Epätasa-arvo parisuhteessa ja miten päästä asian yli.

[QUOTE="mies";29312235]Ei toista voi muuttaa. Kannattaa valita kumppani, jota rakastaa niin paljon, että häntä ei tarvitse painostaa muuttamaan, vaan hänen vikansakin voi hyväksyä. Ellei rakkaus ole tällä tasolla, suhde vaarantuu eikä suhde ole silloin kyllin hyvä muutenkaan.

Osa miehistä ei ole essu kyökissä -miehiä, enkä pitäisi tavoiteltavana, että mies pakotetaan tällaiseen rooliin. Se täytyy tulla miehen omasta sisimmästä, ei edes rakkaan ihmisen takia.

Sen sijaan lievempiä kompromisseja on mahdollista tehdä. Esimerkiksi mies tekee sinulle mieluisan asian X kerran viikossa ja sinä taas teet hänelle mieluisan asian Y kerran viikossa. Mutta laajemmat muutokset romahtavat kuin korttitalo ennemmin tai myöhemmin eivätkä ole aidosti nautinnollisia, kiintymyksen ja yhdessäolon kun on aina perustuttava vapauteen nähdäkseni.

Omaa luonnettaan ei voi identiteettinsä löytänyt muuttaa, eikä omaa suhtautumista suhteeseen, kuin tällaisella pintatasolla. Idea on etsiä/tavata kumppani, jossa "suuret kuviot" ovat ihan oikeasti kunnossa, ja pariutua hänen kanssaan. Pikku parannettavaa löytyy jokaisesta eri alueilta, mutta massiiviset muutokset eivät toimi pitkällä tähtäyksellä ja laadultaan, vaikka rakas käskisi.[/QUOTE]
Tässä oli paljon asiaa. Jos parisuhteessa toinen muuttuu hyvin erilaiseksi kuin mitä oli suhteen alussa, toinen voi kokea jopa tulleensa petetyksi. Ajattelee, että en minä tuollaisen ihmisen kanssa mennyt naimisiin.

 

[QUOTE="vieras.";29312253]Mietit, kuinka pitkään miehesi jaksaisi katsella katkeraa ämmää. Nelikymppisellä kirurgilla (vaikka lapsia onkin jo liuta) olisi varmasti muitakin ottajia. Ammattiapuakin voisit harkita.[/QUOTE]

Mietin lähinnä miten itse jaksan katkeria tunteita.. Jos mies haluaa helpomman vaimon niin mies on vapaa sellaisen ottamaan. Hän on vaan niin pirun tarkka omaisuudestaan että uuden naisen tulee olla melkoinen paketti että alkaa jakamaan metsät ja kiinteistöt.. Jenkki kun ei aikoinaan älynnyt ottaa avioehtoa.. Sitäpaitsi meille molemmille lasten etu on tärkein. Ja ydinperhe on kummankin mielestä lasten etu. Lähinnä mietin täällä miten kestän tätä pimahtamatta ja tyydyn rooliini niin että oikeasti voisin olla tyytyväinen. Mahdoton yhtälö, mä pelkään. Kun ihminen huomaa jotain vääryyttä ni vaikea sitä on sivuuttaa.. Kyllähän tuo nyt yritti.. Pelkään vain että kävi kaupassa vittuillakseen. Minä saan kuitata tämän huomenna kun ei ole ruokaa.. Jenkki mököttää, pidä tunkkis. Akka mököttää, tyhmä Jenkki... huokaus..

 

Miksi mies saa olla kuin lapsi joka opettelee kotitöitä ja vastuuta? Entä jos minäkin alan opetella ja teen vain puoliksi? Teen silloin kun huvittaa ja vain vähän. Arvaa saisinko kiitosta? Ei ole varmaan liikaa vaadittu jos viedessä lapsen pesulle, laittaa sen vaatteet pesukoriin? Tai että tehdessä leipää laittaa tavarat jääkaappiin ja tyhjän maitotölkin roskiin? Mitä minä hyödyn siitä avusta että mies tekee iltapalan jos kuitenkin joudun siivoamaan sen pois? Samalla vaivalla voitelisin sen leivän ihan itse..

