lasten nimistä.. minusta on omituista & jopa naurettavaa, että

["vieras"]

meillä on perinteiset vanhat nimet, jotka ovat tulleet jo suvuissa olleilta isovanhemmilta. ollaan yhdistetty molempien suvuista kivat nimet lapsilleni ( siis etunimi toisen puolelta ja toinennimi toisen puolelta.)

 

["mä"]

no, meillä on c-nimi, (ja sukunimikään ei mähöstä kummempi), mutta olen ylpeä siitä, eikä voisi enempää c-intoleranttien mammojen skitsoilut naurattaa.
Noloja noi teidän emmat ja aleksit..

 

["Tiivi"]

Mua on aina henk.koht. ärsyttänyt että ne nimet on pakko ottaa suvusta, tuntuu jotenkin vähän tyhmältä ja mielikuvituksettomalta ja ainakin joillain perheillä se on oikeaa sukulaisten nuolentaa. Miksi ei voi lapselle antaa ihan omaa nimeä mitä ei suvussa esiinny, kiva kun lapsella on joku vanhan papan tai mummon nimi joka ei yhtään sovi hänelle mutta on ollut pakko lasta nimellä paiskata että suku itkis ilosta tai jotain ristiäisissä.
No toi on vaan mun henk.koht ärsytyksen ja verenpaineen kohottaja

 

["Tuikku"]

Mun tytöllä on "tusinanimi", oli hänen syntymävuotenaan top-listalla kärkikolmikossa. En ole törmännyt vielä kovinkaan moneen samannimiseen. Tytön koulussa tai päiväkodeissa ei ole koskaan ollut samassa ryhmässä/ luokalla samannimisiä.

Että ei se nimen erikoisuus tai yleisyyys anna mitään takeita siitä moneen kaimaan törmää. Omiin kaimoihin en ole törmännyt 32 ikävuoteni aikana kertaakaan, yhden kerran olen kaupassa kuullut jonkun kutsuvat samannimistä pikkutyttöä.

Sama täällä. Top kympissä oli nimi tuolloin ja nyt jo ihan kärkipäässä, mutta eipä ole tullut vastaan koulussa, päiväkodissa tms.

 

["vieras"]

Aapeen kanssa ihan samaa mieltä! Mä tunnen kans läjäpäin pieniä Emmoja, Onneja, Ainoja, Veetejä ja Leevejä. Todellakin tusinanimiä.

 

["vieras"]

Mulla on ollut lapsesta asti se erikoinen nimi, eikä ole ollut kivaa sekään että joka paikassa saa nimensä tavata ja selittää että kyllä, se on kirjoitettu tähän ihan oikein.

 

["vieras"]

minä en ole koskaan selaillut mitään top listoja vaan ollaan annettu se nimi lapselle mikä meistä on ollut hyvä ja käynyt kyseiselle lapselle.meidän perheessä on kyllä noita nimiä joita on monilla lapsilla mutta on myös sellaisia joita en ole montaa tavannut.eikös se ole tärkeintä että itse pitää nimestä jonka lapselle on valinnut eikä se onko nimi jo vaikka kuinka monella.

 

["vieras"]

Mä vierastan kans sitä, et c-kirjain olis k-kirjaimen tilalla. Mut esim. s-kirjaimen tilalla toimii (Cecilia).
Me ei valittu lapsille nimiä, jotka olis harvinaisia ja uniikkeja vaan ne mitkä meidän mielestä on kauniita. Tusinanimiä ei löydy. Neljä lasta löytyy ja poikien kaimoihin ollaan törmätty sillon tällön, nuoremman tytön nimeen kanssa, mutta vanhemman tytön kaimoja ei oo näkynyt, tyttö on nimeltään Silja.
Lisäks kun joku mainitsi tuosta kirjotusasusta (Meea - Mea), niin Silja-tyttösen toinen nimi on Erika, vaikka lausumme kahdella eellä, niin päätimme sen kuitenkin kirjoittaa yhdellä, koska se on mielestäni kirjotusasultaan kauniimpi.

 

["Tanjuska"]

me haluttiin antaa lapselle kansainvälinen neutraali nimi jota ei voi sanoa väärin eikä sitä joudu tavaamaan sen kummemmin on tuo poika missä päin maailmaa tahansa + että pidämme siitä nimestä tosi paljon muutenkin.

 

["Siru"]

Nykyään nimivaihtoehtoja on niin paljon, ettei niitä Elloja ja Ainoja kuitenkaan kovin montaa voi luokalle sattua.
Ennen muotinimiä oli paljon vähemmän, meidänkin luokalla oli ala-asteella kuusi Mikkoa ja viidellä heistä oli Mari-niminen sisko
Isäni kolme veljeä taas menivät kaikki Tuula-nimisen naisen kanssa naimisiin. Lisäksi Tuula sattuu olemaan myös isäni siskon nimi. Neljä Tuula "Virtasta" lähisuvussa aiheuttaa välillä jo väärinkäsityksiä.

