Meille ei enää lapsia, päätti tämä äiti

[Sirpa]

Itselläni on rakas pieni 2- vuotias, mutta taatusti jää ainoaksi.
Tunnen syvää ihailua yh; ta kohtaan joilla usemapia lapsi ja silti jaksavat olla hyviä lapsilleen.
Omat voimani riittävät juuri ja juuri yhden lapsen hoitoon ja siihen, että kykenen olemaan kunnollinen äiti.

Peesi Oma toivottu ja rakastettu lapseni on jo 5 vuotias ja alusta asti olen tiennyt ettei lisää meille tule, emme vain kertakaikkiaan halua ja toisaalta haluamme olla jaksavia ja virkeitä vanhempia tälle yhdelle rakkaalle

 

[.]

Minkä ikäinen esikoinen on?

Mä olen tätä miettinyt aina et miten aikuinen ihminen ei osaa hillitä itseensä niin ettei ajautuisi tuohon pisteeseen?
Siis mikä ihme teillä saa sapen kiehumaan niin? vauvan itkuko? herran jestas, se on vaan itkua älä ota itseesi.

Kyllä se pistää kiehumaan kun ensimmäiset kolme kuukautta huuti koliikkia ja vieläkin on itkuinen. Yöllä herään antamaan ruokaa ja aamulla viimeistään kuudelta ylös, päivällä ei nukuta kuin pieniä pätkiä, Rattaissa ei viihdy, että vois ulkoilla, vaunuissa ei nuku jos en työntele!!!Onko sulla lapsia? Jos ei niin, elä tule pätemään!

kyllä mulla on. 3v ja 9kk.
Ja kyllä mä saan täällä mielipiteeni ilmaista vapaasti. En vaan käsitä kuinka aikuinen voi ajaa itsensä tuohon pisteeseen. Siinä se,

Ai mun vikako se on, että vauvalla oli koliikkia ja huutaa ja kitisee?

Oletkohan sä nyt vähän lapsellinen?
Sanoinko mä niin? En.

Kyllä sitä AIKUINEN pystyy hillitsee omat tunteensa kun ajattelee ja asennoituu niin. Jos sä alat vaan miettiä et hitto tota itkua mä en kestä ja blaa blaa blaa niin et taattu kestä ja sun olo tulee vaikeemmaks ja paskemmaks.
Asenne kysymys tämäkin.

Asennoidu hyvä nainen siihen sun elämän tilanteeseen. Se on nyt tuo ja sä et sille mitään voi muuta kuin muuttaa omaa asennetta. Joka on hieman lapsellinen. Vauvas on pieni vain hetken. Kasvaa hurjaa vauhtia on vaan susta kiinn minkälainen teidän elämä on sen ajan.


Joten lopeta vinkuminen ja tyydy niihin kortteihin jotka sulla on.

 

[KiiajaVille]

Minkä ikäinen esikoinen on?

Mä olen tätä miettinyt aina et miten aikuinen ihminen ei osaa hillitä itseensä niin ettei ajautuisi tuohon pisteeseen?
Siis mikä ihme teillä saa sapen kiehumaan niin? vauvan itkuko? herran jestas, se on vaan itkua älä ota itseesi.

Onko sulla lapsia?
Kun on oma lapsi kyseessä on itselläkin tunteet niin pinnassa ettei sitä vaan kestä määräänsä enempää vaikka kuinka yrittäisi olla rauhallinen ja laskea miljoonaan. Sitä ei vaan pysty :|

Itkun kyllä kestää, mutta se vinkuna ihan turhasta ja siihen kun ei auta ei sitten mikään.
Koskea ei saa, ei kuuntele joten ei voi kiinnittää huomiota johonkin muuhun asiaan. Hiljaa oleminen ei auta, kuiskaaminen ei auta, huutaminen ei auta..

Siinä vaiheessa kun lapset on herännyt klo 6 aamulla ja kun tullaan klo 20 ja koko päivä on mennyt niin että lapsi/set ei ole kertaakaan totellut ensimmäisellä sanomisella, eikä vielä sillä kolmannellakaan niin oikeesti :headwall:
Osan pystyy vielä päivän aikana ottamaan huumorilla mutta ei todellakaan kaikkea.

