Moikka. Mukavaa, etta
Alma on saanut toivoa palstalaisten onnistumisista. Mulle taas hapeakseni kavi vahan toisinpain: masennuin siita, etta kaikki muut nayttavat tana syksyna onnistuneen... Ajattelin, etta jo tilastojen valossa eihan me KAIKKI voida samaan syssyyn onnistua, joten mun on sitten pakko olla se tilastotappio!
Alkaa siskokullat ymmartako vaarin: olen edelleen tosi iloinen teidan puolestanne, mutta mulla alkoi vain usko menna siihen, voisinko minakin muka onnistua, kun "ihan kaikki muut" pitkaan palstailleet paasivatkin piinasta. Mutta silti viela kamalasti onnea ja hyvaa jatkoa teille kaikille. En uskalla tulla odottajien puolelle kurkkimaan, mutta kun tulee isoja uutisia, tulkaahan tytsyt kertomaan.
Mahtaako tassa ketjussa olla enaa ketaan yrittavia/piinailijoita, kun on mennyt vahan hiljaiseksi?
ON: 7. piikkipaiva menossa kolmatta IVF:aa. Fostimonia pistelin 300iu ekat 6 paivaa, tanaan vaihdan Gonal-F:aan, myos 300iu. Eilisessa ultrassa tilanne naytti ihan hyvalta, kymmenisen follia siella (muka) kollotteli, mutta mullahan on aina arvioitu follien maara ultrassa hurjasti yli, kun endokystani nayttavat myos folleilta. Mutta jospa se DHEA:n ja ubikinonin yliannostukseni ois nyt tehnyt tehtavansa... Hitsi, toivo alkaa nostaa paataan taallakin, akkia sita halolla otsaan!
Nyt jannitan, alkaako napsimaan taas kortisonia immuuniongelmiini (ja riskeerata, etta saan taas vyoruusun, niinkuin 1. IVF:ssa) vai suostuisiko laakarini hepariini/antiviraali/steroidi/intralipidi-cocktailiin, joita jotkut hurjat laakarit ovat meikalaisenkaltaisille maaranneet. Saa nahda.