Hei,
Olen joskus aikoinaan täällä kuokkinut. Yritystä jarruttelee monet asiat, joten en vielä liity edes taustailijoihin.
Nyt oli vain pakko tulla kommentoimaan tuota itsemurha asiaa. Ensinnäkin lämpimät osanotot Daadeli (tietysti muillekin läheisensä menettäneille).
Kirjoiteltiin itsekkyydestä ja itserakkaudesta liittyen itsemurhaan; mielestäni ihminen on aina itsekäs ja ajattelee sitä mikä olisi itselle parasta, miten voisi itse hyvin. Ihminen ajattelee lähes aina ensin itseään. Uskoisin, että tässä asiassa vain mahdolliset lapset menevät oman itsen edelle ja ihminen on valmis vaikka kuolemaan lastensa vuoksi.
En nyt tarkoita mitään sairaalloista itsekkyyttä vaan tervettä sellaista. Jos ei ole terveen itsekäs eli ajattele omaa hyvinvointia, niin se sairastuttaa pahimmassa tapauksessa eli se, että aina ajattelee muita, tekee muiden mielen mukaan, unohtaa itsensä... sekään ei ole tervettä. Terve itserakkaus ja itsekkyys on hyväksi.
Kun ihminen päätyy itsemurhaan, on häneltä kadonnut kaikki toivo, tilalla on epätoivo, synkkyys niin menneen, nykyisyyden kuin tulevankin suhteen.
Läsnä on henkinen valtava KIPU, tuska, pahoinvointi, joskus todellisuuden hämärtyminen rajumminkin. Tässä ei rakasteta enää itseä, itserakkaudesta ei ole kyse, vaan itsevihasta usein.
Usein on sanottu, että henkinen kipu on hirveämpää kuin mikään fyysinen kipu. Pahimmillaan nämä ovat läsnä yhtä aikaa, molemmat kun voivat aiheuttaa toisenlaista kipua, fyysinen henkistä ja henkinen fyysistä.
Minusta on suorastaan pöyristyttävää lukea, että itsemurhan tehnyt on "itserakas paskiainen". Sanoisin, ettei sen itsekkäämpi paskapää kuin tämän lauseen sanovakaan. Toki itsemurha aiheuttaa läheisissä vihaa ja kysymyksiä mutta jokainen joka on itse kokenut helvetillisen henkisen tuskan, johon ei mikään auta, ei kyllä paskapääksi itsemurhaan päätynyttä hauku. Itserakkaudesta ei todellakaan ole itsemurhassa kyse, ellei puhuta jostain kunniaitsarista, yleensä tilalla on suunnaton viha ja suru, myös itseä kohtaan kun päädytään itsemurhaan.
Vaatii enemmän kuin paljon, että jaksaa valtavan henkisen tuskan, mahdollisesti fyysisenkin kivun kanssa selvitä elämän läpi. Itsemurha on sitä kun ei tätä kipua enää jaksa eikä kestä. Itsemurha harvoin on itsekästä vi**uilua läheisille, itsekästä se toki on kuten on vapaaehtoinen eläminenkin. Ei siinä kun näkee pelkkää surua, kokee tuskaa, ei näe missään mitään hyvää, siis suorastaan kituu ja kärsii, niin ei siinä tule mieleen, että miten joku itkee mahd. kuoleman jälkeen.
Usein itsemurhaa suunnitteleva kokee, että läheiset pärjäävät ilman häntä, tulevat paremmin toimeen kun häntä ei ole olemassa. He voivat kokea olevansa taakka muille, he haluavat pois eivätkä jaksa enää elää keskellä tuskaa.
Suotakoon rauha heille, jotka ovat elämässään joutuneet niin hirveään tekoon kuin itsemurhaan päätymään :'(
Myös kaikille itsemurhan tehneiden läheisille suuria voimia, koska läheisen itsemurha synnyttää suuria kysymyksiä, syyllisyyttä, tunnetta että ei tehnyt tarpeeksi toisen vuoksi, vihaa, pettymystä ja vaikka mitä :'(
Kaz, et ilmeisesti ole kokenut järkyttävää henkistä tuskaa eli esim. vakavaa masennusta tai suurta jatkuvaa fyysistä kipua, jota ei saada pois.
Jos olisit kokenut/ymmärtäisit, niin ehket "alentaisi" itsemurhan tehneitä sinun alapuolellesi. Muistuttaisin, että masennus voi iskeä kehen tahansa, jopa sinuun.
Muistutan myös, että itsemurhaan voi päätyä kuka tahansa, myös joku sinun läheisistäsi. Ei se heidän luonnettaan muuta; sanojesi perusteella sinun ei pitäisi olla kenenkään kaveri, sillä et voi tietää jos joku päätyy joskus itsemurhaan.
Joillain ihmisillä on hirveä elämä, kaikki ei sitä jaksa kantaa, eikä heitä tarvitse mollata, se ei ainakaan pelasta ketään itsemurhalta jos häntä yleisesti haukutaan ja mollataan itserakkaaksi paskiaiseksi. Tuki, ymmärrys, voivat olla parempia keinoja estää jonkun itsemurha. Mutta kenenkään syy toisen itsemurha ei ole, se on viimenään ihmisen itsensä päätös.
Sitten iloisempiin aiheisiin, toivottavasti plussaatte ++++++ :wave:
se vanhuus!!