Entäs kuinka monen taapero syö tuttia?

Meillä tyttö 1v9kk syö tuttia lähinnä nukkuessa.
Kahta vuotta pidän itse takarajana jolloin tutti pitäis saada kokonaan tytöltä pois.

 

Meidän kohta 2v2kk syö päikkäreillä ja yöunilla vielä tuttia.Päivisin en anna ollenkaan.Tässä juuri on pohdinnan alla että pitäiskö nyt vierottaa kokonaan noista tuteista,vai toivoa että se jää "itsellään" pois. :/

 

Meillä ei syö, heitti tutin pois 6kk ikäisenä eikä sen jälkeen ole huolinut. Eipä tarvi vierottaa, vaikka joskus olis kyllä toivonut että sais helposti tutilla rauhoittumaan...

 

Meillä 1v3kk ja syö tuttia pääasiassa nukahtaessa. Joskus annan, kun oikein harmittaa. Samaa koitan kuin isommallakin, että ennen 2v ois kokonaan pois.

 

Meidän poika 2v 4kk syö vielä yöllä tuttia..Ajatelimme, jos tutin saisi pois ennen kesää, ku kakkonen syntyy..

 

:wave:

Syö ja paljon.... Ennen kaks vee päivää lähtee kyllä päiväkäytöstä.....

 

Meillä kohta 1v8kk syö tuttia oikeastaan vain nukkuessaan, aamulla otan pois ja laitan piiloon ja annan vasta unille mennessä. Tässä kevään aikana olis tarkotus luopua tutista kokonaan, ennen kuin poika täyttää 2v. Oravan pojille ollaan ajateltu tutit viedä ja toivottavasti poika saa Serlan oravan palkkioksi, koska tykkää tosi paljon oravista.

Esikoinen luopu tutistaan just ennen kuin täytti 2v. Tutit "meni" rikki ja poika suuttu siitä niin, että viskas tutin menemään eikä me löydetty sitä ja sille tielle jäi.

 

meillä tutti lähti pois noin 1 v 2 kk ikäisenä, eikä pikkunen protestoinut asialle kuin yhden illan. 1,5 vuotiaan hammastarkastuksessa suosittelivat tutista luopumista, jotta purenta ei kärsi. Onneksi se on tehty jo...

 

1v10kk tytön tutti ollut vain nukahtamisapu jo vuoden verran. Varsinainen imemisen tarvehan vähenee jo reilusti alle 1v, joten silloin päätin, että tutit on vain sängyssä. Ja hyvin toimi tämä osittaisvieroitus silloin. Ei päivällä murheisiin tms sorruttu antamaan tuttia, niin syli ja muu lohtu alkoi hyvin riittää. Ei nyt isompanakaan ole osannut päivisin tuttia kaivata. Ottaa itse tutin suusta pois herättyään, jos edes on silloin suussa ja laittaa "varastoon" tyynyn viereen. Kun ei tutit pyöri saatavilla hereillä ollessa, niin ei ole ollut mitään ongelmia päiväaikaan.

Ja puhetta on tullut hurjan aikaisin. Voi tietty johtua muustakin, mutta puolitoista vuotiaasta on puhunut lauseita ja kaikki äänteet (paitsi R) on selkeitä ja oikein. Uskon kyllä, että puhumisen harjoittelu on tehokkampaa, kun suu on tyhjä. Onhan se ihan loogista maalaisjärjelläkin.

Nyt kevään aikana eli noin 2v ajattelin jatkaa vieroitusta niin, että otan tutit nukahtamisen jälkeen pois sängystä käden ulottuvilta, niin tottuu ensin nukkumaan ja yöllä nukahtamaan uudestaan ilman tuttia. Sitten kesällä (viim 2,5v) ennen päivähoitoon menoa tutit saa unohtua kaupunkiin, kun mennään mökille tai joku muu juttu... Nuo MLL:n sivujen tuttijutut oli hyviä! Liikuttavia esimerkkejä.

Luulisin, että päivällä ilman tuttia -vieroitus sänkyyn jättämällä (tai hyllylle tms) onnistuu myös myöhemmin kuin meillä, jos vaan aikuinen jaksaa olla päättäväinen. Kyllä monessa mielessä yli 1v:n olis hyvä olla ilman tuttia päivällä. Sitä tehokkaampi rauhoittaja se on sitten nukkumaan mennessä!

