Minusta on aika paha, että meidän ekaluokkalainen itkee, ettei halua mennä kouluun

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huoooh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huoooh

Vieras
Minusta on surullista, ettei lapseni pidä koulunkäynnistä yhtään. :(

Kun nyt on jo noin vastenmielistä läheä, että yrittää kaikin tavoin tekeytyä kipeäksi, niin miten sitten parin vuoden päästä kun itsekseen kulkee??? Lintsaa koulusta?? :(

Lapsi on ihan hyvä koulussa, osaa lukea, kirjoittaa ja laskea. Lisäksi on kiinnostunut erityisen paljon luonnontieteestä ja lueskelee, suorastaan ahmii tietoa luonnosta. Kyse ei siis ole siitä, että olisi jotenkin oppimisvaikeuksia, tai että olisi edes kiusattu (mielestäni lapsi on pidetty koulussa, kun aina tulee iso porukka hymyssä suin koulun pihalla vastaan kun lasta kouluun vien).
 
[QUOTE="Mam";23459964]No jokin siellä mättää, oot varmasti kysynyt lapselta?[/QUOTE]
Lapsi viihtyy eniten kotona. Sille tuottaa tuskaa lähteä edes käymään kaupassa meidän kanssamme. Viikonloppuisin varsinkin lähtö on nihkeää ja protestointi on äänekästä, jos on pakko lähteä mukaan.
 
Vaikka se iso porukka tuleekin vastaan, nii ei se sitä sano etteikö olisi kiusattu. Kyse voi olla myös jostain opettajasta jonka kanssa ei tule toimeen tj. Oli minullakin ala-asteella kavereita, mutta se bestits puuttui, olin aina kolmas pyörä. Sen lisäksi minua kiusattiin ja olin väärinymmärretty joidenkin opettajien taholta. Olin huono lyleisurheilussa ja pullukka, pelkäsin aina liikan tunteja jos ei sattunut olemaan joku peli. Kotona oli ongelmia ja ne oireili koulussa. Itkin joka ilta etten tahdo mennä kouluun. Siitä alkoi masennus joka kesti aikuisiälle asti. Nämä kokemukset vaikutti itsetuntoon ja tietyt asiat on minulle vieläkin vaikeita. Selkärankaan on iskostautunut se että minun täytyy olla kaikessa hyvä ja näyttää että osaan, ja se on rankkkaa. Nyt opettelen uutta elämäntyyliä, vaikea päästä opituista kaavoista eroon.

Omien lapsien kohdalla olen todella huolissani siitä ettei heille käy samoin kuin minulle, ja kaikkeni yritän vanhempana että voisin estää tälläiset jutut, mutta se on kuitenkin rajallista miten paljon pystyy vaikuttamaan lapsen elämään kouluikäisenä, ei pidä olla liia takertuva. Pitäsi vaan luotta että asiat kääntyy parhain päin..

Etkö ole saanut mitään vastausta lapselat miksi ei tahdo mennä kouluun? ENtäs jos kysyisit opettajalta?
 
Mullekin tuli mieleen tuo koulukiusaaminen... Kuulostaa kyllä ainakin mun korvaan just perinteiseltä kiusaamisoirehtimiselta. Sinuna ottaisin puhelimen kauniiseen käteesi ja soittaisin opettajalle, josko opettaja tietäisi jotain asiasta. Lapselle ei aina ole helppoa puhua vaikeista asioista omille vanhemmilleen.
 
Jospa lapsi vaan ei välitä suurista porukoista, ja olla sellanen "sosiaalinen" mitä ihmiset aattelee et on normaalia. Hän ehkä vain tykkää olla itsekseen? Ja koulussakin saattaa olla enimmät aineet "ei niin kiinnostavia".
Ei kaupassa käyntikään kaikille ole mitenkään mieluista, ehkä se on senverran tylsää että lapses jää mielummin kotiin puuhailemaan omia juttujaan :)
Jospas hän on sellainen oman tiensä kulkija?
Voisko olla?
 
Lapsesi kuulostaa samalta kuin mä itse pienenä. Kouluunmeno olisi varmaan ollut ihan ääretöntä tuskaa jollen olisi joutunut harjoittelemaan pääiväkodissa sitä ryhmässä toimista. Mua ei koskaan kiusattu mutta koulussa osallistuminen kaiken maailman esiintymisiin ja sen sellaisiin oli kauhistus ja vasta opiskeluaikana aloin kestää sitä - vieläkään en ole mieleläni huomion keskipisteenä. Jopa kaupassakäynnin suhteen oli tuo sama ongelma.

Valitettavasti tuohon ei taida auttaa kuin aika ja harjoittelu. Käykää mahd mukaan erilaisissa tapahtumissa yhdessä, lapset kyläpaikkoihin mukaan jne. Ja koulussahan on pakko käydä... Lapsi ei sitä osaa arvostaa, mutta iän myötä tulee yhä tärkeämmäksi että kestää noita ryhmätilanteita.
 

Yhteistyössä