Ensimmäistä lastaan yrittävät yli 35v

Paljon onnea Kimakka sulle inssipiinistelyyn! Toivotaan, että simpat löytää perille! Mulle on aikoinaan, tais olla vuosina 2005-2006 tehty neljä inssiä ja ekassa inssissä havaittiin myös kohdunkaula niin kieroksi, että lääkärikin ihan tuskastui. Parissa viimeisessä inssissä oli toinen lääkäri, joka hoksas ottaa ultran avuksi, jotta näki miten ne kurvit menee... Aika jännä tosiaan, ettei ultrattu lainkaan! Oot vissiin julkisella hoidos, vai? Kuulostaa niin julkisen puolen kommentilta tuo, että dhea on joku vitamiini! Ei mullekaan sitä lääkäri itte oma-aloitteisesti antanut, mutta kun siitä mainitsin, hän kirjoitti reseptin ja nyt oon sitä tammikuun alusta nappaillut ja menkkatuntemukset ja vuodot on ainakin olleet runsaammat, joten kaipa siitä jonkinlaista vaikutusta on ollut...

 

Hei.
En ole aiemmin kirjoittanut, mutta nyt rekisteröidyin jotta voin kertoa jotain omasta hoidostani, koska siihen liittyy tuo DHEA -hormoni.
Olen hoidossa yksityisellä, hoitojen alkaessa 41v., nyt juuri 42v. täyttänyt. Ensimmäinen ivf tehtiin marraskuussa -12. 5 normaalisti hedelmöittynyttä munasolua joille tehtiin pitkä viljely, siirtoon asti pääsi yksi blastokysti ja yksi huono rupu kiinnittymistä tukemaan. Ei raskautta.

Ennen toista kierrosta lääkäri määräsi DHEA:n. Itse en ollut DHEA:sta kuullutkaan. Lääkärin sanojen mukaan USA:ssa sitä määrätään lähes lähtökohtaisesti 40v. täyttäneille, koska tämän ikäisillä on kuitenkin faktuaalisesti munasolujen laatu jo heikompi. Sitä tuli syödä ainakin 6 viikkoa ennen punktiota. Siitä syystä pidin hoidosta riittävästi taukoa, ja söin tuota hormonia 9 viikkoa ennen toista ivf:a ja siis ennen punktiota.

2.ifv tehtiin nyt helmikuun lopussa -13. Tuloksena jälleen 5 hedelmöittynyttä, joille tehtiin lyhyempi viljely, ja kolmipäiväisinä oli jäljellä 3kpl. Kaksi hyvää alkiota siirrettiin ja 1 pakastettiin.

DHEA:ta käytetään moniin tarkoituksiin mutta lapsettomuushoitojen yhteydessä sen tarkoitus on parantaa munasolujen laatua. Sitä määrättiin minulle ensimmäisen hoitokierroksen kokemusten perusteella, ei mitattujen hormoniarvojen tai muiden kokeiden perusteella.
Ihmeitä se ei varmaan tee, eikä omalla kohdallani eroa ollut ainakaan normaalisti hedelmöittyneiden munasolujen määrässä. Laadusta en vielä tiedä (testipäivä on itseasiassa huomenna), eikä toki 2 hoitokertaa kerro vielä tilastollisesti yhtään mitään yhden lääkkeen vaikutuksesta.

Mutta. DHEA on kuitenkin hormoni joka vaikuttaa munasoluihin. Se on vahva lääkevalmiste, ja sen käyttö saattaa vaikuttaa tulokseen.

Oma lääkärini on puhunut vain kahden valmisteen olevan tällä tavalla oikeasti vaikuttavia, foolihappo ja DHEA. Luontaistuotteista ei ole edes puhuttu, ja olen niin kuiva realisti että en usko niihin (mutta se on ihan oma ajatukseni, ei tietenkään mikään tosiasia).

Tämän verran, eli vasta hyvin vähän, tiedän DHEA:sta, mutta toivottavasti lääkärit suostuvat ainakin arvioimaan sen mahdollista hyötyä tällä teidän muidenkin palstailevien, lasta yrittävien hoidossa. Siitä en tiedä mitään missä muissa tilanteissa kuin iän mukanaan tuoma munasolujen laadun heikkeneminen DHEA:ta käytetään tai ei käytetä.

Onnea ja menestystä hoitoihin kaikille!

