ESIKOISESTA PITKÄÄN HAAVELLEIDEN PINO Vol.2

KP ja Pipopi: :hug: :hug:

Ibu: Mie olen monesti tikuttanut.. nyt se on jäänyt, ku ensin työajat olivat hankala tai olen ollut just siihen aikaan reissussa.. en ole myöskään hoitojen aikana testannut, koska ultralla on katsottu se sopivin aika.. tässä kierrossa minun piti testata, mutta olen menossa taas porukoiden mökille siihen aikaan, joten taas se jää.. täytyy sitten seuraavassa kierrossa yrittää testata.. olen aloittanut aikaisemmin testauksen kp.12, mutta sen jälkeen kun noi kiertojen pituuden ovat vaihdelleet, olen alkanut testaamaan jo kp. 10 tai 11..
 
Pipopille :hug: myös tänne pinoon! mulla ollu nyt erityisen runsaat menkat.. :kieh: kierron alun lääkkeeksi olen googlen kuvahaulla katellu raskausmasuja ja vauvoja:D on mullaki huvit :ashamed:

Siniviuhka mitkä on mietteet nyt sen (mahd. lapsettomuus) asian suhteen? Kyllä mä uskon, et te vielä sen pienen saatte :heart:

mä tikuttelin yhen kierron viime syksynä ja nyt keväällä viis kiertoa..kyllästyin koko touhuun..

Ibu mun mies sano, et se mitä on aina pelänny, et tyttö kertalaakista pamahtaa paksuks jos ei oo ehkäsyä, ni nyt ku sitä haluaa, et tyttö pamahtaa paksuks, ni ei varmana onnistu..
ollaa kyl aika hvyin saatu nykyään tsempattua ittemme tähän, et kyl meille lapsia vielä tulee..:)

kyllä taas mua härnättiin eilen ja tänään töissä, et millon meille lapsia tulee..no mistäs minä sen tiedän?? hope soon.. :heart:
 
KP ja Pipopi suurensuuri :hug: :hug: teille!

Halle kyllä tämä tästä etenee. luulen niin. ottaa päähän miehen oma asenne, et "eihän tää ole mitenkään lopullista!" AI EI OO??? jos lääkäri on sanonut, ettei sitä lasta tod.näk. luomuna voida saada, niin kyllä se mun mielestä on aika lopullista silloin. yhden "vaiheen" päättyminen...jotenkin on niin riitaisaa aikaa ollut taas, ettei oo voinu edes keskustella asiallisesti miehen kanssa.
alkaa olla päivät finaalissa taas. eipä siitä enää viitsi pettyäkään kun tietää ettei raskaus oo mitenkään mahdollista.

ja siihen tikuttamiseen sanon, et itse tikutin muutamia kiertoja alkuvaiheessa yritystä. yhden ainoan kerran sain kunnon plussan ovistestiin ja siinä kierrossa kun en ollutkaan raskaana vaan tipuin pilvilinnoista rytinällä, aattelin et saa tikut jäädä. oli niin karvas pettymys :p
 
Noh....Auttakaapa mua...Äsken olin heittämässä testiä roskikseen, niin HAAMU havaittavissa!! mutta kun testissä lukee että 30 minuutin sisällä tulos on luettava ja aikaa tuohon meni noin 30-35 minsaa!!!*aivan ällikällä lyöty
 
:hug: kaikille tädin tavoittamille. Pitkä plääääh. Aika uskomatonta ja hienoa, että me kaikki vielä saadaan lapsia, vaikkei nyt siltä tunnu! Tsemppiä näihin päiviin!

Ja tervetuloa Sinirusko, ellet sitten plussannut!

Meikäläisellä huomenna edessä irrotuspiikki ja sitten eka inseminaatio, nyt on follikkeli jo 17 millinen. Voi kunpa auttaisi meitä, pitäkää peukkuja jos se auttais.

Ibu tikutuksista, melko tasaisella kierrolla on toiminut hyvin sellainen kierron pituus - 16 päivää aloitus, mutta en tosiaan tiedä onko niistä lopulta mitään iloa.

