoille. Noin vartti kävelyä paukkupakkasessa kauppaan, kaupassa vartti, taas hetkeksi ulos, sitten pikakäynti seuraavassa kaupassa jne. Näin menetellen ei pojalle ehtinyt tulla kylmä eikä kuuma.
Ihan hyvät unet nukkuikin, ja minä sain samalla hankituksi tarvikkeet omatekoista joulukukka-asetelmaa varten, eli win-win, kumpikin voitti.
Mitähän huomenna taas keksisi, että sais tuon päikkäreille...