♥ Esikoisesta haaveilijat ♥

Minä kans piinailen, oon yrittänyt olla kirjottamatta tänne mitään ettei mene ihan överiksi pääkopan sisällä ajatukset. Ovis oli viime viikolla ti tai ke (selkeät oireet joiden perusteella Flo myös tarkensi nyt jälkikäteen päivän sinne ke). Nyt viikkoa myöhemmin tissit on kolmatta päivää kipeät ja väsymys ihan kauhea. Selkää jomottaa ja alamahaa nipistelee. Nää oireet voi kyllä kertoa lähestyvistä kuukautisistakin, mutta silti sitä ajattelee entä jos Alunperin päätin että testailisin vasta kun kuukautisten pitäisi alkaa, mutta nyt en tiedä maltanko sinne asti kun yksi herkkä testi löytyisi kaapista. Jos kuukautiset nimittäin alkaakin en voi olla miettimättä, että onko siellä kuitenkin kiinnitytty edes hetkeksi. Miten aikaisin te testailette?

Aloin muuten minäkin katsomaan tuota ctm:ää, ei vitsit miten koukuttava! Oon kakkostuottiksen puolivälissä jo

 

Täällä olikin monta piinailijaa @ronso itse yritän malttaa sinne kp 33 asti, mikäli ei ennen sitä menkat ala. Tämä nyt osittain johtuu siitäkin, että en tiedä kiertoni pituutta.

Jotenkin tuntuu, että välillä on tosi paljon "oireita" ja sitten ei taas yhtäkkiä ole enää mitään. Itseni kohdalla pistän osan kyllä mielikuvituksen piikkiin. Mulla on ainakin mennyt tää kierto ihan överiks tän piinailun kanssa

Tsemppiä kaikille odotuksen ja piinailuun

 

Täällä menossa kp20/30?... Oviksen ois flon mukaan pitänyt olla viime perjantaina, mutta en sitä vielä tässä kierrossa oo tikuttanut, niin varmaksi ei voi sanoa... Tosi aktiivisia ollaan kyllä tässä kierrossa oltu

Nyt sit piinailen, mutta aika varma olen, että ei ole tärpännyt

Vähän on vatsa oudontuntuinen esim en pysty vetämään vatsaa sisään, turvottaa ja nippailee välillä, mutta nää nyt voi johtua myös siitä et oon syöny jotai sopimatonta tai, että menkat lähestyy...
Mitään muita oireita en edes saa kuviteltua itselleni, joten vähän toivoton olo on

Vielä toki toivon, että niitä oireita ilmestyisi...

Tsemppejä kaikille piinailijoille ja muillekin!

 

Täällä vähän samat fiilikset kuin @Pilvilinna91 ettei kyllä tärpännyt tässä kierrossa. Nyt yritän unohtaa tän itseni tarkkailun ja keksin jotain pikku projektia. Hyvää aikaa aloittaa vaikka diy joululahjojen teko
Tsemppiä kaikille piinailijoille ja paljon plussatuulia

 

Jälleen olisi pitänyt malttaa mieli päivän verran, sillä menkathan pärähti mulla käyntiin tänään. Eli yk5. Kierron pituudeksi tulikin sitten 28. Tästä kovin onnellinen olen, sillä pillereiden lopetuksen jälkeen on lukenut niin paljon noita tarinoita, etteivät menkat oo alkaneet tai kierrot olleet pitkiä. Mulla kun toi kierto lyhentynyt lyhenemistään. Ovista jälleen muutaman viikon päästä tikutellaan ja toivotaan heinäkuun vauvelia

Tsemppiä piinailijat!

 

Täällähän on monella piinapäivät menossa Tsemppiä piinailuihin

Täällä ollut taas semmonen masentava päivä. Kuulin taas uuden raskausuutisen ja tämäkin tärpännyt ekalla kerralla. En tiiä miten tulee semmonen rikkinäinen olo ku itellä ei raskaus oo alkanut. Jotenkin pisti kaiken peliin viime kierrolla eikä sekään auttanut, niin on luovuttanut olo 2 kertaa saanut haalean viivan testiin (toinen oli siis n. vuosi sitten) ja kumpikaan ei sen pidemmälle jatkunu...