(lisäys1: Raskauduin tuosta 2.ivf tuoresiirrosta. dhea:n käytön lisäksi erona 1.ivf:een oli Puregonin vaihto Menopuriin, vuodenaika vaihtunut lokakuusta helmi-maaliskuuhun, sattuma, ja tekijät joiden osuutta ei koskaan saa tietää.
lisäys2: Raskaus ei jatkunut, vaan meni kesken hyvin aikaisin jossain viikolla 5-6)

 

Olipas Joanna kiva kuulla, etten ole ainoa "kierokaulainen" Ja oikeaan osuit, hoidot on julkisen puolella, olen aloittanut siellä lupaamalla itselleni, etten ota asennetta. No nytpä se aika pian tulikin huomatuksi, että tarkkana saa taas olla. Ja minkäs toinen sille mahtaa, jos hiukkasen yllättyy potilaan kummista kysymyksistä!
Kiitos myös Mirnela kun jaoit tarinaasi ja kommenttisi. Onhan totta se, että mikä toimii toisella, ei toisella kenties toimi. Mutta tärkeäksi koen sen, että on itse tässä puuhassa aktiivinen. Aktiivinenhan sitä siinä perinteisemmässäkin puuhassa tulee olla... sori taas on hiukan työpäivä lopuillaan!
Viikon kun tässä jaksaa vielä venailla, niin taas on kerran verran viisaampi siitä miten tämä touhu jatkuu ja odotetaanko jo nyt vai vasta myöhemmin.
Oma resepti itselle: päiviksi tarpeeksi tekemistä töissä ja illaksi paljon puuhaa ja vaikka vähän opcorn: :n syöntiä!

 

Joo, mun piinailut näyttääpi olevan ohi PP11. Menkka/endokivut on viime viikolta päivä päivältä voimistuneet ja tänään tuli sitten sitä ruskeaa tuhrua lugemössön mukana.
Ajan kysymys, millon aukeaa hanat. Veikkaan, että iltaan mennessä.
Koko piinailun ajan ei ole ollutkaan muuta kuin endokipuja. Mitempä tähän tulehtuneeseen endon valtaamaan kroppaan mikään elävä voisikaan pesiä.
Kovasti _muka_ valmistauduin tähän, mutta silti itkut töissäkin tirskahti, pitää lähtä märsäämään huolellisemmin kotia. Ei ole edes siellä pakkasessa mitään, vaan tämä sama helvetin rumba pitää alottaa alusta...
Parempaa onnea teille!

 

endo_loinen voihan itku :'(
Toivottavasti olo alkaa helpottaa kun saat kotona kunnolla purkaa olon pois.

Mulla otettiin yhteen hoitoon minidisperin mukaan siirron jälkeen. Viime hoidossa oli klexane-piikit. Molempien tarkoituksena oli lisätä kohdun verenkiertoa ja mulla se auttoi myös endo-kipuihin. Eli loppukierrosta ei tullutkaan niin kovasti oireita (oli toki jonkin verran) ja tyhjennysvuoto ei ollut niin kivulias. Voisithan jotain tuollaista kysellä seuraavaan ja toki myös muutakin jos siltä tuntuu. Mulla kun on nyt 3kk endon kuivattelua takana, niin mielenkiinnolla odotan milloin endo alkaa taas kertomaan olemassa olosta...

Tsempit myös muiden taipaleelle

 

johkunen: mää niin toivon, että sulla nyt tärppää ja endon pirulainen pysyy poissa haitolta. Joo kyllähän tässä on tullut märistyä 2 päivää. Eilen tein vielä testin (PP12), negahan se. Punaruskeaa vuotaa, kyllähän se vuodon määrä on jo lisääntynyt. Entiä mitä noiden lugejen kans tekis, kait ne voi jo lopettaa.
En ole nukkunutkaan juuri, herännyt yölllä paniikin tunteeseen ja pelkoon, ettei sitä lasta meille ikinä suoda. Uskoa ei tällä hetkellä seuraavaan hoitoon (joka on millon lie) juurikaan ole. Elämähän ei ole reilua, mutta kyllä sitä välistä miettii, että miten munkaan tuttava/ystävä piirissä ei muilla tunnu olevan mitään vaikeusia poksahdella paksuksi. Ja voiko olla niin, että minä olen aavistellut jo teini-iästä, etten ikinä koe äitiyttä. Ne vaan on NIIN toiset jotka kävelee napa pystyssä ja lykkii lastenrattaita.
Ne on toiset naiset, joille pärähtelee plussat ruutuun. Sitäkin kirosin eilen, etten ikinä ole saanut tehdä sitä raskaustestiä sen takia että menkat olis myöhässä. Ei mulla ole, ne tulee mieluummin vähän etuajassakin. Ne tulee aina, varmasti ku tauti.
Anteeksi ihmiset tämä minun vuodatus. Tsemppaan ja peukutan teidän hoitoja. Toivottavasti täällä kuullaan pian plussa uutisia!

