Erityisen vaativa lapsi?

[Riikka]

Mulla on 1-vuotias poika, joka pikkuvauvana viihtyi enemmän sylissä kuin itsekseen. Nyt sama meno jatkuu ihan tolkuttomana, vaikka ikää jo vuosi. Poika ei vielä kävele, paitsi seiniä pitkin, mutta konttaa kovaa. Nyt olen miettinyt onko lapseni erityisen vaativa edelleen, olenko kenties opettanut hänet tälläiseksi vai voiko 1-vuotias edelleen olla kovin riippuvainen sylistä??? Poika on tyytyväinen kun kannan häntä (jota meillä tapahtuu liki kokoajan) jos lasken hänet maahan, usein karjuu ja "itkee". Tyytyväinen hän on myös tilanteissa joissa leikin hänen kanssaan. Makaa tai istun siis suuren osan päivistä lattialla tai olemme ulkona ja vain leikimme ja leikimme. Jos leikki loppuu hän alkaa taas karjua ja komentaa, tai itkee.

En pysty edes pyykkejä laittamaan rauhassa, vaikka otan pojan aina kylppäriin apumieheksi. Hillitön huuto alkaa heti jos homma ei kiinnosta. Sama toistuu jos yritän juoda vaikka kupposen kahvia rauhassa. Poika konttaa heti katsomaan minne menin ja huutaa penkin vieressä niin kauan, että otan syliin. Sitten ei kuitenkaan viihdy sylissä istumassa paikallaan, mutta jos laitan alas, hirveä itku.

Olen epätoivoinen, vaikka yritänkin tehdä arjestamme mahdollisimman mutkatonta. Onko muiden 1-vuotiaat yhtä vaativia, olenko tehnyt pojastani tälläisen?

 

[SweetZoeJane]

Meillä 1v tyttö on vähän samanlainen. Harvemmin viihtyy yksinään. Ei välttämättä sylissä pitäis aina olla, mut vaatii kyllä äitin viereen leikkimään tai muuten vaan olemaan.
Sittenkun on iskä kotona niin saan omaa aikaa

Tommoset kotihommat sujuu jotenkuten, jonkun aikaa tyttö on ihan ok ja tulee perässä. Mut tiskaaminen on kyllä semmosta hommaa et se ei meidän neidille käy. Huutaa jaloissa ja tahtoo syliin.. Kai tää ohi menee joskus :xmas:

 

[oih]

voisi näin äkkiseltään kuulostaa että olet omilla toimillasi aiheuttanut tuon.. Hienoa kuitenkin että olet jaksanut antaa noin paljon pojallesi aikaa

 

[....]

Meillä sama meno. Tytöllä ikää 10,5kk ja tätä on jatkunut 8kk iästä lähtien. Edes isosiskon seura ei auta.. Luulen, ettet ole sitä itse aiheuttanut, vaan liittyy luonteenpiirteeseen tms. Kyllä se siitä

 

[ap]

Tuossa 8-10kk tienoilla meillä oli pahin jakso. Poika roikkui lahkeessa ja itki vuolaasti jos vain hävisin näköpiiristä. Kausi oli varmaan normaali eroahdistuskausi, mutta nyt sen hälvettyä minä olen "leikkikalu", joksi isäkään ei kelpaa vaan äidin perässä kontataan ja huudetaan. Lohduttavaa kuulla kuitenkin, että muilla samanlaista. Olen nyt yrittänyt skarpata ja olla vastaamatta jokaiseen huutoon ja perässä juoksemiseen. Tietyiltä osin voisi olla myös omaa vikaani, koska niin paljon olen periksi antanut, syliä aina tarjonnut ja ruuatkin kokataan joka päivä poika tukevasti sylissä. Isänsä kanssa kun on kaksin, saa isä katsoa jopa uutiset ja löhöillä muutenkin sohvalla. Minä kun olen kotona, en saa edes käydä vessassa. No, kai tämä tästä joskus sitten helpottaa....

 

[emilia]

Kuulostaapa tutulta! meillä 9 kk tyttö ihan samanlainen...varsinkaan tiskata ei saa, koko ajan kädet ojossa pyytää syliin. Aina hetken viihtyy jos löytää jotain mielenkiintoista esim. kaapista, mut suurimman osa ajasta seuraa mua kuin hai laivaa no, kyllä se on rankkaa mut pitää koittaa ajatella et on vaan lapselle niin tosi tärkeä ihminen..