Epävarmuuttako se on? Vai pelkästään itsekeskeisyyttä? (vastaus toiseen aloitukseen)

[surullista ettei voida hyväksyä ihmisiä sellaisina]

Tämä on vain mun mielipide.

Mun mielestäni ihminen joka kokee ettei voi missään tilanteessa olla ilman meikkiä, hiuksia laittamatta, on epävarma itsestään. Nainen, joka tuntee oman olonsa paremmaksi, itsevarmemmaksi, laitettuna, selvästikin pelkää ettei kelpaa omana itsenä. Sitähän varten meikataan, eikö? Korostetaan omia parhaita puolia, tehdään itsestään kauniimpi ja tyylikkäämpi kuin mitä oikeesti on. Sellainen nainen, joka ei voi edes omassa kodissaan olla ilman tätä "parannusta", pelkää ettei riitä sellaisena kun on ilman sitä. Itsevarmuus huokuu ihmisestä vaikka heillä ei olisi meikin häivääkään. Sitä on ehkä vaikea kuvitella, jos itsellä ei sitä ole, mutta niin se vaan on.

Samoin, mun mielestä se kertoo paljon jonkun henkilön ajatusmaailmasta jos heti oletataan pahinta. Nainen joka on äitiyspolin odotushuoneessa, tukka pesemättä, on ilman muuta heti rupsahtanut ja laiska jonka miestä pitää sääliä. Kamala nainen joka ei viitsi enää itsestään huolehtia. Toinen ihminen voisi sen sijaan ajatella, että tulipas tuolle naiselle aamulla kiire kun ei tällä kerralla ehtinyt hiuksia pestä. Ymmärrättekö eron? Toinen ajattelee, että ei huoliteltu olemus, on väliaikaista, johtuu siitä tilanteesta ja toinen olettaa ilman muuta että se on sen ihmisen luontainen ominaisuus. Ja tuo, että heti arvostellaan ja oletetaan pahinta, kertoo nimenomaan siitä että se henkilö nostaa itseään jalustalle, pätee sillä että vertaa itseään muihin ja on aina parempi kuin he. Sitä on yritetty pian 20 sivua selventää. Kaikki eivät automaattisesti ajattele tuolla tavalla. Ymmärrättekö? Toiset ymmärtävät erilaisia elämäntilanteita, tuntevat empatiaa ja eivätkä heti etsi toisista moitittavaa ja arvosteltava.

Se, että joku kuvittelee että kaikki kyttäävät ja arvostelevat, huomaavat hänet jopa kaupassa, on itsekeskeistä. Ihan oikeesti, suurin osa ihmisistä kun menevät kauppaan ostamaan maitoa, menevät ihan vaan kauppaan ostamaan maitoa eivätkä muista tai edes huomaa ketä muita siellä kaupassa oli. Se, että heti ilman muuta oletetaan, että juuri heihin kiinnitetään jotain huomiota joka paikassa, kertoo aika itsekeskeisestä maailmakuvasta. Vai mitä? Miksi sinä luulet, että muita ihmisiä edes kiinnostaa katsoa suhun päin kun asioivat kaupassa? Mikä susta tekee niin erikoisen?

Parempihan se tietenkin on vaan hyväksyä, että yhteiskunta on niin pinnallinen. Että ihmisiä arvostellaan ulkonäönsä perusteella jopa lääkärin vastaanotossa. Ei tietenkään pidä yrittää muuttaa näitä ajattelutapoja, osoittaa vähän armoa, empatiaa, ymmärrystä, kanssaihmisiä kohti. Parempi se on, että vaaditaan aina jaksamaan, esittämään, arvostelemaan.

 

[neiti Apila]

Etkö nyt itse sorru tuohon nimimerkkisi ajatukseen? Minä olen, sinä olet, hän on. Eikö tuo 20 sivua sen jo selventänyt?

 

[Kotilehmä]

:flower: Minä meikkaan tasan sen takia että pelkään että jos lähden kauppaan meikittä, niin joku tuttu tulee vastaan jota harvemmin näen ja voin kuvitella kuinka sitten supattelee miehelleen että olipas sekin rupsahtanut eli toisin sanoen lopettanut meikkaamasta.
Kotona olen ilman meikkiä ja sukulaiset ja ystävät näkevät minut meikittä, kauppaan meneminen ilman meikkiä on minulle yhä aivan mahdoton ajatus, kerran kävin ja mulla oli sellainen olo että pelkäsin koko ajan että joku tuttu tulee vastaan ja näkee. Minua ei kiinnosta muiden ulkonäkö vähääkään, mutta arvostan niitä jotka uskaltavat mennä kauppaan ja muualle ihan omana itsenään, ilman sitä naamaria.

