Nissukka, heh no jos psykiatri sanoo, että saa tuntea, niin kai se vähän helpottaa omaatuntoa
Mulla välillä tulee semmoisia primitiivisiä reaktioita kun nään raskausmahan.. mielessäni haistattelen pitkät ja sit järkytyn, et miten mä nyt tuollaista voin ajatella!
Mutta tottahan se on, että jos ei muuta niin vastainkäymiset vahvistaa
Marjo086, ihmettelit, et miten pidempään yrittäneiden hermot kestää.. se on tässä vaan pakko jaksaa odottaa parasta, vaikka tiukkaa välillä tekeekin heh
Mie alotin siis 10/2012 yrittämisen (minipillereitä käytin sitä ennen 6 vuotta) ja aluksi en meinannut pysyä housuissani kun odotti ja mietti kaikkea vauvoihin ja raskauteen liittyvää lähes fanaattisesti. Sitten yli puolen vuoden pettymyksien jälkeen hetkeksi (melko lyhyeksi) yritin keskittyä johonkin muuhun, vaikka toki yritettiin sillain tulee jos on tullakseen. Jostain vauvauutisista sit jälleen lähti se oma into taas omaan raskautumiseen, mutta yli vuosi kun oli kulunut, niin epätoivo ja masennus onnistumisesta iski päälle. Silloin menin terveydenhoitajan puheille, jonka kanssa keskustelin aiheesta ja hän ohjasi minut miettimään mistä aloitetaan lapsettomuuden selvittäminen. Viime joulukuussa päätin etten mieti asiaa joululomilla, enkä keskittynyt raskauteen millään tavalla, keskityin vaan omaan perheeseeni ja joulun aikaan. Mutta tammikuussa teinkin sitten yllättäin odotetun plussan
Kun keskenmeno todettiin gynellä, niin siinä samalla sanoi, että kohtu ja munasarjat näyttävät puhtailta ja terveiltä, että sen suhteen ei näyttäisi olevan ainakaan ultralla katsottuna mitään ongelmaa, että se lohduttaa mua vastoinkäymisestä huolimatta. Kun pahimmat surut oli surtu niin lähdin uuteen yritykseen melko hyvillä ja rauhallisin mielin. En ole tähän päivään mennessä vielä kokeillut ovulaatiotestejä, mitä moni on ihmetellyt, mutta en ole kokenut sitä mun ja miehen mielenterveydelle, tai meidän suhteelle, hyväksi.. koitan ajatella, että kyllä se kohtalo sen ihmeen meille vielä suo, vaikken ovulaatiota testien avulla kytteilekään.
Välillä on toki niitä heikkoja hetkiä, mutta pyrin positiivisuuteen. Tällä hetkellä olo on yllättävän positiivinen ja rauhallinen, vaikka yhteensä aikaa on mennyt sen vähän yli 1,5 vuotta.. en kyllä oikein tiedä pitäiskö mun laskea yhteensä vai aloittaa laskeminen puhtaalta pöydältä siitä km kierrosta
Tulipas romaani.. tuntuu, että toistelen samoja asioita aina näissä mun jaarituksissa, koittakaa sietää