Mutta on ne silti niin rakkaita, onhan kuitenkin niitä hyviä hetkiä huomattavasti enemmän kuin niitä kun palaa käämit totaalisesti. Päivääkään en vaihtais pois, en edes niitä huonoja hetkiä.

 

[.]

Minkä ikäinen esikoinen on?

Mä olen tätä miettinyt aina et miten aikuinen ihminen ei osaa hillitä itseensä niin ettei ajautuisi tuohon pisteeseen?
Siis mikä ihme teillä saa sapen kiehumaan niin? vauvan itkuko? herran jestas, se on vaan itkua älä ota itseesi.

Onko sulla lapsia?
Kun on oma lapsi kyseessä on itselläkin tunteet niin pinnassa ettei sitä vaan kestä määräänsä enempää vaikka kuinka yrittäisi olla rauhallinen ja laskea miljoonaan. Sitä ei vaan pysty :|

Itkun kyllä kestää, mutta se vinkuna ihan turhasta ja siihen kun ei auta ei sitten mikään.
Koskea ei saa, ei kuuntele joten ei voi kiinnittää huomiota johonkin muuhun asiaan. Hiljaa oleminen ei auta, kuiskaaminen ei auta, huutaminen ei auta..

Siinä vaiheessa kun lapset on herännyt klo 6 aamulla ja kun tullaan klo 20 ja koko päivä on mennyt niin että lapsi/set ei ole kertaakaan totellut ensimmäisellä sanomisella, eikä vielä sillä kolmannellakaan niin oikeesti :headwall:
Osan pystyy vielä päivän aikana ottamaan huumorilla mutta ei todellakaan kaikkea.

Mutta on ne silti niin rakkaita, onhan kuitenkin niitä hyviä hetkiä huomattavasti enemmän kuin niitä kun palaa käämit totaalisesti. Päivääkään en vaihtais pois, en edes niitä huonoja hetkiä.

Niinkun mä tonne jo kirjotin: kyllä mulla on lapsia. 3v ja 9kk. Ja meillä herätää aikaisn aamulla, viimeistään puoli seitsemän. Vauva heräilee toisinaan useinkin. 3v:llä tosi paha uhma. Päivän aikan paljon kiukkua, kitinää ja ulinaa mut niinkun tonne ylemmäs jo kirjotin asenne kysymys.

 

[fgh]

Itselläni on rakas pieni 2- vuotias, mutta taatusti jää ainoaksi.
Tunnen syvää ihailua yh; ta kohtaan joilla usemapia lapsi ja silti jaksavat olla hyviä lapsilleen.
Omat voimani riittävät juuri ja juuri yhden lapsen hoitoon ja siihen, että kykenen olemaan kunnollinen äiti.

Peesi Oma toivottu ja rakastettu lapseni on jo 5 vuotias ja alusta asti olen tiennyt ettei lisää meille tule, emme vain kertakaikkiaan halua ja toisaalta haluamme olla jaksavia ja virkeitä vanhempia tälle yhdelle rakkaalle

Sama juttu, haluan olla läsnä lapselle ja jakaa asioita. Jos olisi enemmän en jaksaisi varsinkaan kun ei ole suksulaisia jotka hoitaisivat yms.

 

[lapsia viisi]

Mä oon tehnyt lapset isolla ikäerolla niin jaksan. 12v , 5v6kk ja 1kk

Niin meilläkin, reilut ikäerot eikä ollut ongelmaa.

 

[suurperheellinen]

Itselläni on 6 lasta, sain heidät kaikki jo alle 30 v. Olin pitkään kotona,ja se oli elämäni parasta aikaa. Useampikin lapsi valvoi kuukausitolkulla ( yksikin nukkui vain puoli tuntia jonain yönä!), se oli raskasta, mutta en silti koskaan katunut lasten tekoa. Kaikki lapseni eivät ole edes terveitä, enkä puhu nyt mistään korvakierteistä, koliikista tai pissatulehduksista, mitä nyt oli useallakin, vaan vakavasta sairaudesta.

Joskus olimme viikossa 5 päivää sairaalassa, toisinaan menimme ambulanssilla. Tähän aikaan hoidettavana mukana oli myös vauva. Ymmärrän, että unen puute saa uupumaan. Jotain kuitenkin kertoo se, että aikuinen itse karjuu lapsille, ja kokee lapset noin negatiivisesti. Tuossa vaiheessa toivottavasti saatte konkreettista apua arkenne pyörittämiseen.

