Eutanasia olisi ok, kunhan se olisi turvattu niin että kyse on todellakin ihmisen omasta tahdosta. Nuo on kuitenkin aika hankalasti määriteltäviä juttuja.
Säästösyitä en ymmärrä, kamalaa sekin jos joku kokee painostusta pyytää eutanasiaa siksi että elämänsä tulee yhteiskunnalle liian kalliiksi. : /
Mitä taas syvästi kehitysvammaisiin tulee niin siinä nyt ei ole kysymys mistään eutanasiasta. Elämänlaatu kaikkineen on sekin vaikeasti määriteltävissä. Kumman kohdalla "eutanasia" sitten loppupelissä olisi se inhimillisempi vaihtoehto: sen kehitysvammaisen ja paljon apua tarvitsevan ihmisen kohdalla joka kuitenkin on iloinen luonne ja nauttii elämästään, vai keski-ikäisen täysin terveen naisen jolla on perhe, ammatti, työ jne mutta jolla koskaan mikään ei ole hyvin ja koko elämä on yhtä valitusta ja kärsimystä? Jos nyt puhutaan ihan vain siitä millaisena ihminen itse kokee sen elämänsä.
Itselläni on 6v lapsi joka ei puhu, ei tällä hetkellä edes kävele, on yhä vaipoissa ja tarvitsee apua tai tukea yhä lähes kaikissa arjen asioissa. Silti hän on uskomattoman iloinen ja aurinkoinen tyyppi, silloinkin kun on kovasti kipeä. En osaa ajatella että hänen elämänsä pitäisi lopettaa noin "inhimillisyyssyistä". Jos joku taas haluaa tappaa hänet noin rahan vuoksi niin se on taas jo kokonaan eri asia.