Seksuaalisen hyväksikäytön oireet hyväksikäytön luonteen mukaan:
1. Lyhytaikainen/ kertaluonteinen hyväksikäyttö
Hyvin pian lyhytaikaisen tai kertaluonteisen seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen lapsilla ja nuorilla on todettu oireita, joita esiintyy usein myös muidenkin vaikeiden, traumaattisten tilanteiden jälkeen. Heillä voi olla univaikeuksia, pelkotiloja, häpeää, syyllisyyttä ja erilaisia ruumiillisia oireita kuten päänsärkyä ja vatsakipuja. Tapahtumat palaavat mieleen painajaisunissa. Päivän aikana voivat tapahtumien mieleenpalautumat olla pakonomaisia ja häiritseviä. Keskittymiskyky voi olla heikentynyt. Lapset ja nuoret voivat olla ahdistuneita, masentuneita ja ärtyisiä. Koulussa käyminen vaikeutuu ja koulusuoritukset voivat laskea. Lapsilla ja nuorilla voi esiintyä trauman toistamista tai traumaa muistuttavien tilanteiden välttelyä pitkänkin aikaa tapahtumien jalkeen.
Unettomuus, nukahtamisvaikeudet, painajaisunet ja ahdistuneisuus ovat oireita, jotka voivat palata myöhemmin elämässä tilanteessa, joka jotenkin muistuttaa trauman aiheuttanutta tilannetta.
2. Pitkäaikainen hyväksikäyttö
Toistuva ja pitkäaikainen seksuaalinen hyväksikäyttö pakottaa lapsen tai nuoren kehittämään selviytymiskeinoja. He joutuvat kieltämään todellisuutta, eristämään tunteitaan ja vetäytymään pois kontakteista omaan maailmaansa.
Lapsi tai nuori voi eristää tunteensa, vaikka muuten vaikuttaisi selviytyvän hyvin. Heitä voi olla mahdoton lähestyä. Provosoivissa tilanteissa he voivat käyttäytyä yllättävästi, jopa väkivaltaisesti, ilman että heillä itsellään on kosketusta miksi niin kävi.
Toinen tapa on käyttäytyä ikäänkuin olisi tyhmä, ei tiedä mitään eikä opi mitään. Lapsi tai nuori ei kykene käyttämään ajattelukykyään, havaintokykyään ja päättelykykyään.
Kolmas tapa on eläminen kokonaan omassa maailmassaan. Mielikuvat ovat usein väkivaltaisia. Lapset pelkäävät heihin kohdistuvaa hyökkäystä tai voivat olla aggressiivisia toisia kohtaan.
Nämä reagointitavat voivat esiintyä myös yhdessä.
Erittäin vaikeissa tilanteissa lapsella tai nuorelle voi muodostua ns. mustavalkoinen maailmankuva. Psyykkisenä puolustuskeinonaan he jakavat maailman kokonaan hyvään ja kokonaan pahaan, kokonaan vahvaan ja kokonaan heikkoon ja halveksittavaan. Heidän on mahdotonta mieltää, että samassa ihmisessä voi olla sekä hyvää että pahaa. Uhoaminen ja hyökkääminen toimii puolustuksena omaa surua ja avuttomuuden tunnetta kohtaan. Ylivoimaisen avuttomuuden tilanteessa toimii samaistuminen hyökkääjään tai vahingoittajaan. Sen käänteinen puoli on itseen suunnattu epätoivoinen viha ja halveksunta. Itsetuhoisuus voi esiintyä toistuvana uhriksi joutumisena, välinpitämättömyytenä omaa turvallisuutta ja oman kehon vahingoittumista kohtaan.
Kaija Ikäheimo LT, lastenpsykiatrian erikoislääkäri
http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/koulu/Ikaheimo2.html