 

^ eiköhän tuo purkaminen tule välillä tarpeen, joten hyvä kun ääneen sanoo josko edes vähän helpottaisi
Mulla löytyi eilen punktion yhteydessä oikeasta munasarjasta endometrioosia, oli siis uusi löydös meille.
Nyt meinaa vähän mietityttää ja pelottaa, onko se pilannut kaikki munasolut sillä puolella, 14 follia löytyi ja vasemmalta 3. Oli tosi kivulias punktio ja oikealta siis suurin osa ja sieltä alkoi tulemaan sellaista mömmöä, mikä viittaa endoon. Nähtäväksi jää, täytyy koittaa vähän relata ja odotella vain tietoja. Siirto olis keskiviikkona jos sinne asti hyviä alkiota selviää.
Toivottavasti jossain vaiheessa saat voimia taas miettiä, mitäs sitten! Mäkään en nyt varmaksi enää tiedä mitä tehdä, jos tää menee reisille... uusi leikkaus vai lahjoitetut munasolut vai hormoonit taas alas vai mitä?? Koitetaan jaksaa kaikesta huolimatta :hug:

 

Voimarutistus sulle Endoloinen!!! On kyllä just niitä samoja tunteita, joita itsekin oon käynyt läpi. Tosin tällä hetkellä meillä on pienten jalkojen tepsutusta ja saan päivittäin miljoona kertaa kuulla: Äiti!!! Yksärillä voin kertoa enemmän... Mutta toki sitä aina on lapseton, biologisesti ja oon huomannut, että ei ole ollenkaan niin helppoa mennä muiden äitien mukaan, vaikka siihen nyt "oikeus" olisikin, kuitenkin tuntee olevansa erilainen.... Mikäs Endoloinen teidän hoitohistoria olikaan? Aiotteko vielä yrittää?

Ja Johkusella oli ollut tosi kivulias punktio, paljon voimia ja tsemppiä myös sulle! Onkos labrasta jo soiteltu, miltä siellä näyttää? Mulla ei onneksi endo vaivaa, ainakaan vielä, mutta ei muuten vaan tuu tulosta...

 

Tervehdys entisille ja uusille ketjussa oleville!
Olen siis alkuperäinen ketjun perustaja.

Tässäpä oma loppuhuipennukseni eli vaikeuksien ja monien vuosien yrittämisen jälkeen voittoon:
Minulla on ollut todella paljon ongelmia loppuraskaudessa, jonka vuoksi olen pitänyt hiljaiseloa netistä. On ollut kauheita turvotuksia jo todella varhaisessa vaiheessa, joiden vuoksi jäin sairaslomallekin jo 2 kk ennen varsinaisen äitiysloman alkua.

Tammikuussa sitten ihan normaalissa äitiyspolin kontrollissa todettiin korkean lapsiveden meno eli sitä tihkutteli jostain kohdun yläosasta.
Tämän vuoksi olin sairaalassakin 3.-14.1.13 eli rv 31+4 lähtien 12 vrk.
Minulle pistettiin kortisonipistoksia varmuuden vuoksi, jos lapsivesi olisi sattunut menemään, jotta vauvan keuhkot kehittyisivät nopeammin ennen syntymistä.
Kun vuoto ei tuntunutkaan pahenevan, pääsin kotiin.
Neuvolassa ja äitiyspolilla olen kulkenut normaalia useammin juurikin tuon tihkuttelun vuoksi, neuvolassa parhaimmillaan jopa 2 kertaa viikossa.

Mutta kuten edellä jo mainitsin, tälläkin tarinalla on "happy ending" eli olemme nyt pienen pojan vanhemmat ja tässäpä olisi minun synnytyskertomukseni:

Suunniteltu sektio olisi ollut maanantaina 11.3, jollei synnytys olisi käynnistynyt ennen sitä.
Minulla meni lapsivedet torstai-perjantai 7.-8.3 välisenä yönä klo 1:00 aikaan, mieheni tilasi ambulanssin. Ambulassikyydillä kylkimakuullaan sairaalaan, koska viimeisimmän tiedon mukaan poika olisi ollut päätarjonnassa, muttei vielä laskeutunut lantioon. Tällaisessa tilanteessa on pelkona napanuoran esiinluiskahdus, koska pää ei ole tukkimassa kohdunsuuta. Supistukset minulla alkoivat ambulanssissa.