Ei oo kauaa yritetty, mutta silti ärsyttää. Ovista en oo saanu nyt tikutettua vielä (tilasin kuitenkin pikkusatsin tikkuja, vaikken aikonu) nii vielä on mahis tässä kierrossa. Mutta nuo alavatsakivut kyllä vähän häiritsee, että onko vaan kiertoon liittyviä vai onko tuolla joku hätänä Juilii välillä ilkeästi, mutta välillä taas ei. Nyt on tuntunu enemmän ku kierto puolessa välissä kohta. Sitten tänään on ollut paha olokin Otin muuten eilen melkoset satsit särkylääkettä migreenin takia (Panadolia, buranaa ja miranaxia) että saa nähä tuleeko koko ovista. Miranaxissa luki pakkausselosteessa, että voi haitata jotenkin...

 

@jenetsu Minä yritän ajatella niin että tärppää kun tärppää. Jälkikäteen sitä sitten varmaan joskus hamassa tulevaisuudessa ajattelee, että onneksi tärppäsi juuri silloin niin sai juuri sen lapsen On jotenkin lohdullista ajatella että asiat menee kuten ne on tarkoitettu. Tai no en tiiä, ei se ajatus kyllä aina lohduta. Helppo puhua tälleen kun itse on menossa toivoa täynnä vielä ekassa yrityskierrossa.

Yksi mun läheisimmistä ystävistä on tosiaan yrittänyt aktiivisesti ja vähemmän aktiivisesti jo yli kaksi vuotta, enkä tiedä yhtään missä vaiheessa uskaltaisin mainita meidän yrityksestä. Jos ehtii tärpätä ennen kertomista (varmaan toiveajattelua), on kertominen varmaan paljon vaikeampaa. Nää on kauhean arkoja aiheita kyllä :\

Näin tässä yksi yö unta jossa sisko sai pamauttaa ensimmäisenä vauvauutisia tuleville isovanhemmille, pomo kertoi omat uutisensa töissä ja opiskelukavereistakin kaikki lisääntyi ennen minua. Peruttiin siinä unessa miehen kanssa vauvasuunnitelmat ihan silkasta vitutuksesta

 

Ei kyllä kannata itseään kuulostella, koska en ole moneen kuukauteen tuntenut mitään ja nyt mulla juilii alavatsaa. Varmaan se helkkarin ovis vasta nyt Nooh eipä voi mitään oli mitä oli. Huomaa vaan, että kun kuulostelee niin huomaa kaikenlaista jos ois nytte ovis niin alle 40 päivänen kierto kuitenki vielä

@Mimpsu93 pahoittelut menkoista, mutta kiva ettei venynyt kierto

 

@jenetsu ja @ronso Sitä jotenkin lähtee niin täysillä mukaan tähän projektiin, että jokainen isku vasten kasvoja saa isot mittasuhteet. Itsellä välillä herää myös huoli siitä toimiiko tämä kroppa edes ollenkaan.. Mutta jotenkin sille yrittämiselle myös ajan kanssa turtuu, ehkä se on joku kehon oma suojelumekanismi?

Itsellä ollut taas aika seesteinenolo. Välillä alaselkää jomottaa menkkamaisesta ja alavatsalla on sellaista jännää juilimista. Nännit myös aika paljon normaalia turpeammat, mutta eivät arat. Lähinnä siis vaan tiedostan niiden olemassaolon kokoajan (kuulostaapa tyhmältä) Pääasiassa ei kuitenkaan tunnu miltään. Voi kun viikko menis nopeasti

 

Just juttelin muutaman jo lapsen saaneen kaverin kanssa ja ne oli kaikki sitä mieltä, että ei niitä oireita oikeasti voi tuntea ennen plussausta. Että ainahan sitä on kaikenlaista pientä tuntemusta ja ne voi liittyä raskauteen tai yhtälailla olla liittymättä. Toivoisin, että tässä kierrossa olisin jo fiksumpi ja yrittäisin olla kuulostelematta ihan jokaista pientä alavatsan muljahdusta - niitä mulla nimittäin tuntuu olevan ihan ympäri kierron ilman raskauttakin. hulluksihan tässä kohta tulee. Ovis vissiin ylihuomenna, sen jälkeen pitäis yrittää vaan ottaa rennosti.

