Mä voisin tässä aikani kuluksi hieman laittaa synnytys kertomusta, kun sain tuon neidin nukkumaan =)
Eli, Tiistaina 6.1. alko supistukset heti herättyä n.klo 9.30. Ajattelin eka että menee ohi,koska muistutti menkkajuilintaa, ja mulla pari kertaa oli ollu aikasemminki hetkellisesti noita. No, siinä aikani odottelin ja makoilin sohvalla...Mietin, että eikai nämä nyt oo niitä supistuksia
(mullahan ei ollu koko raskaudessa mitään supisteluja)...niitähän tuli ihan kokoajan, ei menny edes 10min. niiden välit, joten ne oli säännöllisä ihan alusta asti.
Päivän mittaan ne alkoi sitten olemaan jo kivuliaampia...kuitenki pystyi kotona olemaan. Iltapäivällä ne alkoikin sitten jo käymään ihan TOSISSAAN KIPEÄÄ! |O Mies yritti saada mua lähtemään oyssissa käymää, mutta ite halusin sitte kärvistellä kotona, ettei mentäis liian aikasin. No, klo oli jotain 18.00-18.30, ku päätettii lähtee näytille. Vähän aikaa meni enneku päästii odotushuoneeseen käyrille...supistuksia tuli, ja osa oli tosi napakoita...Kätilö sitten teki sisätutkimuksen, ja sanoi että sormelle ollaan auki ja kanavaa viel 1.5cm jäljellä. Mä siinä ajattelin, että ei voi olla!!! Melkee 12 tuntia supistellu säännöllisesti ja tuon verran vaan tehny alakertaan edistystä. No, päätettiin..tai minä päätin
että mennään viel kotiin...ku niin alkutekijöissään oli koko homma. Olisin päässyt jo sisään oyssiin siinä vaiheessa. No, ku kotia päästiin klo oli jotain 19.30-20.00...Ja sitte se helvetti vasta repes!...Supistuksia tuli koko ajan, ja kävi jo niin kipeää että itku tuli. Takas mentiin n. klo 23.30, ja olin siinä vaiheessa jo tosi kipiä. Siinä sitte tehtiin taas sisätutkimus, ja olin kahdelle sormelle auki, ja kanavaa ihan vähän jäljellä. Kirjauduttiin sisään ja vaihdoin vaatteet.
Odotin jo saliin pääsyä, mutta kätilö sanoikin et heillä on nyt ruuhkaa ja kaikki salit käytössä...siinä sitte kärvisteltii semmoset 3-3.5 tuntia supistusten kanssa, pelkkä kuumageelityyny apuna. Onneksi mies ihanasti aina hiero, ja sain nojata rauhassa kokopainolla häntä vasten ku supistuksia tuli. Välillä tuli supistuksia nii tiheään, ettei entinenkää ehtiny mennä ohi ku tuli jo uus
(tuskaa se oli!!)
Vihdoin päästiin saliin (klo 02.30-03.00), ja siinä kätilöt valmisteli kaikkia juttuja, ja yritti laittaa mulle tippaa, joka epäonnistu 3 kertaa (ihanat mustelmat tuli)...no, siinä kätilö sitte kyseli mitä kivunlievitystä oon ajatellu...sanoin, että epiduraali olis ihan jees. Siinä viereisessä salissa just sopivasti oli anestesialääkäri, joka sitten tuli samalla mulle laittaan epiduraalin, ja laittopa sitte samalla sen tipanki..ranteeseen sisäpuolelle (ei kipiämpää paikkaa löytäny). Epiduraali toimi ihan mukavasti...tunsin supistukset, mutta sen suurimman kivun vei pois. No, ei mennyt kauaa kun tunsin jotaki valuvan sängylle...miehelle sanoin että nyt tulee jotaki!! Kätilö hälyytettiin saliin, ja tokas että "lapsivesihän se siinä meni, hyvä että meni itekseen ettei tarvitse kalvoja puhkasta". Siinä sitte ooteltiin, millon alkais tapahtuun...yö alkoi muuttua aamuksi, ja sisätutkimusta tehtiin...olin 5 cm auki,eikun lisää oksitosiiniä kiihdyttämään supistuksia...siinä useampi tunti sitte ooteltiin, ja alkoi jo supistuksetki tuntumaan epiduraalista huolimatta...sain sitte viel jotaki puhdasta puudutetta, joka auttoi myös.
Mua katetroitiinkin varmaan 4-5 kertaa kokoaikana, ja ei onneksi tuntunu pahalta...varmaan puudutukset teki sen.
Kello alkoi olla sitten jo kohta 11.00-12.00, kun kätilö tarkisteli alakerran tilannetta...10cm auki!!!...Saa alkaa ponnisteleen kun siltä tuntuu...
Mähän ootin ku kuuta nousevaa, että joko alkais ponnistuttaan...mutta ei mitään...ponnistussupistukset kyllä tunsin selässä...ja se vasta kipiää kävikin!
Kätilö sanoi, että ala itekseen ponnisteleen, ja yritetään saada vauvaa laskeutumaan...siinä vähän ponnistelin ja mies sanoi, että kyllä se siellä liikkuu(näki pääanturista,mikä oli kiinnitetty vauvanpäähän).
Kätilö viel tsemppas, että hällä loppuu työt klo 15.00, että koitetaanpa saada vauva ulos siihen mennessä
Oli menny jo toista tuntia, eikä mulla vieläkää ponnistamisen tarvetta...epiduraalipumppukin oli sammutettu, mutta nähtävästä mulla viel niin hyvin puudutusta kehossa että en tuntenu tarvetta ponnistaa.
Kätilö (ja mukana oli myös kätilö-opiskelia koko synnytyksen ajan) alkoi laittaa tavaroita valmiiksi, ja käski ponnistella..välillä kokeili vauvaa mitenkä on laskeutunut.
Ja klo 14.00 alkoi aktiivinen ponnistelu...varmaan kymmenisen kertaa ponnistin, ja pää oli ulkona. Sitten käskettii rauhottua, ja ponnistaa vähäsen, että saa vauvan hartiat ulos...vitsi sitä paineen tunnetta siinä vaiheessa!!...7.1. Klo 14.09 humpsahti 9 pisteen tyttö pihalle, ja tämä mamma oli niin helpottunu!!
Vauvaa en heti saanu rinnalle, koska napanuora oli liian lyhyt, eikä olis yltäny...joten mies sitten napsasi sen poikki ja vauva pääsi äidin paidan alle.
Siinä jonku aikaa oltiin, ku mies meni pesemään vauvaa ja punnittee jne...Ja mua paikkailtiin sitte kuntoon.
Siinähän se 28 tuntia vierähti..neitiä odotellessa! :heart:
Kaiken kaikkiaan ihan positiivinen kokemus...ei jäänyt mitään traumoja
Katellaan nyt jos ja kun olis pikku kakkosen vuoro...siihen nyt menee muutama vuosi
(toivottavasti mulla ei jääny mitää kertomatta :/ )