 

[ap]

Etkö nyt itse sorru tuohon nimimerkkisi ajatukseen? Minä olen, sinä olet, hän on. Eikö tuo 20 sivua sen jo selventänyt?

Mä vaan kysyn, samalla tavalla kuin sinä, että mistä se johtuu? Oletko epävarma? Tuntuuko susta, että et riitä sellaisena kun olet? Miksi sulla on parempi olo ja olet itsevarmempi kun olet laitettu? Sä sanoit, että se ei ole sun vika että yhteiskunta on sellainen kun on, mutta kuitenkin juuri omalla toiminnallasi ylläpidät sitä? Oletko koskaan itse pohtinut näitä syitä siihen miksi sä toimit ja ajattelet sillä tavalla?

 

[ap]

:flower: Minä meikkaan tasan sen takia että pelkään että jos lähden kauppaan meikittä, niin joku tuttu tulee vastaan jota harvemmin näen ja voin kuvitella kuinka sitten supattelee miehelleen että olipas sekin rupsahtanut eli toisin sanoen lopettanut meikkaamasta.
Kotona olen ilman meikkiä ja sukulaiset ja ystävät näkevät minut meikittä, kauppaan meneminen ilman meikkiä on minulle yhä aivan mahdoton ajatus, kerran kävin ja mulla oli sellainen olo että pelkäsin koko ajan että joku tuttu tulee vastaan ja näkee. Minua ei kiinnosta muiden ulkonäkö vähääkään, mutta arvostan niitä jotka uskaltavat mennä kauppaan ja muualle ihan omana itsenään, ilman sitä naamaria.

Eli epävarmuutta se on? Mutta miksi, jos säkään et arvostele muita, eikä sua kiinnosta muiden ulkonäkö, sä ilman muuta oletat, että muut arvostelee ja että heitä kiinnostaa sun ulkonäkö?

 

[Kotilehmä]

:flower: Minä meikkaan tasan sen takia että pelkään että jos lähden kauppaan meikittä, niin joku tuttu tulee vastaan jota harvemmin näen ja voin kuvitella kuinka sitten supattelee miehelleen että olipas sekin rupsahtanut eli toisin sanoen lopettanut meikkaamasta.
Kotona olen ilman meikkiä ja sukulaiset ja ystävät näkevät minut meikittä, kauppaan meneminen ilman meikkiä on minulle yhä aivan mahdoton ajatus, kerran kävin ja mulla oli sellainen olo että pelkäsin koko ajan että joku tuttu tulee vastaan ja näkee. Minua ei kiinnosta muiden ulkonäkö vähääkään, mutta arvostan niitä jotka uskaltavat mennä kauppaan ja muualle ihan omana itsenään, ilman sitä naamaria.

Eli epävarmuutta se on? Mutta miksi, jos säkään et arvostele muita, eikä sua kiinnosta muiden ulkonäkö, sä ilman muuta oletat, että muut arvostelee ja että heitä kiinnostaa sun ulkonäkö?

Voi sanoppa se. Olen varmaan huomannut kuinka julmia ihmiset ovat ja todellakaan en ajattele että tuntemattomilla ihmisillä kiinnostais miltä minä näytän, mutta niillä vanhoilla tutuilla kylläkin.
Esimerkiksi ne ihmiset jotka kiusasivat minua koulussa, niin en todella halua että he kävelevät minua vastaan kadulla, näkevät rupsahtaneen olemukseni ja saavat jälleen kerran tuntea olevansa jotenkin minun yläpuolella. Kannattais varmaan muuttaa jonnekin toiselle paikkakunnalle niin uskaltais olla aivan oma itsensä ilman pelkoa siitä että menneisyyden kummitukset hyppivät silmille.

 

[neiti Apila]

Etkö nyt itse sorru tuohon nimimerkkisi ajatukseen? Minä olen, sinä olet, hän on. Eikö tuo 20 sivua sen jo selventänyt?