 

Poika 1 v 4 kk ja ei ole tuttia käytössä. Häneltä samoin kuin isoveljeltään tutti vaan jätettiin pois himpun vajaa 1 v iässä. Sitä ennen tutin käyttö rajoitettiin vain nukuttamisiin. Toki alkuun nukuttaminen vei kauemmin, mutta noin pieni unohti tutin olemassaolon jo viikossa.

 

meillä jäi tutti pois 2v7kk ikäisenä, annettiin Joulupukin mukana tonttuvauvoille. Muutama ilta oli vähän itkuista ja joskus yöt on vähän rikkonaisia, mutta loppujen lopuks meni helpolla. Ja oli sitä ennen kaikkien tutinlussuttajien äiti Yökäytössä kylläkin tutti enää oli

 

Tyttö 1v 8kk ja tutti on entistäkin tärkeämpi koko ajan. Uni ei tule ilman tuttia ja päivälläkin olisi koko ajan tutti suussa, välillä otetaan pois harhauttamalla Kaksivuotissynttäreiden aikaan olisi tarkoitus leikata tutista palanen pois ja yrittää vieroittamista. Nyt se tuntuu aivan liian vaikealta (lue: olen laiska) kun se on niin tärkeä.

Puhetta ei ole haitannut kyllä ollenkaan, puhua pälpättää 4 sanan lauseita, välillä jopa 6 sanan. Sanavarasto on tosi suuri, toki lauseissa sanat menevät väärässä järjestyksessä yms. mutta ei tuo tutti ole puhumista häirinnyt. Tutti suussakin saa hyvin selvää mitä puhuu =)

 

Kun tyttö oli n 1v 6kk päätin jättää päivätutin kokonaan pois. Syynä se, että siitä oli jumalaton vaiva koko ajan! Vaikka meillä oli kymmenen tuttia, niin aina leikkiessä tutti katosi suusta johonkin ja sitten alkoi ärsyttävä hokema: tutthii, tutthii ja voi sitä kriisiä jos tutti ei heti löytynyt. Sanoja rupesi tulemaan urakalla, mutta puhe oli epäselvää sössötystä kun tutti oli suussa. Jatkuvaa yritystä "anna tutti äidille, et sinä sitä nyt tarvitse". Suuhun, pois, suuhun, pois... AAAARGH! Yksi aamu sitten selitin tytölle, että pienet orava-vauvat tarvii päivisin tuttia, annetaan tutit niille. Yhden päivän tuli välillä kitinää tutin perään, mutta TOSI helppo juttu oli. Poissa silmistä, poissa mielestä. Edelleen (tyttö on 1v 9kk ) orava-äiti tuo tutin lapselle iltaisin ja ennen päiväunia. Kohta aletaan siitä luopumista pohjustaa.

 

Me vierotettiin poika unitutista jouluks ja aika helposti onnistu. Poika täytti sit pian 1½ vuotta. Huvitutia ei o lussuttanu ku poikkeustapauksissa kesän jälkeen. Mun mielestä on ihan sopiva aika luopua, kun ei sitä oikeesti tarvi. Toki lapset on erilaisia, mut mun mielestä yli 2-vuotias ei ainakaan tarvi.

 

=) Tartuin pieneen tilaisuuteen reilu viikko sitten ja jätin tytöltä (1v10kk) unitutin pois. Yleensä tyttö itse pyytää tutin itselleen nukkumaan mennessä, nyt jotenkin unohti pyytää, enkä itse asiasta maininnut, niin eipä tarvinnut!! Nukahtaminen vain kesti hiukan tavallista kauemmin, mutta tutista ei tullut ensimmäistäkään pyyntöä, saati itkua.

Ja näin on nyt menty reilu viikko. Yhden kerran tänä aikana, yksille päiväunille mennessä, tyttö pyysi tuttia. Sanoin, että "et kai sinä sitä tarvitse...?" ja tyytyi siihen.

Tällä kokemuksella sanoisin, että tutista luopumishomma saattaa olla ainakin joissain tapauksissa enemmän aikuisten kynnys. Ajattelee, ettei ole sitten enää sitä kätevää rauhoittajaa, ei raaski ajatella lasta ilman rakasta tuttiaan jne...

Meillä ainakin kävi ihan käsittämättömän helposti, vaikka muuta ajattelin. Ja meille oli hyvä näin, ettei asiasta tullut isoa numeroa ja sitä kautta luopumisen tuskaa. Nyt se vain unohtui pois. Ja yöt on mielummin parantuneet, nyt kun ei ole tuttia, mitä pitäisi etsiä suuhun - niin uskon.

Tuntuu hyvältä, kun yksi tällainen edessä ollut iso juttu onkin jo hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Suosittelen!