Jos ei osaa, pitää opetella. Tietysti se risoo, jos mies alkaa opetella vasta nyt kun sinä olet tilanteeseen jo ihan kypsä, mutta jos tähän asti sinä olet tehnyt kaiken puolesta, niin ei se yhdessä yössä opi tekemään ja ottamaan vastuuta.

Mitä teillä tapahtuu, kun mies on tehnyt ne leivät? Pyydätkö, että laittaisi vielä ruuat paikoilleen ja roskat roskikseen, vai oletko hiljaa ja alat siivota?

 

Kyllähän tuo nyt yritti.. Pelkään vain että kävi kaupassa vittuillakseen. Minä saan kuitata tämän huomenna kun ei ole ruokaa.. Jenkki mököttää, pidä tunkkis. Akka mököttää, tyhmä Jenkki... huokaus..

Voin vakuuttaa että tuo ainakaan ei vähennä yhtään katkeroitumistasi... päinvastoi... Milloin parisuhde tai muukaan ihmissuhde olisi saatu toimimaan kostolla.

 

Jos ei osaa, pitää opetella. Tietysti se risoo, jos mies alkaa opetella vasta nyt kun sinä olet tilanteeseen jo ihan kypsä, mutta jos tähän asti sinä olet tehnyt kaiken puolesta, niin ei se yhdessä yössä opi tekemään ja ottamaan vastuuta.

Mitä teillä tapahtuu, kun mies on tehnyt ne leivät? Pyydätkö, että laittaisi vielä ruuat paikoilleen ja roskat roskikseen, vai oletko hiljaa ja alat siivota?

Sanon kun ovat syöneet että siivoathan nyt nuo jäljet ja Jenkki tuumaa et siivoa sinä kun minä syötin lapset.. Kun on lekitty, kysyn et kait laitatte pelit nyt kaappiin, sanotaan laita sä, mä oon ihan poikki ku leikittiin niin kauan.. Olen joskus laittanut ja ollut hiljaa ja joskus jättänyt laittamatta ja muistutellut ja muistutellut et milloin korjaat jälkes.. Loppujen lopuksi Jenkki kääntää asian niin että MINÄ olen lapsellinen. Vähempi vaivaa ois siivota kun nalkuttaa monta päivää. "Cmoon honey, are you serious" se sanoo.. Kerran meillä oli maitopurkki kaksi viikkoa pöydällä ja HAISI pahalle. Kumpikaan ei tehnyt mitään kunnes yks tytöistämme vei sen roskiin ja sanoi et me ollaan tyhmiä..

 

[QUOTE="mies";29312235]Ei toista voi muuttaa. Kannattaa valita kumppani, jota rakastaa niin paljon, että häntä ei tarvitse painostaa muuttamaan, vaan hänen vikansakin voi hyväksyä. Ellei rakkaus ole tällä tasolla, suhde vaarantuu eikä suhde ole silloin kyllin hyvä muutenkaan.

Osa miehistä ei ole essu kyökissä -miehiä, enkä pitäisi tavoiteltavana, että mies pakotetaan tällaiseen rooliin. Se täytyy tulla miehen omasta sisimmästä, ei edes rakkaan ihmisen takia.

[/QUOTE]

Asia nyt vain on niin, että kotityöt on tehtävä. Tuskinpa kovinkaan moni meistä nauttii vaikkapa lattian luutuamisesta saati pitäisi sitä osana identiteettiään. Tässä ei mielestäni ole toisen identiteetin muuttamisesta, vaan aikuiseksi kasvamiseksi, mihin kuuluu myös vastuunkantaminen ja epämiellyttävien asioiden tekeminen.

