=) Tartuin pieneen tilaisuuteen reilu viikko sitten ja jätin tytöltä (1v10kk) unitutin pois. Yleensä tyttö itse pyytää tutin itselleen nukkumaan mennessä, nyt jotenkin unohti pyytää, enkä itse asiasta maininnut, niin eipä tarvinnut!! Nukahtaminen vain kesti hiukan tavallista kauemmin, mutta tutista ei tullut ensimmäistäkään pyyntöä, saati itkua.
Ja näin on nyt menty reilu viikko. Yhden kerran tänä aikana, yksille päiväunille mennessä, tyttö pyysi tuttia. Sanoin, että "et kai sinä sitä tarvitse...?" ja tyytyi siihen.
Tällä kokemuksella sanoisin, että tutista luopumishomma saattaa olla ainakin joissain tapauksissa enemmän aikuisten kynnys. Ajattelee, ettei ole sitten enää sitä kätevää rauhoittajaa, ei raaski ajatella lasta ilman rakasta tuttiaan jne...
Meillä ainakin kävi ihan käsittämättömän helposti, vaikka muuta ajattelin. Ja meille oli hyvä näin, ettei asiasta tullut isoa numeroa ja sitä kautta luopumisen tuskaa. Nyt se vain unohtui pois. Ja yöt on mielummin parantuneet, nyt kun ei ole tuttia, mitä pitäisi etsiä suuhun - niin uskon.
Tuntuu hyvältä, kun yksi tällainen edessä ollut iso juttu onkin jo hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Suosittelen!