Pakko kuitenkin sanoa, että mitkä odotukset ihmisillä ovat lasten hankkimisen suhteen? Ei lapsia voi laittaa syrjään, kun tuntuu, ettei enää huvittaiskaan. Meillä majailee tälläkin hetkellä omien kuuden lapsen lisäksi myös muiden lapsia, kun omat vanhemmat eivät huolehdi. Lasten kasvattaminen on rankkaa, se on totuus. Mutta siihen voi asennoitua monella eri tavalla. Hermoromahdus tai masentuminen ovat tietysti asia erikseen, ja niihin pitää hakea heti apua.

En tiedä olenko itse sitten joku "mutaatio" kun rakastan lapsia, myös muiden, ja koen, että lapset ovat parasta, mitä elämässä voi saavuttaa. ( Itselläni on myös kaksi koulutusta, amk- ja yliopisto tasoinen ja hyvä ammatti ) Mitään en ole menettänyt lasten takia. Kaikkea olen kerennyt tehdä, ja olin myös 8 vuotta putkeen kotonakin,enkä menettänyt "uramahiksia" tms.
Tarkoitus ei ole lyödä lyötyjä, joilla on vaikeaa, vaan antaa toistenlainen näkökulma asiaan. Kaikesta selviää, ( jos normaali mielenterveys) mikäli vaan pyytää apua ja asennoituu oikein. Jos ette jaksa valvoa, saisitteko puolison tai jonkun sukulaisen hoitamaan lapsia edes muutamaksi yöksi? Hyvin nukutun yön jälkeen vaikeudet tuntuvat kutistuvan pienemmiksi.

Älkää kuitenkaan koskaan kostako lapsillenne turhautumistanne ja väsymystä. Te olette vanhempia, ja vanhempien pitää osata käsitellä asia kuin asia ilman huutamista tai väkivaltaa. Karjumisia ei voi oikeuttaa sillä, että ottaa niin pahasti päähän.

 

[...]

Minkä ikäinen esikoinen on?

Mä olen tätä miettinyt aina et miten aikuinen ihminen ei osaa hillitä itseensä niin ettei ajautuisi tuohon pisteeseen?
Siis mikä ihme teillä saa sapen kiehumaan niin? vauvan itkuko? herran jestas, se on vaan itkua älä ota itseesi.

Onko sulla lapsia?
Kun on oma lapsi kyseessä on itselläkin tunteet niin pinnassa ettei sitä vaan kestä määräänsä enempää vaikka kuinka yrittäisi olla rauhallinen ja laskea miljoonaan. Sitä ei vaan pysty :|

Itkun kyllä kestää, mutta se vinkuna ihan turhasta ja siihen kun ei auta ei sitten mikään.
Koskea ei saa, ei kuuntele joten ei voi kiinnittää huomiota johonkin muuhun asiaan. Hiljaa oleminen ei auta, kuiskaaminen ei auta, huutaminen ei auta..

Siinä vaiheessa kun lapset on herännyt klo 6 aamulla ja kun tullaan klo 20 ja koko päivä on mennyt niin että lapsi/set ei ole kertaakaan totellut ensimmäisellä sanomisella, eikä vielä sillä kolmannellakaan niin oikeesti :headwall:
Osan pystyy vielä päivän aikana ottamaan huumorilla mutta ei todellakaan kaikkea.

Mutta on ne silti niin rakkaita, onhan kuitenkin niitä hyviä hetkiä huomattavasti enemmän kuin niitä kun palaa käämit totaalisesti. Päivääkään en vaihtais pois, en edes niitä huonoja hetkiä.

Niinkun mä tonne jo kirjotin: kyllä mulla on lapsia. 3v ja 9kk. Ja meillä herätää aikaisn aamulla, viimeistään puoli seitsemän. Vauva heräilee toisinaan useinkin. 3v:llä tosi paha uhma. Päivän aikan paljon kiukkua, kitinää ja ulinaa mut niinkun tonne ylemmäs jo kirjotin asenne kysymys.

Saat sen täydellinen äiti nimikkeen, nyt voit mennä pois pätemästä.

 

[/(]

Minkä ikäinen esikoinen on?

Mä olen tätä miettinyt aina et miten aikuinen ihminen ei osaa hillitä itseensä niin ettei ajautuisi tuohon pisteeseen?
Siis mikä ihme teillä saa sapen kiehumaan niin? vauvan itkuko? herran jestas, se on vaan itkua älä ota itseesi.

Onko sulla lapsia?
Kun on oma lapsi kyseessä on itselläkin tunteet niin pinnassa ettei sitä vaan kestä määräänsä enempää vaikka kuinka yrittäisi olla rauhallinen ja laskea miljoonaan. Sitä ei vaan pysty :|

Itkun kyllä kestää, mutta se vinkuna ihan turhasta ja siihen kun ei auta ei sitten mikään.
Koskea ei saa, ei kuuntele joten ei voi kiinnittää huomiota johonkin muuhun asiaan. Hiljaa oleminen ei auta, kuiskaaminen ei auta, huutaminen ei auta..

Siinä vaiheessa kun lapset on herännyt klo 6 aamulla ja kun tullaan klo 20 ja koko päivä on mennyt niin että lapsi/set ei ole kertaakaan totellut ensimmäisellä sanomisella, eikä vielä sillä kolmannellakaan niin oikeesti :headwall:
Osan pystyy vielä päivän aikana ottamaan huumorilla mutta ei todellakaan kaikkea.

Mutta on ne silti niin rakkaita, onhan kuitenkin niitä hyviä hetkiä huomattavasti enemmän kuin niitä kun palaa käämit totaalisesti. Päivääkään en vaihtais pois, en edes niitä huonoja hetkiä.

Niinkun mä tonne jo kirjotin: kyllä mulla on lapsia. 3v ja 9kk. Ja meillä herätää aikaisn aamulla, viimeistään puoli seitsemän. Vauva heräilee toisinaan useinkin. 3v:llä tosi paha uhma. Päivän aikan paljon kiukkua, kitinää ja ulinaa mut niinkun tonne ylemmäs jo kirjotin asenne kysymys.

Jos niin paljon on 3 v:llä kiukkia kitinää ja ulinaa että koko päiväksi riittää niin lietköhän vähän kummallinen elämäntyyli? Äidiltähän ne sen oppii. Meilläkin kolme hyvin tempperamenttistä mutta kyllä nyt 3v on jo oppinut sen verran ettei enää tarvii naurettavista uhmailla ja kiukutella. Kummallista. Ahistaahan sitä uuttakin vauvaa kun toinen laps koko ajan mölisee.

 

[minttu]

Itselläni on rakas pieni 2- vuotias, mutta taatusti jää ainoaksi.
Tunnen syvää ihailua yh; ta kohtaan joilla usemapia lapsi ja silti jaksavat olla hyviä lapsilleen.
Omat voimani riittävät juuri ja juuri yhden lapsen hoitoon ja siihen, että kykenen olemaan kunnollinen äiti.

Peesi Oma toivottu ja rakastettu lapseni on jo 5 vuotias ja alusta asti olen tiennyt ettei lisää meille tule, emme vain kertakaikkiaan halua ja toisaalta haluamme olla jaksavia ja virkeitä vanhempia tälle yhdelle rakkaalle

Peesi! Meillä ihana tyttö 1v4kk, joka kuitenkin jää ainokaiseksi.

 

[vieras]

Minkä ikäinen esikoinen on?

Mä olen tätä miettinyt aina et miten aikuinen ihminen ei osaa hillitä itseensä niin ettei ajautuisi tuohon pisteeseen?
Siis mikä ihme teillä saa sapen kiehumaan niin? vauvan itkuko? herran jestas, se on vaan itkua älä ota itseesi.

Onko sulla lapsia?
Kun on oma lapsi kyseessä on itselläkin tunteet niin pinnassa ettei sitä vaan kestä määräänsä enempää vaikka kuinka yrittäisi olla rauhallinen ja laskea miljoonaan. Sitä ei vaan pysty :|

Itkun kyllä kestää, mutta se vinkuna ihan turhasta ja siihen kun ei auta ei sitten mikään.
Koskea ei saa, ei kuuntele joten ei voi kiinnittää huomiota johonkin muuhun asiaan. Hiljaa oleminen ei auta, kuiskaaminen ei auta, huutaminen ei auta..

Siinä vaiheessa kun lapset on herännyt klo 6 aamulla ja kun tullaan klo 20 ja koko päivä on mennyt niin että lapsi/set ei ole kertaakaan totellut ensimmäisellä sanomisella, eikä vielä sillä kolmannellakaan niin oikeesti :headwall:
Osan pystyy vielä päivän aikana ottamaan huumorilla mutta ei todellakaan kaikkea.

Mutta on ne silti niin rakkaita, onhan kuitenkin niitä hyviä hetkiä huomattavasti enemmän kuin niitä kun palaa käämit totaalisesti. Päivääkään en vaihtais pois, en edes niitä huonoja hetkiä.

Niinkun mä tonne jo kirjotin: kyllä mulla on lapsia. 3v ja 9kk. Ja meillä herätää aikaisn aamulla, viimeistään puoli seitsemän. Vauva heräilee toisinaan useinkin. 3v:llä tosi paha uhma. Päivän aikan paljon kiukkua, kitinää ja ulinaa mut niinkun tonne ylemmäs jo kirjotin asenne kysymys.

Jos niin paljon on 3 v:llä kiukkia kitinää ja ulinaa että koko päiväksi riittää niin lietköhän vähän kummallinen elämäntyyli? Äidiltähän ne sen oppii. Meilläkin kolme hyvin tempperamenttistä mutta kyllä nyt 3v on jo oppinut sen verran ettei enää tarvii naurettavista uhmailla ja kiukutella. Kummallista. Ahistaahan sitä uuttakin vauvaa kun toinen laps koko ajan mölisee.

tää oli päivän paras.

 

[kopseli]

Itselläni on 6 lasta, sain heidät kaikki jo alle 30 v. Olin pitkään kotona,ja se oli elämäni parasta aikaa. Useampikin lapsi valvoi kuukausitolkulla ( yksikin nukkui vain puoli tuntia jonain yönä!), se oli raskasta, mutta en silti koskaan katunut lasten tekoa. Kaikki lapseni eivät ole edes terveitä, enkä puhu nyt mistään korvakierteistä, koliikista tai pissatulehduksista, mitä nyt oli useallakin, vaan vakavasta sairaudesta.

Joskus olimme viikossa 5 päivää sairaalassa, toisinaan menimme ambulanssilla. Tähän aikaan hoidettavana mukana oli myös vauva. Ymmärrän, että unen puute saa uupumaan. Jotain kuitenkin kertoo se, että aikuinen itse karjuu lapsille, ja kokee lapset noin negatiivisesti. Tuossa vaiheessa toivottavasti saatte konkreettista apua arkenne pyörittämiseen.

Pakko kuitenkin sanoa, että mitkä odotukset ihmisillä ovat lasten hankkimisen suhteen? Ei lapsia voi laittaa syrjään, kun tuntuu, ettei enää huvittaiskaan. Meillä majailee tälläkin hetkellä omien kuuden lapsen lisäksi myös muiden lapsia, kun omat vanhemmat eivät huolehdi. Lasten kasvattaminen on rankkaa, se on totuus. Mutta siihen voi asennoitua monella eri tavalla. Hermoromahdus tai masentuminen ovat tietysti asia erikseen, ja niihin pitää hakea heti apua.

En tiedä olenko itse sitten joku "mutaatio" kun rakastan lapsia, myös muiden, ja koen, että lapset ovat parasta, mitä elämässä voi saavuttaa. ( Itselläni on myös kaksi koulutusta, amk- ja yliopisto tasoinen ja hyvä ammatti ) Mitään en ole menettänyt lasten takia. Kaikkea olen kerennyt tehdä, ja olin myös 8 vuotta putkeen kotonakin,enkä menettänyt "uramahiksia" tms.
Tarkoitus ei ole lyödä lyötyjä, joilla on vaikeaa, vaan antaa toistenlainen näkökulma asiaan. Kaikesta selviää, ( jos normaali mielenterveys) mikäli vaan pyytää apua ja asennoituu oikein. Jos ette jaksa valvoa, saisitteko puolison tai jonkun sukulaisen hoitamaan lapsia edes muutamaksi yöksi? Hyvin nukutun yön jälkeen vaikeudet tuntuvat kutistuvan pienemmiksi.

Älkää kuitenkaan koskaan kostako lapsillenne turhautumistanne ja väsymystä. Te olette vanhempia, ja vanhempien pitää osata käsitellä asia kuin asia ilman huutamista tai väkivaltaa. Karjumisia ei voi oikeuttaa sillä, että ottaa niin pahasti päähän.

Sori vaan mutta 6:n lapsen äiti ei ikinä voi olla sellainen äiti lapsilleen kun mun kriteerit vaatii. Aivan liian paljon tarvitsijoita revetäkseen tarpeeksi jokaiselle yksilölle. Saati kun on vielä ulkopuolisia roikkumassa. Lapsi parat =(

 

[Jenis]

Meilläkin kolme hyvin tempperamenttistä mutta kyllä nyt 3v on jo oppinut sen verran ettei enää tarvii naurettavista uhmailla ja kiukutella. Kummallista. Ahistaahan sitä uuttakin vauvaa kun toinen laps koko ajan mölisee.

Mölisee

Voimia vaan ap:lle, mulla on 3v- ja 6kk-ipanat tässä ja tuo vauva on onneksi ollut aivan herran enkeli koko ajan, mitä kiltein tillottaja. Esikoinen onkin sitten sen verran virkeä, että oisin varmaan joutunut hoitoon jos ois sattunut koliikkivauva. Tsemppiä, äkkiä ne kasvaa!

 

[No,]

kyllä musta on hyvä että tiedostaa ettei jaksa enempää ja sit vaan ei tee enempää. Mulla on 2 lasta isolla ikäerolla,esikoinen oli helppo,oisin voinut tehdä lisääkin mutta mies meni vaihtoon. ( Oli alkoholiongelmaa) . Tämä kuopus ollutkin vaativampi tapaus,valvottanut yöt,vierastanut jopa omaa isäänsä,vahva tahto...ihana on kyllä,söötti ja fiksu...mutta juu kiitos enempää en jaksa. Nämä hoidan niin hyvin kun vaan mahdollista.

 

[Kowalski]

Mä oon tehnyt lapset isolla ikäerolla niin jaksan. 12v , 5v6kk ja 1kk

Niin meilläkin, reilut ikäerot eikä ollut ongelmaa.

Meillä taas ikäerona tasan 2 v eikä ongelmaa. Muttei oo myöskään ollut koliikkia...

 

[ImpiEllenAnna]

Ei meillekään tule lisää lapsia. Vaikka mä en yli 20 vuotiaana ole raskaana ollutkaan :snotty:

Meillä on lapset alle 2 vuoden ikäerolla. Ekalla oli koliikkia ja toisella pitkä korvatulehduskierre.

 

[Man from Nasareth]

Oon tullu myös miettineeksi, miten kovilla yh:t on, kun ei oo ketään auttamassa.... tai jos onkin, niin ei ainakaa jatkuvasti, et vois enempiä suunnittelematta saada levättyä tai tehtyä jotaki omaa.
Ap:lle sanoisin, että kuukaudet vierii nopeasti... vaikka nyt päiväki tuntuis pitkältä ajalta jaksaa! Itellä neidit onneksi jo 5 ja 4... sen alun muistan kuitenki aina

no minä oon yksin 2 lapsen kans 2v uhmis ja 7v erityispoika (dysfasia ja aspergerin syndrooma) ja siinä sivus käyn kokopäivä töissä ja on vanhempi omakotitalo hoidan pannuhuollot ja muut ruohonleikkuuta myöden ja sitten on viel vilkas samojedin koira uroskin tossa niin et puuhaa piisaa ja mulla ei oo turvaverkkoa eli omaisia saatikka että lasten isä hoitais yhtään. hoidan kaiken 24/7 yksin kyllä meinaa äiteel olla takki tyhjä iltasin mutta täs vaan viel keikutaan ja ikää on ittellä 45v

 

[ap]

Oon tullu myös miettineeksi, miten kovilla yh:t on, kun ei oo ketään auttamassa.... tai jos onkin, niin ei ainakaa jatkuvasti, et vois enempiä suunnittelematta saada levättyä tai tehtyä jotaki omaa.
Ap:lle sanoisin, että kuukaudet vierii nopeasti... vaikka nyt päiväki tuntuis pitkältä ajalta jaksaa! Itellä neidit onneksi jo 5 ja 4... sen alun muistan kuitenki aina

no minä oon yksin 2 lapsen kans 2v uhmis ja 7v erityispoika (dysfasia ja aspergerin syndrooma) ja siinä sivus käyn kokopäivä töissä ja on vanhempi omakotitalo hoidan pannuhuollot ja muut ruohonleikkuuta myöden ja sitten on viel vilkas samojedin koira uroskin tossa niin et puuhaa piisaa ja mulla ei oo turvaverkkoa eli omaisia saatikka että lasten isä hoitais yhtään. hoidan kaiken 24/7 yksin kyllä meinaa äiteel olla takki tyhjä iltasin mutta täs vaan viel keikutaan ja ikää on ittellä 45v

Hatun nosto sulle! Jotenkin sun kaltaisista ihmisistä saa voimaa. Kun sinä jaksat, niin kyllä minunkin pitää jaksaa, mulla sentään terveet lapset ja mies.