AP:n mies on kypsymätön ja itsekäs. Käsitin, että AP:n mies on amerikkalainen. Mun mies on myös, ja hänkin on ainoa lapsi, mutta hän on huomaavainen ja tekee kotitöitä ihan käskemättä. Joskus hän on hajamielinen, mutta niin olen minäkin. Puhuimme kotitöiden tekemisestä jo ennen kuin menimme naimisiin ja sovimme säännöistä. Emme ole kertaakaan 16 vuoden aikana riidelleet asiasta eikä kumpikaan koe tilannetta epäreiluna. Joten sukupuoli, kansalaisuus tai ainoana lapsena kasvaminen eivät kyllä selitä tuollaista käytöstä ollenkaan.

 

Sanon kun ovat syöneet että siivoathan nyt nuo jäljet ja Jenkki tuumaa et siivoa sinä kun minä syötin lapset.. Kun on lekitty, kysyn et kait laitatte pelit nyt kaappiin, sanotaan laita sä, mä oon ihan poikki ku leikittiin niin kauan.. Olen joskus laittanut ja ollut hiljaa ja joskus jättänyt laittamatta ja muistutellut ja muistutellut et milloin korjaat jälkes.. Loppujen lopuksi Jenkki kääntää asian niin että MINÄ olen lapsellinen. Vähempi vaivaa ois siivota kun nalkuttaa monta päivää. "Cmoon honey, are you serious" se sanoo.. Kerran meillä oli maitopurkki kaksi viikkoa pöydällä ja HAISI pahalle. Kumpikaan ei tehnyt mitään kunnes yks tytöistämme vei sen roskiin ja sanoi et me ollaan tyhmiä..

Entä jos ehdottaisit miehelle, että teette ihan paperille listan (vaikka sellaisen kiertävän), mitkä kotityöt kellekin kuuluu? Jos esimerkiksi jälkien siivoamisesta ei tule mitään, jokainen huolehtii illalla oman vastuualueensa puhtaaksi (esim. keittiö), tai tekee ne työt mitkä on paperissa. Vetoa siihen, että mies on sanonut olevansa sitä mieltä, että koti on yhteinen yritys, ja tällä hetkellä koet, ettei tilanne mene tasan. Kun on mustaa valkoisella, ja kaikki ovat saaneet vaikuttaa listan suunnitteluun, ei ainakaan tarvitse tapella, kuka on tehnyt enemmän (esimerkiksi mies saattaa kokea, että on tehnyt osansa, kun laittaa sen iltapalan, eikä edes huomaa, mitä kaikkea sinä olet tehnyt. Jos ei tiettyjä asioita itse koskaan tee, niin sitä saattaa kuvitella, että vessaan ilmestyy itsestään puhtaat käsipyyhkeet ja täysi saippuapullo ja vaatteetkin katoaa itsestään lattialta pyykkikoneeseen jne. )

 

Mietin lähinnä miten itse jaksan katkeria tunteita.. Jos mies haluaa helpomman vaimon niin mies on vapaa sellaisen ottamaan. Hän on vaan niin pirun tarkka omaisuudestaan että uuden naisen tulee olla melkoinen paketti että alkaa jakamaan metsät ja kiinteistöt.. Jenkki kun ei aikoinaan älynnyt ottaa avioehtoa.. Sitäpaitsi meille molemmille lasten etu on tärkein. Ja ydinperhe on kummankin mielestä lasten etu. Lähinnä mietin täällä miten kestän tätä pimahtamatta ja tyydyn rooliini niin että oikeasti voisin olla tyytyväinen. Mahdoton yhtälö, mä pelkään. Kun ihminen huomaa jotain vääryyttä ni vaikea sitä on sivuuttaa.. Kyllähän tuo nyt yritti.. Pelkään vain että kävi kaupassa vittuillakseen. Minä saan kuitata tämän huomenna kun ei ole ruokaa.. Jenkki mököttää, pidä tunkkis. Akka mököttää, tyhmä Jenkki... huokaus..