Klo 1:40 sairaalassa ultraava kätilö totesi pojan olevan melkein päätarjonnassa, pää hieman oikealla puolella kohdunsuulta. Hän soitti päivystävälle lääkärille kotiin. Lääkärin ohjeistuksen mukaan sitten seurattiin synnytyksen ja supistusten etenemistä ja tarkoitus oli synnyttää poika normaalisti.
Kohdunsuu oli tuossa vaiheessa korkealla liikkuvana, ulkosuusta sormenkärjen mentävä ja kanavaa jäljellä. Vihertävää lapsivettä tuli reilusti.
Mitään muita kipulääkkeitä ei annettu, kuin jokin pistos pakaraan jotta olisin saanut nukutuksi. Pistoksesta huolimatta minulla oli supistuskipuja aamuun asti, enkä nukkunut ollenkaan.
Mieheni käväisi tuossa välissä sairaalassa, mutta kätilö passitti hänet takaisin kotiin, koska synnytyksen eteneminen oli niin alussa.

Aamulla lääkäri tuli töihin ja ultrasi minut.
Poika oli kääntynyt jossain vaiheessa perätilaan. Koska lantiotani ei oltu missään vaiheessa mittailtu, että onnistuisiko perätila-vauvan synnyttäminen, lääkäri päätyi kiireelliseen sektioon.

Tuon jälkeen alkoikin tapahtua nopeasti:
Ehdin soittaa miehelleni, että tulla nopeasti sairaalaan.
Minulle laitettiin kestokatetri ja tippakanyyli klo 7.20.
Leikkaussalissa olin klo 7.30. Siellä tehtiin loput valmistelut leikkausta varten esim. laitettiin spinaalipuudutus.
Puudutuksen jälkeen alavartalossani tuntui lämmin aalto ja tunsin kuinka vartalo meni tunnottomaksi rinnoista alaspäin.

Leikkaus ei tuntunut miltään ja koska minulla oli todella huonosti nukuttu yö takanani, niin taisinpa siinä torkahtaakin.
Kun poika syntyi klo 8:49, hoitaja herätti minut ja leikannut lääkäri toi pojan näytille. Kyllähän siinä itku tuli. :heart:
Leikkaushaava ommeltiin kiinni ja kohtua paineltiin kutistumaan.
Minut vietiin heräämöön (1.krs, sama jossa myö leikkaus tehtiin) ja poitsu nähtäväksi miehelleni synnytyshuoneeseen 6:nteen kerrokseen. Mieheni ei siis ollut synnytyssalissa mukana.

Kun jalkoihini alkoi palata tunto, siirrettiin minut heräämöstä synnyttäneiden vuodeosastolle 2:n hengen huoneeseen. Mieheni saapui pojan kanssa huoneeseen.

Perjantaipäivän olin niin kipeä leikkauksesta, etten pystynyt hoitamaan vielä poikaa. Ruokakin tuotiin huoneeseen.
Lauantaina pääsin eroon katetrista ja kanyylista. Yhden kätilön ja opiskelijan avustamana nousin sängystä ylös. Ylös nouseminen aiheutti huimausta, koska olin kokonaisen vuorokauden ollut makuullaan. Käveleminen oli todella tuskallista leikkaushaavassa olevan kivun vuoksi.
Pääsin tekemään aamupesuja vessaan. Kun vaippa otettiin pois, verta valui aika paljon jalkojani pitkin vessan lattialle. Tein lappupesut ja alapesun, hammaspesun ja sain vaihtaa puhtaat vaatteet päälleni.
Päivän mittaan poikaa tuotiin tissittelemään, milloin oikealle, milloin vasemmalle rinnalle. Illalla sitten aloin jo liikuskella enemmän ja suoritin ensimmäisen kerran pojalle vaipanvaihdon.
Kävin ensimmäisen kerran syömässä ruokasalissa iltapalan.
Yöksi poika vietiin vielä vauvalaan ja tuotiin sieltä käymään välillä tissittelemässä.

Sunnuntaipäivänä hoitelin vauvaa jo aikalailla itsenäisesti, jopa yön poika vietti samassa huoneessa. Syömässä kävin ruokasalissa.
Maanantaipäivä kului samalla tavoin kuin sunnuntai ja tiistaina sitten pääsimmekin kotiin.

Joskus matka tavoitteeseen voi olla todella pitkä ja kivikkoinen...
...Joillakin, ikävä kyllä, tavoite jää saavuttamatta. :'(
Meille tuo matka toi toivotun lopputuloksen. :heart:

Kaikille teille, vielä hoitojen parissa puurtaville, toivotan onnea ja menestystä koko sydämestäni. :hug: :heart:

Terveisin Sintu74 & poitsu 9 vrk, 3505g/ 51cm

 

Suuret Onnittelut Sintu74 pienestä miehestä! Olipa hauska lukaista tarinasi päätös sivulta 45: )

 