 

[suurperheellinen]

Hyvä kopseli, joka surkuttelit lapsiani. Omat lapseni eivät ole enää pieniä, joten niitä ulkopuolisiakin lapsia voi hyvin "roikkua" mukana. Lapsiluvun perusteella on myös turha tehdä päätelmiä siitä, miten hyvän äitiyden kriteerisi toteutuvat. Kuten jo kirjoitin, asennoituminen ratkaisee paljon. Sekä yhden lapsen, että usean äiti voi olla hyvä äiti halutessaan. Tai kääntäen, sekä yhden lapsen äiti, että usean lapsen äiti voivat olla mitä kamalampia...

Kenenkään ei pidä tehdä lapsia enempää kuin haluaa. Mutta jo ne olemassa olevat lapset ansaitsevat tuntea olevansa rakastettuja ja toivottuja, väsyttävyydestään huolimatta. Äiti ja isä saavat olla väsyneitä, siinä ei ole mitään pahaa. Kenenkään ei tarvitse olla jatkuvasti iloinen tai onnellinenkaan. Mutta joskus on hyvä pysähtyä miettimään, miten ainutlaatuisen rakkaita ja arvokkaita lapset ovatkaan, enhän/ ethän pura kiukkuani heihin ( tai keskustelupalstoilla muihin...)vaan haen sitten apua ja hoidan asiat niin, että voin taas olla levänneempi ja rauhallisempi äiti.

Tämä jo hieman vanhempi äiti poistuu nyt ( oli ensimmäinen kerta kun kirjoitin tällaiselle palstalle) ja jättää taistelutantereen oletettavasti nuoremmille ja "viisaammille".

 

[vieras]

Minkä ikäinen esikoinen on?

Mä olen tätä miettinyt aina et miten aikuinen ihminen ei osaa hillitä itseensä niin ettei ajautuisi tuohon pisteeseen?
Siis mikä ihme teillä saa sapen kiehumaan niin? vauvan itkuko? herran jestas, se on vaan itkua älä ota itseesi.

Kyllä se pistää kiehumaan kun ensimmäiset kolme kuukautta huuti koliikkia ja vieläkin on itkuinen. Yöllä herään antamaan ruokaa ja aamulla viimeistään kuudelta ylös, päivällä ei nukuta kuin pieniä pätkiä, Rattaissa ei viihdy, että vois ulkoilla, vaunuissa ei nuku jos en työntele!!!Onko sulla lapsia? Jos ei niin, elä tule pätemään!

kyllä mulla on. 3v ja 9kk.
Ja kyllä mä saan täällä mielipiteeni ilmaista vapaasti. En vaan käsitä kuinka aikuinen voi ajaa itsensä tuohon pisteeseen. Siinä se,

Jos ei saa nukuttua, kuka tahansa pimahtaa ennemmin tai myöhemmin. Yksilöllisestä unentarpeesta, unenlahjoista (esim. pystyykö nukkumaan pikku pätkissä ja päivälläkin edes jotenkuten) ja monista tämmöisistä ihan fysiologisista seikoista sitten kiinni, milloin se piste tulee, vai onnistuuko jotenkin sinnittelemään kuitenkin.

Unenriistoahan on käytetty monissa maissa ihan kidutuskeinona. Harvan karskin sotilaan tai rikollisenkaan psyyke kestää sitä murtumatta kovin kauaa, saati sitten hormonipöllyistä jo valmiiksi herkkätunteisen ja synnytyksestä väsyneen äidin.

 

[Kuukkeli]

Kopselille: erään Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan (luin tästä eräästä kirjasta, joka ilmestyi pari vuotta sitten, mutten osaa antaa linkkiä tarkempaan tietolähteeseen), suurten perheiden lapset kokovat tulleensa perheissään rakastetuksi siinä missä muutkin.

