miracle, onnea kihlautumisesta!
toiveilija, ihanaa että sait plussan, nauti siitä täysin siemauksin. tulevalle isälle myös onnittelut.
mulmul, ikävää kun jouduit noin inhottavaan tilanteeseen. olisin itse tuossa varmaan alkanut itkemään, melkoisen herkkä kun olen. voimia sinulle, kyllä se onnenpäivä teille vielä koittaa kun saatte kertoa ilouutiset isoäideille!
ON: mitenköhän sitä selviää joka kuukautisesta pettymyksestä, jos plussa antaa odottaa itseään vielä pitkäänkin... olen tässä vaan mietiskellyt että vaikka kuinka yrittää ottaa rennon asenteen ja olla keksimättä teko-oireita, niin silti pettymys ja suru iskee kun täti saapuu paikalle. meillä on vasta yk3 menossa, eli minkään sortin paniikkia ei pitäisi lietsoa vaan tosiaan ottaa rauhallisesti ja antaa sen tapahtua mikä on tapahtuakseen. mutta se on vaan jotenkin helpommin sanottu kuin tehty. en kyttäile ovista tai muutenkaan yritä ottaa mitään stressiä aiheesta, mutta jotenkin kierron loppupuolella ajatukset alkavat harhailla ja toiveet herätä. sitten pudotaan kovaa ja korkealta. sanokaahan palstasiskot, onko mitään keinoa välttää pettymys negasta/tädistä, vai pitääkö siihen vaan tottua? elämässäni on nyt paljon muutakin meneillään (mm. uusi työ), ettei sinällään vauvakuume ole ainoa asia mielessäni. jotenkin se kuitenkin valtaa ajoittain mielen aika tehokkaasti. tämän kierron eka päivä oli aika raskas, itkeskelin ja olin vaan tosi surullinen. ymmärrän että vielä voi mennä monta kuukautta ennen kun raskaudun, enkä haluais surra noin paljon joka kerta.
plääh sori, tulipas romaani.