Nonni, pakko kiukutella. Pyhäpäivät on tietty kivoja, mutta ei tänä vuonna paljon ilahduta. Inssipä ei tietenkään onnistu, kierto kun osuu erinomaisesti pyhiin nähden. Piikit sais ottaa silti ohjelmaan ja ajotella sitten omatoimisesti, mutta mitenpä sen sitten hoidella kun on talo täynnä sukulaisia... ja lisämomenttina tietenkin oman äidin synttärit viikonloppuna, joissa olen tarjoilija/pitopalveluhommissa ja siinä välissä illalla pitäis salavihkaisesti käydä piikittämässä mahanahkaa miehen avustuksella.
Ongelmanratkaisupähkäilyn yhteenveto: Sitä vois aloittaa piikit ja tuona yhtenä iltana piikittää jonkun verran myöhemmin, toivoa ennen pääsiäistä tiistaina ultraan muhkeita folleja ja viivyttää sukulaisten kestintää yli pitkänperjantain, jolloin jollain ihmeellä vois simpat vartioida putkistoissa pari päivää... Nyt en osaa päättää aloitetaanko koko rumba tähän kiertoon vai annetaanko taitojen levätä. Huh, mitä touhua ja taiteilua tämä on, kun pitäisi vielä elää tätä normaaliakin elämää! Mutta tämänhän te kaikki kollegat olette varmasti omissa nahoissanne tunteneet!

 

Sintulle sydämelliset onnittelut pienokaisesta pitkän "piinailun" päätteeksi. Ihana lukea onnistumisista.
Johkunen, luin tuolta toisaalta sinun piinailustasi. Onneksi sait kyytiläiset mukaan, vaikka ymmärrän kyllä hyvin pettymykseksi munasolujen suhteen. Minkä verran niitä kypsiä soluja tuli ja hedelmöitty? Ja monesko hoito tämä nyt kaikenkaikkiaan oli teille? Pidän peukkuja ja toivon sydämeni pohjia myöten niin paljon onnea ja sitkeyttä, sekä pikkusille ja sulle, miestäsi unohtamatta!

Minulla olisi huomenna hoitavan lääkärin kanssa "palaveri", että mitäs sitte. Olen lukenut netistä ja panikoinut itseni kauhun ja pelon rajamaille, näitten minun ongelmien kanssa. Se ei kuulosta millään muotoa hyvältä, jos 7 kypsää munasolua hedelmöittyy hienosti ja sitten homma menee reisille niin että vain YKSI ainokainen on kelvollinen(joka sekään ei ollut ku lorisi pois). Pelottaa että tämä sama kaava toistuu seuraavassa hoidossa, mikä suoraan varmaan korreloi sitä, että munasolut on todella huonoja, ja tokkopa omilla päästään jatkamaan eteenpäin. Yhden lääkärin juttusilla kävin jo alkuviikosta, eikä hänkään hirveästi toiveita nostattanut. Ja vastaten tässä samalla Joanna78:n kysymykseen, tämä oli meidän ensimmäinen hoito. Meidät passitettiin suoraan IVF hoitoihin, koska minulla on tukossa torvet ja ikää paljon ja myooma ja kaikenlaista, mikä tekee raskautumisen vaikeaksi ellei mahdottomaksi. Ja todella ensimmäisessä hoidossa munasolujen tilanne oli tuo, ja lääkärikin oli niin ihmeissään eikä sitä edes lääkekoktaili- kokeilun epäonnistumisen piikkiin laittanut. Eilen en raskinut ostaa uutta luomiväriä, kun ajattelin että pitää sekin raha säästää lahjasolu- hoitoihin, koska taitaa moinen olla tuloillaan. Ollaan siis yksityisellä. Ei ole aikaa odotella julkiselle pääsyä
Toivon niin kovin, että huomenna oma lapsettomuuslääkäri loisi faktoillaan uskoa, mutta saas nähdä. Järki lähtee näiden endokipujen kanssa, KP8 menossa ja selkä ja nivuset vaan kipuilee, koko ajan. Miten sitä malttaisi mielensä, ja jaksaisi odotella seuraavaa hoitoa. Tämä odottelu on kyllä ikävää, kun mitään ei tapahdu.

 

endo_loinen munasoluja oli 12 ja niistä 8 hedelmöittyi ja lähti jakaantumaan. Mutta siis vain 1 1.luokkalainen maanantaina, eilen myöhäinen morula "lonkeroilla", toinen oli 10-soluinen huonompi ja hidas, muut olivat jämähtäneet 2-6-soluasteelle. Meillä tämä 5.IVF ja kaikissa melkeinpä sama tulos; siirtoon päästään mutta vain 1-2 alkiolla, muut roskiin. Seuraavaksi tehdään siis leikkaus-arvio, perusteellinen, ennen kuin siirrytään luovutettuihin munasoluihin, mutta tosiaan omilla ei enää jatketa.

