Heippa!!
Aika hurjaa luettavaa nämä kaikki tarinat... Itselläni ei vielä ole ole kyseistä tauti mutta pahaa pelkään....
Meille tauti tuli ihan uutena tuttavuutena noin kuukausi sitten. Poika (1,5-vuotta) oli todella kipeä viikon. Kolmeen päivään meidän perheessä ei nukkunut kukaan varttia pidempään...
Ruuaksi ei kelpanut sitten niin mikään. Pojalle niin tärkeä tuttikin sai kyytiä.... Runsaan kuolaamisen johdosta saimme vaihtaa paitaa kuivaan tunnin välein... Tuntui todella pahalta, kun en voinut auttaa pientä tuskasta itkevää lasta mitenkään.... Kun tauti oli ohi, kiitin luojaa ettei enään ikinä. Se oli pahempaa kuin ikinä voi kuvitella....
Mutta kuinkas ollakkaan viime viikonloppuna pojalle nousi noin 40kuume. Ajattelin sen johtuvan liikenteessä olevasta nuha-kuumeesta, jota sukulaislapset olivat sairastaneet juuri. Sunnuntaina alkoi totuus valkeamaan ja maanantaina se olikin jo menoa. Meille tuli toinen enterorokko noin kuukauden sisällä.
En tiedä, olisinko itkenyt vai nauranut kun poistuin lääkäristä. Pojan näppylät ovat tällä kertaa käsissä (ranteet ja sormet), nilkoissa, pippelissä (1kpl), polvitaipeissa ja suun ympäristössä paljon pahemmat kuin viime kerralla mutta onneksi suun suhteen olemme päässeet nyt helpommalla vaikka kipeä se nytkin vaikuttaa olevan.
En voi muuta sanoa kuin että vihaan tätä tautia ihan hirveästi. En tällä hetkellä tiedä mitään yhtä kamalaa!!!
Ja tällä hetkellä kmppailen oman oloni kanssa... Tuleeko vai luulenko vaan...?? :/
Voimia kaikille joilla tämä rokko on itsellä sekä heille joiden lapsilla tätä on!!! Meneehän se jonain päivänä ohi mutta kun ne hemmetin päivät vaan tuntuvat niiiiiiin kovin piiiiiiitkiltä (ja varsinkin yöt).
Lisäksi jäin pohtimaan tuota jätevesiasiaa.... Tunsin pienen piston ehkäpä jo sydämessäni. Poikamme on erittäin kova leikkimään kylpyhuoneessa. Lutaa veden kanssa, minkä kerkii ja hörppii välillä.... Mutta kaikkihan lapset tätä tekee ja on aina tehnyt.
Eihän se nyt siitä voi tulla...vai voiko??