Epi-no Delphine Plus - välilihan venytystreeni - kokemuksianne pikaisesti!

Jokohan Neiti Peikonlehdellä käärö kotona... :heart: Kuulumisia odotellaan kovasti, mutta ei mitään paineita niiden toimittamiseen =)

Itsellä alkaa pikku hiljaa flunssa hellittää, ja tänään tein ekat treenit noin viikkoon. Edistystä oli tapahtunut vaikkei mitään ollut tullut tehtyäkään ja ekan n. 10min treeni setin aikana pääsin 23cm asti, toisen setin (n. 2 min) aikana mentiin 24cm asti eli halk. 7 sentin paremmalla puolella ollaan. Molemmissa treenissä kokeilin ponnistuksessa konttausasentoa, ja se tuntui melko omalle, joten sillä jatketaan ellei tule muita oivalluksia. Niin ja tällä kertaa mulla oli myös musaa soimassa, kun treenailin jotenkin sekin ehkä helpotti vähän, kunhan ei alkanut miettiä, että kuinkas pitkä tää kappale olikaan ja et vasta eka kertsi menossa... :D
 
Viimeksi muokattu:
Tässäpä sunnuntain treenikuulumisia, pääsin tänään 25cm asti, mahtava fiilis :cool: tää vastaa halkaisijaltaan 8 cm eli 2 senttiä pitäisi vielä saada. Tänäänkin soittelin samalla musiikkia, joka vei ajatuksia muualle. En tiedä onko musiikin syytä, että pystyn rentoutumaan helpommin, mut ainakin se auttaa. Enkä soittele mitään ihme "tiluliitä" vaan tosi rauhallisrytmistä poppia =). Lisäksi luulen, että "kokemus luo varmuutta" ja kun on jo useamman kerran treenaillut niin, joka kerta osaa rentoutua paremmin.

Aurinkoista sunnuntaita!
 
Jatkan kirjoittelua, vaikka tällä hetkellä tällä palstalla vaikuttaa hiljaiselle. Sunnuntaista olen onnistunut kasvattamaan 10min päivittäisillä treeneillä ympärysmittaa 26,5cm asti. En tiedä onko relaksiinia alkanut erittyä kehoon jotenkin eri tavalla kuin ennen, mutta treeni on ollut tällä viikolla kohtuullisen helppoa.

En muista kirjoitteliko Neiti Peikonlehti tuolla aiemmin, mutta itsellä treeni menee tällä hetkellä seuraavasti. Pumppaa ekan parin minuutin aikana palloon ilmaa sen verran kuin kohtuulliselle tuntuu, ja sitten minuutin/parin minuutin välein vähän lisää, aina sen verran että pystyy rentoutumaan. Treenin lopuksi teen ponnistusharjoituksen ja tunnelmat ovat pallon koon kasvaessa olleet aika tiukat ;).

Olen huomannut, että ponnistuksessa hengityksellä on jopa tärkeämpi merkitys kuin tuossa rentoutumisessa. Ponnistamisen pyrin tekemään rauhallisesti ja hitaasti, vaikka se on noilla ympärysmitoilla tän treenin vaikein paikka. Ponnistuksessa keskityn siihen, ettei pallo nouse takaisin kohtuun päin, vaan pyrin pitämään sitä lihaksilla paikallaan aina ennen seuraavaa ponnistusta. Eli en saa ponnistettua palloa kerralla ulos (ei varmaan ole tarkoituskaan) vaan tähän menee useampia hengityksiä ja ponnistuksia. Ja juuri ennen kuin pallo luiskahtaa ulos otan sitä kädellä vastaan, ettei se vain putkahda ulos; tämä on tuntunut jotenkin luonnolliselle ja itsestä tuntuu, että jos pallo vain putkahtaisi ulos, niin se sattuisi.
 
Hui MammaLa oletkin jo saanut aikamoisia tuloksia! Eiköhän sulla mene se loppukin vielä, tai vaikkei meniskään niin varmasti apua jo tuostakin tuloksesta.
Onko sulla sitä neiti peikonlehden kuvaamaa "kakkahätä" tunnetta? Ja miltä tuo ylipäänsä tuntuu, kuin noinkin iso pallo on "siellä"...?? Ja mikä kohta tuntuu kaikkein kauheimmalta, varmaan se pallon ponnistus ulos, mutta mikä osuus siinä? Onko se oikeesti kauheeta? :D Huihui, kuulostaa kyllä niin hurjalta, ja samalla en malta odottaa, että viikot kuluis ja pääsisin itekin aloittamaan treenin. Olen kyllä ihan päättänyt, että tuon laitteen hommaan. Onhan se nyt "kiva" saada etukäteen jonkinlainen käsitys siitä, miltä se tuntuu suurinpiirtein. Olet varmaan rasvaillu paikkoja aina treenin yhteydessä? Kun mietin vaan, että voikos sitä aiheuttaa itelleen repeämän tolla pelkällä pallolla...:|
 
Heissan Syrän! Mulla ei ole kakkahätä tunnetta, enemmänkin toi pallo painaa virtsarakkoa, joten oiskohan tää nyt sit anatomiasta kiinni? Olen kyllä yrittänyt ajoittaa treenit niin, että rakko ja suoli olisi tyhjiiä. Aluksi pahimmalle tuntui tuo pallon aiheuttama venytys, mutta tällä hetkellä ponnistaminen on piinaavinta. Koska toi pumpattu pallo vastaa muodoltaan ilmapalloa niin ponnistamisessa sen suurimman kohdan ulos saaminen on sellainen "AU"-kohta, ja kuten mainitsinkin niin juuri tuossa kohtaa mulle tulee tunne, että palloa pitää pidellä hieman vastaan, koska muuten tuntuu et "paikat hajoo". Olen laittanut tuota ceridal ihoöljyä suoraan alapäähän sekä sit vielä rasvannut tuon pallon, et ei ainakaan mistään kuivuudesta johtuvia naarmuja tulisi :).

Vaikka tää nyt kuullostaa melko pahalle, niin ei toi oikeesti ihan kauheeta ole, etenkään kun on jo kokeillut ja tietää et mitä on aina odotettavissa seuraavissa treeneissä. Ehkä tuolla pallollakin voi aiheuttaa itselleen väkivaltaa, jos oikein lähtee revittelemään, mut hyvin on omalla kohdalla kroppa kertonut et mihin asti uskaltaa mennä. Yksi vinkki vielä, olen pessyt tuon pallon käytön jälkeen aina ihan perussaippualla, mut ostin lisäksi apteekista Desinfektol (500ml) desinfiointiainetta, ettei mitään hiivaa tms. pääse syntymään. Tuota desinfektolia käytän tuohon palloon saippuapesun jälkeen.
 
Viimeksi muokattu:
Parin päivän jälkeen tulee taas pientä edistystä ja nyt pallon ympärysmitta on 27cm (halk. 8,5cm). Ponnistukseen joutuu ottamaan enemmän aikaa ja keskittymään, mutta hyvin sekin sujuu. Huolestuttaa, että kun nyt käytän ponnistamiseen aikaa n. pari minuuttia ja se on melko piinaavaa, niin tosi toimissa se sitten tullee ottamaan huomattavasti enemmän aikaa... Toivottavasti ne kehosta erittyvät hormoonit ja kipulääkitykset pistää pään sen verran sekaisin, että "ei tunnu missään" :D vaikka aikaa meneekin enemmän.
 
MammaLa hyvinhän sulla edistyy treenit! Niinpä, kyllähän siinä tosi tilanteessa joutuu varmaan sen venytyksen kanssa kärvistelemään ihan jonkin aikaa...ajatus on aika inhottava, koska tuntuis, että mitä enempi venyttää, sitä enempi jotenki alitajuntaisesti rupee laittamaan vastaan sitä tunnetta ja se tuskin auttaa. Mutta miten ihmeessä tossa pystyy sitten rentoutumaan? Tuntuuko susta, että olet saanu varmuutta ton pallon kautta siihen h-hetkeen?
Mitähän neiti peikonlehdelle kuuluu???!
 
Ihana lukee näitä juttuja, antanut idean itsellekkin kuinka sitten tulevaisuudessa jos (KUN) raskaudutaan, niin valmistautua h-hetkeen! :) Jännittää synnytys, vaikkei olla edes raskaana! :D yritys kyllä kova, ja sen takia näitä juttuja kai lukeekin :)

Tätäkin kiinnostaa neiti peikonlehden kuulumiset :)
 
Heissan, taasen treenit etenee ja tänään pallossa mittaa reilut 28 senttiä, joka vastaa halkaisijaltaan vähän reilua 9 senttiä. Ponnistaminen oli kyllä melkoisen työn takana... :x Itse aloitan treenit aina selällään makaamalla, koska pystyn rentoutumaan noin parhaiten; sitten ponnistamista varten käännyn konttausasentoon. Mut kuten Neiti Peikonlehtikin totesi, niin nää asennot kannattaa hakea omien fiilisten mukaan. Syrän, koen tosiaan saaneeni varmuutta synnytykseen, ja jo tässä vaiheessa kyllä suosittelen laitetta, vaikka en tositoimissa ole koskaan ollutkaan.

Omat fiilikset alkaa olla sen verran tukalat, että vauveli ois enemmän kuin tervetullut maailmaan :heart:

Hyvää viikonloppua!
 
Hei kaikki ystävät!

Vihdoin saan aikaiseksi tulla kertomaan teille kuulumisia!

Meille syntyi 13. päivä ihana poikavauva.:heart:

Mullahan kävi sitten niin, että synnytyskanava oli liian ahdas ja vauva ei
mahtunut alakautta.:(
Kyllä oli iso pettymys, kun olin paininut kuukausia synnytyspelon kanssa ja
treenaillut ponnistamista ja sitten päädyttiin kiireelliseen sektioon.
Synnytys saatiin käynnistymään vasta viikon kuluttua ensimmäisestä
käynnistämispäivästä laskien ja 12 tuntia ehdin olla synnytyssalissa
ennenkuin lääkäri totesi ettei vauvan pää laskeudu koska se ei
yksinkertaisesti mahdu.

Sektiosta onneksi olen toipunut tosi hyvin, pääsin kävelemään heti leikkauspäivän
iltana ja vauvan hoidin itse seuraavasta päivästä eteenpäin.

Mulla on sellainen tunne, että olen vähän "pettänyt" teidät kun en
pääse kertomaan siitä ponnistamisvaiheesta...:(

MammaLa, hienosti sun treenit edistyy!
Odotan tosi innolla sinun synnytyskokemusta!

Isot halit teille kaikille jotka olette kanssani jännäilleet. :hug:
Vaunuista alkaa kuulua sellainen puhina nyt, että
äiskää kaivataan.:heart:
 
Oih, oikein paljon onnea, neiti peikonlehti!! :heart:

Älä missään nimessä ajattele, että olet "pettänyt" ketään - eihän synnytyksen kulkua voi tietää etukäteen, ja aina voi tapahtua jotain yllättävää mikä paneekin suunnitelmat uusiksi. Pääasia kuitenkin, että lopputulos oli onnellinen ja sinä ja pikkuinen voitte hyvin! :heart:

Kaikkea hyvää vauva-ajalle, ja kiitos kirjoituksistasi - niistä on varmasti arvokasta apua monelle synnytykseen valmistautuvalle! =)
 
Ïhanaa Neiti Peikonlehti, mahtavaa kuulla sinusta taas! :hug: Onnittelut vauvasta :heart: ja harmi, että treeneistä ei varsinaisesti ollut hyötyä - ehkä niistä oli hyötyä mentaalitasolla... Ja tosiaan ei kannata olla pahoillaan, ettet ole aiemmin ehtinyt kertomaan kuulumisia - me vaan ollaan niin kärsimättömiä, et halutaan heti tietää kaikki. Mulla jäi tänään treenit väliin, joten palailen tässä joku päivä kertomaan jatkosta.
 
