oi, tsemppiä
nibbe :heart:
kiitos kaikille onnitteluista :heart: :flower:
olo on vieläkin aika sekava, mutta arki on lähtenyt sujumaan ja poika on niin ihana ja rakas :heart:
yritän tässä jotain
kertomusta:
eli tosiaan, sillon lauantaina oli koko päivä aikas tuskaisaa, mutta koska sitä nyt oli jo jonkun aikaa kestäny niin enempi olin kiukkuinen kun mitään muuta. joskus siinä puol seiskan aikaan kun mies tuli töistä, aloin pikkasen seurailemaan niitä supistuksia kun alkoivat olemaan jo aika kipeitä, tulihan niitä 10-5 min välein koko ajan, päätin että meen saunaan ja katson mitä tapahtuu, saunasta tultiin kasin maissa ja sanoin tuolle miehelle että jos jatkuu tätä menoa niin ysiltä soitan synnärille. no ysiltä olo oli jo tosi tuskainen kun supisti ja mies pakotti soittamaan. sovittiin kätilön kanssa että oon kotona niin kauan kun pystyn, ja päätinkin että mä en lähde mihinkään ainakaa pariin tuntiin, mutta kivut lisäänty kovaa vauhtia ja lähettiin joskus puol kymmenen viemään koiraa hoitoon. vanhemmat asuu tossa 10 min matkan päässä ja sanoin miehelle että viedään koira ja ajellaan vielä ja katsotaan, mutta supistukset alkoi olemaan jo niin kipeitä että mentiin sitten suoraan kättärille. siellä oltiin joskus puol yksitoista, oli aika kiireistä ja käyrille pääsin yhdeltätoista. paikat oli auki 6cm. kokeilin siinä ilokaasua, mutta ei auttanut olenkaan, kahdeltatoista meni vedet, oli vähän vihreää. ja melkeen heti sen jälkeen supistukset alkoi olemaan sietämättömät. puol yksi pyysin saada puudutuksen, tulivat tippaa laittamaan ja tekivät sisätutkimuksen paikat täysin auki, eli ei ehditä puudutusta laittamaan.00.40 alkoi ponnistus vaihe, mutta 00.50 supistukset alkoi loppumaan joten sain tipasta oksitosiiniä avittamaan ja jatkettiin. ei onnistunut vauvan sydänäänet laski ja mulla alkoi paikat repeemään joten teki sitten välilihaleikkauksen ja vihdoin saatiin poika pihalle 01.17. pojalla napanuora kaulan ympärillä ja kun vesi oli vihreää niin imettiin keuhkoja, siitä hän virkosi ja sain pojan rinnalle.istukan tuleminen kesti ja kesti ja sain lääkkeitä, lopulta saatiin sekin ulos, kesti kauemmin sen synnyttäminen kun pojan ponnistaminen:/ mutta loppu hyvin kaikki hyvin, poika alkoi heti imemään rintaa ja imikin tunnin
sitten isä sai pestä/punnita jne. pojan ja mut kursittiin kasaan... 10 tikkiä alapäässä, paikat sen mukaisesti arat.
mutta vaikka kipu oli järkyttävä, palkinto on niin suuri että ei tunnu enää missään :heart: paraneminen lähtenyt hyvin käyntiin, hiukan aristaa, maha on melkein entisellään, ei kyllä näytä siltä että olisin juuri synnyttänyt
poika siis aivan ihana, syö valtavasti ja on perus tyytyväinen. kovasti sai kehuja lastenlääkäriltä kun kotiuduttiin ja kun painokin oli tippunut vain 40g syntymäpainosta niin kotiuduttiin hyvällä mielellä kun ruokaa ainakin riittää.
tässä näin lyhykäisyydessään ja jonkin verran sekavasti kerrottuna, mutta kun en oikein itsekään muista, oli sen verran nopeaa toimintaa
toivova ja poika pari tuntia vajaa 4vrk :heart:
