Erityisen lapsen kanssa kaupassa

["Vieras"]

Lapsi pyörätuoliin, rattaisiin tms. Jos ei onnistu/suostu/sovi... Jne. Sitten ei tehdä sellaisia kauppareissujaa. Varmasti saat kunnalta hoito-apua kaupassa käynnin ajaksi, jos todella tilanne noin vaikea kun antaa ymmärtää.

 

["vieras"]

Joillain ei ole. Itseltäni löytyy se vielä paljon matalampi aidankohta mitä aina mahdollisuuksien mukaan käytän: jätän sen lapsen jonkun toisen hoitoon ja lähden itsekseni kauppaan. Tai pyydän miestä/ystävää hoitamaan ne kauppaostokset puolestani.

No jos ei ole minkäänlaista tukiverkkoa, niin tasan tarkkaan on mahdollisuus kaupungin tarjoamaan kotiapuun, jos sillon ei tajua mennä yksin kauppaan niin saa olla aika tyhmä.
Se on kumma, että kauppa on se mihin nää lapset on pakko mukaan ottaa, kun aina vastataan, että kotiinko on aina jätettävä. Kun miten ihmeessä sitten missään muualla pystytte liikkumaan, vai varataanko eläintarhaankin "erityisille" omat ostoskärryt???

 

[Keittiönoita]

Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapset istuvat ostoskärryissä. Mä laitan sinne itsekin tietokonelaukkuni, joka on hetkeä aiemmin ollut raitiovaunussa penkillä vieressäni. Enkä voi tietää, onko siihen penkille joku spuge aikaisemmin kussut ja kusi vain ehtinyt kuivua pois. Mutta jos kielto perustuu siihen, että lapsen kengissä voi kärryihin tulla jotain, niin ei ne erityislapsen - jos siis osaa kävellä - kengät siinä suhteessa poikkea muiden lasten kengistä ja siten kärryissä istumisen voisi aivan hyvin sallia kaikille lapsille.

 

[Blue]

Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapset istuvat ostoskärryissä. Mä laitan sinne itsekin tietokonelaukkuni, joka on hetkeä aiemmin ollut raitiovaunussa penkillä vieressäni. Enkä voi tietää, onko siihen penkille joku spuge aikaisemmin kussut ja kusi vain ehtinyt kuivua pois. Mutta jos kielto perustuu siihen, että lapsen kengissä voi kärryihin tulla jotain, niin ei ne erityislapsen - jos siis osaa kävellä - kengät siinä suhteessa poikkea muiden lasten kengistä ja siten kärryissä istumisen voisi aivan hyvin sallia kaikille lapsille.

Juuri näin. Tässä tuli nätisti sanottua se minkä minä sanoin hieman eri tyylillä.

 

[Madicken04]

Viimeaikoina on tullut enemmän ja vähemmän mietittyä tuota mikä on oikea tapa toimia näiden haastavien autistien yms kanssa. Tutustuttiin tässä yhteen uuteen naapuriin joka on kohta 20v ollut töissä kehitysvammaisia autistisia lapsia ja nuoria hoitavassa laitoksessa (siellä siis lapset/nuoret tilapäishoidossa).

Häneltä kun kysyttiin vinkkejä kuinka toimia lapsen kanssa tuollaisissa tilanteissa mitkä ovat lapselle vaikeita ( asioiden hoitamiset, paikat missä paljon muita lapsia/ihmisiä jne), hänen vastauksensa oli vain että jättää kaiken tuollaisen pois. Kun sitten ihmettelin että miten ihmeessä lapsi sitten tottuu toimimaan tässä yhteiskunnassa, kulkemaan ihmisten ilmoilla yms hän vaan kummasteli miksi lapsen pitäisi tuollaiseen tottuakaan. Hänen mielestään nämä lapset (kehitysvammaiset autistit) eivät koskaan tule pärjäämään ns omillaan vaan heillä on aina edessä laitoselämä. Siksi on turha kiusata heitä ns normaslielämällä vaan päinvastoin vanhempia pitäisi jo paljon varhemmin tukea jättämään lasta laitokseen -alkuun tilapäishoitoon ja sittemmin kokonaan- ja siihen että sen ajan kun autisti on kotona pyrkiä takaamaan tälle "laitosolosuhteet" ja muun ajan sitten perhe voisi elellä normaalia arkea.

 

["Vieras"]

Niin, mä ymmärrän toisaalta, mutta en kuitenkaan.
Varmasti se helpottaisi monen erityisperheen elämää, jos heillä olisi oikeus poiketa säännöistä mutta toisaalta jos perusteena sääntöjen vastaiseen toimintaan on se, että lapsi oppii ns. normaaleja asioita kuten kaupassa käyntiä, niin eikö silloin sille lapselle pitäisi opettaa miten siellä kaupassa toimitaan? Miten kuljetaan ja mitä ei saa tehdä.

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";26824883]No jos ei ole minkäänlaista tukiverkkoa, niin tasan tarkkaan on mahdollisuus kaupungin tarjoamaan kotiapuun, jos sillon ei tajua mennä yksin kauppaan niin saa olla aika tyhmä.
Se on kumma, että kauppa on se mihin nää lapset on pakko mukaan ottaa, kun aina vastataan, että kotiinko on aina jätettävä. Kun miten ihmeessä sitten missään muualla pystytte liikkumaan, vai varataanko eläintarhaankin "erityisille" omat ostoskärryt???[/QUOTE]

Se on kiva että kaikkien noiden tukimuotojen saaminen on terveiden lasten vanhemmille aina niin helppoa, erityislasten vanhemmat joutuvat hakemaan niitä uudestaan ja uudestaan saaden kielteisiä päätöksiä jne.

Mutta eiköhän aika moni käytä noitakin avustajatunteja yms juuri siihen että saavat hoidettua niitä asioita jotka erityislapsen kanssa ovat vaikeita hoitaa. Kauppa nyt on sellainen paikka jossa joutuu aika usein käymään ja aina ei sille erityislapselle saa siksi aikaa hoitajaa (ajattele, ei kaikki saa tavalliselle terveelle lapselleenkaan vaikka vaihtoehtoja heillä on huomattavasti enemmän tarjolla kun käytännössä milteipä kaikki aikuiset naapurustossa ovat tarvittaessa kykeneviä huolehtimaan lapsesta).

Me ei olla ostoskärryjä tarvittu lasten kuljettamiseen, meille riittää kun herätetään pahennusta kuljettamalla isoja lapsia rattaissa. Jopa niin että meidän takia se äiti jää pienen vauvansa kanssa pysäkille odottamaan seuraavaa bussia.

 

[natasja]

hahhahhaa joo ehkä autistisen kanssa onnistuu(tosin epäilen että vaikeasti autistinen ei o oniin helppo, koska veljeni vielä 18v vaatii jatkuvan aikuisen tuen ja valvonnan).

mutta ad/hd lapsen kanssa noista jutuista ei oo mitään hyötyä, joo no jos ostoksia on 2-3... ja kauppa tyhjä ihmisistä,ei jonoa, niin toimii. Mutta viimeistään kassajonossa tulee ongelmia.

itselläni on nimittäin erittäin haastava ad/hd lapsi ja koettu on.. kaikesta ennakoinnista ja suunnittelusta huolimatta eka kauppareissu onnistui 5v iässä ja se reissu kesti 7minuuttia(seuraava onnistunut kauppareissu oli varmaan 6v iässä). Nykyään lyhyet kauppareissut onnistuu 90% hyvällä suunnittelulla ja ennakoinnilla... mutta ikääkin on jo 8v(tämä tarkoittaa myös sitä että joka hetki lapsi on vieressä,että kassajonossa lasta pidetään koko ajan kädestä kiinni, että hänen kanssaan keskustellaan j aollaan joka hetki valmiina ottamaan tiukempaan otteeseen lapsi... eli siis syliin).

eräänkin kerran tässä viime keväänä lapsi säntäsi pikkikärryjen kanssa citymarketin käytävällä(kassajonon jälkeen) kielsin, eitotellut, otin kärryt pois. potkasi minua pyllyyn josta johtuen otin lasta kädestä kiinni, loppumatka menikin siinä kun tää yritti vähän väliä lyödä tms.. helppo hallita kun on lapsen kanssa kaksin,mutta nyt sattu olee pienempikin lapsi mukana ja rattaat, joten hankalaksi meni.

eli ei vaan ollut valmis saamaan "lisää hihnaa", tuon jälkeen palattiin normi käytäntöön, kassajonosta ulos asti kädessä kiinni.

 

[natasja]

siis mihin ihme kotiapuun?? meidän kunnassa ei erityislasten vanhemmat saa mitään extraa, päinvastoin. ainoastaan ls asiakkaat saa... mut kuka haluu olla ls-asiakkuudessa siksi että pääsee rauhassa kauppaan? niin ja hekin saavat vaan perhetyöntekijän joka ei tee mitään, muuta kuin keskustelee. tukiperheen sais,mutta kuinka moni heistä pärjää esim. erittäin haastavan adhd lapsen kanssa, kun päiväkodin koulutettu henkilökuntakaan ei pärjännyt! ja sekin, mtien sitä kerran kuussa ostaa koko kuukauden kaikki ruokatavarat??

kaikilla ei oo esim miestä, mummoa kummia tms joka ottaisi lapsen hoitoon osaa.

onneksi itselläni on.

 

[autistin äiti]

jos laitat vaikka pyörätuoliin tai rattaisiin. Oikeesti... haastava ja haastava. eipä niitä ennenkään roudattu kärryissä 6-vuotiaana.

Pyörätuolia ei meillä ole eikä meidän kaupoissa ole sellaisia. Rattaat... Voisin kuvitella, että suhteellisen haasteellinen tilanne on minulle pukata niin rattaita kun ostoskärryjäkin Korissa sen seitsemän maitolitran ja muun romppeen rahtaaminen on aika raskasta.

Ja ei, en itsekään suosi sitä, että lapsi laitetaan sinne ostososaan. Mutta haastavan kauppakaverin kanssa kulkeminen on opettanut sen, että joskus voi tulla tilanne vastaan, jossa vaihtoehdot ovat aika vähissä. Pyrin opettamaan lapselle tuota kaupassa asiointia, mutta se kestää ja kestää. Ja vielä kerran kestää. Nyt ollaan tosiaan päästy vaiheeseen, jossa lapsi ei enää saa raivaria kassalle mentäessä. Ehkä vielä hän oppii odottamaan myös tavaroiden maksamisen ja pakkaamisen.

Joku mainitsi ostoskärryistä eläintarhaan... No, ehkä jopa autistille voi olla eläintarha mielekkäämpi paikka kuin ruokakauppa. Ja toisaalta, ne rattaat ovat paljon helpommat käsitellä eläintarhassa kuin kaupassa. Kun ei tarvitse ruokaa rahdata kassikaupassa mukana. Riittää, että on eväät.

Ja meillä lapselle kynnyskysymys on nuo kaupat yms. liikkeet. Hän ei ole vielä oikein ymmärtänyt niiden funktiota. Esimerkiksi leikkipuistossa vuoron odottaminen on suht kivutonta, kirkossakin oleminen onnistuu. Mutta kaupat...

 

[Madicken04]

siis mihin ihme kotiapuun?? meidän kunnassa ei erityislasten vanhemmat saa mitään extraa, päinvastoin. ainoastaan ls asiakkaat saa... mut kuka haluu olla ls-asiakkuudessa siksi että pääsee rauhassa kauppaan? niin ja hekin saavat vaan perhetyöntekijän joka ei tee mitään, muuta kuin keskustelee. tukiperheen sais,mutta kuinka moni heistä pärjää esim. erittäin haastavan adhd lapsen kanssa, kun päiväkodin koulutettu henkilökuntakaan ei pärjännyt! ja sekin, mtien sitä kerran kuussa ostaa koko kuukauden kaikki ruokatavarat??

kaikilla ei oo esim miestä, mummoa kummia tms joka ottaisi lapsen hoitoon osaa.

onneksi itselläni on.

Tuollaistahan se on. Me asutaan Ruotsissa ja saatiin keväällä kahdesti kielteinen päätös ennen kuin lapsille (7v autistinen down-poika ja 6v autistityttö jolla kehitysviivästymää ja alan jo itsekin epäillä adhd:ta) vapaa-ajan avustajatunteja ja tilapäishoitopaikat(?) yhdeksi viikonlopuksi kuussa. Kyllä siinäkin sai vääntää kättä enemmän ja vähemmän, siksi tuntuu hassulta kuinka joidenkin mielessä sitä kotiapua tms tarjotaan kunnista noin vain kun on erityislapsi.

Meillä ei tosissaan ole ketään sukulaista täällä eli ollaan ns yksin. Tuo tilapäishoito tullaan toteuttamaan laitoksessa, en usko että ainakaan tytölle löytyisi millään sopivaa tukiperhettä. Päiväkotiryhmän viidestä hoitajasta vain kaksi on sellaisia jotka kykenevät häntä hoitamaan, jos nämä hoitajat eivät ole paikalla niin lapsi pitää pitää kotona... Pojalle löytyi helpolla avustaja kaveristani, tytölle taas on toukokuun jälkeen löytynyt kaksi avustajaa joista kumpikaan ei ensi tapaamisen jälkeen ole kertaakaan päässyt/kerennyt tms tulla noita tuntejaan käyttämään. Eli ei tuosta kunnan tarjoamasta avustakaan aina niin hirveästi hyötyä ole.

 

["Vieras"]

Jaa, no joutuu ne normilasten äiditkin, jotka kävellen kaupassa köyvät, raahamaan sitä koria ja rattaita.

 

[Madicken04]

[QUOTE="Vieras";26825279]Jaa, no joutuu ne normilasten äiditkin, jotka kävellen kaupassa köyvät, raahamaan sitä koria ja rattaita.[/QUOTE]

Viiden pisteen vihje: arvaa onko niissä rattaissa eroa jos niissä sattuu olemaan 6v autisti ja vaikka 1,5v tavis-taapero?

Mutta meillä ollaan käytetty tuota ratas- ja koriyhtälöä mutta meillä rampataankin kaupassa about joka päivä. Nuo lyhyet päiväostokset se vilkas erityislapsi saattaa siellä lähikaupassa selvitä suht ok. Monet, varsinkin vähän isommat perheet, tuppaavat kuitenkin käymään mielummin isossa marketissa isommilla ostoksilla mitkä ei yhtä hyvin enää mahdukaan siihen ostoskoriin.

 

["jjjjj"]

En tahdo olla sydämetön, mutta säännöt ovat säännöt ja hygieniasääntöjä jos mitä on syytä noudattaa. Lapsi ei kuulu ostoskärryihin ja piste.

Ymmärrän kauppareissujen haastavuuden, meillä haastava erityistapaus myös. Parissa lähikaupassa voin hänen kanssaan käydä suht ongelmitta, mutta jatkuvasti pitää valvoa jokaista askelta ja tekoa. Rasittavaahan se on.

Jos kaupassa käyminen ei onnistu etkä pääse kauppaan ilman lasta, mitä jos tilaisitte ostokset joskus kotiin? Ainakin Alepalla on tämmöinen palvelu.

 

[Anatolia]

Karu fakta on se, että säännöt koskevat myös erityislapsia.

Se, miten järjestää kauppareissut erityislapsen kanssa ilman, että sääntöjä pitää rikkoa, on - anteeksi kovasti - erityislapsen vanhemman asia hoitaa.

 

["Vieras"]

Viiden pisteen vihje: arvaa onko niissä rattaissa eroa jos niissä sattuu olemaan 6v autisti ja vaikka 1,5v tavis-taapero?

En mä tarvii vihjeitä, tiedän kyllä. Mutta en koe sen, ketä siellä rattaissa/ pyörätuolissa kuskataan vaikuttavan siihen, kuinka paljon se kori painaa, tai kuinka vaikeaa on niitä työntää yhdessä ostoskärryjen kanssa.
Nyt en lapsen käytöksestä puhunut mitään.
Tämä oli muutenkin tarkoitettu sille, joka päivitteli kuinka vaikeaa ja raskasta se on, ei se raskaus siitä muutu.
Ja valitettavasti, olen sitä mieltä että jos erityislapsensa kanssa on niin vaikeaa, ettei selviä normi arjesta, rikkomatta sääntöjä. Asialle täytyy tehdä jotain, joko muuttaa lähemmäksi apujoukkoja tai kuntaan jossa tarjotaan vaikka sitten sitä kotiapua, tai viime kädessä miettiä, onko sen lapsen paikka kotona tai tarvitsisiko lapselle palkata hoitaja.
Itse jouduimme myös järjestelyjä tekemään, ei se kivaa ole, mutta elämän pitää olla siedettävää, eikä ole mitään järkeä vaikeassa tilanteessa asua esim. niin kaukana kaupoista että siellä ei voi pikaisesti poiketa, siinä ajassa minkä erityislapsi jaksaa.
Elämä ei ole reilua ja se on myös täynnä valintoja.

 

["vieras"]

rattaat sitten tai valjaat

Sen olisinkin halunnut nähdä, kun yksi iso pullukka ekaluokkalainen, joka oli kaikkea muuta kuin normaali, olisi noihin rattaisiin yritetty tunkea. Vanhemmilla oli todella ongelmia hänen kanssaan, olivat väliin mukiloidun näköisiä lapsen riehuttua. Oli meidän lapsen kanssa eskarissa.

 

[Nsnss]

No jos se kenkien likaisuus on ongelma niin erityislapselle voi laittaa vaikka ne siniset muovipussit jalkaan. Kulkee vaikka autossa tai käslaukussa mukana. Problem solved.
Ja samahan se toisaalta on onko kyseessä erityislapsi vai ei. Silloinhan itse kukin voi tossut jalassa kärryissä istua.
Mua ei henkilökohtaisesti häiritse jos 5v istuu kärryosassa, ihmettelen kyllä näitä kouluikäisiä jotka sinne nostetaan silkasta huvista.

 

[Madicken04]

[QUOTE="Vieras";26825539]En mä tarvii vihjeitä, tiedän kyllä. Mutta en koe sen, ketä siellä rattaissa/ pyörätuolissa kuskataan vaikuttavan siihen, kuinka paljon se kori painaa, tai kuinka vaikeaa on niitä työntää yhdessä ostoskärryjen kanssa.
Nyt en lapsen käytöksestä puhunut mitään.
Tämä oli muutenkin tarkoitettu sille, joka päivitteli kuinka vaikeaa ja raskasta se on, ei se raskaus siitä muutu. Ja valitettavasti, olen sitä mieltä että jos erityislapsensa kanssa on niin vaikeaa, ettei selviä normi arjesta, rikkomatta sääntöjä. Asialle täytyy tehdä jotain, joko muuttaa lähemmäksi apujoukkoja tai kuntaan jossa tarjotaan vaikka sitten sitä kotiapua, tai viime kädessä miettiä, onko sen lapsen paikka kotona tai tarvitsisiko lapselle palkata hoitaja.
Itse jouduimme myös järjestelyjä tekemään, ei se kivaa ole, mutta elämän pitää olla siedettävää, eikä ole mitään järkeä vaikeassa tilanteessa asua esim. niin kaukana kaupoista että siellä ei voi pikaisesti poiketa, siinä ajassa minkä erityislapsi jaksaa.
Elämä ei ole reilua ja se on myös täynnä valintoja.[/QUOTE]


Meillä sillä kuka niissä rattaissa on (nimenomaan se lapsen käytös mitä ei saa kauppareissun ajaksi pyyhittyä pois) vaikuttaa suuresti siihen miten helppo tai vaikea niitä on kaupassa työntää tai muuten asiointeja hoitaa. Tavallisen 1,5v:n kanssa ei koskaan ole tarvinut lähteä mistään etuajassa pois tai rajoittaa liikkumista tms. 6v autisti rattaissa sulkee jo valtaosan reissuista ja asioinneista pois ja nekin mitä on pakko hoitaa pyrkii tekemään mahdollisimman nopeasti.

Toki valintoja on ja niitä meilläkin on tehty ja tehdään jatkossakin jotta saadaan elämä sujumaan mahdollisimman helposti. Halutaan asua lähellä kauppoja ja palveluita mutta rauhallisessa ympäristössä missä lapsen kanssa on helppo ulkoilla. Palveluiden takia halutaan asua tietyssä kunnassa/kaupunginosassa ja hakea niitä etuuksia mitä on mahdollista saada. Pidetään lapsia koulussa ja päiväkodissa silloinkin kun ei ole pakko. Ei haluta asua Suomessa. Onhan noita kaikenlaisia enkä meinaakaan että pitää jäädä paikalleen itkemään jos joku juttu ei onnistu.

Kaikkineen näen kuitenkin että se arki erityislapsen kanssa voi olla niin haastavaa etten itse ainakaan ohikulkijana halua sitä enää hankaloittaa. Sinänsä aihekin minulle vähän yhdentekevä, itselleni on yksi ja sama kuka pitää lapsiaan noissa kärryissä ja miksi. Lasken jo muutenkin sen varaan että ovat likaisia.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";26825555]Sen olisinkin halunnut nähdä, kun yksi iso pullukka ekaluokkalainen, joka oli kaikkea muuta kuin normaali, olisi noihin rattaisiin yritetty tunkea. Vanhemmilla oli todella ongelmia hänen kanssaan, olivat väliin mukiloidun näköisiä lapsen riehuttua. Oli meidän lapsen kanssa eskarissa.[/QUOTE]
Tästä tuli mieleeni kysyä, miten tänä päivänä toimitaan niiden lasten kanssa, jotka kehityshäiriönsä vuoksi eivät tule koskaan oppimaan tiettyjä asioita ja tiettyjä käyttäytymissääntöjä? Siis siinä vaiheessa, kun he ovat niin isokokoisia, että vanhemmat eivät enää fyysisestikään pärjää? Lapsuudessani meillä oli tuttavaperhe, joilla oli tällainen poika ja siihen aikaan lapsella käytettiin rauhoittavaa lääkitystä tilanteissa, joissa saattaisi ilmetä aggressiivista käytöstä. Vieläkö käytetään lääkitystä vai onko nykyisin jotain muita menetelmiä?

 

[neljäs_tulossa]

Entä jos lapsi tippuu? Kaataa kärryt? Pidätkö lapsesta ja kärryistä koko ajan kiinni? Entä jos kärryt kaatuisivat jonkun päälle?

 

[Madicken04]

Entä jos lapsi tippuu? Kaataa kärryt? Pidätkö lapsesta ja kärryistä koko ajan kiinni? Entä jos kärryt kaatuisivat jonkun päälle?

Tuo on ihan hyvä pointti. Varmaan erityislasten kohdalla kellä nuo kärryt on koettu käteviksi on kyse siitä että lapsi viihtyy niissä ja rauhoittuu niihin.

Ei ole tytöllä koskaan kokeiltu mutta en usko että toimisi. Jos hän olisi niin levoton että tarvisi jotain kyytiä niin noihin kärryihin en uskaltaisi laittaa juuri tuosta syystä. Kokisin että niissä apuvälinerattaissa olisi paremmin turvassa ja käteni ulottuvilla, sinä tarvittaessa sitten kännykkä tai piirrustuslehtiö rauhoittamaan reissua. Muuten jos ei ole rattaita niin sitten kädestä kiinni pitäen vain nopeasti ne pakolliset ostokset ja kassalle.

 

[5n äiti]

Juu, mutta kun se sei riitä. Oma erityiseni osaa avata sen turvavyön, osaa nousta sieltä autosta pois ja pinkasta erittäin nopeasti karkuun. Siinä vaiheessa kun ehdin reagoimaan, on lapsi jo kaukana.

Silloin kun ei ole paljon ostoksia, harjoitellaan autokärrin kanssa, mutta jos pitää tehdä isot ostokset, niin lapsi vielä onneksi mahtuu hyvin siihen istuinosaan. Ja onneksi pikkuhiljaa alkaa kaupassa käynti tuottaa tulosta, lapsi ei enää huuda ja kiukuttele kassalle mentäessä kun ei saakaan käsiinsä heti sitä banaania, karkkia, jäätelöä yms. mikä sattuu sillä hetkellä kiinnostamaan. Mutta karkailee edelleen... Ja se on pelottavaa kun tuollainen vaarantajuton napero pinkaisee suoraan kaupan ovesta pihalle, jossa autot kulkevat heti oven edestä...

Minulla ei ole erityislasta, mutta lapseni ovat 1v, 3v, 5v, 7v ja 8v ja voin jotenkin samaistua kuvaamaasi tilanteeseen. Meillä nuo 1 ja 3v ovat juuri tuollaisia pinkaisijoita ja kova työ vahtia kaupassa.

Minulla on käytössä nahkaiset valjaat, jossa sellainen solki selkäpuolella, jota lapsi ei itse saa auki. Erityisesti 1v - 2vuotiailla käytän sitä joko siten että näillä "köytän" lapsen niihin autokärryihin tms. (jossa helposti avattava muovisolki). Myös kävelevälle nuo valjaat ovat kätevät, josa sattuu riuhtaisemaan kätensä irti kädestäni, niin ei pääse livahtamaan karkuun.

Kaupassa käynti on kyllä kovaa vahtimista ja homma pysyy kasassa kun keskityn koko ajan lapsiin. Mutta koskaan en ole heitä ostoskärryihin laittanut, mielestäni se ei olisi hygieenistä eikä tarpellistakaan, kun on käytössä muitakin apukeinoja.

ps. jos nuo perinteiset valjaat ovat jotenkin noloja käyttää, niin nykyisin on myynnissä sellaisia repuksi naamioituja valjaitakin, tai sellaisen voi itsekkin helposti muokata lapsen lempirepusta. Eipä sitten pääse niin yllättäen pinkaisemaan kaupan parkkipaikalle.

 

[toivottavasti ratkaisu löytyy]

Toivoisinpa että kauppiaat kehittelisivät kärrit joihin sopisi isompi lapsi turvalisesti istumaan ja vielä ostoksetkin kyytiin. En tiedä millainen maantiejyrä olisi käytännössä, mutta voisivat ottaa mukaan kehittelyyn erityislasten vanhempia.
Toiveajattelua tietty..

 

[Äipykkä]

Voimia kaikille erityislasten vanhemmille.
Joskus toivoisi, että vamma näkyisi lapsessa ulospäin josko saisi enemmän ymmärrystä joissain tilanteissa, mutta ei sekään välttämättä auta.. Jotkut ei silti ymmärrä.

Joudun istuttamaan oman teini-ikäiseni kaikissa odotustiloissa istumaan vaikka olisi millainen ruuhka. Paikalle voi tulla vanhuksia, mutta valitettavasti tyttö ei voi paikkaa antaa. Tytölläni on fyysinen sairaus, mutta ymmärtää kaiken niinkuin kuka vaan nuori. Saa todella usein paheksuvia katseita ja kommentteja. Nyt ei tyttö halua enää lähteä mihinkään missä voi joutua jonottamaan seisoskelemaan. On syönyt liikaa herkän teinin itsetuntoa tilanteet..