Turpaan tuli...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja smack
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

smack

Vieras
Olen tällä hetkellä onnellisesti kihloissa, 20-vuotias nuori nainen ja vauvakin tulossa parin viikon päästä...
Mutta tota menneisyyttä mietin vieläkin, että ennen tätä suhdetta olin 4,5 vuotta kihloissa toisen miehen kanssa, jota rakastin tosi paljon....
Mutta hän oli niin mustasukkainen että hän antoi mulle turpaan aika usein, ja koko ajan hänestä tuli rohkeempi, ja sittenkun multa meni pari kylkiluuta #&%?$!*, ni mulla meni hermot, ja otin ja lähdin. Ja jätin miehen yksin kaksioon,heh!
Mutta mun juttu on se että minusta tuntuu että mulle on jäännyt jotakin traumoja/pelkoja tosta turpaan saamisesta. Koska olinhan aika nuori neiti kun sain ekan kerran turpaan (n15.Vee). Ja näen välillä unta että saan exältä turpaan, ja jos nykyisen miehen kanssa välillä tulee jotain sanaharkkaa, ni mä aina joustan ja luovutan, ja meen ihan hiljaseksi. Vaikka tiedän että tää nykyinen mies ei käy kimppuuni. Mä en pelkää tätä miestä mitenkään, mutta meen hirveän vaikeeksi kun meille tulee sellanen pieni kina, jostakin asiasta. Mutta vaan ihmettellen että enhän mä uskalla enään mitään sanoa kun pelkään tai jotain! APUVA, tää on niin sekavaa textiä ja kirjoitusvirheitä LÖYTYY VARMAST!!! Mutta onko muita jolla on tämän tapainen menneisyys? Ja onko nää jotain pelko-tiloja jota mulle tulee, kun nykyisen miehen kanssa kinailen? Pääseekö näistä jotenkin yli? Olen kyllä kertonut tästä asiasta miehelleni, hän kyllä ymmärtää, mutta kuitenkin musta tuntuu että hän ei tajuu.... Anteeksi kun kirjoitin näin sekavasti :D
 
Exäni yritti kuristaa minut kaljapäissään.
Jos nykyinen mies juo kaljaa ja humaltuu mulle iskee heti paniikki päälle enkä uskalla nukkua vaikka tiedän että hän ei koskaan tekisi minulle mitään pahaa.
Ne traumat jää alitajuntaan kytemään ja sieltä aina aika ajoin esiin ponnahtaa.Ei voi mitään,pitää vaan toivoa että ne joskus jäisi pois mielestä.
 
Mulla on tosi ihana ja kiltti mies, joka ottaa viinaa ainoastaan kaksi-kolme kertaa vuodessa, eli todella harvoin, ei edes saunakaljaa juo.
Mutta. Kun hän ottaa niin on niin sekaisin ja kännissä ettei tajua mitä tekee. Jostain syystä (?) on mulle silloin äkäinen ainakin kerran noista kahdesta-kolmesta ryyppykerrasta. Mitään riitaa ei tarvitse olla eikä sanaharkkaa..on vaan jostain syystä vihainen. Mä olen kaksi kertaa pelännyt häntä tosissani kun hän on ollut humalassa. Eka kerta oli kun me harrastettiin seksiä alkuaikoina kun hän oli kovassa kännissä, hän oli tosi raju ja jopa kuristi mua niin kovin, että säikähdin todella, itse olin selvinpäin.