Mä vaan kysyn, samalla tavalla kuin sinä, että mistä se johtuu? Oletko epävarma? Tuntuuko susta, että et riitä sellaisena kun olet? Miksi sulla on parempi olo ja olet itsevarmempi kun olet laitettu? Sä sanoit, että se ei ole sun vika että yhteiskunta on sellainen kun on, mutta kuitenkin juuri omalla toiminnallasi ylläpidät sitä? Oletko koskaan itse pohtinut näitä syitä siihen miksi sä toimit ja ajattelet sillä tavalla?

Mää en halua näyttää väsyneeltä. Mulla on itsellä parempi olo, kun laitan vähän mustia silmänalusia piiloon. Nypin kulmakarvat, että ilme ei ole väsynyt enkä näytä ihan repsahtaneelta hajakarvoineni meikittäkään. Ripset on kiva taivuttaa ja laittaa ripsaria, että ne pysyy taivutettuna. On sen verran pitkät ripset, että jos on rillit päässä, törmäävät tuulilasiin. Ihan käytännönkin sanelemaa osittain. Samoin iholle onkiva sipasita vähän jotain puuteria, suojaa muuten ihoa pakkaselta. Samoin huulet, vähän kiiltoa ihan kuivumisen estämiseksikin.

Tämä malli on tullut äidinmaidossa ja suvunmaidossa. Äiti ja tädit mukaanlukien, suvussa on paljon kauneudenhoitoon liittyvää yritystoimintaa. Vaatteista meikkeihin. Ehkä juuri tämän takia, tämä asia on minulle niin hankala vääntää rautalangasta - laittautuminen on itsestään selvyys. Kun on pikkutytöstä asti nähnyt ympärillään huoliteltuja naisia ja katsellut korkojen kopinaa myyntitiskin takaa, sitä ajattelee, että niin se on kaikilla. Enkä tiedä, onko noille "esikuvaäideilleni" mikään yhteiskunta asettanut vaatimuksia näyttää hyvältä. Itsekin kyllä vähän ihmettelisin, jos hammaslääkärilläni olisi mustat hampaat. Sama juttuhan se on noilla em. sektoreilla. Vaatekauppias ei kulje rievuissa ja kauneshoitolanpitäjällä on iho kunnossa.

Onnituinko selittämään asiaa yhtään ymmärrettävästi?

 

[Pirullinen]

Jokainen saa näyttää mun mielestä ihan siltä kuin haluaa, meikata tai ei.

Se joka ryhtyy toista arvostelemaan on huonotapainen eikä ole sinut itsensä kanssa.

 

[Jellonainen]

AP:n ajatukset ovat kuin omiani. Hienosti kirjoitettu!

 

[Kotilehmä]

Kymmenen vuotta sitten olisin väittänyt että itseni tällääminen ei johdu huonosta itsetunnosta ja räkyttänyt varmasti niin kuin nämä muutkin, mutta jotain lapset tai aikuistuminen ovat tuoneet mukanaan, ehkä sen halun katsella itseä rehellisesti ja myöntää ne omat puutteet. Jopa sen että itsetunto on joissain asioissa heikko.
Sisäisesti tunnen olevani paljon vahvempi nyt kuin ennen ja se pihalle ilman meikkiä meneminen on mulle jo riemuvoitto. Pienin askelin edetään sitä kohti että jonain päivänä siedän itseäni julkisella paikalla ihan naturellina. Vihaan tätä pinnallisuutta maailmassamme ja tottakai viiden tytön äitinä toivon että lapsillani ei sellaisia ulkonäköpaineita olisi mitä minulla on. Mutta nyt lähden kauppaan, kunhan olen ensin meikannut...huoh...

 

[ymmällään]

en mie jokapäivä meikkaa, ei mun tarvitse laitautua kaupassa käyntiä varten... mutta kun mulla on normaalisti kaikki vaatteet aina siistejä, en liiku miehen vanhoissa verkkareissa, kulahtaneissa t-paidoissa etc. siis olen siisti ja puhdas... hiukset on yleensä laitettu, koska ne on lyhyet ja pakko niille on jotain tehdä.. ihan samalla tavalla raskaus aikana, joka päivä kävin suihkussa ja hiukset pesin, puhtaat vaatteet oli päällä ja joskus jopa meikkiäkin mutta kyllä mun mielestä on omituista jos joku ei sen vertaa kiinnitä huomiota asiaan että laittaa puhtaat ja sopivat vaatteet päälle kun lähtee ihmisten ilmoille, pese hiuksiaan etc. se van on outoa ja antaa kuvan että kyseinen henkilö on kokonaan luovuttanut, heittänyt pyyhkeen kehään ja elää vain ja ainoastaan lapsille, unohtanut olevansa nainen ja tod.näk. myös jonkun puoliso

 

[joopajoo]

Hyvä ku tuo aiheen otsikko jo kertoo, että huolitellut ihmiset ovat joko epävarmoja itsensä suhteen tai itsekkäitä =D Alko naurattaan jo otsikon perusteella.