Täällä vähän masentunut fiilis kaikin puolin. Riideltiin aika ikävästi eilen miehen kanssa ja jotenkin jäi kaihertamaan ja mietityttämään, et mitä se elämä sitten on, jos niitä lapsia siunaantuu, kun kahdestaankin välillä niin hankalaa. Mietittekö te koskaan omaa jaksamista/parisuhteen kestämistä sitten, kun perheenlisäystä tulee?

 

@tilliina Jaksamisia sinne! Meilläkin on välillä pahojakin riitoja, lähinnä silloin kun kumpikin ollaan väsyneitä ja nälkäisiä. Parisuhteen uskon kyllä kestävän perheenlisäyksen, mutta oma jaksaminen kieltämättä mietityttää. Meillä on koiria joista päävastuu minulla, hirvittää miten mies saa ne lenkitettyä ja hoidettua jos jossain raskauden vaiheessa en itse siihen kykenekkään. Mies ei myöskään ole hirveän omatoiminen kotitöiden tai muiden suhteen, vaan minä saan aina delegoida tehtävät (ja hän nurisee tehdessään). Ei tunnu hoksaavan että kaikki se mitä hän ei tee, jää mun tehtäväksi. Mulla on kuitenkin raskausaikana työt ja opiskelut, joista vain työ tipahtaa äitiysloman ajaksi pois. En ole ihan varma onko miehen tajuntaan vielä mennyt, että kaiken homman määrä tulee vain lisääntymään lapsen myötä myös hänellä. Ennustan kiristyviä pinnoja

 

Voi @tilliina tsemppiä sinne!

Aina välillä tulee kanssa pohtineeksi, että onko mitään järkeä tietoisesti hankkia meille lisää hommaa. Molemmilla aika ajoin töiden kanssa aika kiirettä ja tälläkin hetkellä mies tekee ympärivuorokautisia työpäiviä ja fiilis on tietty sen mukainen. Ollaan aika paljon aiheesta myös puhuttu ja aika realistiset (tai ainakin niin realistiset mitä voi olla, kun ei ole kokemusta lapsiperhearjesta) odotukset tuntuu meillä kummallakin olevan.

Eniten oon miettinyt sitä, että osaako itse huomioida toista tarpeeksi, jos vauva maailmaamme joskus saapuu. Pitää siis huolta parisuhteesta ja huomioida myös toista, joka voi aluksi itsensä vähän ulkopuoliseksi kokea. Tietenkin tiedostaa, että parisuhde muuttuu vauvan myötä, mutta onko siihen oikeesti valmia? Vaikeita juttuja..

 

Kiitos @ananasbananas ja @ronso kyllä tämä tästä taas! Kai se kuuluu asiaan välillä riidellä.

Kävinpä juuri gynellä perustutkimuksessa ja papassa. Kuulemma kaikki näyttää päällisin puolin hyvältä, kohtu ja munasarjat on siellä missä pitääkin ja tuntuu normaaleilta. Ihan hyvä tietää

 

Juilimiset ja tuntemukset meni ohi, oiskohan näin,että ekaa kertaa tunsin oviksen? Eilen olin jotenki ihan varma, että oon raskaana. Ostin tyhjään lastenhuoneeksi varattuun huoneeseen jopa vähän tavaraa Mutta joo jos la oli toimintaa niin ohi meni, että heilahti. Elättelin toiveita, että ois ollu ovis sunnuntaina. Eipä tartte piinailla Onnea kovasti muille, toivotan plussia