Olet nuorena halunnut samoja asioita kuin miehesi ja ne asiat on elämässänne toteutettu. Nyt oletkin muuttanut mieltäsi ja harmittelet, että tuli valittua tämä mies, tehtyä hänen kanssaan viisi lasta, jätettyä omat opinnot kesken, jätettyä sukulaiset ja ystävät. Et enää haluakaan olla pikkuvaimo kuten halusit 10 vuotta sitten. Mies ei ole muuttanut mieltään vaan haluaa edelleen pikkuvaimon. Tietenkin hän on närkästynyt, kun sinä olet kääntänyt kelkkasi.

Suosittelen ammattiapua. Et ehkä ammattiavunkaan turvin halua jatkaa pikkuvaimon elämää, mutta ehkä saat rohkeutta eroon.

 

Sanon kun ovat syöneet että siivoathan nyt nuo jäljet ja Jenkki tuumaa et siivoa sinä kun minä syötin lapset.. Kun on lekitty, kysyn et kait laitatte pelit nyt kaappiin, sanotaan laita sä, mä oon ihan poikki ku leikittiin niin kauan.. Olen joskus laittanut ja ollut hiljaa ja joskus jättänyt laittamatta ja muistutellut ja muistutellut et milloin korjaat jälkes.. Loppujen lopuksi Jenkki kääntää asian niin että MINÄ olen lapsellinen. Vähempi vaivaa ois siivota kun nalkuttaa monta päivää. "Cmoon honey, are you serious" se sanoo.. Kerran meillä oli maitopurkki kaksi viikkoa pöydällä ja HAISI pahalle. Kumpikaan ei tehnyt mitään kunnes yks tytöistämme vei sen roskiin ja sanoi et me ollaan tyhmiä..

Sä käyt kyllä sotaa tyhmista asioista. Aika lapsellista käytöstä loppujen lopuksi ja sun mies lähtee nähtävästi mukaan tohon valtapeliin ja sitten lapsi viheltää pelin poikki ja kukaan ei voittanut.

 

Turha varmaan kuvitella että mies ottaisi enempää vastuuta perheestään, jos tuo on tilanne nyt. Jos olisin sinä niin hankkisin lisää maksullista kotiapua. Vähintäänkin kerran viikossa sulle vapaailta eli joku lastenhoitaja illalla katsomaan lapsia ja/tai laittamaan ruokaa, teillä on siihen selvästi varaa. Pääsisit jumppaan, tapaamaan ystäviä jne.

Tuttavaperheessä jossa molemmat on lääkäreitä on vain yksi lapsi ja tällä lapsella hoitaja kotona. Se auttaa kummasti siinä että vanhemmatkin voivat harrastaa ja päivystysaikojen yms epäsäännöllisten valvomisten jälkeen on mahdollista nukkua, kun hoitaja ulkoilee lapsen kanssa.

Vaikka se olisi vähän vanhemmuuden ulkoistamista niin tekisin silti noin, koska tuskin kukaan jaksaa pyörittää sekä kotia yksin että hoitaa töitään.

Meillä on vähän sama tilanne mutta sillä erotuksella ettei meistä kumpikaan ole hyvätuloinen. Hoidan lapset ja käyn töissä. Omia harrastuksia ei sitten ole ollenkaan. Olen ajatellut että sitä vapaa-aikaa tulee enemmän kun lapset ovat koulussa eivätkä tarvitse niin paljon vanhempiaan.

 

Taitaa nyt olla tilanne se että mies pystyy pitämään elintasonsa ilman ap:ta ja tietää sen itsekkin. Tästä syystä johtuen pitää ap:ta itsestään selvyytenä ja varmasti sairaalan hyvin hierarkinen järjestelmä on omiaan ruokkimaan tätä asetelmaa myös kotona.

Faktahan nyt vai on se että kun hoitaja eroaa kirurkista niin se on hoitaja joka joutuu luopumaan mukavasta ja hienosta kodista ja muista isojen tulojen suomista arjen pikku extroista. Jos en nyt väärin arvaa niin kun kerta on varakkaan suvun vesasta kyse niin mies on myös älynnyt suojata omaisuutensa avioehdolla mahdollista eroa ajatellen?

