Lapsi ei halua mennä kouluun

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ongelma kerrakseen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Ongelma kerrakseen

Vieras
Koulua on nyt 5. päivä menossa ja lapsi ei tänään olisi millään mennyt kouluun. Kotoa vielä lähdettiin ihan reippaasti, mutta kun koulun pihaan päästiin, niin lapsi pyörsi puheensa ja ilmoitti lähtevänsä meidän kanssa takaisin kotiin. Jouduin siinä odottamaan niin kauan, että kello soi ja sitten jouduin lapsen raahaamaan väkisin sisälle ja jättämään sen luokan apuopettajan käsiin, ettei lähde mun perään.
Nyt en tiedä miten saisin ton lapsen tajuamaan, että siellä koulussa on käytävä.

Tää ei sinällänsä ole mitään uutta, koska vastaavia tilanteita on eri paikoissa ollut ennenkin, mutta onhan tää aika stressaavaa, kun mulla lomaa vielä viikko ja sitten lapsen periaatteessa pitäisi osata mennä kouluun ihan itse.
Nyt vaan näyttää siltä, että apujoukkojen pitää aamuisin käydä tarkistamassa onko lapsi lähtenyt vai ei, kun itse en sitä voi tehdä.

Läksyjä ei vielä paljoa ole tullut, mutta niidenkin kanssa tapellaan jo, kun ei millään tekisi.
 
Onko kovinkin herkkä lapsi kyseessä? Ettei mitään kiusaamista olisi ehtinyt alkamaan tai lapsi ottanut itseensä jostakin herkemmin, kokenut itsensä ulkopuoliseksi tai kiusatuksi?
Monella kiusatulla, syrjityllä ne asiat vaikuttaa koulunkäynnin mielekkyyteen ja jopa läksyjen tekemiseen. Ne kun muistuttaa mitä koulussa tapahtuu. :(

Tuo pitää tietysti selvittää ja jutella lapsen kanssa mikä siellä koulussa tökkii nyt. Kysellä opettajaltakin kuinka on muiden oppilaiden kanssa tutustuminen sujunut jne.. onko siellä jotain ongelmia ilmennyt?
Vai onko sinun lomasi nyt se mikä rassaa.. Josko lapsi nyt vain haluaisi vielä viettää aikaa kotona kanssasi ja kun työt alkavat, niin helpottaa se kouluun meneminenkin?
 
Kiusaamiseen en usko, mutta sen myönnän, että lapsi on ujo, vaikkakaan ei sitä pysty myöntämään. Luokalla ei ole vielä oikein kunnon kavereita, kyllä koulussa niiden kanssa leikkii ja on, mutta mitään selkeämpiä kaverijuttuja ei vielä ole. Eskariryhmän kavereista samalla luokalla on vain tyttöjä, että pojat on kaikki jollain tavalla uusia ja monet niistä kavereita jo entuudestaan, että ehkä siinä kohtaan tuntee hieman ulkopuoliseksi. Omassa eskariryhmässä oli viime vuonna vain 3 poikaa ja niistä kolmeta yksi meni eri kouluun ja nämä kaksi on laitettu eri luokille, vaikka alunperin niiden piti olla samalla luokalla.

Mutta toi ujous on aika vahva syy tähän, ei vaan uskalla mennä isoihin joukkoihin mukaan tosta noin vaan, vaan takertuu minuun.
 
Lapsi selvästi ei viihdy koulussa. Nyt äkkiä opettajaan yhteys, jotta voitte selvittää missä vika, ja mitä sille voi tehdä. Vielä ehtii vaihtaa koulua ilman suurempaa kohua, jos tuo nykyinen koulu tai luokka tai opettaja sattuu olemaan huono.
Aikuisetkin vaihtavat työpaikkaa huonon työympäristön vuoksi, joten ei ole mitään syytä vaatia, että lapsi kävisi koulua, jossa työympäristö ei ole kohdallaan.
 
En usko, että viihtymisessäkään olisi vikaa, koska päivän jälkeen lapsi ilmoittaa että on ollut kivaa, se on vaan toi meneminen mikä tökkii ja se tökkii monessa muussakin asiassa kuin koulussa. Keväällä kun käytiin terveydenhoitajan luona, niin siellä oli sama ongelma, heittäytyi hankalaksi, kun oli uusi tilanne.
 
ensimmäisen lapseni ensimmäinen opettaja opetti meille vanhemmille viisauden jo koulutien alussa: älä kysy lapselta, oliko koulussa kivaa. Älä edes sano lapselle, että koulussa on kivaa. Ei aina ole, eikä pidäkään olla. Ei koulussa käydä "kivan" takia, vaan koulu on lapsen työtä ja siellä ollaan oppimassa uusia taitoja.
Kysy lapselta, mitä opit tänään koulussa?