Teilläkin tuntuu olevan vähän samaa "vikaa" kuin täällä Mutta toisaalta teillä vasta se 1 IVF takana eli laatu saattaa kyllä vaihdella hoitojen aikana. Toivon parasta että seuraava teille tehdään ja keksitään jotain uutta "reseptiä" matkaan! Syöthän muuten foolihappoa? Mä otin tähän hoitoon jopa tupla-annoksen matkaan.

Kimakalle tsemppiä omiin päätöksiin!

 

johkunen, jospa nyt teillä tärppäis, eikä tarvitsisi mennä niihin lahjasolu- hoitoihin. Olen syönyt foolihappoa, oon mumsuttanut sitä jo vuoden päivät. Pitäisiköhän itsekin tuplata annos Mutta ihanaa lomaa teille ja nauttikaa olostanne!

Itsellä tuntuu pyörivän tosi pahasti kehää ajatukset näiden hoitojen suhteen. Ärsyttää kun joutuu odottamaan vielä NIIN KAUAN ennenkuin pääsee yrittämään uutta hoitoa. Olen muka koittanut tikuttaa ovistakin, vaikka todellisuudessahan meillä ei ole todennäkösyyksiä raskautua luomusti käytännössä ollenkaan. Mutta tuntuu että piruuttani haluan yrittää silti. Vaan eipä ovista näy, taitaa olla kroppa ja hormonit ihan sekasin hoidosta.
Kävin perjantaina juttelemassa pieleen menneestä hoidosta ja tulevasta, lääkärimme luona. Hän vielä moneen kertaan toisteli, kuinka hän on pettynyt hoitoon. Tuli vähän olo, että no "sori ku on niin paskat munasolut mulla". Mutta eihän se sitä tietenkään tarkottanut. Näytti vaan, että pitkin hampain joutui luopumaan menopurin käytöstä, koska sillä ilmeisesti on mainetta siitä, että tuottaa laadukkaita soluja. Eipä toiminut mulla. Liekkö sitten mikään myrkky toimii.
Hän tuskaili myös sitä, ettei minulle voi siirtää kahta alkiota, koska on epäily, että kohtuni on pitkulainen ja pieni. Nyt sitten jos oikein huonosti menee, joudun vielä tähystykseen, mitä en halua. En haluaisi ottaa turhia riskejä ja venyttää hoidon alkua. Pitää toivoa, että pystyisivät jollain 3Dultralla selvittämään kohtuni muodon.

Toinen outo homma on, että mun rinnat on ollu kipeänä hoidon jälkeen koko ajan. siis rinnan päät. Tos herkät ja sattuu jos koskee. Vieläkö se jonku rintatulehduksen pukkas kaupanpäällisiksi. Vai onko täällä kukaan moista kokenut, että hoidon jälkeen on tuntemuksia vielä parikin viikkoa?
Tsemppejä kaikille koitoksiin! ..vähän hiljaista täällä on ollut..

 

Sintu74, superpaljon onnea!!! Minäkin olen täällä pitkästä aikaa käymässä, kun ajattelin "vanhojen" tuttujen kuulumisia käydä katsomassa. Me lopetimme hoidot 6. IVF:n ja 1. PAS:in jälkeen ja ehdimme jo aloittaa adoptioneuvonnankin, kun huomasin olevani luomusti raskaana. Tänään alkoi viikko 13! Meille ainoana keinona hedelmöittyä annettiin silloin lainasolut, mutta emme siihen halunneet lähteä, joten yllätys oli aikamoinen. Mutta näköjään niitä ihmeitäkin sitten tapahtuu.

Jaksamista ja tsemppiä kaikilla hoidoissa oleville!

 

Joku_päivä, onpa upeata! Ihmeellinen ihme joka tosiaan "jonain päivänä" tapahtui. Aivan ihanaa lukea että tuollaista voi ihmisten elämässä käydä. Onnea matkaan, toivottavasti kaikki sujuu hyvin loppun asti :flower:

 

Kaikille tsempitystä myös täältä yhdeltä pitkän linjan lapsettomalta! Joku tutuista nimistä saattaa tarinani suurinpiirtein muistaakin, mutta siis "lapsettomuutta" hoitoineen kesti n. 8 vuotta, kahdessa eri parisuhteessa, ovulaationinduktiota, inssiä, odottelua, taukoa, lisää inssiä, IFV:ää kaikkiaan neljään otteeseen, keskenmeno.... jotenkin kummasti siitä kaikesta nyt kuitenkin huomaa selviytyneensä jopa katkeroitumatta. Puolentoista kuukauden päästä (toivottavasti) syntyvä vauva potkii nyt mahassa ja sen myötä tuo ikävä historia on unohtunut paljolti, muttei todellakaan kokonaan. Mutta viestini on se, että jos minä onnistuin, mahdollisuudet on kenellä tahansa teistä! Paljon voimia, uskokaa siihen että plussa tulee vielä joskus, älkääkä unohtako hoitojen pyörteissä elää myös muuta elämää. Niin kliseistä kuin onkin, se on ihan välttämätöntä. Haleja!

