Vaativa vauva vai loppuunpalanut äiti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "väsynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"väsynyt"

Vieras
Väsyttää, itkettää, voimat lopussa.

Vauva on nyt 5 kk. Syntyi keskosena kuukauden etuajassa ja oli ensimmäiset kaksi viikkoa sairaalassa kasvamassa ja valohoidossa. Henkisesti mulle todella raskasta aikaa, kun joutui olemaan erossa vauvasta. Maito ei lähtenyt nousemaan kovien yritystenkään jälkeen, mutta kaksi kuukautta pumppasin/imetin korvikkeen rinnalla. Vauva söi kahden, kolmen tunnin välein yötä päivää. Melko rankkaa.

Sitten sairastuin itse vakavasti ja olin välillä sairaalassa. Kovien lääkkeiden vuoksi jouduin lopettamaan imettämisen kokonaan. Siitä seurasi syyllisyyden tunto, jota tunnen edelleen vahvasti. Aivan kuin en olisi tarpeeksi tuntenut syyllisyyttä vauvan keskosuudesta, vaikka raskauden purku ei ollutkaan omaa vikaani. Silti tuntui ja tuntuu niin epäonnistuneelta, kun vauva joutui syntymään liian aikaisin.

Vauva sairastui kolmekuisena maitoallergiaan ja kaksi kuukautta taisteltiin itkevän/kirkuvan/kipeän vauvan kanssa ennen kuin vihdoin päästiin maitoaltistukseen ja saatiin apteekin korvike. Nyt odotellaan enää Kelan päätöstä korvikkeen korvauksista. Rahat on tiukilla, mies tekee pitkiä päiviä töissä, jotta ei talous kaatuisi kokonaan (kesän aikana tuli muutama iso odottamaton ongelma, jotka kuluttivat rahaa tuhottomasti).

Nyt vauvan maitoallergia on hoidossa eikä pieni enää ole kipeä. Mutta miksi tuntuu, etten jaksa yhtään enää? Etten osaa nauttia vauvasta? Vauva syö kerran yössä ja nukkuu klo 19-5.30. Eli saan nukuttua ihan hyvin. Päivälläkin vauva nukkuu tunnin päikkärit. Mutta se loppuaika on sulaa tuskaa. Vauva vaatii jatkuvaa huomiota; sylissä kanniskelua, mikään muu ei kiinnosta. Välillä saan aurinkoisia hymyjä, mutta suurimman osan ajasta poika kitisee, itkee, on tyytymätön. Vauva ei jaksa millään odottaa minuuttia ruokaansa vaan karjuu pää punaisena, on kärsimätön aina. Lääkäri on todennut pojan terveeksi, joten onko vain sitten vaativa vauva? En tiedä. Vai olenko itse nyt niin loppuunpalanut, etten jaksa olla onnellinen terveestä lapsesta vaan vauvan itku saa tulemaan hulluksi? Tuntuu, että verisuoni puhkeaa päästä, itkettää, en ole onnellinen, vaikka pitäisi.
 
Meidän vauva on 3 kk, ihan yhtä vaativa tyyppi vaikka terve onkin. Sitä se kai vaan on, elo vauvan kanssa.. Saatko yhtään omaa aikaa? Meillä vauva on viikottain hoidossa kerran tai isän kanssa kaksin pari tuntia kerrallaan, saan vähän huoahtaa. Tai siis oli meillä koliikki, se on onneksi helpottaan päin jo. Edelleen silti temperamenttinen tapaus.. :)
 
Ota yhteys vaikka neuvolaan. Olen uupunut tuosta kaikesta kokemastasi ja itsekin huomaat, ettet ole oma itsesi. Tilasi vastaa varmaankin masennusta ja tarvit ja saat varmasti apua! Parempi ajoissa niin pääset toipumaan taas nopeammin. Olen käynyt läpi saman, tsemppiä sisko! Eikä sinun tarvi itse osata päätellä missä on vika ja mikä on oma osuutesi.
 
En lähtisi määrittelemään vauvasi vaativuutta vai ei. Vauvan ei valitse olevansa "vaativa" ja hänelle kuuluu kaikki hoiva ja rakkaus mitä hän tarvitsee. Kuulostaa että sulla on ongelmia, mitkä vaikuttavat sinuun ja varmastikin vauvaasikin. Maitoallergiat ym ovat rankkoja, mutta taaskaan eivät vauvan vika! Kuulostaa ettet pysty kantamaan vastuuta itsestäsi vaan kaadat pahan olosi vauvan syyksi.

Tällä en tarkoita ettet saisi olla loppuunpalanut tms, sun pitäisi kyetä hakemaan apua itsellesi, eikä syyttää vauvaa. Vauva-arki voi olla rankkaa, vaikka olisi kuinka helppo vauva. Mitä kerroit alkuyösyötöistä on aika normaalia. Vauva saattaa hyvin ensimmäisen puoli vuotta herätä vaikka 1-2 h välein syömään, siihen nähden teillä menee hyvin.

Sun ois hyvä saada omaa aikaa, jolloin voisit tehdä niitä asioita, joista nautit ennen raskautta ja todennäköisesti et nyt pysty vauvan kanssa tekemään. Ota joka viikko ilta tai pari tai päivällä jos saat hoitajan itsellesi. Soita myös neuvolaan/neuvolapsykologille, niin pääset myös juttelemaan, joka voi myös auttaa. On tärkeää, että voit tulla kuulluksi noissa oloissasi mitä sulla on.
 
Vastaus kysymykseesi: vaativahko (mutta ei mitenkään poikkeuksellinen) vauva, mutta sitäkin enemmän loppunpalanut äiti.

Ota yhteyttä neuvolaan. Joissakin kunnissa on asiat niin hyvin, että tarjolla on lapsiperheiden kotipalvelua, joka ei siis ole mitään lastensuojelujuttua, vaan ihan normaalia "vanhanaikaista" kotipalvelutoimintaa. Hoitajan voi saada muutamia kertoja kotiin pariksi tunniksi hoitamaan lasta.
 

Yhteistyössä