Vitsi, oon niin kade kaikille talotehtailijoille
Olisi ihanaa omaa taloa rakennella ja pihaa laitella, mutta ei taida meidän kuvioihin kuulua sellainen elämäntapa. Ainakaan lähivuosina... Hyvin köyhiä ollaan vaikka tuota ikää molemmilla aikuisen verran, mutta tämmöisinä elämäntapaintiaaneina ei olla hirveästi omaisuutta viitsitty kerätä. Eka ja vika huonekalu, jonka ostin oli meidän sänky, kun tähän muutettiin pari vuotta sitten
Loput on kasaan haalittua ja käytettyä... Rentoa sellainenkin
Enpä ole kotipuoleenkaan ollut yhteyksissä kuukauteen ja päätin pitkästä aikaa soittaa äidille, niin isähän siellä vastasi ja heillä samat avioliittokriisit ja alkoholiongelmat kuin aina... Mietityttää, että mitens sitten kun lapsia syntyy kun ei heillä ole mun puolelta sitä turvallista mummolaa :/ Jotenkin toivoisin, että heillä olisi lapsuudenkodissani yhtä mukavaa kuin itselläni ollut, mutta enhän uskalla lasta juopottelevan äitini tyköön antaa... Onneksi miehen vanhemmat asuu samassa kaupungissa, niin sieltä heille sitten turva ja voi mun porukoita käydä käydä katsomassa siinä ohella... Kauas on elämää mietitty, vaikka ei tiedä miten nämä asiat kunkin osalta päättyy
Turha siis moisia kai miettiä, harmittaa vaan...