Heippa!
Täällä esikoisesta haaveileva kuumeilija. Jätin pillerit pois huhtikuussa, pillereitä olin syönyt kymmenisen vuotta. Ollaan miehen kanssa seurusteltu melkein 6 vuotta, jouluna kihlauduttiin ja huhtikuussa päätettiin antaa vauvan tulla jos on tullakseen. Oikein yrittämällä ei olla yritetty, mutta suurinpiirtein olen tiennyt, milloin saattaisi olla ovulaatio käsillä, aika huonosti tosin useimpina kuukausina hyödynnetty ovikset. Mulla kyllä alkoi kuukautiset heti pillereiden lopettamisen jälkeen, ja ne on tulleet säännöllisesti joka kuukausi, siitä olen onnellinen.
Jotenkin olen koko ikäni jostain syystä pelännyt, että mitä jos en voi saada lapsia, se on aina ollut pahin pelkoni. Nyt kun "yrityskiertoja" alkaa olla jo useampi takana, sitä alkaa vaan stressaamaan enemmän ja enemmän. Olen myös huomannut, että olen alkanut katkeroitumaan, ja tuntuu niin pahalta kun toiset raskautuu ja saa lapsia, ja itse pelkää että onko minussa tai meissä jotain vikaa. Samaa pelkää myös mies, hän tuntee olonsa jotenkin epäonnistuneeksi kun ei ole vielä tärpännyt - mutta ymmärretään kyllä että ei se niin vain tapahdu, ja voi joutua odottamaan kauankin. Olen nyt myös päättänyt, että en kerro miehelle oviksista jne, koska olen huomannut että hän ottaa niistäkin stressiä, ja sillon seksi ei ainakaan onnistu.
Huh mikä romaani! Päätin nyt liittyä myös tänne keskusteluun, tuntuu että haluaa päästä vaihtamaan ajatuksia samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Ei läheiset samalla tavalla ymmärrä, kun eivät käy samoja juttuja läpi.
Tässä kierrossa halutaan kovasti onnistua, ja ostin ovistikutkin ensimmäistä kertaa. Todella haaleaa viivaa näytti tänään, kun huvikseni kokeilin. Laskelmien mukaan oviksen pitäis olla ens viikolla. Ehkä tikuttelen kuitenkin jo viikonlopun aikana, kerta nyt oli jo haalea?
Nyt kuitenkin siis: minä 27, mies 24. Yritys alkanut 04/16, nyt menossa yk 6 ja kp 8/32.