meillä on taas kitinää riittänyt. :ashamed: taas tuntuu, et mitä tahansa teenkin, ni märinää tulee vastaukseks.
Minjahan on jo pitkään itkeny vaipan- ja vaatteidenvaihdossa. ei se vaipan tai vaatteiden riisuminen, mut se pukeminen :headwall: yhtään ei tykkää ku päähän kosketaan, se on niin kamalaa. oon huomannu, et jos pystyasennossa pukee ni se on paljon mieluisampaa mut siin menee niin paljon enemmän aikaa, ja vaippa on hankala pukea sylissä istuessa, ni teen sen hoitopöydällä niin nopeaan ku pystyn.
ja nyt on viikonlopusta lähtien ollu kiukuttelua ruuan kanssa. muistaakseni lauantai-illalla oli vaikea saada tyttö syömään puuroa ja annoksesta meniki niin vähän, et mietin jaksaakohan se yön yli. jaksoi kumminkin, ja su-aamulla ei maistunu puuro yhtään helpommin.. annoksesta meni puolet, mut hedelmäsosetta meni ihan komeasti siihen perään. eilen meni syömiset ihan perseelleen, sai siis maitojen lisäks aamu- ja iltapuurot, lounaan ja päivällisen. iskä sai tytön syömään päivällisen tosi nätisti, mut mä kun syötin noi muut ateriat ni ei tullu sit yhtään mitään. pitäis kyllä nähdä oisko iskän syöttämänä helpompaa vai oliks toi joku tähdenlento...
ensimmäinen märähdys alkaa siitä ku viedään lelujen keskeltä pois ja laitetaan sitteriin. seuraava parahdus tulee ruokalapun pukemisesta (en tiedä johtuuko siitä et tietää mitä on tulossa vai kun kosketaan päähän). ja jo ihan ensimmäisestä lusikasta alkaa kiemurtelu ja itkeskely. kauheeta sirkusta täytyy pitää jos tahtoo jotain saada menemään alas. eilen näyttelin tytölle joulukortteja, tuttipullon korkkia ja napsuttelin sormia ni sain "huijattua" syömään. tänä aamuna soitin puhelimesta soittoääniä yms. helpottais, ku tietäis mistä johtuu, et onks tää joku vaihe, mikä menee pian ohi. vai eikö toi puuro olekaan alkuhuuman jälkeen sittenkään hyvää, vaikka oon siihen marjasosettakin laittanut jos auttais. ku en mielellään pitäis mitään sirkuskoulua ton syöttämisen yhteydessä, ettei totuttais siihen et ruokapöydässä pelleillään ja viihdytetään koko ajan.
mut siis, kun hereilläoloon kuuluu aika olennaisena osana syömiset ja vaipanvaihdot ni tuntuu että meillä itketään koko ajan. Vifslan mä oon tuuminu samaa, oon varmaan tylsä äiti ku lelujenkin keskellä märistään ja on tylsää. aika paljon kotosalla mekin ollaan, ois aika ihanaakin käydä jossain museossa tms. turkuun on vaan 40km matkaa et se lähteminen ei oo niin helppoa "pakataas vaunuihin tavarat ja menoks". joskus käydään jossain ostoksilla ja jonkin verran kylässä kun Minjan kanssa kahdestaan ollaan.
meil on muuten taas Minja ulkona nukkumassa, pakkasta -15astetta. tosi hyvä ettei tuule yhtään, sit ei uskaltais laittaa. sisäpäikkärit ei oo oikeen meidän juttu, sängyssä pyöritään ja touhutaan/itketään ku nukuttais. sillon nukkuu jos mennään meidän sänkyyn vierekkäin ja otan tiiviisti kainaloon, mut ei ite viitteis päivällä nukkuu :/