Onnea neiti peikonlehti! :) Pääasia, että vauva saatiin ulos keinolla tai toisella! Harmi tietysti sikäli, kun olit harjoitellut, ettet päässyt kokeilemaan sitten alatiesynnytystä, mutta onhan tässä paljon tärkeämmästä asiasta kuitenkin kyse eli vauvan hyvinvoinnista, joten onneksi kaikki meni hyvin:heart:

MammaLa oho, alkaa olla sulla jo aikamoiset lukemat pallossa! Eiköhän noillakin jo pärjää tulevaa ajatellen, vai meinasitko yrittää kymmeneen senttiin? Tuntuuko tossa muuten ne luut jotenkin, siis nuo mitkä luut nyt ovatkaan nimeltään tuolla, että ottaako ne pahasti kiinni kun pallo venyttää...?
 
Aamutreenit on taas tehty, mitat on samat kuin viimeksi eli 28cm ja samoin tuntemukset. Kymmeneen senttiin tähdätään =), mut tääkin varmaan jo auttaa. Tosin tuosta pallosta ei tiedä minkä kokoinen se on ennen kuin se on pihalla, tai tietää suurin piirtein tuntemusten perusteella. Syrän - mulla ei ole tuntumuksia luissa tän treenin aikana ei alapäässä tai lantiossakaan (liitoskipuja on ollut viikosta 20 lähtien, ja välillä ei ole päässyt kävelemään).

En tiedä kiinnostaako tämä näkökulma, mutta tämä venyttely ei ole vaikuttanut paikkoihin mitenkään pysyvästi - mies ainakin yksi päivä totesi, että tuntuu ihan samalta kuin ennenkin... (en tentannut tai mitään, eli ei toivottavasti ollut pelkkä kohteliaisuus :LOL:). Olen kyllä jatkanut myös lantiopohjalihastreenejä, et ehkä sillä on myös vaikutusta asiaan.
 
Hei vaan,

olen jonkin verran käynyt lukemassa ketjua, jonka innoittamana hankin oman Epi nonin. Onnea Neiti Peikonlehdelle ja tsemppiä MammaLalle.

Kokeneemmat käyttäjät auttakaa, olisin todella kiitollinen.

Olen vasta viikolla 34 ja kakkosta odottelen. Tutustelen vasta laitteen kanssa. Olen pari kertaa siis koittanut tehdä lantionpohjanlihasten harjoituksia, mutta "pallo" ei pysy paikallaan, vaan saan ihan kunnolla pitää sitä kädellä, ettei luiskahda pois.

Pysyykö se teillä paikallaan pitämättä? Tai voiko mun lihakset olla syvemmällä, jolloin pallo ei tavoita vaan niitä ts. onko mulla pallo oikeassa kohdassa, n. 2/3 sisällä? Onko mulla vaan niiiin heikot lihakset vielä :)? Liukastetta olen laittanut vain ihan hirveän pienen tipan, että tuskin siitäkään johtuu.

Mutta jatkan harjoituksia, ehkä tekniikka löytyy useamman yrittämisen jälkeen..
 
Nipsu80, myös mulla on ollut aluksi hankaluuksia saada palloa pysymään paikallaan, mutta alussa lisäsin palloon hieman enemmän ilmaa ja sain sen pysymään paremmin paikallaan. Sitten vaan pikku hiljaa vähentää ilmaa, kun lihakset kehittyy (näin mä olen tulkinnut tän) =) - kiva kuulla jatkossa myös sun kokemuksia...

Omasta tän päivän venyttelytreenistä: Tänään oli tosi hassu päivä, pumppailin palloon ilmaa samalla tavalla kuin aiemminkin eli aluksi aika paljon ja sitten aina tuntemusten mukaan, mut noita tuntemuksia ei juurikaan tullut - jossain kohtaa tuli sellainen fiilis, et kuinkahan paljon pallossa on oikein ilmaa kun tuntui, et olen pumpannut tosi paljon... Alkoi pelottaa , et mikä jättipallo mun sisällä oikein on. No sitten en uskaltanut enää jatkaa, vaikka tuntemuksia ei ollut. Ponnistaminen tuntui samalle kuin aiemminkin, ja lopulta pallossa mittaa saman verran kuin aiemmallakin kerralla eli tuo 28 cm.