Ehkä tässäkin tapauksessa voisi auttaa, jos katseen kääntäisi tuohon oppimisen ihasteluun. Oi, miten hienosti muistit jo tänään ottaa kaikki tavarat mukaan, kun lähdettiin. Kiva, kun osasit jo katsoa tuleeko autoa jne.
Ehkä lapsi kokee koulun alkamisen ylivoimaisen isona juttuna. Kun tulee tutummaksi, oppii luottamaan omaan pärjäämiseen. Luottamaan siihen, että osaa ja oppii lisää.
 
  • Tykkää
Reactions: 4eliveto
Niin tuttua ja lohduttavaakin, että jollain muulla samanlaista!! Meillä lapsi jätettiin eskariin tuollalailla väkisin ekat 2,5kk. Sitten kunahdistus menemisestä helpotti, ei mitään ongelmaa! J. Viihtyi huvin, kun alkujännityksestä selvisi, päivä meni aina mukavasti!
Ekaluokalla ei yllättäen ollutkaan mitään ongelmaa, mut ny tokan alussa taas vastaavanlaisia tilanteita ollut.. :(
 
olis ensiarvoisen tärkeää nyt selvittää, miksi lapsi ei sinne kouluun halua mennä. kyllä mulle vaan tulee mieleen, että on kiusattu. kyseleppä lapseta syytä tarkkaan. ja sitten yhteys opettajaan. vai voisko syynä olla se ettei halua kouluun, koska sä oot kotona, ja haluais vain olla sun kans.
 
Nyt on lapsi tullut koulusta kotiin ja ihan kuin mitään ei olisi aamulla tapahtunutkaan. Päivä on ollut käsittääkseni kiva ja esitteli mulle mitä tänään olivat tehneet. Reippaasti vielä käveli osan matkasta jo yksin kotiinpäin, menin vaan vastaan vähän matkaa. Minä luulen että tässä on osin kyse siitä, että minä olen vielä kotona ja toisekseen tosta ujoudesta.
Lapsi kyllä sanoi, että huomenna hän menee yksin kouluun, mutta voi olla aamulla toinen ääni kellossa. Kotiinpäin hän tulee yksin tai ei ainakaan saada mennä kuin vähän vastaan, tosin tänäänkin tuli osan matkaa kotiinpäin yksin.
 
Eihän suomessa ole koulupakkoa. Opeta kotona itse jos ei kakarasi tykkää käydä siellä yhtään.

Miksi puhut kakarasta?
Ja todellakaan Suomessa ei ole koulupakkoa. Jissai tapauksiss akotiopetus joko muutaman vuoden tai kko kouuajan on lapselle sopivin. Ei eka, eikä toka vaihtoehto, mutta varteenotettava kyllä.
 
Täällä asuu vähän samanlainen tapaus. Lähteminen ylipäänsä vain on vaikeaa, vaikka päämäärässä lopulta viihtyykin hyvin. Jännittää uusia tilanteita ja toisaalta ehkä pelkää jäävänsä jostain paitsi, jos muita perheenjäseniä jää kotiin.
 
Tänä aamuna taas sama tilanne. Kotoa lähdettiin reippaasti, ei mitään ongelmaa, mutta kun saavuttiin koulun pihalle, lapsi alkoi mennä lukkoon ja ilmoitti sitten että lähtee kotiin. Yksi kaveri siihen tuli, jolle lapsella oli synttärikortti ja oli jo menossa sen kaverin kanssa leikkimään, mutta kun jäi hetkeksi epäröimään ja kaveri meni, niin homma oli sillä selvä.

Jouduin taas lapsen raahaamaan luokkaan väkisin ja kun opettaja tuli sitä hakemaan, niin lapsi sitten lopulta meni ihan itse sinne luokkaan, tosin aika uhmakkaasti, mutta ei kuitenkaan lähtenyt mun perään enää siinä vaiheessa.

Nyt itse keksin syyn tohon ja se on se, että lapselta puuttuu selkeä kaveri, joka vetäisi sen mukaan joukkoon ja lapsi ei itse uskalla mennä, vaan tuntee itsensä sitten ilmeisesti ulkopuoliseksi. Kun lopulta sinne luokkaan pääsee, niin siinä kohtaa ei enää ongelmaa ole ja käsittääkseni välitunnilla leikkii luokkakavereiden kanssa, mutta valitettavasti niillä luokkakavereilla on jo valmiita kavereita, joten minun lapseni varmaan omasta mielestään hieman ulkopuoliseksi.
Lapsi ei edes halunnun pyytää ainuttakaan luokkakaveria synttäreilleen.

Mä tiedän ton tunteen itse vähän liian hyvin, koska olen itsekin ollut äärettömän ujo ja arka, enkä ole koskaan uskaltanut mennä joukkoon mukaan, jos minua ei ole pyydetty ja näköjään sama on tolla vanhemmalla lapsella. Miten tota nyt sitten saisi rohkaistua, niin siinä pulma.

Vanhempi lapsista peittää vaan ton ujouden kauheaan uhmaan.
 