 

@eevas missä mies on? Äkkiä kellistämään jos ehtisi vielä

Täällä on dpo 7 menossa ja ovitrellestä on 9 päivää. Tein huvikseni ovis- ja r-testit, että näkee vaikuttaako ovitrelle vielä. R-testissä on selkeä haamu ja ovistesti on aika lähellä plussaa, eli taitaa vaikuttaa vielä molempiin. Lauantaina on eka päivä kun vaikutuksen pitäisi varmuudella olla loppunut, yritän malttaa seuraavan testaamisen sinne asti, silloin olisi dpo 9

 

@voittamaton voi ei miten jännittävä tilanne sulla! Toivotaan, että plussa pysyy vielä viikonlopun jälkeenkin

Pakko muuten vielä kertoa tuosta gynekäynnistä lisää, kun jäi niin lämmin fiilis siitä. Olin jo aikaa varatessani sanonut, et yritetään lasta ja haluaisin perustarkistuksen, että paikat on kunnossa.

Menin aamulla sinne gynelle ja yllätyksekseni mulle oli ensin varattu aika neuvolan terkkarille ja opiskelijaharjoittelijalle. Ne oli niiiiin suloisia ja innostavia tuon yrittämisen suhteen, kyselivät kaikkea ja antoivat vielä sellaisen raskausvitamiinipakkauksen (alkuraskauden vitamiinit + vitamiinit 12+ viikoille ! ). Olin ihan ymmyrkäisenä, että mitä, julkisellako näin hyvää palvelua lopussa vielä toivottelivat tärppionnea ja että näkisivät mut pian siellä taas, kun plussa pärähtää tikkuun. Tuli kyllä jotenkin hirvittävän hyvä fiilis. Näemmä meidän paikkakunnalla neuvolassa palvelu pelaa

 

Mulla on täällä peukut ja varpaat pystyssä sun puolesta @voittamaton

@tilliina Ihanaa, että julkisellakin välillä yllätetään positiivisesti Mulla ei julkisella (no, naisten tautien poliklinikka) tehty muuta ku ultralla katottiin, että kaikki ok. Se oli viime vuonna sen keskenmenon jälkeen kylläkin. Yksityisellä oon käyny reilu vuosi sitten kans tsekkaamassa paikat, niin siellä "syynättiin" tarkemmin ja kaikki oli sillon ok

Täälläkin päästiin piinailemaan sittenkin Kp 17 on nyt ja flo ennustaa ovista tälle päivää, mutta ovistesti ei ollu ihan plussa. Varmaan ovis tulee tässä lähipäivinä kuitenkin (toivottavasti), ettei kierto venyis kauheesti Voi ehkä vähän venähtää, kun viime kierrossa tuli niitä haamuja r-testiin.

Jos en tässä parissa kierrossa raskaudu niin ajattelin käydä yksityisellä vähän ennen ovista kattomassa, että miltä tuolla alakerrassa näyttää tilanne, onko limakalvo tarpeeksi paksu ja onko ovista tulossakaan Ilmeisesti ovuloin kuitenkin, mutta viime kierrossa ei vain päässyt kunnolla kiinnittymään ku jonkun verran hormonia kuitenkin erittyi. Katsotaan, ei nyt oo enää niin masentunut olo tästä raskautumisesta ku oli tällä viikolla

 

@tilliina Joo kyllä sitä huonoina hetkinä juurikin yleensä riitelyiden jälkeen miettii joskus että jos miehen kanssa lapsi/lapsia siunaantuisi niin jos sattuisi ero joskus tulemaan niin siinähän olisi kuitenkin ns "kiinni" miehessä edelleen kun on niitä lapsia. Sitä on nähnyt ja kuullut paljon ihmisten kokemuksia, kuinka lapsi tullut suunnitellusti/suunnittelematta niin lyhyissä kuin pitkissäkin suhteissa ja sitten eri syistä pari eronnut ja heillä ollut tosi riitaisat välit siitä lähtien. Jotenkin kauhean rankkaa kuulla niitä juttuja saatika sitten olisi itse elää sitä elämää, kun joutuisi tapaamaan inhoamaansa ihmistä

Olipa sulla kivan kuuloinen tuo gynekäynti

 

@voittamaton reissussa lauantaihin asti on mies, että kyllä se nyt vaan meni ohi Ja lauantai on jo ihan kohta Plussaa toivon mäkin sulle kovasti!