Täytyy varmaan kokeilla tänään vielä uudelleen, mutta kysynpä, jos linjoilla sattuu olemaan joku joka on treenaillut, et onko teille tullut hetkiä ettei venyttely tunnu millekään, vai oliko tää nyt joku poikkeuspäivä?
 
Tän päivän treeneissä tuli sentti edistystä tuohon edelliseen kirjoitteluun eli nyt mennään 29cm ympärysmitalla. Eilen ympärys oli 28,5cm. Ihan kivasti menee tän treenin kanssa. Ponnistamisen kanssa saa tehdä kyllä tosissaan töitä... Olen aiemminkin ottanut siihen taktiikan et ponnistan pallon niin, että tunnen sen tuossa emättimen suulla, pidän paikallaan n. 15-30 sek, sit ponnistan vähän enemmän pihalle, pidän paikallaan n. 15-20sek (ei pysty pitempään...), ja sit loput pihalle. Toi vika paikallaan pito on melko HC-hommaa.

Muuten ollut aika outo aamu: meinasin oksentaa, kävin pöntöllä kakomassa, mutta sitten ei tullutkaan mitään ulos ja sit mun teki mieli kahvia (en ole ikinä juonut kahvia, maistanut kylläkin). Olen tee-ihmisiä, kahvi aiheuttaa mulle yleensä pahanolon. Koska kahvia teki mieli niin otin yhden espresson - mielenkiintoisia nämä raskausolotilat :p
 
Viimeksi muokattu:
MammaLa hyvältä kuulostaa!! :)
En malttais oottaa miten sulla synnytys menee ja vastaako se ponnistaminen sitten yhtään tuntumaltaan tuota palloa, tai siis että tuntuuko se siltä että been there...:D

Toi on kyllä varmaan aika inhaa yrittää pitää sitä paikallaan..kun miettii, että kyllähän se pään ulos tulo oikeasti kuitenkin useamman minuutin kestää nopeimmillakin, eli kai se venytys on sitten pidempiaikaisempaa kuin ton pallon kanssa...että mitenhän siitä sitten selviää :S
 
Heissan,

Viime aikainen hiljaisuus täällä on johtunut siitä, että nuo torstai aamun oudot tuntemukset enteilivät sitten synnytystä ja eilen tultiin kotiin söpöisen poikavauvan kanssa :heart:

Tuo aamu jatkui epi-treenien jälkeen seuraavasti, menin mammajoogaan ja ihmettelin jo mennessä, että supistukset tuntuu enemmän kuin normaalisti. 90min joogan aikana supistukset voimistuivat ja mietin, että mitähän nyt... No siitä sitten joogan jälkeen bussilla kotiin ja ilmoitus miehelle, että supistuksia tulee melko säännöllisesti ja että ne tuntuu vähän. Klo 16 soitin miehelle ja pyysin tulemaan kotiin, kun kellotin supistuksia tulevan 1-3min välein ja supistusten kesto oli 30sek - 90sek, mut kipeitä ne ei vielä olleet. Sairaalasta pyydettiin näytille ja lähdettiin käymään, naureskelin et takaisin varmaan vielä tänään palataan, kun ei nää supparit ole tarpeeksi kipeitä... (klo 17 oltiin sairaalassa) No sairaalassa sitten "järkytys" oli melkoinen, kun olin 5cm auki.

Tähän ei järkytykset päättyneet, sillä oli raskauden puolivälistä asti kuvitellut ja neuvolalääkärin ultrassakin todettiin, että pää on alhaalla; mutta eipä ollut vauva oli perätilassa... No tutkimusten jälkeen lääkäri puoliksi suositteli alatiesynnytystä ja olin samaa mieltä, tosin hieman kyllä huolestutti, että mitähän tästä tulee. Aluksi supistusten kipeytyessä pärjäsin akvarakkuloilla, seuraavaksi meni akvarakkuluita ja ilokaasua; ja lopulta sitten otin epiduraalin. Epiduraali auttoi lepäämään pari tuntia ja sain valmistautua tulemaan. Koska perätilasynnytyksessä pitää olla täysin auki ja kohdun kaulaa ei saa olla yhtään, seuraava vaihe oli todella raskas ja kivulias: jokainen supistus painoi vauvaa alaspäin, mutta jouduin pitämään vastaan, etten alkaisi ponnistaa ilman lupaa.

