Ensimmäistä lastaan yrittävät yli 35v

Lumi ja Terhi, mä niin tiedän nuo teidän fiilikset. Tuntuu melkein syylliseltä tulla tässä vielä itse plussanneena kommentoimaan. Mutta halusin kuitenkin sanoa, että tuo sama pessimistinen olo mulla oli tasan siihen plussapäivään saakka - siis en missään vaiheessa kokenut, että "no kyllä nyt ihan kohta varmaan on jo mun vuoro" ... ei se varmaan niin mene, vaan se plussa tulee enemmän ja vähemmän puun takaa. Eli ei se oma fiilis ole mikään liukukytkin, joka jotenkin ennakoivasti ennen plussaa osaa ryhtyä siirtymään positiiviseen ja optimistiseen suuntaan, ja sitten lopulta niinkuin aavistaisi, että hei nyt on se hetki kun minä plussaan! Ei ainakaan mulla mennyt mitenkään noin. Ja Terhi, niinkuin Lumi tuolla mainitsi niin mulla ei ollut _mitään_ oireita ennen oletettua menkkojen alkuhetkeä, paitsi hirveät menkkakivut. Olisin vaikka vetoa lyönyt negasta. Ja niinkuin säkin, olin ollut aina ihan varma siitä,että kyllä mä sen sitten olossani tunnen, kun tärppi on käynyt. No, en todellakaan tuntenut, en ainakaan siinä määrin että olisin ollut lainkaan varma. Tottahan aloin aavistella sitten kun menkat oli myöhässä, mutta siihen saakka en kyllä olisi voinut tietää. Ja erityisesti vielä joku pp8 - vaiheen olo ei kertonut _yhtään_ mitään

Yritän siis tässä nyt vaan jotenkin huonolla verbaliikallani kertoa, että nuo omat olot, ounastelut, pessimismit sun muut tunnetilat ei kuitenkaan oikeastaan kerro siitä totuudesta mitään. Ja kaikenlaisia tilastoja voi aina tuijotella, mutta yksittäisen ihmisen onnistuminen on kyllä aina sattumankauppaa eikä mene minkään tilaston määräämällä aikataululla. Niin vaikeaa kuin se onkin, noista spekulaatioista olisi varmaan viisainta irrottaa ja hyväksyä se tosiasia, että itse ei voi tietää YHTÄÄN etukäteen, miten tämä tulee menemään. Mutta siitä tulee myös se toiveikkuus, että kenelle tahansa teistä se plussa voi paukahtaa juuri silloin kun vähiten sitä odotatte. Niin kuluneelta kuin kuulostaakin.

Melkoista luonteenlujuuttahan se vaatii jaksaa jatkaa hoitoja kerrasta toiseen, kun usko onnistumiseen on välillä todella hakusessa. Mutta hei, yhtä kertaa lähempänä onnistumista ollaan takuulla joka kerta!! Näin mä itseäni tsemppasin keväällä ja nyt syksyllä.

Toivon teille, ja tietysti kaikille ajoittain huonojen fiilisten kynsissä kärvisteleville toiveikasta mieltä ja uskoa siihen, että myös meille pitkän linjan konkareille voi tapahtua hyviä asioita! Tätä joudun toistelemaan päivittäin itsellenikin - plussan jälkeen se piina vasta on alkanutkin, läsnä on alituinen epävarmuus raskauden jatkumisesta. Omaan kroppaan on niin vaikea luottaa, kun se toistaiseksi on näissä hommissa kerta toisensa jälkeen vain pettänyt. Mutta silti mä uskon, että meistä jokaisella on viiden vuoden päästä kerrottavana tarina, jossa tavalla tai toisella on onnellinen loppu Tsemppiä naiset, jos minä plussasin niin plussaatte vielä tekin!! :heart:

 

Mahtaako tassa ketjussa olla enaa ketaan yrittavia/piinailijoita, kun on mennyt vahan hiljaiseksi?

Minä olen vielä taustariveissä, mutta ehkä jo 4 kuukauden päästä tulen pitämään enemmänkin älämölöä täällä.

 

Moi taas! Kiitos tsempityksestä mut mä syön oikeesti hatullisen paskaa jos muka plussaisin, heh!
Mulla on kerran ollut kemiallinen raskaus ja oireet oli niin selvät jo tässä vaiheessa. Näistä
kuumista aalloista ei oo epäilystäkään eikä muistakaan oloista.

Ja pitää muistaa että hoidoissa käyvistä pareista joka viides pari jää ilman lasta vaikka
kaikki mahdollinen tehdään.

Me ollaan selittämättömiä, mut nyt viimisessä siirrossa kun tulokset oli näin huonot niin
sanoivat että vikaa on todennäköisesti meissä kummassakin, ei vaan tiedä mitä.
1 lyhyt ja 2 pitkää kaavaa, puregon aina lääkkeenä ja muut normit päälle. Tässä
viimeisessä sain pistää siirron jälkeen Gonapeptyl-pistoksen, kun itse kysyin voisiko jotain
lääkettä kiinnittymiseen koittaa.