Mä en tiedä mikä siinä on, mutta en yhtään halua käydä gynellä... Ois varmaan hyvä käydä, kun nää kierrot venyy ja töissäkin on pahimmat kiireet helpottaneet niin olis aikaakin, mutta jotenkin en vaan yhtään halua.. Kai se pelottaa, että löytyy jotain ja menee tämä rentous sitten siinä. Sain kuitenkin labran varattua, jos ois kilpirauhas arvot edes menossa parempaan suuntaan.

 

Mäkin haluaisin käydä gynellä tsekkaamassa, että kaikki on ok. Ollut ihmeellistä alavatsakipuilua ehkäisyn lopettamisen jälkeen.
Tässä meidän kunnassa vaan ei ole tarjolla julkisella puolella, täällä ei ole edes perhesuunnitteluneuvolaa, vaan ensin pitäisi mennä normaalin lääkärin tai hoitajan tutkimukseen, joka tarvittaessa ohjaisi naistentaudeille eteenpäin. Aikoja on vaikea saada muutenkin.
Aion siis yksityiselle! Nyt ajankohta mietityttää, ei menkkojen aikaan, mutta olisiko hyvä mennä ennen vai jälkeen oviksen?
Toi @tilliina n kertomus rohkaisi!

 

Täällä odotellaan menkkoja huomiselle, tosin ovista en bongannut eli vähän epätietoista. Oon testannut nyt sekä oviksesta että r-testeistä negoja... Alkaispa menkat niin pääsisi uuteen kiertoon!

Riitelyt on kyllä kamalia nyt lastenteon ohessa, niitäkin eri tavalla miettii kuin ennen raskautumistoiveita. Meillä on kyllä mielestäni supervahva liitto ja mies on äärimmäisen sitoutunut. Ja saadaan aina asiat sovittua ennen nukkumaanmenoa.

Enemmän kuin parisuhteen kestävyys minua mietityttää oma jaksaminen. Elämä on aika jaksamisen rajoilla jo nyt. Ehkäpä hormonit sitten auttavat sen pahimman yli!

 

@voittamaton voi kun alkoi jännittää sun puolesta

@tilliina apua miten ihania, purskahdin ihan itkuun se on kyllä hirveän tärkeää että ammattilaisilla palvelu pelaa hyvin näin herkkien asioiden äärellä.

Minä oon käynyt tsekattavana nyt pariinkin otteeseen, kun meinasi kierukka olla vähän kateissa ja sitä kolmella eri käynnillä neljä eri ihmistä yritti poistaa. Viime käynnillä gyne oli ihanan kannustava ja sanoi, että näyttäisi oikein otollisilta ja hedelmällisiltä olosuhteet. Eihän sitä tietenkään koskaan tiedä ja paljon on toisestakin kiinni, mutta oli se silti huojentavaa kuulla

 

Kiitos kaikille tsempeistä, peukuista, varpaista ja mukana jännittämisestä Vielä pari päivää kun malttaisi niin saisi tietää kuinka meidän kävi!

@atvk87 kannattaa varata gynekäynti muutamaa päivää ennen ovista. Silloin gyne näkee ultraamalla johtofollin koon kiertopäiviin nähden ja limakalvon paksuuden. Saa käynnistä eniten irti

 

@tilliina Teillä siellä on kyllä ihan huipun kuuloista asiakaspalvelua! Noinhan sen pitäisi olla. Hyvä asiakaspalvelu kuitenkin vähentää aikojen tarvetta = asiat hoitaa kerralla, niin niitä ei tarvitse montaa kertaa hoitaa. Mahtavaa!

