Eroko?

[Milo]

Tällä hetkellä mun maailma on palasina ja yritän kerätä itseäni kasaan. En tiedä mitä ajatella tai mitä mun pitäisi tehdä. Olemme olleet avopuolisoni kanssa yhdessä 7,5 vuotta ja meillä yhteinen koti ja koiria. Olemme kumpikin alle 30-vuotiaita.

Pari päivää sitten avopuolisoni ilmoitti että hän ei tiedä mitä haluaa tulevaisuudelta tai paremminkin ettei halua samoja asioita kuin minä, eli avioliittoa tai lapsia (ainakaan vähään aikaan). Olin jotenkin shokissa ja avopuolisoni tietämättömyys kaikkiin minun kysymyksiin sai ajautumaan meidät tauolle, jonka aikana avopuolisoni haluaa miettiä mitä todella haluaa. Mitä teen väärin? Minun oli pakko lähteä kodistamme, koska en saanut enää nukuttua ja näin painajaisia kun sain vihdoin unta.

Annanko nyt siis avopuolisoni rauhassa miettiä mitä haluaa vai onko tämä minua kohta väärin?

 

[tättärää]

Hyväksy tauko ja sovi miehen kanssa että tauon päätyttyä keskustelette kunnolla. Käytä itse tauko hyväksi ja mieti mitä itse haluat ja miten itse näet tulevaisuuden. Mistä mahtaa johtua miehen halu ajatella asioita? Heittäydy siis ajatuksissasi myös miehen housuihin ja tarkastele itseäsi sitä kautta. Samalla kannattaa myös katsella teitä ns. ulkopuolelta.. Tauko ei ole epäreilua sinua kohtaan.. Jokin syy sille on..

 

[Oikein se on]

Annanko nyt siis avopuolisoni rauhassa miettiä mitä haluaa vai onko tämä minua kohta väärin?[/QUOTE]

Parempi nyt kuin myöhemmin. Teitä on vielä vain 2 aikuista ja molemmilla mahdollisuus valita elämän suunta ja pohtia ne asiat, jotka ovat elämässänne tärkeimmällä sijalla. Mieti sinäkin ja siltä pohjalta, mikä sinulle itsellesi on tärkeää. Unohda pohtiessasi, mitä toinen haluaisi sinun vastaavan, joten älä vain muokkaa listaasi sen mukaan.

 

[Oikein se on]

Annanko nyt siis avopuolisoni rauhassa miettiä mitä haluaa vai onko tämä minua kohta väärin?

Parempi nyt kuin myöhemmin. Teitä on vielä vain 2 aikuista ja molemmilla mahdollisuus valita elämän suunta ja pohtia ne asiat, jotka ovat elämässänne tärkeimmällä sijalla. Mieti sinäkin ja siltä pohjalta, mikä sinulle itsellesi on tärkeää. Unohda pohtiessasi, mitä toinen haluaisi sinun vastaavan, joten älä vain muokkaa listaasi sen mukaan.[/QUOTE]

Vilahti ettenpäin, ennenkuin ehdin lisätä, jotta ei loputtomiin löysässä hirressä riippuen vaan esimerkiksi kuukausi tai kaksi, jonka jälkeen keskustelette noista arvoistanne ja teette päätöksen suuntaan tai toiseen. Kipukin lakkaa aikanaan ja viimeistään silloin, kun löydät uuden rakkauden. Sillä se tulee.

 

[Varjotar]

Melko erikoiselta kuulostaa mun mielestä, että noinkin pitkän yhdessäolon jälkeen ei yhtäkkiä tiedetäkään mitä halutaan eikä asiaa olla edes mietitty.
Olisiko mahdollista, että mietintätauon takana olisikin muuta kuin pelkkä tulevaisuuden miettiminen ( pettämistä?).

 

[kysy ja keskustele]

Minusta tuo kuulostaa aika tyypilliseltä ongelmalta pitkässä suhteessa ja varsinkin kun olette menneet yhteen suht nuorina: suhde voi tuntua arjelta, tylsältä, mietityttää mitä kaikkea voisi kokea jos olisikin sinkku, tai ehkä olisikin mahdollista löytää joku parempi jne jne. Varsinkin nuoret eivät usein tiedä, että jokainen suhde kuitenkin lopulta arjistuu, vaan saattavat ajatella suhteen väljähtyneen tai rakkauden loppuneen vaikka kyseessä olisikin ihan "normaali" arki. "Tätäkö tämä nyt sitten on" ja muutkin epäröivät ajatukset pyörivät mielessä. Tai vaikka sitä järjellä ajateltuna "tietäisikin" että jokainen suhde arjistuu, silti mietityttää josko olisi mahdollista löytää joku jonka kanssa suhde ei muuttuisikaan arjeksi...

