Tervetuloa Eufrosyynelle.
Ja siekin tällainen "pitkäkiertolainen". Mulla on kanssa samaa, että pillerien jälkeen homma kusi. Toki omalla kohdalla oli vielä se, että heti pillerien jälkeen tulin raskaaksi, mutta keskenhän se meni ja sen jälkeen tuli yhdet menkat ja nyt syvää hiljaisuutta on jatkunut tämän puolisen vuotta (ylihuomenna tulee muuten sekin etappi täyteen...)
Mulla on ollut tätä kiertohäiriöisyyttä jo ennen pillereitä ja oli myös pillerien käytön välissä, kun niistä hetken pidin taukoa, mutta näin pitkää jumitusta ei ole muistikuvan mukaan koskaan ollutkaan.
Pitäisköhän sitä taas tässä tehdä yksi raskaustesti, kun edellinen on tehty joskus elokuussa. Ihan turhaansahan sen tekisin, mutta voisipa sitten taas sanoa, että juu on tehty ja juu en ole raskaana.
Ja mua niin ärsyttää nyt tää kroppa, ku välillä on ihan oikeesti sellainen tunne kuin se yrittäisi jotain ovista pukata (kauhee valkovuotohyökyaalto kolmen viikon välein), mutta ei vaan saa aikaiseksi. Hurururururur, köhpokspau....
Meillä ukko on silleen, että saa tulla kun on tullakseen, mutta ei se taida todellisuudessa miettiä lapsenhankintaa millään muotoa. Siis ei stressaa asiasta (kuten minä ). Ei mieti rahaa eikä autoja (koska meillä ei autoa ees ole eikä varmaankaan tule, ku minä ainut jota sitä voisi ajaa ja minä taas en aja jos se ei ole automaatti ja mies taas ei sellaisia suostu hankkimaan... ) eikä mieti taloja tai ei se taida miettiä ees mitään avioliittoja. Se on vähän sellainen hetkessä eläjä ja naureskelee vaan, kun minä stressaan senkin edestä tulevaisuutta. Taitaa se oikeastaan vaan toivoa, ettei sitä lasta vielä tulisikaan ja minä ehtisin kouluni käymään ja työn hankkimaan. Jep, tämähän olisi oikeastikin fiksua, mutta voiko kukaan nyt todeta lasta kaipaavaa naista kauhean fiksusti ajattelevaksi olennoksi? Pakkosaadalapsinyt!
Ja siekin tällainen "pitkäkiertolainen". Mulla on kanssa samaa, että pillerien jälkeen homma kusi. Toki omalla kohdalla oli vielä se, että heti pillerien jälkeen tulin raskaaksi, mutta keskenhän se meni ja sen jälkeen tuli yhdet menkat ja nyt syvää hiljaisuutta on jatkunut tämän puolisen vuotta (ylihuomenna tulee muuten sekin etappi täyteen...)
Mulla on ollut tätä kiertohäiriöisyyttä jo ennen pillereitä ja oli myös pillerien käytön välissä, kun niistä hetken pidin taukoa, mutta näin pitkää jumitusta ei ole muistikuvan mukaan koskaan ollutkaan.
Pitäisköhän sitä taas tässä tehdä yksi raskaustesti, kun edellinen on tehty joskus elokuussa. Ihan turhaansahan sen tekisin, mutta voisipa sitten taas sanoa, että juu on tehty ja juu en ole raskaana.
Ja mua niin ärsyttää nyt tää kroppa, ku välillä on ihan oikeesti sellainen tunne kuin se yrittäisi jotain ovista pukata (kauhee valkovuotohyökyaalto kolmen viikon välein), mutta ei vaan saa aikaiseksi. Hurururururur, köhpokspau....
Meillä ukko on silleen, että saa tulla kun on tullakseen, mutta ei se taida todellisuudessa miettiä lapsenhankintaa millään muotoa. Siis ei stressaa asiasta (kuten minä ). Ei mieti rahaa eikä autoja (koska meillä ei autoa ees ole eikä varmaankaan tule, ku minä ainut jota sitä voisi ajaa ja minä taas en aja jos se ei ole automaatti ja mies taas ei sellaisia suostu hankkimaan... ) eikä mieti taloja tai ei se taida miettiä ees mitään avioliittoja. Se on vähän sellainen hetkessä eläjä ja naureskelee vaan, kun minä stressaan senkin edestä tulevaisuutta. Taitaa se oikeastaan vaan toivoa, ettei sitä lasta vielä tulisikaan ja minä ehtisin kouluni käymään ja työn hankkimaan. Jep, tämähän olisi oikeastikin fiksua, mutta voiko kukaan nyt todeta lasta kaipaavaa naista kauhean fiksusti ajattelevaksi olennoksi? Pakkosaadalapsinyt!