Valonkantaja, onpa kiva, että täällä on muitakin kierron pituuden kanssa tuskastelevia! Vaikka sinänsä pitkäkiertoisuudessa ei ole mitään kivaa enkä todellakaan toivo, että pääsisin kiertopäivissä lähellekään noita sun lukemia! Meilläkin muuten mies aikaisemmin vähän nihkeili tän vauva-asian kanssa just sen vuoksi, että mulla on opinnot kesken ja se haluaisi, että varmasti ehdin valmistua ja saada vaikka töitäkin ensin. Joo olisihan siinä järkeä mutta mä tahdon lapsen nyt heti kiitos! Ymmärrän sun fiiliksiä siis erittäin hyvin.
Mulla on tänään kp 64 eikä mitään muutoksia olossa. Mielialat vain on ruvenneet sahaamaan laidasta toiseen: yhtenä hetkenä voisin mennä peiton alle ulvomaan turhautumista ja harmia, ja toisena oon ikionnellinen siitä, että mies on suostunut aloittamaan yrittämisen heti sitten, kun saan tän kiertoni kuntoon. Nythän ehtisin tässä odotellessa vaikka vähän laihduttaa MooiMaman upea painonpudotus inspiroi!
Täällä kun on useammassakin viestissä puhuttu yritysstressistä ja sen välttämisestä, niin mä olen nyt jo etukäteen alkanut tolkuttaa itelleni, että täytyy sitten koittaa ottaa mahdollisimman rennosti eikä tehdä vauvaprojektista ihan elämän ykkösasiaa. Mun pitää aloittaa hyvissä ajoin tällainen itsehillinnän harjoittelu, koska stressaan vähän kaikista asioista helposti ja paljon! Raskausoireiden jatkuvasta tarkkailusta yritän ainakin parhaani mukaan pidättäytyä, koska huomasin jo nyt, miten turhaa se on. Suunnilleen 30. kiertopäivän jälkeen nimittäin aloin havaita itessäni mm. hassua etovaa oloa, alavatsakipuja ja satunnaista vihlontaa munasarjojen tienoilla, herkkyyttä hajuille, kellertävää valkovuotoa Mutta nyt, kun en enää usko raskauden mahdollisuuteen, niin pim! kaikki oireet on hävinneet.
Nyt yritän olla stressaamatta siitä, mahtaako mulla olla ollut edellisissä kierroissa ovulaatiota ollenkaan, kun en tunnista itteäni lainkaan noista muiden listaamista ovisoireista! Tai ehkä en vaan kiinnittänyt niihin huomiota silloin, mutta mitään erityisiä kipuja en kyllä ainakaan muista. Kaipa ne vaihtelee ihmiseltä toiseen vähän kuin kuukautiskivutkin. Pillerien lopettamisen jälkeen mulla on ollut ihan kivuttomat, huomaamattomat menkat (viestiikö tää ovuloimattomuudesta?! kääks), kun taas pillerien syömisen aikaan kivut oli aivan kauheat.
Mulla on tänään kp 64 eikä mitään muutoksia olossa. Mielialat vain on ruvenneet sahaamaan laidasta toiseen: yhtenä hetkenä voisin mennä peiton alle ulvomaan turhautumista ja harmia, ja toisena oon ikionnellinen siitä, että mies on suostunut aloittamaan yrittämisen heti sitten, kun saan tän kiertoni kuntoon. Nythän ehtisin tässä odotellessa vaikka vähän laihduttaa MooiMaman upea painonpudotus inspiroi!
Täällä kun on useammassakin viestissä puhuttu yritysstressistä ja sen välttämisestä, niin mä olen nyt jo etukäteen alkanut tolkuttaa itelleni, että täytyy sitten koittaa ottaa mahdollisimman rennosti eikä tehdä vauvaprojektista ihan elämän ykkösasiaa. Mun pitää aloittaa hyvissä ajoin tällainen itsehillinnän harjoittelu, koska stressaan vähän kaikista asioista helposti ja paljon! Raskausoireiden jatkuvasta tarkkailusta yritän ainakin parhaani mukaan pidättäytyä, koska huomasin jo nyt, miten turhaa se on. Suunnilleen 30. kiertopäivän jälkeen nimittäin aloin havaita itessäni mm. hassua etovaa oloa, alavatsakipuja ja satunnaista vihlontaa munasarjojen tienoilla, herkkyyttä hajuille, kellertävää valkovuotoa Mutta nyt, kun en enää usko raskauden mahdollisuuteen, niin pim! kaikki oireet on hävinneet.
Nyt yritän olla stressaamatta siitä, mahtaako mulla olla ollut edellisissä kierroissa ovulaatiota ollenkaan, kun en tunnista itteäni lainkaan noista muiden listaamista ovisoireista! Tai ehkä en vaan kiinnittänyt niihin huomiota silloin, mutta mitään erityisiä kipuja en kyllä ainakaan muista. Kaipa ne vaihtelee ihmiseltä toiseen vähän kuin kuukautiskivutkin. Pillerien lopettamisen jälkeen mulla on ollut ihan kivuttomat, huomaamattomat menkat (viestiikö tää ovuloimattomuudesta?! kääks), kun taas pillerien syömisen aikaan kivut oli aivan kauheat.