@voittamaton Vitsi, että jännittää sun puolesta! Hirmuisesti tsemppiä, enää 1 päivä

@eevas Ymmärrän hyvin tuon haluttomuuden gynekäyntiin liittyen. Itsellä oli silloin alkuvuodesta aika tahtojen taisto sinne mennä, koska pelkäsin että sieltä joku "tuomio" päälle langetetaan. Vaikka tietysti aika naivi ajatus itseltä Mutta kyllähän sieltä lähtiessä olo oli helpottunut, kun kuuli mikä on tilanne, eli mene ihmeessä käymään gynellä @atvk87

 

Pakko mun on taas vähän osallistua.

@voittamaton Jännitän täällä kovasti sun puolesta, kaikki sormet ja varpaat on ristissä!

@tilliina Ihanaa, että oli tuollainen kokemus! <3

Me on oltu yhdessä pian 11 vuotta ja nyt alkaa tuntua siltä, että kaikki itsenäistymiskriisit ja muut ahdingot ovat vihdoin ohi ja ollaan siirrytty rauhallisempaan kumppanuusvaiheeseen, jossa ei enää tarvitse kyseenalaistaa kaikkea ihan koko ajan. Aika monta kertaa ollaan ehditty olla lähellä eroakin ja vaiheiltu vaikka kuinka paljon näiden vuosien aikana. Se on varmasti johtunut siitäkin, että alettiin seurustella ihan liian nuorina. Nyt sen sijaan on sellainen olo, ettei tätä kalliota kaada enää mikään ja siksi tähän voisi kolmaskin mahtua mukaan. Eihän sitä koskaan tiedä, mutta tältä tuntuu nyt.

Muakin jännittää jaksaminen lapsen kanssa, kun elämä on nytkin niin kiireistä, mutta kai se sitten menee niin, että moni asia jää yksinkertaisesti tekemättä ja priorisointia joutuu tekemään. Mä ihan oikeasti rakastan nukkumista ja se kyllä pelottaa, jos ei enää ikinä saa nukkua kunnolla!

Gynekologiasiaa: kävin eilen kolmen vuoden tauon jälkeen gynekologilla ja oli kyllä hyvin käytetyt 120 euroa. Täällä ei gynelle pääse julkisella ollenkaan, ellei ole jotain ongelmaa, joten menin sitten yksityiselle. Gyne kuunteli mun huolia rauhassa ja tarkisti kaiken ulkoisesti ja sitten ultrasi kohdun ja munasarjat. Se oli mielenkiintoista. Mulle ei ole sellaista tehty ikinä ja oli helpottavaa kuulla, että kaikki on kunnossa. Eilen oli kp 13 ja kohdun limakalvo oli kuulemma paksu ja johtava follikkeli (aijai näitä termejä) oli oikeassa munasarjassa ja näytti siltä, että irtoaa parin päivän päästä. Kaikki näytti olevan juuri niin kuin pitääkin. Olin koko päivän sen jälkeen naama hymyssäsuin, eikä enää tarvitse itsekseen pohtia, onko mulla edes kohtua tai munasarjoja. Nyt olen siis taas keveämmällä mielellä. (Aiemminhan ihmettelin, ovuloinko ollenkaan, kun en tikuilla löydä oikein ovista ja pelkäsin kohdun limakalvon olevan ohut, koska menkat ovat niin superniukat.) Gyne myös sanoi, ettei ovistestejä kannata käyttää, jos tunnistaa ovulaation muista asioista, koska ne näyttävät monella väärin ja siitä seuraa lisää epäselvyyksiä. Yritän siis kuulostella itseäni tarkemmin.

Näin siis täällä. Nyt odottelen munasarjakipuja, josko ovulaatio suvaitsisi saapua lähipäivinä.

Tsemppiä kaikille! Odotan innolla piinailijoiden testailuja!