 

["vieras"]

[QUOTE="Tiivi";25305170]Mua on aina henk.koht. ärsyttänyt että ne nimet on pakko ottaa suvusta, tuntuu jotenkin vähän tyhmältä ja mielikuvituksettomalta ja ainakin joillain perheillä se on oikeaa sukulaisten nuolentaa. Miksi ei voi lapselle antaa ihan omaa nimeä mitä ei suvussa esiinny, kiva kun lapsella on joku vanhan papan tai mummon nimi joka ei yhtään sovi hänelle mutta on ollut pakko lasta nimellä paiskata että suku itkis ilosta tai jotain ristiäisissä.
No toi on vaan mun henk.koht ärsytyksen ja verenpaineen kohottaja [/QUOTE]

me ei onneksi nuoltu kenenkään sukulaisen persettä vaikka annettiin suvussa jo olleet nimet. mies halusi muistaa edesmennyttä isäänsä joka kuoli hänen ollessaan pieni antamalla esikoiselleen hänen nimensä ( vaikka muut sukulaiset kauhisteli jo valmiiksi) ja nimi on nykyään valitettavan suosittu vaikka sopiikin meidän pojalle kuin nyrkki silmään. kakkosen kohdalla minä itse halusin muistaa omaa ukkiani jota en ikinä nähnyt (hän kuoli samana päivänä kun synnyin) mutta en antanut suoraan hänen kutsumanimeään vaan poikani on hänen lempinimikaimansa ja kyseinen nimi oli selvä jo odotusaikana, sellainen vipeltäjä oli mahassa...

 

[liian nuori tajuamaan vanhoja]

Onko ap + muut Ritva-fanit koskaan ajatelleet, että lapsen nimeä ei päätetä sen suosion tai yksilöllisyyden vuoksi vaan ihan siksi, että nimi tuntuu lapselle omalta? Minä en hauku perinnenimiä missään, mutta silloin ärsyynnyn kun Emman äiti selittää kuinka selkeästi halusin omalle lapselleni nimen, joka aiheuttaa muissa reaktioita erilaisuudellaan (Emma kun on yksi suosituimmista nimistä läpi historian, silläkö ei sitten ollut vaikutusta kun nimeä annettiin..?). Minua ei kiinnostanut silloin eikä kiinnosta vieläkään että kuinka monella muulla on lapseni nimi.

 

[Meitä mahtuu maailmaan]

Miks se on aina olevinaan ongelma jos on esim luokassa saman nimisiä? Aikoinaan meidän luokalla oli mun lisäkseni kaksi muuta saman nimistä ja sehän oli ihan hauskaa. No, en ole koskaan halunnut olla kaikin tavoin uniikki yksilö muutenkaan.

 

[Sarjavamma]

Meitin mukulan ristiäisissä meinas vierailta tippua silmät päästä, kun lapsi saikin ihan tuiki tavallisen suomalaisen nimen.

 

[Foortti harmaana]

En oo koskaan kuullut kenenkään saaneen hepulia siitä, että jollain toisellakin on saman niminen lapsi.

...paitsi kun se "joku toinen" on tyyliin oma sisko, joka nimeää lapsensa samalla lailla.

Jokainen nimeää TOIVOTTAVASTI lapsensa siten kuten itse haluaa. Toivottavasti siksi, että olisi aika sääli jos vanhemmat haluaisivat lapselleen nimeksi vaikka Amadeo, mutta ympäristön paineiden tms takia valitsevat nimen joka on heistä vain "ihan okei", tylsähkö, tyyliin Niko. Pitäähän oman lapsensa nimestä tykätä. Se on yksi asia jonka suhteen en kompromisseihin suostuisi.

Mulle yks äiti kerran jäkätti.
Sen tyttö ja meijen tyttö oli uimaseurassa ja se oli "iso-Liisa" ja meijen "pikku-Liisa", niin se kävi vaahtoomaan, että "Meijen Liisaa kun kastettiin, ei ollut muita liisoja!!!"
Ja saakuti kyse nimipäiväkalenteri nimestä!!!

 

[Kerpele]

Mulla on itselläni ollut suhteellisen harvinainen nimi, siitä on väännetty ties mitä ja aina kysytään että "onko toi sun oikea nimi?".

