V
Vierasko
Vieras
Tämä on nyt varmaan aika sekava viesti, mutta sekava on olo muutenkin tällä hetkellä.. Pahoittelut.
Elikkäs pahoin pelkäsin ja tänään nyt sitten paljastui, että pillerit on päässyt pettämään. Ollaan poikaystävän kanssa kummatkin tehty toisillemme selväksi, että lasta ei todellakaan vielä haluta ainakaan pariin vuoteen.
Homma on siinä, että poikaystäväni on vahvasti uskovainen ja abortti on hänelle EHDOTON ei, eikä siitä edes keskustella. Itse en todellakaan koe olevani valmis vanhemmaksi, eikä lapsi todellakaan sopisi tähän elämäntilanteeseen, opiskelut on kesken ja vaikka lapsia ehdottomasti haluankin ja paljon, niin haluaisin elämäni olevan "valmiimpi" silloin, kun perhettä ryhdyn perustamaan.
Abortti on siis poikaystävälle ehdoton ei, ja minulle ehdoton kyllä.
En siis ole vielä kertonut asiasta poikaystävälle, vaan halusin miettiä asiaa ensin itse. Ahdistaa ja tuntuu epäreilulta, että olen hoitanut ehkäisyn kunnolla, mutta silti näin tapahtuu.. Tiedän varmuudella, että edessä on joko abortti ja ero poikaystävän kanssa (hän ei voisi hyväksyä aborttia) tai jatko suhteessa ja epätoivottu lapsi. Kamalaltahan tämä kuulostaa, mutta tässä tilanteessa lapsen saaminen pilaisi paljon. Tein todella paljon töitä päästäkseni kauppikseen, ja raskauden myötä joutuisin luultavasti jättämään kouluni kesken. Tämän myötä olisi myös todella hankalaa tarjota lapselle sen ansaitsema elintaso, vaan elämä olisi luultavasti yhtä sentinvenytystä.
Pelottaa, tekisi mieli olla kertomatta poikaystävälle ollenkaan. Voitaisiin jatkaa elämää normaaliin tapaan, hoitaa koulut loppuun, hankkia ammatit ja talo ja perustaa perhe. Toisaalta en tiedä, miten voisin elää valehtelemisen kanssa.
En varsinaisesti etsi täältä ratkaisuja ongelmaani, mutta tässä tilanteessa ei ole oikein ketään, jonka kanssa keskustella, ja kaipaisin ulkopuolisia ajatuksia. Mitä olette mieltä?
Elikkäs pahoin pelkäsin ja tänään nyt sitten paljastui, että pillerit on päässyt pettämään. Ollaan poikaystävän kanssa kummatkin tehty toisillemme selväksi, että lasta ei todellakaan vielä haluta ainakaan pariin vuoteen.
Homma on siinä, että poikaystäväni on vahvasti uskovainen ja abortti on hänelle EHDOTON ei, eikä siitä edes keskustella. Itse en todellakaan koe olevani valmis vanhemmaksi, eikä lapsi todellakaan sopisi tähän elämäntilanteeseen, opiskelut on kesken ja vaikka lapsia ehdottomasti haluankin ja paljon, niin haluaisin elämäni olevan "valmiimpi" silloin, kun perhettä ryhdyn perustamaan.
Abortti on siis poikaystävälle ehdoton ei, ja minulle ehdoton kyllä.
En siis ole vielä kertonut asiasta poikaystävälle, vaan halusin miettiä asiaa ensin itse. Ahdistaa ja tuntuu epäreilulta, että olen hoitanut ehkäisyn kunnolla, mutta silti näin tapahtuu.. Tiedän varmuudella, että edessä on joko abortti ja ero poikaystävän kanssa (hän ei voisi hyväksyä aborttia) tai jatko suhteessa ja epätoivottu lapsi. Kamalaltahan tämä kuulostaa, mutta tässä tilanteessa lapsen saaminen pilaisi paljon. Tein todella paljon töitä päästäkseni kauppikseen, ja raskauden myötä joutuisin luultavasti jättämään kouluni kesken. Tämän myötä olisi myös todella hankalaa tarjota lapselle sen ansaitsema elintaso, vaan elämä olisi luultavasti yhtä sentinvenytystä.
Pelottaa, tekisi mieli olla kertomatta poikaystävälle ollenkaan. Voitaisiin jatkaa elämää normaaliin tapaan, hoitaa koulut loppuun, hankkia ammatit ja talo ja perustaa perhe. Toisaalta en tiedä, miten voisin elää valehtelemisen kanssa.
En varsinaisesti etsi täältä ratkaisuja ongelmaani, mutta tässä tilanteessa ei ole oikein ketään, jonka kanssa keskustella, ja kaipaisin ulkopuolisia ajatuksia. Mitä olette mieltä?
