Niin ja vielä piti sanoa @Jocrow , mä ainakin kamalasti mietin kaikkea. Miten jaksan, oonko oikeesti valmis? Oonko valmis luopumaan omasta ajasta ja elämän helppoudesta. Miten kroppa palautuu? Osaanko kasvattaa lapsesta kunnollisen ihmisen? Miten mun mies jaksaa? Miten mä jaksan? Jaksanko heräillä? Mites synnytys, pyörrynkö kipuun? Repeenkö?
Oon siis kanssa kunnon ennalta ajattelija ja stressaaja. Olen myös urheilullinen ja pidän kropasta huolta ja hyvin pinnallisena ajatuksena on myös se, että meneekö kaikki työ hukkaan ja saanko enää ikinä tämmöstä kroppaa, jossa vihdoinki alan viihtymään. Mutta, mulla samaan aikaan on niin kamala vauvakuume, lapsen kaipuu. Tiedän, että lapsi olis varmasti mulle se elämän täyttymys, mutta en voi olla miettimättä, että onko liian aikasta. Silti sitä vaan ei osaa odottaa.
Oon siis kanssa kunnon ennalta ajattelija ja stressaaja. Olen myös urheilullinen ja pidän kropasta huolta ja hyvin pinnallisena ajatuksena on myös se, että meneekö kaikki työ hukkaan ja saanko enää ikinä tämmöstä kroppaa, jossa vihdoinki alan viihtymään. Mutta, mulla samaan aikaan on niin kamala vauvakuume, lapsen kaipuu. Tiedän, että lapsi olis varmasti mulle se elämän täyttymys, mutta en voi olla miettimättä, että onko liian aikasta. Silti sitä vaan ei osaa odottaa.