No, lapsille annettiin sitten aika perussuomalaiset nimet joita on ollut jo 1900-luvun alusta asti vrk:n mukaan. Olisin kyllä halunnut pojalle toiseksi nimeksi Myrsky tai ensimmäiseksi nimeksi Kuutti tai Viktor ja tytöllekin olisin toiseksi nimeksi laittanut Armidan.. Onneksi löydettiin kuitenkin nuo molempien mieltä hivelevät kompromissinimet lapsille

 

[SininenSatutar]

Mun neljästä tytöstä 3 on hyvin suosittu nimi, enpä tuota tullut silloin ajatelleeksi, että niin suosittu nimi on tullut annettua.
Mutta kenelläkään heistä ei ole kuitenkaan ollut kaimaa luokallaan.
Kuopuksen kanssa tosin samassa joukueessa on kaksi muuta samannimistä. Kuopuksen kohdalla jouduin hieman antamaan nimessä periksi, jos näin ei olisi käynnyt hänellä olisi kaksiosainen nimi ja erottuisi hieman paremmin "massasta"

 

[SyysYö]

jos olisin saanut yksin päättää, tytöllä olisi räväkämpi/erikoisempi nimi . esim. Usva on mielettömän kaunis... samoin kuin Sadekin . onneksi saatiin aikaan kompromissi, löydettiin nimi, joka kelpasi sekä miehelle että miulle

 

["eee"]

Miks se on aina olevinaan ongelma jos on esim luokassa saman nimisiä? Aikoinaan meidän luokalla oli mun lisäkseni kaksi muuta saman nimistä ja sehän oli ihan hauskaa. No, en ole koskaan halunnut olla kaikin tavoin uniikki yksilö muutenkaan.

Ainakin meidän luokalla näitä samannimisiä kutsuttiin sitten vähän vähemmän imartelevilla lempinimillä. Eivät olleet Maija K. ja Maija P. vaan iso-Maija ja pikku-Maija.

Haluaisitko sä, että sua kutsuttaisiin vuosia iso-Maijaksi?

 

["heh"]

Siis mun mielestä nämä on aivan mielipideasioita. Minun mielestäni on kiva kun jotkut keksii uusia uniikkeja nimiä, ne nimet kyllä muistaa eikä tarvitse selittää, että minkä perheen Emmasta tai Ainosta nyt on kyse. Mä en ymmärrä miksi vielä annetaan lapsille näitä muotinimiä: Vilma, Aino, Emma, Anni, Aino, Onni, Veeti, Leevi... näitä tulee olemaan koulut täynnä. Oma nimeni on aikansa tusinanimiä ja minä olen KÄRSINYT SIITÄ, että nimeni on niin tavallinen, minua ruvettiin kutsumaan ala-asteella sukunimellä ja se oli KAMALAA!!! Ja myös opettajat kutsuivat minua etu- ja sukunimellä, koska meitä samannimisiä oli luokallani kolme. ELI PAREMPI KUN KEKSITTE VÄHÄN ERIKOISEMPIA NIMIÄ!!!!!!

Mä vähän luulen, että sitten kun esim. meidän poika menee kouluun, nuo "harvinaiset" ja "uniikit" nimet on paljon yleisempiä kuin nämä "tavalliset" nimet. Mä itseasiassa olen miettinyt että aletaankohan meidän poikaa kiusaamaan liian tavallisen nimensä johdosta, mutta mä en vaan mitenkään voinut antaa lapselleni jotain keksittyä nimeä. Poikamme nimi on erittäin yleinen suomalaisen miehen nimi, mutta silti viime vuonna se oli annettu "vain" 325 lapselle, vaikka suomessa kuitenkin on kastettu 61519 samannimistä ihmistä vuoden 1899 jälkeen. Tuntuu vaan että koska lasten nimet nykyään väkisellä väännetään johonkin erikoiseen muotoon, tai parhaassa tapauksessa keksitään täysin itse, niin nuo "tavallisen" nimiset lapset tulee oikeasti varmaan olemaan omassa ikäluokassaan harvinaisia jossain vaiheessa.

 

[iso-maija]

[QUOTE="eee";25307270]Ainakin meidän luokalla näitä samannimisiä kutsuttiin sitten vähän vähemmän imartelevilla lempinimillä. Eivät olleet Maija K. ja Maija P. vaan iso-Maija ja pikku-Maija.

Haluaisitko sä, että sua kutsuttaisiin vuosia iso-Maijaksi?[/QUOTE]

Mua on lapsuudessa nimenomaan kutsuttu iät ja ajat iso-"Maijaksi", eikä jäänyt kyllä yhtään mitään traumoja. Olinhan mä isompi kersa kuin se toinen "Maija", joten tollainen kutsumanimi oli herranen aika ihan looginen ratkaisu lasten maailmassa. Ja myöhemmin teini-iässä mua kutsuttiin vuositolkulla pelkällä sukunimellä, kun me "Maijat" pyörittiin yhä samassa kaveriporukassa. Tykkäsin tosta sukunimipuhuttelusta hirmusti! Eikö olekin ihan järkyttävää eikä yhtään uniiqqia...