No niin, nyt se on päätetty. Erotaan avomiehen kanssa 10 vuoden suhteen jälkeen. Yksi lapsi on. Onhan tässä pitkään ollut vaikeeta, oikeestaan koko suhteen ajan enemmän tai vähemmän, mutta silti tuntuu niin tyhjältä. Koko tähänastisen aikuisiän olen ko. miehen kanssa ollut, kun teinityttönä aloin seurustella. Tässä nyt sitten opetellaan ihan uudenlaista elämää. Kertokaa, pliis, jotain positiivista ja kannustavaa, miten tästä nyt jaksaa jatkaa eteenpäin.