Ä
äitskäläinen
Vieras
eilen illalla kun menin nukkumaan rupesin miettimään yhtä yläaste aikaista ihastustani. Hän on nykyään töissä ulkomailla enkä ole nähnyt tyyppiä moneen vuoteen mutta jostakin se yhtäkkiä vaa putkahti mieleen. Mä olin tosi pihkassa häneen, meillä oli jotain säätöjä, kumpikin vilkuili aina salaa toisiaan ja pari viestiääkin "peräti" läheteltiin. Mut eime koskaan päästy sen pidämmälle. Kummatkin oli tosi ujoja. Silti meidän välillä oli jotain, kumpikin tiesi sen. Tyypin ytäviltäkin aina kuuli että se on taas puhunu susta kok päivän jne... Tuntu että aina kun meillä olisi voinut olla tilaisuus vaikka keskustella ihan kunnolla toisten kanssa, niin jostain joku aina pölähti ja vei toisen mukanaan. Tuntu tavallaan että joku kohtalonkoura vei toisen aina tilanteesta pois.
Mä olenkin miettinyt tässä että oiskohan meistä joskus voinu tulla jotain..jos mä olisin ollut vähän rohkeempi ja oisin menny juttusille tai jotain..miten tämä tunne tuli näin yhtäkkiä ja voimakkaana...? meillä nykysen mieheno kanssa menee ihan hyvin....periaatteessa. tai siis miehen mielestä menee, mun mielestä taas..no..paremminki vois olla. must tuntuu että oon kyllästyny meidän suhteeseen.samaa arkea aina..
tämä nyt oli tämmönen vuodatus..kiitti jos joku jaksoi lukea.
Mä olenkin miettinyt tässä että oiskohan meistä joskus voinu tulla jotain..jos mä olisin ollut vähän rohkeempi ja oisin menny juttusille tai jotain..miten tämä tunne tuli näin yhtäkkiä ja voimakkaana...? meillä nykysen mieheno kanssa menee ihan hyvin....periaatteessa. tai siis miehen mielestä menee, mun mielestä taas..no..paremminki vois olla. must tuntuu että oon kyllästyny meidän suhteeseen.samaa arkea aina..
tämä nyt oli tämmönen vuodatus..kiitti jos joku jaksoi lukea.