Mun mielestä on ihan puoleen ja toiseen turha haukkua ihmisiä. Jos toinen on meikannut ym. ja haukkuu meikkaamattomia, niin on se mielestäni vähän naurettavaa. Jos itse taas ei jaksa esim. meikata ja muuta, niin ei se tarkota et pitää haukkua niitä, jotka jaksaa. Kaikille se huoliteltu ulkonäkö ei tarkoita samaa asiaa. Ei ole tosiaan itsekästä pitää itsestään huolta, vaan kyllä se jo ihan kuuluu velvollisuuten että käy suihkussa ja muuta. Ei tartu taudit. Sitten se, että kuinka hyvin huolittelee..on ihan itsestään kii. Joillekki riittää, että tukka on harjattu ja ponnarilla ja kasvot pesty..toiselle taas hiustenlaittaminen ja meikkaaminen kuuluu asiaan.

Näistä asioista on niin typerää tapella, kun ne on kuitenkin makuasioita. Eikä ne liity mitenkään uskaliaisuuteen tai epävarmuuteen. Jotkut ei uskalla piikkikoroissa+rohkeassa meikissä kulkea (koska kerää katseita, viimestään kun korot kopisee) ja toiset taas ei missään nimessä halua kulkea ilman meikkiä, koska kokevat olevansa ei-huoliteltuja.

Nämähän on aina ammatistakin kiinni. On vähän eri asia olla esimerkiksi stylisti tai vaikkapa asianajaja kuin sitten esimerkiksi kotiäiti tai raksamies. Eli tilanteen mukaan.

Riittää kunhan kaikki laittais ne vaatteet päälle julkisille paikoille mentäessä. Ja sekinhän on jo itsensä peittelyä periaatteessa =D Harvempi silti nakuna kulkee, edes kesällä.

 

[tapahan se]

Mulle on meikkaamisesta tullut tapa. Olen meikannut niin monta vuotta, että tuntuu ettei oikein herää, eikä päivä oikein lähde käyntiin, jos ei aamulla vähän sipaise meikkiä. Vähän sama, jos jättäisi juomatta aamukahvin. Siitä on vaan tullut sellainen rutiini. Joskus, esim kipeänä en jaksa meikata, eikä minulla silloin ole yhtään huonompi itsetunto kuin muulloinkaan.

 

[kiilusilmä]

Minä en ymmärrä, miksi toisten ulkonäkö tuntuu olevan niin tärkeää muille. Ite pahemmin meikkaile tai muuten laittele ulkonäköäni, mutta en ole ikinä ajatellut sen johtuvan siitä etten "välittäisi itsestäni" tai "hoitaisi itseäni". Minulla on vaan noille käsitteille eri merkitys kuin meikki, vaatteet tai muoti. Toiset taas ajattelee, että itsestään välittäminen on meikkaamista ja muuta laittautumista.

 

[Rukoilijasirkka]

No mun mielestä meikkaamisen syy ei ole epävarmuus, läheskään aina. Siitä meikkaamisesta ja laittamisesta saa oikeasti tosi hyvän mielen itselle. Tai ainakin minä saan. On mukavaa myös, että voi olla joka päivä hieman eri näköinen ja päättää, mitä puolia itsessä milloinkin korostaa.

Ehkä se on niin, ettei tosiaan kannattaisi kiinnittää huomiota toisten laittautumiseen.

Kieltämättä kyllä ihan yyberlikainen tukka kiinnittää huomiota. mutta silloin se on jo ihan törkeän tahmainen, eikä vain pari päivää pesun tarpeessa ollut, jos se hyppii silmille.