Sen vielä lisään, että lapsella kuitenkin on hirveä halu leikkiä kavereiden kanssa, mutta siis uskallut puuttuu. Tossa naapurissa sillä on hyvä kaveri, mutta valitettavasti tämä kaveri menee kouluun vasta vuoden päästä.
 
Taivuitko lapsen tahtoon, ettei synttäreille kutsuta yhtään luokkakaveria? Tuossa kohtaa koittaisin aika tarmokkaasti saada lapsen myöntymään siihen, että luokkakavereita kutsutaan, sillä alkusyksyyn ajoittuvat synttärit ovat oiva tapa ystävyyssuhteita rakentaa ja vahvistaa.

Käykö lapsi ip-kerhossa? Se on sosiaalisten suhteiden kannalta tärkeä myös, välitunneilla kun ei niin paljon aikaa tutustua ole.

Ja sitten voit toki keskustella opettajan kanssa, josko hän pystyisi tekemään jotain, jotta lapsi paremmin sopeutuisi. Tai ainakin kertoisi oman näkemyksensä siitä, miten lapselle koulussa luokkakavereiden kanssa menee. Luulisi, että ryhmäytymistä ja tutustumista tukevia tehtäviä ja leikkejä on koulussa ekaluokkalaisille muutenkin tässä vaiheessa.
 
Ip-kerhoa olisin minäkin suositellut, tai jos se on alkuun lapselle liian stressaavaa niin jos vaikka kutsuisi aina jonkun luokkakaverin kotiin leikkimään? Myös ne synttärit olisi hyvä tilaisuus luoda kaverisuhteita.

Itse voit auttaa nyt lasta vähän panostamaan noihin kaverihommiin keksimällä jotain kivaa mikä "houkuttelisi" kavereita mukaan... sano tytölle että pyytää jotain luokkakaveria vaikka mukaan uimarannalle teidän kanssa tai sitten synttärilahjana lupaa viedä tyttö ja joku kaveri elokuviin jne.
 
ip-kerhossa ei käy, mutta olen nyt miettinyt, että pitääkö kysyä, onko siellä edes enää tilaa, mitä vähän epäilen. Pojasta siis kyse, ei tytöstä. Olen nyt yrittänyt että kutsuisi jotain luokkalaisia synttäreilleen. Opettajan kanssa en vielä ole asiasta sen kummemmin keskustellut, kun tänä aamuna itse kunnolla havahduin mikä on se asia mikä tässä kiikastaa.
 
Minä varmaan keskustelisin opettajan kanssa. Hän pystyy halutessaan avittaa asiassa koulupäivän aikana. Toisaalta saattaa myös löytyä näkemystä, keiden kanssa synkkaisi niin että kannattaisi koulun jälkeen pyytää leikkimään. Iltapäiväkerhokin voi tuoda apua, jos suurin osa luokkalaisista siellä käy. Ja tosiaan synttärit kannattaisi pitää ja kutsua vaikka kaikki luokan pojat. Voisivat luokkakaverit huomata että onpa mukava uusi kaveri ja toisaalta äitinä voisit vähän tsekkailla missä mennään ja minkälaisia tyyppejä luokalla on. Tietysti jos lasta ahdistaa ja on ehdottoman kielteinen asian suhteen, niin väkisin pitäminen tuskin on järkevää. Mutta ylipuhumista kokeilisin (y). Ja aktiivista kyläilyjen järjestämistä, kun tuossa kohtaa on vielä ihan luontevaa äidin hoidella sellaisiakin asioita. Myöhemmin se on vaikeampaa. Tsemppiä!

Toivottaa samanluonteisten lasten äiti;)
 
Minä en. En muutenkaan harrasa alatyylin nimityksiä.
https://fi.wiktionary.org/wiki/kakara

Aika monet käyttää kyllä kakaraa eikä se nyt halveeraavaa ole. Apina on sitä.

Sitten tosta aiheesta että mua hirvittää noitten tosi arkojen ja kilttien kohtalot. Mä jotenkin soisin että ne kävis koulut kotona tai muitten arkojen kanssa. Opettajia ei kiinnosta yhtään kiusaamiset ja niitten tehtäviin se kuuluu. Ei niihin oikein voi mennä väliinkään kun on kuitenkin se oma maine olemassa ja se on nuorena niin tärkeää. Mä olen käskenyt omia tyttöjäni jättämään kaikki arat rauhaan vaikka kuinka joskus joku asia ärsyttäisi. Jotkut on vaan läpeensä pahoja mutta opettajien tehtävä on lopettaa ne kiusaamiset. Mun käsitykseni mukaan ne siihen kyllä halutessaan pystyy mutta sitä halua ei vaan löydy. Tää on ihan sama asia kun harrastuksissa ja siellä sen valmentajan kuuluu puuttua kiusaamisiin. Se kenellä on vastuu niin sen pitää ne asiat aina hoitaa.
 

Yhteistyössä