Miehistä vielä - se kyllä ihmetyttää mistä ne vetää tuon yhtälön, ettö kumppaninvaihto olisi ratkaisu lapsensaantiin. Sehän tässä on suurin saavutus, että on kumppani, jonka kanssa niitä lapsia edes haluaisi!! Toivotaan, että herroille jo pian avautuu kuinka suuri juttu rakkaus onkaan :)
 
Ibu
ajattelin nyt aloittaa itseni - ovulaation tehotarkkailun. Eli mitä enemmän stressaa sitä huonommat mahdollisuudet on..ainakin näin sanotaan. Oon ajatellut rueta aamuisin seuraamaan limoja, sit tikutusta, donnan sylkitestiä ja kohdunnapukan tutkailua iltaisin.. Oikeesti, en haluis tällästä säätöö, mutta en tiiä ku ei kerta mikään auta saamaan sitä plussaa testiin.. Onpahan sit lääkärille ees jotain kerrottavaa, et mitä on yrittänyt. Niin--ja jalat kohti kattoa pupuilun jälkeen.

Kuulostan just siltä mitä olen, tuskastuneelta tähän jatkuvaan negailuun..En haluaisi joutua hoidoissa käymään, kun täältäkään ei ole niin helppo vuorotyötätekevinä reilumman matkan päästä, lähtee sinne sairaalalle.. Mut toki mielellään otan vastaan kaiken sen mikä vain auttaisi saamaan oman lapsen!

Tsemppiä kaikille!

niin ja tilasin netistä vielä 42 ovistestiä ja 6 raskaustestiä.. että nyt tikutetaan eikä meinata!!!!
 
:hug: Kaikille tätipaholaisen yllättämille. :/

Täälä myös kierron vaihto, yk on nyt 28. Tämä täti ei kuitenkaan yllättänyt, vaan aivan kutsuttu vieras oli...tai no periaatteessa ei, mut pitihän tuo kierto saada katkeamaan.
 
jaahas, ei se ukko pääsekään tänään kotiin.!! :'( on kyllä niin surkee fiilis taas.. itkeä tihrustan täällä vaan koko ajan...

ja sitte vielä kummitytön (1v3kk) äiti plussasi eilen illalla... eikä ollu edes suunniteltu raskaus, vaan söi pillereitä ja silti raskautu.! ei huh huh.. se on ite sekasin, mut nii on kyllä sen mieskin, joka sano että ei tiiä pystyykö olla tukena. tää mun ystävä ei meinaa kyllä tehdä aborttia, saa sitte ukko vaik lähtee kävelee.!
on se vaan kumma et ei ite raskaudu, mut sit muut raskautuu vaik söis pillereitä.! toki sanoin, että ihan mitä ikinä ystävä päättääkin tehä, niin oon tukena..
he kuitenki yrittivät lasta 6v ennen tätä mun kummityttöä ja nyt sit uudestaan raskautu.! ja mun ystävä kyllä siis tietää miltä musta tuntuu, kun sitä omaa pientä ei vaan kuulu, joten ymmärtää siis munkin harmistumisen tilanteeseen vaikka toki onnellinen olenkin hänen puolestaan.!!

anteeks purkautuminen.!

parempaa päivää teille.!!:)
 
Paiju Tsemppiä! Täällä on peukut pystyssä!

Ibu Ovistarkkailun mäkin ajattelin aloittaa tässä kierrossa. Onkin jo monta kiertoa ollut välissä, kun en ole tikutellut. Nyt ostin uuden kuumemittarin ja ovistestejäkin on reilut 20 odottamassa. Saas nähdä..

YP Tiedän tunteen, itselläni on hoitojen kautta saanut ystävä nyt raskaana. Vaikka tietää, että ystävällä on ollut vaikeeta ja ollut samassa tilanteessa kuin itse, silti sitä on vaikea olla täysin onnellinen toisen puolesta. Tsemppiä, kyllä tästä taas noustaan!

Ja vielä kaikille tippuneille :hug: Täällä täti juuri pakkaili kamansa ja uutta ovista kohti, hope so.
 
Pipopi, inhottaa vaan kun toi ihminen on ollu niin mun tukena kaiken tän aikaa kun ollaan lasta yritetty ja sit ku hän raskautuu niin musta tuntuu tältä.. mut välillä tää maailma vaan on niin epäreilu et kaikki ei mee niinkuin toivotaan ja halutaan.!
 