Jos miehesi ei ole halukas muuttumaan sellaiseksi kuin sinä haluat jää ainoaksi vaihtoehdoksi lähteä kävelemään. Sillä tempulla todennäköisesti on kallis hinta ja yh:n arki ei varmasti ole ainakana helpompaa jos vertaa nykyiseen tilanteeseesi. Jos puntaroit vaihtoehtojasi niin tuosta asetelmasta tuskin on kauhean todennäköistä vaihtaa paljon parempaan. Itse opettelisin nauttimaan niistä hyvistä asioista ja ottaisin aikaa itselle harrastaa kun kerta kotiavun palkkaaminenkaan ei ole taloudellisesti ongelma.

 

Täälläkö vai AV-ketjussa oli kokeiltu sitä että viedään ne märät pyyhkeet ja likaiset vaatteet lattialta miehen puolelle sänkyä. Ja sitten ihmettelet että varmaan joku pyhä henki ne on siihen laittanut, se sama joka on muutkin asiat miehen jäljiltä siivonnut.

 

[QUOTE="mies";29312235]Ei toista voi muuttaa. Kannattaa valita kumppani, jota rakastaa niin paljon, että häntä ei tarvitse painostaa muuttamaan, vaan hänen vikansakin voi hyväksyä. Ellei rakkaus ole tällä tasolla, suhde vaarantuu eikä suhde ole silloin kyllin hyvä muutenkaan.

Osa miehistä ei ole essu kyökissä -miehiä, enkä pitäisi tavoiteltavana, että mies pakotetaan tällaiseen rooliin. Se täytyy tulla miehen omasta sisimmästä, ei edes rakkaan ihmisen takia.
[/QUOTE]

Aika paksua sun kirjoottaa, että toista ei voi muuttaa ku sä itte haluaasit että kaikki Suomen naiset muuttaas itteään sua miellyttävään suuntaan.

 

sanoisin, että ei tuosta pääse yli. Epätasa-arvoinen ja epäreilu kohtelu aiheuttaa ihmisessä vihaa ja ihan syystä. Jonkin aikaa sitä voi kuvitella kasvavansa joksikin zen-yli-ihmiseksi ja siirtyvänsä tilanteen yläpuolelle, mutta oikeasti ei tarvitse. Ei tuota ole pakko kestää. Eikä kannata, siinä tekee vääryyttä itselleen (ja lapsilleen).
Loppupeleissä vaihtoehtoja on kaksi: ukko muuttuu tai otat eron.

 

[QUOTE="harmaa";29312370]Asia nyt vain on niin, että kotityöt on tehtävä. Tuskinpa kovinkaan moni meistä nauttii vaikkapa lattian luutuamisesta saati pitäisi sitä osana identiteettiään. Tässä ei mielestäni ole toisen identiteetin muuttamisesta, vaan aikuiseksi kasvamiseksi, mihin kuuluu myös vastuunkantaminen ja epämiellyttävien asioiden tekeminen.[/QUOTE]

Mutta erehdyt, jos susta miehelle ja naiselle _yleensä_ on _samalla lailla_ vastahakoista kodin siisteydestä huolehtiminen. Naiset kasvatetaan kodin siistijiksi, miehiä ei yhtä tiukalla tavalla tai siisteys ei ole juuri samanlaista merkitykseltään, näin asia vaan yleensä on. Tietenkin poikkeus vahvistaa säännön. Jenkkilä on tässä asiassa kyllä yleisesti sangen konservatiivinen paikka.

Suhteessa molempien hyvä olo on tärkeä. Ja tätä pitäisi kunnioittaa niin, että ei kajoa toisen tapaan olla liian syvälle eli painosta toista muuttumaan.