 

[Moi]

Mulle on ihan sama, mitä se huolittelu tai huolittelemattomuus on. Mulle on myös ihan sama minkä näköisiä kanssaihmiset on. Mua vaan ihmetyttää suunnattomasti molempien haukkuminen. Siis oikeasti! Mä itse esim. kuljen usein hiukset laitettuna ja meikit naamalla (ja mä laitan vissiin aika paljon meikkiä muiden mielestä ), joskus jopa korkokengissä. Ihan yhtä usein kuljen meikittömänä, hiukset kampaamatta pipon alla toppapuku päällä. Molemmilla tyyleillä olotila on ihan sama, en koe paremmuutta tai huonommuutta kummassakaan lookissa. Oon istunu äippä polilla äitiyspaidassa jossa oli reikä, hiukset just ja just kammattuna ja meikittä. Olinpa vielä lihavakin. On joku varmaan rumasti katsonut, sen olen tällä palstalla oppinut. Sattui vaan silloin olemaan jotain muuta mielessä, kun kiireellä piti polille lähteä.. No samapa tuo. Saa jatkossakin eri puolueiden kannattajat katsella mua nenänvartta pitkin jos kiinnostaa. En kyllä usko, että ketään muuta kiinnostaa kun mun miestä - joka on muhun ihan yhtä hulluna olin sit tavallinen meikkaaja tai lihava reikäpaitainen odottaja.

 

[kolmen äiti]

Mä meikkaan tasan sen takia, koska kevyt meikki tekee mut pirteämmän näköiseksi. Ja kun ikää alkaa olla (täytän 34v) niin väsymisen merkit näkyy entistä paremmin. Tummat silmänaluset piiloon, sävyttävää paivävoidetta, poskipunaa ja ripsaria. Ulkopuoliset ei edes välttämättä huomaa että mulla on meikkiä. Työn puolestakin pitää olla huoliteltu.

 

[kolmen äiti]

Raskausaikana käytin siistejä vaatteita ja meikkasin, en ymmärrä miksi itsensä hoitaminen pitäisi lopettaa raskauteen. Ja kampaajalla. Ihan oman mielenterveyden takia

 

[Moi]

Onko itsensä hoidon lopettamista, jos on huolissaan vauvasta ja sen takia pukee kaapista ekana käteen osuvan paidan (jossa sattuu olemaan pieni reikä) tai jos ei tuhlaa aikaa myöskään meikkauspuuhiin ja harjaa hiukset autossa matkalla. Ei mun mielenterveys järkkynyt siitä reissusta (jossa muuten synnytys käynnistettiin saman tien) eikä niistä muistakaan kerroista kun kävin ilman meikkiä kaupassa tai jotain yhtä kauheaa. Ei nyt, eikä raskausaikana. Sille en voi mitään, jos se jonkun muun mielenterveyttä järkytti kaunis näky tosin en ole ikinä, olinpa huoliteltu tai en.

 

[vieras]

huoliteltu=meikattu?? Miten voi olla niin, että joillekin se on yksi ja sama asia? Tätä vain ihmettelen, mulle on yksi hailee onko naapurin täti pessyt hiukset eilen vai tänään

 

[neiti Apila]

Raskausaikana käytin siistejä vaatteita ja meikkasin, en ymmärrä miksi itsensä hoitaminen pitäisi lopettaa raskauteen. Ja kampaajalla. Ihan oman mielenterveyden takia

Näin. Minustakin siinä on vahvasti mukana tuo mielenterveyspointti, että on muutakin kuin äiti tai puoliso, että on nainen. Ja onhan se toosa tietysti olemassa, olit käynyt kampaajalla tai et. Silti koen sen naiseuteni vaalimiseksi, kun huolehdin itsestäni ja annan aikaa itselleni. Toinen käyttää sen ajan urheiluun ja sekin on hyvä.

Kun esikoinen oli ihan pieni, minulla oli kerran viikossa "varattu" 2h, jolloin käytin aikaa vain itseeni enkä puuttunut vauvan hoitoon. Imetin pojan ja annoin isälleen, en kuullut, nähnyt tai haistanut mitään vauvaan liittyvää, vaikka kotona olinkin. Lakkasin kynnet, kävin pitkässä suihkussa kuorimassa ihoa ja sheivaamassa, värjäsin hiuksia ja rasvoin ihoa, kaikkea sellaista naishömppää. Jaksoi taas viikon ihan erilailla rasvata kipeitä nännejä ja pestä pikkusta pyllyä.