Scarleth

 

Ihana lukea "pidennetyn piinailun" jälkeen onnistumisista! Tuhannesti onnea Joku_päivä ja Scarleth! Äsh, tuntuu, että itse tässä turhaa on rutissut ja valitellut, kun vasta eka IVF hoito takana. Ehkä sitä latasi liian suuret odotukset, kun ei vielä tiennyt kylmiä tosiasioita siitä, ettei se läheskään kaikilla toimi tuosta vaan. Nyt mahdollista seuraavaa hoitoa ajatellen, jännitän enempi jo sitä, tuleeko alkioita YHTÄÄN, kun onnistumista. Se onnistuminen ja raskaaksi tuleminen tuntuu niin utopialta, ja asialta joka ei minua voi koskettaa, että en osaa ajatella edes koko asiaa. Ja silti samaan aikaan kaipaan sitä niin paljon. Ristiriitaiset on tunteet.
Lohdullista kuulla Scarleth, ettei sinulla tullut katkeroitumista pitkistä ja rankoista hoidoista. Itsellä taitaa olla vielä kova työ edessä, jotta lakkaan kadehtimasta naisia, joille lisääntyminen on luonnollista. Nyt jotenkin tuntuu elävän välitilassa. Odottaa vaan, että alkaako hoidot. Ja tässä odottelun ajanviettona, tikuttelen ovista, jota ei siis näemmä tule. Roppa parka ihan sekasin, huoh. Jos hoidot tosiaan toistaa ekan kerran kaavaa ja oma kierto heittää volttia tähän tapaan, ei tarvi jännittää ollenkaan luomuylläriä. Tosin eipä mun vehkeillä sitä tarvi muutoinkaan jännitellä

 

Tosi kiva nähdä, että täällä on Joku_päivä ja Scarlet myös käyneet kertomassa iloisia terveisiä! Kiitos siitä, sillä helposti tässä tuskaillessa voi unohtua se iloisten sattumienkin mahdollisuus. Siis häntä pystyyn me!
Minä itse sitten päätin kuitenkin piikitellä vaikka pääsiäinen näytti osuvan täysin väärään kohtaan kuukautta. No kannatti, eilen tiistaina käväisin ultrassa ja siellä oli 3 follia kasvatellut itsensä 15-18 millisiksi. Taas eri lääkäri ihmetteli siinä, että haluanko tosiaan inssin torstaille kun näitä on täällä kolme. No haluan. Jotenkin tuntuu, että ei voi olla suurempi todennäköisyys saada kolmosia kuin sitä yhtä. Kummasteli muutenkin siinä, että jopas nämä kasvavat ripeästi. En uskaltanut tällä kertaa naureskella vastaanotolla, että mä koitin parhaani mukaan rutistaa valmiiksi nämä "pääsiäismunasolut"
Huomenna sitten tälläkertaa maltillisemmin täytetyn virtsarakon kanssa inssiin! Toivottavasti lääkäri suoriutuu helpommin mun kierosta kohdunkaulasta...

 

Kummaa on tämä touhu kyllä, vaikka taidan painia ihan aloittelijoiden sarjassa täällä. Inssin jälkeen olen ihmetellyt kun missään vaiheessa ei mikään tunnu miltään. Siis tarkoitan sitä kun tällä kertaa ei olekaan pregnylin tuomaa riesaa kipeästä mahanahasta eikä varsinkaan ole ollut huono olo tai rinnat arat. Onko mun kroppa tottunut tuohon hormoonipläjäykseen vai eikö se toiminut laisinkaan. Tässä tämä piinailu menee typeryyksiä miettiessä... Mitäs teille muille kuuluu nyt?

 

Sintu :wave:. Onnea pikku miehestä!

Joku_päivä, onnea ihmeestä sinulle :heart:

Scarleth, muistan sinut, törmäsin hoitotarinaasi etsiessäni tietoa dheasta, joka syksyllä minulle määrättiin. Ihanaa raskausaikaa :flower:

Johkunen, miten piinapäivät menee?

Endo_loinen, mitäs sulle kuuluu? Tuliko se ovis vai ei?