Toinen kerta oli vuosia tuon jälkeen. Oli juhlittu kaverilla tupaantuliaisia ja lähdettiin kävelemään kotiin. Mieheni oli todella sekaisin ja humalassa. Hän alkoi kesken matkan (oltiin kävelemällä) uhoomaan ja kiroilemaan että #&%?$!* mä tapan sut jne..mä yritin rauhallisesti kysellä mikä häntä vaivaa...yritti jäädä hankeen nukkumaan ja mä sain houkuteltua kotiinpäin..ja pihalla yritti väkisin lähteä autolla ajamaan mökille..olin aivan hädissäni, hän jatkoi uhoomista mun tappamisesta :"susta ei jää mitään jäljelle kun mä hakkaan sut" Siis ihan uskomatonta, meillä ei ole koskaan ollut väkivaltaa suhteessamme, emme edes haistattele toisillemme jos riitelemme, mitä teemme todella harvoin. Meillä on todella hyvä ja onnellinen suhde joka toimii kaikilla osa-alueilla. Mutta mitä toi tollanen on ??!!??? Tosta toisesta kerrastakin on jo monta vuotta....mutta muistan loppuikäni kun olin vessassa piilossa niin kauan kunnes kuulin että hän kuorsaa makuuhuoneessa jolloin siirryin olohuoneeseen nukkumaan. Mä vapisin kun pelkäsin niin kovin... Kun hän heräsi aamulla hän oli aivan ihmeissään miksi nukun olohuoneessa ja kun kerroin mitä oli tapahtunut hän itki...eikä voinut ymmärtää itseään...

Ymmärtääkö kukaan mitä toi tollanen on ??
Miehelläni ei ole mitään lääkitystä, joten yhteisvaikutus lääkkeen kanssa on poissuljettu...

 
Joillekin ei viina vain sovi. Itse en koske enää väkeviin pitkällä tikullakaan, koska se saa minut inhottavaksi ihmiseksi. Ei väkivaltaiseksi, mutta haastan riitaa joka asiasta. Viinit ovat vielä ok, eikä minull aole mitään tarvettakaan juoda itseäni kauheaan kuntoon, lasillinen-pari riittää vallan mainiosti.

Olen kuullut monelta tutultakin, että he eivät juo väkeviä (kirkkaita, konjakksia jne) niiden aiheuttaman 'ikävä ihiminen -syndrooman' vuoksi.
 
Mun entinen ainakin meni liiasta viinasta täysin tolkuttomaksi, eri ihmiseksi. Ei käyttänyt lääkkeitä ja oli ammatti-urheilija, terveet elämäntavat muuten jne. Liikaa viinaa niin oli siinä kunnossa etteu mm. tunnistanut minua tai omaa isäänsä jonka kanssa myös oli päivittäin tekemisissä. Oman kaverinsa tupareissa alkoi yhtäkkiä syyttä minulle huutaa ja raivota ja uhkailla niin että poliisit tulivat ja veivät hänet putkaan.. Hänen ystävänsäkin saivat sitten häädön uudesta vuokrakämpästään. Miehellä on adhd ja voimakas taipumus erilaisiin riippuvuuksiin eikä harvoin juodessaankaan pystynyt jättämään sitä koskaan muutamaan kaljaan. Lääkkeitä ei adhd:seen syönyt.

Itse erosin miehestä loppujen lopuksi kun selvänä alkoi väkivaltaiseksi. Adhd kuulemma aiheuttaa sitä ettei pinna riitä, hermostuu helposti eikä pysty hallitsemaan itseään. No, pikku kinan seurauksena mies mm. yritti kuristaa minut mikä päättyi pahaan rytmihäiriöön minulla. Joka riidassa, pienessäkin, mies kaaoi minut aina maaha kädestä vääntämällä tai vain tarpeeksi lujaa tönimällä. Piti minut väkisin maassa, istui päälläni, kuristi ja joskus potki. Lähdin kun hän hakkasi kasvojani lattiaan niin että nenäni murtui.

Joskus kun yritin aiheesta puhua ja käytin sanaa hakkaaminen, mies sanoi ettei meillä mitään ongelmaa ole eikä mitään selvittämistä, koska hän ei ole koskaan lyönyt minua! Potkimista, kuristamista, tönimistö, vääntämistä, mustelmille puristamista jne. ei siis laskettu koska hän ei kädellään minua ollut koskaan lyönyt. Järjen jättiläinen...
 

Yhteistyössä