 

[Pirullinen]

Raskausaikana käytin siistejä vaatteita ja meikkasin, en ymmärrä miksi itsensä hoitaminen pitäisi lopettaa raskauteen. Ja kampaajalla. Ihan oman mielenterveyden takia

Näin. Minustakin siinä on vahvasti mukana tuo mielenterveyspointti, että on muutakin kuin äiti tai puoliso, että on nainen. Ja onhan se toosa tietysti olemassa, olit käynyt kampaajalla tai et. Silti koen sen naiseuteni vaalimiseksi, kun huolehdin itsestäni ja annan aikaa itselleni. Toinen käyttää sen ajan urheiluun ja sekin on hyvä.

Kun esikoinen oli ihan pieni, minulla oli kerran viikossa "varattu" 2h, jolloin käytin aikaa vain itseeni enkä puuttunut vauvan hoitoon. Imetin pojan ja annoin isälleen, en kuullut, nähnyt tai haistanut mitään vauvaan liittyvää, vaikka kotona olinkin. Lakkasin kynnet, kävin pitkässä suihkussa kuorimassa ihoa ja sheivaamassa, värjäsin hiuksia ja rasvoin ihoa, kaikkea sellaista naishömppää. Jaksoi taas viikon ihan erilailla rasvata kipeitä nännejä ja pestä pikkusta pyllyä.

Jaksaisitko sä ymmärtää sen että mun naiseus ja itsetunto ei tuu purkista tai kampaajalta? Eikä mun miehen rakkaus tai arvostus riipu ripsarista?

Ja jos tulisit mua arvosteleen vaikka kaupassa niin kumman luulet siinä itsestään tekemään hieman hölmön?

 

[Micosa]

Raskausaikana käytin siistejä vaatteita ja meikkasin, en ymmärrä miksi itsensä hoitaminen pitäisi lopettaa raskauteen. Ja kampaajalla. Ihan oman mielenterveyden takia

Näin. Minustakin siinä on vahvasti mukana tuo mielenterveyspointti, että on muutakin kuin äiti tai puoliso, että on nainen. Ja onhan se toosa tietysti olemassa, olit käynyt kampaajalla tai et. Silti koen sen naiseuteni vaalimiseksi, kun huolehdin itsestäni ja annan aikaa itselleni. Toinen käyttää sen ajan urheiluun ja sekin on hyvä.

Kun esikoinen oli ihan pieni, minulla oli kerran viikossa "varattu" 2h, jolloin käytin aikaa vain itseeni enkä puuttunut vauvan hoitoon. Imetin pojan ja annoin isälleen, en kuullut, nähnyt tai haistanut mitään vauvaan liittyvää, vaikka kotona olinkin. Lakkasin kynnet, kävin pitkässä suihkussa kuorimassa ihoa ja sheivaamassa, värjäsin hiuksia ja rasvoin ihoa, kaikkea sellaista naishömppää. Jaksoi taas viikon ihan erilailla rasvata kipeitä nännejä ja pestä pikkusta pyllyä.

Jaksaisitko sä ymmärtää sen että mun naiseus ja itsetunto ei tuu purkista tai kampaajalta? Eikä mun miehen rakkaus tai arvostus riipu ripsarista?

Ja jos tulisit mua arvosteleen vaikka kaupassa niin kumman luulet siinä itsestään tekemään hieman hölmön?

Takapirun sanat on kuin omalta kohdalta.

 

[proud to be me]

Mä meikkan JOKA PÄIVÄ, laitan hiukset JOKA PÄIVÄ, suihkautan hajuvettä JOKA PÄIVÄ vaikka olen pph ja työskentelen kotona. Puen myös kivat vaatteet JOKA PÄIVÄ. Ja ihan sen takia että haluan näyttää kauniilta enkä kotilehmältä. Miksi ihmeessä pitäisi antaa kaiken kauneudenhoidon olla kun on kotona? Kiva sitten kerran vuodessa meikata niillä vanhentuneilla meikeillä.....

 

[Micosa]

Mä meikkan JOKA PÄIVÄ, laitan hiukset JOKA PÄIVÄ, suihkautan hajuvettä JOKA PÄIVÄ vaikka olen pph ja työskentelen kotona. Puen myös kivat vaatteet JOKA PÄIVÄ. Ja ihan sen takia että haluan näyttää kauniilta enkä kotilehmältä. Miksi ihmeessä pitäisi antaa kaiken kauneudenhoidon olla kun on kotona? Kiva sitten kerran vuodessa meikata niillä vanhentuneilla meikeillä.....

Siis onpa fiksusti sanottu että muulla tavoin tekevät ovat kotilehmiä.