Sori et oon näin pessimisti, mut mä oon nyt vaan niin syvällä tän asian kans. Ilman
ehkäisyä kohta 9v...

 

Terhi; mulla oli yksi alkuraskauden keskenmeno, ja myös mulla oli silloin erilaiset oireet heti alussa. Joten never say never Eihän sitä tiedä vaikka olosi kertoisi totuutta, mutta toivotaan kuitenkin että olisit väärässä!

 

Heip vaan...

Vaikka on tullut se odotettu plussa saatua en kyllä uskalla siirtyä vielä tuonne odottajien puolelle. Välillä uskaltautuu ajattelemaan että jos se olisikin totta mutta sitten ei vaan usko.
Jotenkin mua hirvittää kun tässä on mukana mun omat munasolut jotka on aina jokaisessa hoidossa huonolaatuiseksi luokiteltu. Tuntuu että ei niillä voi mitenkään onnistua.
No toivon mukaan tässähoidossa käytetyt lahjasiittiöt olisivat meidän pelastus...
Kun se kävi harvinaisen selväksi ettei me ainakaan meidän soluilla yhteisiä lapsia saada.

Terhi-76 me ollaan kans selittämättömiä kummassakaan ei mitään näkyvää vikaa, miehellä paljon ja hyviä siittiöitä jotka ei kuitenkaan toimi niin kuin pitäis, tehtiin myös se DNA-fragmentaatio testi josta tuli myös ihan normaalitulos. Ja mulla taas kaikissa hoidoissa vaste on aina ollut hyvä mutta hedelmöityksen jälkeen huono laatu tullut esille. Myös tässä viimeisessä josta annettiinkin ymmärtää ettei tämä hoito varmaan sen paremmin tule menemään. Pakkaseenkin saatin tosiaan 20 kokonaiset kaksi alkiota ja joista tämä siirretty ja plussattu alkio oli luokiteltu erittäin hitaaksi ja "jos aiotaan edes käyttää" mutta uskottava se nyt jotenkin vaan on kun viikot nousee testeissä ja oireet lisääntyy.
Joten toivon sinullekin samanlaista pientä ihmettä koska ymmärrän todellakin miltä sinusta tuntuu kun vuosikaudet olen katsellut ystävien ja työtoverin lisääntyvän ympärillä, samalla kun itse saa pelkkää paskaa niskaan joka kuukausi.


No tiistaina olis ultra ja toivon että siellä olisi jotain elämää...

 

Hei taasen myöskin minun puolestani kaikille ja suuret onnittelut ja halit plussaneille!
Ihanaa myös huomata etten minä sittenkään ole ollut se ainoa joka ajatteli, että tänne ikuisuuteen jäin ja kaikki muut häippäsivät tuonne odottajien puolelle.

Minun osallani myös sirretty jo varmaan jaa kuinkahan monta alkiota? Kamalaa tunnustaa, etten taida edes tietää. Rämmin vaan tässä loputtomassa suossa hoidosta toiseen. Yksi IVF julkisella vielä "luvattu" ja tulossa syksyn aikana. Yksityiselläkin jo käyty tunnustelemassa. Lopputuloksena pää aivan pyörällä ja jopa menkat sikana myöhässä ja raskausmahdollisuutta ei ole. Joten stressiä ja ties mitä?

Yksityinen puoli ehdotteli luovutettua munasolua? Sulattelua asiassa meneillään ja ei
vielä oikein kolahda. Haluan uskoa ns. omaan onnistumiseen, vielä. Siis asia kerrallaan. Nyt sitten vaan elimistöä kuunnellen paniikissa eteenpäin kun menee tuon viimeisen IVF:n alustavasti suunniteltu aika kyllä ihan metsään tällä menolla tai no kohta hypätään jo yksi kierto yli menkkojen myöhästymisen takia. ja mitähän siihen tuumaa lääkäri?
Että lohduttaisin muita enemmän tai olisin hyvä kohtalotoveri pohjamutiin, lisäksi minulla ainoassa jäljellä olevassa munasarjassa kasvava kysta! Että tässä kivat lähtökohdat ja edellinen laparotomia palaa elävästi mieleen.

Parasta toivoen ja pahinta peläten tai jotain.
Tsemppiä naiset!!!

 

Heippa Naiset!

Pitkästä aikaa kurkistin tänne; olin hetken verran mukana jutustelemassa täällä viime talvena. Ihanaa huomata, että moni silloin kirjoitellut on nyt odottava äiti... paljon onnea kaikille odottajien joukkoon siirtyneille!

Sopiikos tänne liittyä takaisin seuraan..?:wave:

Pikkuisen taustaa; yritystä noin nelisen vuotta takana, ja viimeisen parin vuoden aikana hoidoissa: 3 inssiä, 2 x ivf ja 1 kpl PAS. Eikä plussan plussaa. Ollaan miehen kanssa näitä "selittämättömiä" -- kaikki muuten kunnossa, paitsi tietty tää ikä (minä 39v. ja mies 42v.).