Lopulta päästiin ponnistusvaiheeseen ja sain luvan aloittaa nelinkontin, kuten tuolla epi:lläkin treenatessa. Ponnistusvaiheeseen lääkäri laittoi pudentiaalipuudutuksen ja se helpotti painetta peräsuolen puolella. No mutta sitten itse asiaan, ponnistaminen oli todella rankaa, mutta nelinkontin sain aina supistuksen välissä hieman levättyä. Mun oli pakko kokeilla, että missä kohtaa vauvan peppu oli tulossa, ja se tuntui parin sentin päässä emättimen suulta - kätilön kommentti: ne on muuten pitkiä senttejä... Koska olin ensisynnyttäjä ja vauva perätilassa, tehtiin eppari, jotta lääkäri sai autettua vauvan hartiat ja pään ulos. Kuitenkin tuo oli ilmeisesti aika pieni, koska sain synnytyksen jälkeen istuttua. Tuon leikkausviillon lisäksi minulle ei :cool: tullut yhtään repeämää tai nirhaumaa!!! Ja ponnistusvaiheen kesto oli 20min! Tuntui kyllä ikuisuudelta!! Nuori herra oli kooltaan 48cm ja painoa oli 3100g.

Kätilöt totesivatkin, että synnytys meni tosi hyvin ja ihmettelivät kuinka ensisynnyttäjänä osasin ponnistaa nelinkontin, on kuulemma yleensä vaikeaa. Kerroin heille epi-treeneistä.

Kaiken kaikkiaan, synnytys oli rankka mutta hieno kokemus ja olin sen suhteen tosi varma johtuen epi-treeneistä. Treenit antoi itseluottamusta myös tuohon perätilasynnytykseen. Jos ikinä/koskaan päädyn samaan tilaan uudestaan niin tuo laite on kyllä kullanarvoinen kapistus.

Tsemppiä teille tuleviin koitoksiin ja kiitos kannustuksesta matkan varrella. Tulen varmaan vilkuilemaan miten teillä treenit menee ja miten ne auttaa synnytyksessä. :hug:
 
Viimeksi muokattu:
Hirmuisesti onnea, MammaLa!! :heart: Hui, ajatus perätilasynnytyksestä kuulostaa aina hurjalta - mutta ihmeen lyhyellä ponnistusvaiheella selvisit kuitenkin! Hienoa että kaikki meni hyvin. Kiitos kirjoituksistasi, ja kaikkea hyvää koko perheelle! :flower:
 
Onnea MammaLa!! :heart: Siis hurjaa, itse en olisi varmaan "uskaltanut" synnyttää perätilavauvauvaa...:O Mutta hienoa, että kaikki meni noin hyvin ja ehdit avautua kotioloissa jo noin paljon. Sairaalassa samainen aika olis varmaan tuntunu aika ikuisuudelta.
Jännää kyllä, että eipä sitä voi sitten ikinä etukäteen tietää miten kenelläkin synnytys menee, tollanen perätilajuttukin vaan tupsahtaa eteen. Haluaisitko vielä kertoa vauvan koon? :) Se aina kiinnostaa.
 
Vihdoin sain aikaiseksi taas tulla koneelle (kummallista miten yksi pieni vauva
vie niin paljon aikaa päivästä) ja mikä ihana uutinen!
MammaLa, oikein paljon onnea pienestä pojasta! :flower: :hug: :heart:i

Olen muuten usealta käyttäjältä lukenut tuosta että epi-nolla treenailleet
ovat osanneet ponnistaa heti oikein.:)

Kukas on seuraavana treenivuorossa? =)
 

Yhteistyössä