Tässä nyt vain muutamia mahdollisuuksia, pettäminenkin tietysti on yksi mahdollisuus. On jo uusi katseltuna mutta ei uskalleta kertoa joten yritetään venkoilla suhteesta pois vähän helpommin...

Sitten tietysti on mahdollista että mies ei vain halua seurata sitä "perinteistä" polkua mitä naimisiinmeno ja lasten hankkiminen edustaa. Ehkä hän näkee tulevaisuudessaan paljon matkustelua, harrastuksia ja vaikka mitä muuta mielenkiintoista, ja häntä ahdistaa ajatella että tulevaisuus on vain kodin laittamista, kotona nysväämistä ja vaippojen vaihtoa. Ei mikään mahdoton skenaario tämäkään.

Ainoa millä voit tietää, on kysyä ja keskustella. Anna miehelle pieni hetki miettiä, ja sano sitten että nyt puhutaan asiat halki. Parempi tietää kuin olla epätietoisuudessa, oli tulos sitten mikä tahansa.

 

[Milo]

Tällä hetkellä tilanne on se että mies haluaa muuttaa itsekseen vuokralle ja ajatella asioita. Vastauksia en oikeastaan saa mihinkään tai tyyliin että en todellakaan tiedä mitä haluaa..

Taustalla ei ole pettäminen eikä kuvioissa ole kolmatta osapuolta, vaan pikemminkin kysessä on juuri tämä tilanne että arki ei riitä vaan tavotellaan jotain muuta (sitä kuuta taivaalta).

Tänään sitten keskustelimme ja totesimme että myymme yhteisen kotimme, sillä minulla ei ole intressejä maksaa lainanhoitomaksuja yksin ja vielä lisäksi vuokraa avopuolisolleni talosta :/ Pahalta tuntuu, mutta uusia asuntoja olen jo kahtellut. Voi elämä mikä soppa..

 

[MLiisa]

Tällä hetkellä tilanne on se että mies haluaa muuttaa itsekseen vuokralle ja ajatella asioita. Vastauksia en oikeastaan saa mihinkään tai tyyliin että en todellakaan tiedä mitä haluaa..

Taustalla ei ole pettäminen eikä kuvioissa ole kolmatta osapuolta, vaan pikemminkin kysessä on juuri tämä tilanne että arki ei riitä vaan tavotellaan jotain muuta (sitä kuuta taivaalta).

Tänään sitten keskustelimme ja totesimme että myymme yhteisen kotimme, sillä minulla ei ole intressejä maksaa lainanhoitomaksuja yksin ja vielä lisäksi vuokraa avopuolisolleni talosta :/ Pahalta tuntuu, mutta uusia asuntoja olen jo kahtellut. Voi elämä mikä soppa..

Samanlainen tilanne, mina haluan suhteelta enemman, mies ei halua viela 'asettua aloilleen' kahdeksan vuoden jalkeen...Mina katselen talla hetkella uutta asuntoa. Vaihtoehdot minulla on hyvaksya suhde tallaisena (eli avioliitosta en voi haaveilla) tai sitten muuttaa erilleen ajattelemaan asioita. Pahalta tuntuu, kun tunteet ei kuitenkaan noin vain kuole.

 

[Milo]

Mun ajatukset on ihan sekasin enkä todellakaan tiedä enää mitä/miten ajatella.. Avopuoliso sanoo koko ajan että haluaa olla yksin ja ajatella asioita -> muuttaa vuokralle, MUTTA viimeiseen viikkon ei ole tehnyt asian eteen yhtään mitään, vaan "asutaan" vieläkin yhdessä. Avopuoliso sohvalla ja minä makkarissa. Miten tämä on sitä yksin miettimistä, jos minä teen koko ajan omia juttujani vieressä? (Välillä todella tuntuu että hää haluaa että miun mitäis lähtee vaikka kuitenkin koko ajan sanoo että haluaa että asun kotona)

Vielä toinen asia mihin en osaa suhtautua.. Avokki koko ajan haluaa puhu arkisista asioista eli kyselee että "mitäs töissä?", "mitö ruokaa tehtäis" yms. Olen sanonut monta kertaa että tää lisää vaan mun toiveita enkä todellakaan halua alkaa enää olettamaan yhtään mitään. Olenkin yrittänyt tehdä paljon omia juttuja ja antaa avokin vaan olla, mutta kun toinen tulee viereen niin tulee todella paha ja syyllinen olo kun minä olen se joka siitä lähden.

Huoh..