Heipsan tännekin! Tulin teitä vähän kurkkimaan kun lupailin silloin. Paljon voimia ja plussatuulia kaikille <3

Täällä raskaus on kohta edennyt viikolle 16. Tosin suuren stressin kanssa ollaan tämäkin matka menty. Eli ei se stressi sitten vaan lopukkaan plussaamiseen. Keskenmenon vaara on ollut suuri raskauden alussa, joka nyt ilmeisesti vähän helpannut. Koko ajan silti pelkää et jotain käy.

Paljon halauksia kaikille :) :hug:
 
No eipä tarvi varmaan enää testailla....Äsken tuli vähän "limaista" verivuotoa paperiin vessassa käydessäni.... Outoa vaan,kun yleensä kun menkat alkaa niin mahakivut on kovat ja nyt ei juuri lainkaan mitään... Typerä kysymys, mutta eihän se nyt tässä vaiheessa voi mitään kiinnittymisvuotoa olla??
 
Heippa kaikille!

Mahtuiskohan tähän pinoon mukaan? Olen 36-vuotias, ensimmäistä lasta yritän. Miehellä edellisestä liitosta 3 lasta. Yritystä nyt noin 2 vuotta takana, 2 alkuraskauden keskenmenoa (ei kliinisesti todettua, kun meni niin alussa) ja nyt sit viimeisimmästä km:stä yli vuosi pelkkää negaa.

Ollaan nyt pari kuukautta käyty tutkimuksissa eikä mitään syytä ole löytynyt. Kaikki km-testit näytti puhtailta, samoin muut testit. Selittämätön lapsettomuus siis meillä. Yritän kovasti tsempata enkä ainakaan myönnä että kauhean masentunut tästä (vielä) olisin, mutta myönnettävä on, että aina kierron ekoina päivinä mieli on aikalailla maassa. Tuntuu että kaikille muille tää on niin helppoa ja sitä voi jopa suunnitella. Oon ainut lapseton isossa suvussani ja samoin isossa ystäväpiirissäni, tietty nyt sinkkuja tai lapsia haluamattomia lukuunottamatta. Alkaa ottaa voimille.

Mut määrättiin nyt ensin hieman laihtumaan (pituus 169, paino nyt 83 kg, joten 13 kg pitäis saada pois), apuna Metformin. Muita apuja tai lääkkeitä ei ole. Syyskuuhun asti mennään näin ja sitten tehdään uusi hoitosuunnitelma. En tiedä mikä se seuraava vaihe sit on, kun mitään vikaa ei olla löydetty. Ovuloin joka kuukausi (testien mukaan) ja limakalvot, munatorvet, miehen simpat ym. kaikki ovat ok. Mutta ei vain kuulu sitä kauan kaivattua vauvaa. Ei oikein jaksais kuulla hyvää tarkoittavien "lapsellisten" ystävien neuvoja olla stressaamatta ja vakuuttelua että kyllä te sen vauvan saatte. Mistä sen tietää? Ei kukaan sitä voi luvata. Tiedän että he tarkoittavat hyvää, mutta silti vaikea välillä kestää. Mies on onneksi ihana, vaikka hänellä on jo ne 3 lasta edellisestä liitosta. Haluaa kuitenkin kovasti yhteisen lapsen mutta tietenkään tämä asia ei hänelle ihan niin iso ole kuin mulle. Joten välillä tunnen olevani täysin yksin tunteideni kanssa eikä niistä kehtaa oikein kenellekään kertoa, tulee epäonnistunut ja sellainen ruikuttaja-olo. Kaikki muu meidän elämässä on kauhean hyvin, mutta onhan tämä nyt niin iso asia että se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin. Masentaa, vaikka yritän pinnistellä sitä vastaan.

Sorry tämä valitus, välillä meinaa vain usko mennä ja te muut samassa jamassa olevat varmaan tajuatte!

Ai niin, nyt kp 2/29. Yritystä en oo laskenut, joten sitä ei tartte merkitä. Keskenmenot olivat 11/07 ja 03/08.

Diodium
 

Yhteistyössä