Kimakka, miten se inssi sitten meni, helposti vai vaikeesti? Ilmeisesti ne lääkevaikutukset on sitten erilaisia vaikkakin lääkitys on sama, joskus tulee oireita ja joskus ei. Vai muuttuiko lääkitys sulla tähän inseminaatioon? Mun ekassa IVF:ssä oli irrotuspiikkinä Pregnyl ja tokassa Ovitrelle, niin ”oireita” oli paljon enemmän tuossa ekassa hoidossa kun tokassa.

Mä odottelen täällä ovista, ens tiistaihin asti sillä on aikaa ilmestyä, että pasiin päästäisiin. Viime kierrosta en päässyt, kun se osu väärälle päivälle. Vähän on sellainen turhauttava ”arvotaanarvotaan” olo, kun näihin luomukiertoihin sitä siirtoa yritetään sijoittaa

 

Hiskias, inssi meni kuten ensimmäinenkin- aikamoisella kaivertamisella. : / Lääkitys meni tismalleen samalla kaavalla kuin aiemmin. Kasvattelu menupur 75 annoksella ja irrotus pregnyl 5000 annoksella. Ihmetystä vaan nyt tosiaan on aiheuttanut tää ihmeen tavallinen fiilis. Optimisti minussa tietenkin sanoo, että lääkitys on nyt hyvä kun tulosta saadaan munasolujen suhteen enkä itse kärsi oireista. Eka pregnyl vaan oli niin ärsyttävä ja silti jäin kaipaamaan samaa...
En muuten tajunnut edes miettiä mitään ovistikkuja, meillä kun toi pääsiäinen sukulaisten majoittamisineen ei paljon antanut mahdollisuutta inssin jälkeen ite autella asiaa.
Aikataulut on kyllä piinaavia näissä puuhissa, tässä metri lisää jatkohermoa sinulle Hiskias!

 

Täällä ootellaan menkkoja alkavaks tos 11. pv:n kieppeillä. Sit alkaa piikittely. Eka IVF siis tulossa ja lyhkäsellä kaavalla. Ei tunnu oikeen miltään, odotukset ei oo kovin korkeella. No ainaki se on hyvä, et vihdoin alkaa tapahtuu
Tänään haen lääkkeet kotiin ihmeteltäväks. KELA-katto paukahti saman tien täyteen, eli heti mulle kaikki lääkkeet tänne .

 

munajuhlasta huolimatta mulla ei munintaa tapahtunut - ovista ei näkynyt ei kuulunut. Kumma keho, tais suivaantua pitkästä kaavasta.
Eli _jos_ olis tullut pakkas-alkioita, niitä ei olis tähän roppaan päässy siirtämään heti seuraavaan kiertoon.
höh. no ei tullu, eikä liioin tietoa millon seuraava hoito starttaa, tuskastuttavaa.
Mites Hiskias, pääsistkö sinä PASiin, onko kyytiläistä?
Kimakka75, onnea piinistelyyn!
Luinkohan jostain ohimennen, että Joanna78 olis plussannut? Ihan mahtavaa, onnea!
Nyysylle tsemppiä piikittelyyn!
miten lie johkusen piinailut lomalla mennyt, jospa se vimonen yritys omilla olis tuottanut tulosta!

Menkka/endotuskat taas möyryää merkkinä kierron lopusta. Mitä tämä mun roppa on tehny, kun ei ovulaatiota ainakaan ole aikaseksi saanut.
Kuinkahan yleistä tuo ovuloimattomuus stimulaation jälkeen on?
Vai onko mulla roppa päättäny pistää pillit pussiin ja alakaa menopaussille?
En tiä uskallanko es lääkärille sanoa, kun pelkään, että se venyttää seuraavaan hoidon alkua vielä pidemmälle. vaikka venyy se jokatapauksessa, kun sitä mun kohdun muotoa pitää mittailla. Vaikka itestä tuntuu turhalta, jos kerran lekurit on hysteroskopiassa kattonut että lyhyt ja kapia lapanen on, niin sitä se melko varmasti onkin.
tapahtuispa jo jotain

 

Kimakka, joko olet testin tehnyt?

Nyysylle piikittelyyn tsemppiä. Se tosiaan on kivaa, kun odottelun sijaan alkaa jotain konkreettista tapahtua.

endo_loinen, joko se uusi kierto alkoi?

Täällä ei päästy pasiin, kun ovisplussa oli vääränä päivänä, taas . Niin hyvin sitä tuntee kiertonsa, tätähän mä alusta asti sanoin, että ne alkiot ovat "väärän ikäisiä" tähän mun kiertoon. Seuraavaksi tehdäänkin sitten pas lääkkeelliseen kiertoon.