 

[Maria]

Mun ajatukset on ihan sekasin enkä todellakaan tiedä enää mitä/miten ajatella.. Avopuoliso sanoo koko ajan että haluaa olla yksin ja ajatella asioita -> muuttaa vuokralle, MUTTA viimeiseen viikkon ei ole tehnyt asian eteen yhtään mitään, vaan "asutaan" vieläkin yhdessä. Avopuoliso sohvalla ja minä makkarissa. Miten tämä on sitä yksin miettimistä, jos minä teen koko ajan omia juttujani vieressä? (Välillä todella tuntuu että hää haluaa että miun mitäis lähtee vaikka kuitenkin koko ajan sanoo että haluaa että asun kotona)

Vielä toinen asia mihin en osaa suhtautua.. Avokki koko ajan haluaa puhu arkisista asioista eli kyselee että "mitäs töissä?", "mitö ruokaa tehtäis" yms. Olen sanonut monta kertaa että tää lisää vaan mun toiveita enkä todellakaan halua alkaa enää olettamaan yhtään mitään. Olenkin yrittänyt tehdä paljon omia juttuja ja antaa avokin vaan olla, mutta kun toinen tulee viereen niin tulee todella paha ja syyllinen olo kun minä olen se joka siitä lähden.

Huoh..

tehdä mitä ikinä haluat. Paras tapa hoitaa tilanne ja samalla pääset itsekkin miettimään että haluatko tosiaan tämän kaverin takaisin. Eli ylös, ulos ja viihteelle. Älä vaan jää sinne kotia istumaan ja odottamaan että koska se herra nyt sitten on "miettinyt" asiaa valmiiksi. Ehkä hän jossain vaiheessa huomaa että olet lipsumassa hänen otteestaan. Se on varma juttu että niin kauan kuin olette saman katon alla mikään ei etene.
Tämä 7+ vuotta näyttää olevan maaginen luku. Niin avo, - avioliitossa, kodinkoneissa ym. 7 v ja ongelmia tulee.

 

[no]

Samaa mieltä edellisen kanssa. Viihteelle vaan. Yleensä tuollaiset purkaukset on jotakin teinihommaa ja todelliset tunteet ovat piilossa. Parhaiten saat tilanteen selville meikkaamalla näyttävästi ja menemällä viihteelle ja herra jää makaamaan sohvalle

 

[sörsselssön]

Parhaiten saat tilanteen selville meikkaamalla näyttävästi ja menemällä viihteelle ja herra jää makaamaan sohvalle

Ääni täältäkin tälle mielipiteelle. Mieluummin vielä parhaan/parhaiden kavereiden kanssa päivän tai kahden reissulle, täysin irti kotikuvioista.

 

[Tuota noin]

Aika raju mietintävaihe, jos se johtaa asunnon myymiseenkin. Milestäni toinen on silloin päätöksensä tehnyt, vaikka voihan se vielä muuttuakkin asumuseron johdosta.

Tuossa tilanteessa olisi kyllä ihan paras, ettette asu enään yhdessä, niin silloin toinen ymmärtää helpommin mitä tarkoittaa yksinäisyyskin. Ja on oikeaa aikaa ajatella ja kuunnella tunteitaan. Nyt olet ystävänä ja kumppanina jatkuvasti tarjolla. Todellisuus ei näyttäydy hänelle oikeassa valossa.

Lakkaa olemasta tarjolla ja ala elämään, vaikka pahaa tekisi, mutta muista kuitenkin sanoa reilusti, että olet valmis hetken odottelemaan, että hän saa elämästään taas otteen ja onnistuu selvittämään mitä oikeasti haluaa.

Älä kuitenkaan ryhdy olkapääksi, liiaksi. Ei tarvitse ryhtyä välipitämättömäksi ja eihänmtämä sinullekkaan ole helppoa, joutuatavallaan torjutuksi. Kaikki on yhtäkkiä toisin, vaikka miehesi varmasti on miettinyt tätä pitkään. Ihastunutkin saattaa olla.

 

[Milo]

Kaikki on mennyt tosi nopeasti ja toisaalta tosi hitaasti.

Oma olo alkoi olla liian tukahdutettu ja tulin tosi vihaiseksi.. Ja ehdotin siksi eroa että jotain tosiaan tapahtuisi joltain suunnalta ( eli miehen suunalta), enkä tosiaan halunnut tulla katkeraksi ja vihaiseksi, joten halusin kokonaan taukoa tunteisiini. Noh, nyt virallisesti olemme eronneet, mitä se sitten oikein tarkoittaakaan.. Asumme edelleen saman katon alla, mutta emme oikeastaan puhu toisillemme mitään ja sanoinkin että on parempi että olemme kuin kämppikset.

Etsin aktiivisesti omaa asuntoa ja haluan aloittaa oman elämän ja katsotaan tunteita sitten myöhemmin uudelleen..