Aikuisuus ei mielestäni liity tähän asiaan. Sama ihminen voi olla hyvin aikuismainen ja vastuuntuntoinen, jopa masokismiin asti, ja silti toimia naisesta ei-tyydyttävästi. Ihanne tietenkin olisi, että ko. ihmisen toiminta olisi toiselle aidosti ja itsenään hyväksyttävää. Minä en itse edes seurustelisi, jos naisessani olisi jokin piirre, jota en voisi hyväksyä. Se olisi energian tuhlausta. Onhan meressä kalaa.

 

Tuntte:
Mulle yh:n arki oli todella paljon helpompaa ja sressittömämpää kuin ap:n tilanteen kaltainen elämä. Vaikka rahaa oli vähemmän.
Ei epäreiluutta ja arvostuksen puutetta korvaa mikään määrä sisäköitä, nannyjä, siivoojia ja kokkeja.

 

sanoisin, että ei tuosta pääse yli. Epätasa-arvoinen ja epäreilu kohtelu aiheuttaa ihmisessä vihaa ja ihan syystä. Jonkin aikaa sitä voi kuvitella kasvavansa joksikin zen-yli-ihmiseksi ja siirtyvänsä tilanteen yläpuolelle, mutta oikeasti ei tarvitse. Ei tuota ole pakko kestää. Eikä kannata, siinä tekee vääryyttä itselleen (ja lapsilleen).
Loppupeleissä vaihtoehtoja on kaksi: ukko muuttuu tai otat eron.

Kukaan ei ihminen ole "väärin toimiva" absoluuttisesti rikollisuuden ulkopuolella. Kyse on oikeanlaisista pareista. Kaikenlaisille ihmisille on ottajia ja ymmärtäjiä. Toiseen vihastuminen on väärä suhtautuminen siltä osin, että on itse ottanut hänet kumppanikseen. Eli järkeä ei kannata täysin unohtaa kun sitä kumppania valitsee, ei myöskään toisen erilaisuutta.

Naisille tosin on tyypillistä toimia juuri tässä epäabstraktisti. Eli nainen harvoin laskee yhteen miehen piirteet ja ominaisuudet vaan pikemmin menee sen mukaan, miltä mies tuntuu. Joukossamme on miehiä, jotka ovat taitavia naisen tuntemuksen manipuloijia niin, että ulkoa päin analyyttisesti katseltuna naiselle sopivampi mies jääkin rannalle ruikuttamaan.

 

Tää on iha off topic mutta olisiko sun mahdollista ottaa työstä vapaata esim. opiskelua varten? Ei varmaankaan ole vieläkään liian myöhäistä hankkia sitä ammattia jonka haluaisit. Taloudellisia mahdollisuuksia tehdä eri asioita teillä tuntuu olevan.

Voiko toi turhautuminen kotitöihin olla sitä että turhaudut siihen että sun elämä on nyt tässä eikä ole tulossa muuta? Lapset on tehty ja se jakso elämästä on nähty, eikä elämä tavallaan enää "lupaa" mitään uutta.

Mieti mitä haluaisit tehdä työksesi tai mitä haluisit harrastaa? Mitä haluaisit vielä elämässäsi saavuttaa? Voi tuntua siltä että olet elänyt tähän astisen elämän miehelle ja perheelle mutta sulla on paljon vielä mahdollisuuksia tehdä asioita tulevaisuudessa. Mihin haluat ne mahdollisuudet käyttää?

Hanki lastenhoitoapua, hanki kotiapua ja ennenkaikkea hanki itsellesi elämää ja tekemistä kodin ulkopuolella. Kaiken ei tartte olla kotona aina tiptop.

 

jos mies kerran tienaa pääsääntöisesti talouden rahat niin onhan se nyt vähintään kohtuullista että vaimo tekee kotona enemmän.