Itselläni on lapsia tällä hetkellä neljä ja lapsi lapselta elämäämme on tullut enemmän rakkautta. Elämämme on nyt paljon helpompaa, kuin esikoisen kanssa hänen ollessaan ainokainen. Johtuu monista syistä.

 

[vieras]

Mulla 3 lasta ja kahden vuoden ikäeroilla. Vanhin siis täytti parin viikon päästä 4, kun kolmas syntyi. Kyllä se vuosi oli raskas. Vieläkin muistaa, kuinka raskasta oli välillä tehdä päivän rutiinit. Nyt kun nuorimmainen on 3, elämä hymyilee, äiti ei hermostu, leikkii paljon lasten kanssa, tekee hyvää kotiruokaa, tv:tä ei katsella ym. Toki olen kotona päivät pitkät ja saan nukuttua yöni kunnolla ja fyysisesti olen palautunut ja palannut urheilun pariin.

Tsemppiä sulle ap ja muille myös. Kyllä se ensimmäinen vuosi vaan on rankka, mutta kyllä siitä selviää ja sitten elämä jo paljon helpottuu.

 

[Pinki]

Ei tule meillekkään. Sen päätin melkein 2v sitten, kun hommasin sterilisaation.

 

[fd]

Oon tullu myös miettineeksi, miten kovilla yh:t on, kun ei oo ketään auttamassa.... tai jos onkin, niin ei ainakaa jatkuvasti, et vois enempiä suunnittelematta saada levättyä tai tehtyä jotaki omaa.
Ap:lle sanoisin, että kuukaudet vierii nopeasti... vaikka nyt päiväki tuntuis pitkältä ajalta jaksaa! Itellä neidit onneksi jo 5 ja 4... sen alun muistan kuitenki aina

no minä oon yksin 2 lapsen kans 2v uhmis ja 7v erityispoika (dysfasia ja aspergerin syndrooma) ja siinä sivus käyn kokopäivä töissä ja on vanhempi omakotitalo hoidan pannuhuollot ja muut ruohonleikkuuta myöden ja sitten on viel vilkas samojedin koira uroskin tossa niin et puuhaa piisaa ja mulla ei oo turvaverkkoa eli omaisia saatikka että lasten isä hoitais yhtään. hoidan kaiken 24/7 yksin kyllä meinaa äiteel olla takki tyhjä iltasin mutta täs vaan viel keikutaan ja ikää on ittellä 45v

Juu voimia sinne..ja huippu hienoa, että toteat asian eikä tarvetta muita sitten vähätellä.

 

[Man from Nasareth]

Oon tullu myös miettineeksi, miten kovilla yh:t on, kun ei oo ketään auttamassa.... tai jos onkin, niin ei ainakaa jatkuvasti, et vois enempiä suunnittelematta saada levättyä tai tehtyä jotaki omaa.
Ap:lle sanoisin, että kuukaudet vierii nopeasti... vaikka nyt päiväki tuntuis pitkältä ajalta jaksaa! Itellä neidit onneksi jo 5 ja 4... sen alun muistan kuitenki aina

no minä oon yksin 2 lapsen kans 2v uhmis ja 7v erityispoika (dysfasia ja aspergerin syndrooma) ja siinä sivus käyn kokopäivä töissä ja on vanhempi omakotitalo hoidan pannuhuollot ja muut ruohonleikkuuta myöden ja sitten on viel vilkas samojedin koira uroskin tossa niin et puuhaa piisaa ja mulla ei oo turvaverkkoa eli omaisia saatikka että lasten isä hoitais yhtään. hoidan kaiken 24/7 yksin kyllä meinaa äiteel olla takki tyhjä iltasin mutta täs vaan viel keikutaan ja ikää on ittellä 45v

Hatun nosto sulle! Jotenkin sun kaltaisista ihmisistä saa voimaa. Kun sinä jaksat, niin kyllä minunkin pitää jaksaa, mulla sentään terveet lapset ja mies.

kyllä sä jaksat ja pystyt! tsemppiä vaan kyllä täälläkin ollaan ihan loppu kuitti välillä niin ettei sit tiedä itkiskö vai naurais siihen kaikilla on oikeus, kaikki väsyy joskus vaikka ois kuinka hyvä mami :wave: