Pitäisikö tuntea huonoa omatuntoa, kun olen onnellinen nyt, kun olen eronnut ex-avopuolisostani? Tutut ympärillä kauhistelevat, miten voin sanoa näin avoimesti olevani onnellinen ja helpottunut.
Jos eroa on prosessoinut mielessään pitkään, eikö saa olla avoin tunteistaan ja ajatuksistaan sitten kun vihdoin päätös on tehty ja tapahtunut? Miksi pitäisi leikkiä surevaa, kun fiilikset ovat kaikkea muuta?
Elämä on ihanaa ja elämällä on paljon annettavaa aina. Sitä mieltä itse olen. Olen eronnut, ja iloinen siitä. Miksi muut toivovat minun olevan musertuneena kotona yksin eron jälkeen?!
Jos eroa on prosessoinut mielessään pitkään, eikö saa olla avoin tunteistaan ja ajatuksistaan sitten kun vihdoin päätös on tehty ja tapahtunut? Miksi pitäisi leikkiä surevaa, kun fiilikset ovat kaikkea muuta?
Elämä on ihanaa ja elämällä on paljon annettavaa aina. Sitä mieltä itse olen. Olen eronnut, ja iloinen siitä. Miksi muut toivovat minun olevan musertuneena kotona yksin eron jälkeen?!