 

[QUOTE="vieras.";29312386]Olet nuorena halunnut samoja asioita kuin miehesi ja ne asiat on elämässänne toteutettu. Nyt oletkin muuttanut mieltäsi ja harmittelet, että tuli valittua tämä mies, tehtyä hänen kanssaan viisi lasta, jätettyä omat opinnot kesken, jätettyä sukulaiset ja ystävät. Et enää haluakaan olla pikkuvaimo kuten halusit 10 vuotta sitten. Mies ei ole muuttanut mieltään vaan haluaa edelleen pikkuvaimon. Tietenkin hän on närkästynyt, kun sinä olet kääntänyt kelkkasi.

Suosittelen ammattiapua. Et ehkä ammattiavunkaan turvin halua jatkaa pikkuvaimon elämää, mutta ehkä saat rohkeutta eroon.[/QUOTE]

Ei aapee ole halunnut yksin vastuunkantajaksi koko perheestä. Mieshän oli yhtälailla halunnut lapsia, joten hänen pitäisi myös tehdä oma osansa siitä pestistä.

 

jos mies kerran tienaa pääsääntöisesti talouden rahat niin onhan se nyt vähintään kohtuullista että vaimo tekee kotona enemmän.

Miksi?

 

[QUOTE="mies";29312454]Mutta erehdyt, jos susta miehelle ja naiselle _yleensä_ on _samalla lailla_ vastahakoista kodin siisteydestä huolehtiminen. Naiset kasvatetaan kodin siistijiksi, miehiä ei yhtä tiukalla tavalla tai siisteys ei ole juuri samanlaista merkitykseltään, näin asia vaan yleensä on. Tietenkin poikkeus vahvistaa säännön. Jenkkilä on tässä asiassa kyllä yleisesti sangen konservatiivinen paikka.

Suhteessa molempien hyvä olo on tärkeä. Ja tätä pitäisi kunnioittaa niin, että ei kajoa toisen tapaan olla liian syvälle eli painosta toista muuttumaan.

Aikuisuus ei mielestäni liity tähän asiaan. Sama ihminen voi olla hyvin aikuismainen ja vastuuntuntoinen, jopa masokismiin asti, ja silti toimia naisesta ei-tyydyttävästi. Ihanne tietenkin olisi, että ko. ihmisen toiminta olisi toiselle aidosti ja itsenään hyväksyttävää. Minä en itse edes seurustelisi, jos naisessani olisi jokin piirre, jota en voisi hyväksyä. Se olisi energian tuhlausta. Onhan meressä kalaa.[/QUOTE]

Höpöhöpö. Päivitä sinäkin itsesi jo nykyaikaan ja kasva aikuiseksi. Taidat olla juuri aapeen miehen kaltainen itsekäs vätys.

 

Työssäkäynti ja perheen hoito ovat molemmat yhtä tärkeitä asioita. Jos mies käy töissä ja sinä hoidat kodin, niin sehän on 1+1. Parisuhteenne on tasaveroinen minun vinkkelistäni.

Jos taas käyt töissä (kuten myös kirjoitit) niin miten mies voi väittää sinun saaneen olla kotona? Jos taas molemmat käy töissä ja hoitaa perhettä, niin taas tilanne olisi 1+1. Jutussasi on ristiriitaisuuksia.

 

Oksettava äijä. Haluaa "pikkuvaimon" kodinhoitokoneeksi eikä kanna omaa vastuutaan lapsista... Sietämätön tilanne.

 

Työssäkäynti ja perheen hoito ovat molemmat yhtä tärkeitä asioita. Jos mies käy töissä ja sinä hoidat kodin, niin sehän on 1+1. Parisuhteenne on tasaveroinen minun vinkkelistäni.

Jos taas käyt töissä (kuten myös kirjoitit) niin miten mies voi väittää sinun saaneen olla kotona? Jos taas molemmat käy töissä ja hoitaa perhettä, niin taas tilanne olisi 1+1. Jutussasi on ristiriitaisuuksia.

Käyn nyt töissä. Olin kotona kun täytin 20-29-vuotiaana. Nyt olen ollut vuoden töissä. Olen tehnyt välillä myös keikkaa vuosien varrella, mutta lähinnä harrastuksena kuin tienestinä.