Viimeisin ivf tehtiin tän vuoden helmikuussa ja kun se epäonnistui, niin se ottikin sitten jotenkin yllättävän lujille. Mulle tehtiin siis nuo kaikki edellämainitut hoidot aika nopealla tempolla ja se hoitojen tiheys ja niiden ainainen epäonnistuminen saivat mut tosissaan lannistumaan. Joten päätettiin miehen kanssa "unohtaa" koko juttu hetkeksi. No,eihän se mihinkään unohdu, mutta on tehnyt ihan hyvää mun pääkopalle olla miettimättä ja laskematta kiertoja ja oviksia ja hoitoja, jne.jne. Nyt näin 8 kuukauden tauon jälkeen mä jaksan taas olla toiveikas -- ja varata ajan lääkärille. Meillä on 3 alkiota pakkasessa ja nyt oon valmis kokeilemaan onneani taas. Haluisin tämän luonnolliseen kiertoon.

PAS luonnolliseen kiertoon merkkaa ilmeisesti laukkaamista usein ultrissa..? Onko teillä kokemuksia?

Tsempit teille kaikille, ei luovuteta!!

 

Tervetuloa takaisin Aurora! Mulle tehtiin viime keväänä PAS luonnolliseen kiertoon kahtena peräkkäisenä kuukautena ilman ainuttakaan ultraa!

Meillä on nyt sitten julkisen hoidot loppu ja mennään kai yksityiselle kun julkisen lääkärikin sitä vielä suositteli.

 

Sairaalasta kirjoittelen, punktio oli just ja 5 munasolua saatiin. En vain tiedä vielä, minkälaatuisia...

Tervetuloa takaisin, Aurora. Hyvä että olet saanut pään tyhjättyä. Mulla on vähän sama fiilis: eka IVF oli tämän vuoden touko-kesäkuussa, toka heti seuraavaan täyteen kiertoon. Olin selvästi aika uupunut sen aikana ja jälkeen - mutta jotenkin en vain uskaltanut ottaa taukoa, mielessä kun koko ajan kummitteli, että aika loppuu kesken... 40-vuotissynttärini oli aikamoinen deadline tossa alkusyksystä. Onneksi tokan feilin jälkeen kuitenkin oli otettava parin kuukauden tauko, jotta ottamani ravintolisät ehtivät vaikuttaa. Vähän parempi fiilis nyt, vaikka takaraivossa pelottaakin se, etten ehtinyt kesän aikana kuntoilla ja elää niin terveellistä elämää kuin meinasin... No, näillä mennään!

Burma, monestihan parien sukusolut myös eivät vain "sovi yhteen" , vaikkei mitään varsinaista vikaa niistä löydettaisiin. En nyt muista lääketieteellistä termiä, mutta joskus ne vain hylkivät toisiaan, ja silloin usein auttaa toisen partnerin solujen vaihtaminen luovuttajaan. Jospa teillekin tämä olisi nyt tuonut ratkaisun. Hurjasti onnea raskauteen!

Terhi, mikä sulla nyt on vaihe, oletko testannut vai piinailetko vielä? Mä peukutan sulle edelleen... :hug: Onko sulta testattu koskaan mitään immuuniongelmia? Käsitykseni mukaan suurimmalla osalla "selittämättömiä" lapsettomia on jotain häikkää immuunisysteemin kanssa; usein se toimii ylikierroksilla ja hyökkää alkioita vastaan ja estää raskautumisen. Mutta noi immuuniongelmat voi olla niin monimutkaisia, ettei niitä ainakaan julkisella puolella tykätä tutkia, varsinkin kun ei ole tarpeeksi vertailuaineistoa sanomaan, mikä varmasti auttaisi mihinkin yksittäiseen ongelmaan. Mutta jos pääsette vielä yksityiselle, kysykäähän, josko lääkärinne olisi halukas tutkimaan tuota immuunipuolta. Esim. multa on todettu, että kohtuni limakalvon sytokiinit hyökkäävät alkiota vastaan (ihan kuin se olisi syöpäsolu tms) ja hankaloittavat kiinnittymistä, ja sen takia napsin nyt kortisonia. Joillekin auttaa jo miniaspiriini. Jos olisin Suomessa hoidossa, epäilen, olisiko immuuniongelmiani koskaan edes löydetty, kun en olisi itse tajunnut mennä jankkaamaan asiasta... Täällä Englannissa niitä on alettu jo testata rutiininomaisemmin.

Juuli, heippa. Meillekin julkisella ehdotettiin luovutettua munasolua jo ennen kuin edes päästiin ekaan IVF:ään. : / Syynä korkea FSH:ni. Onneksi mentiin sit yksityiselle, jotta päästiin edes kokeilemaan omilla soluillani. Mutta jos tää kolmaskaan hoito ei onnistu, sit se taitaa olla meilläkin edessä... Eli osaan vähän kuvitella, missä fiiliksissä olet. Mäkään en tunne vielä olevani ihan "valmis" siihen. Mutta toivottavasti te nyt vielä pääsisitte yrittämään omillanne, ja kroppa tottelisi. Jos se yhtään lohduttaa, mullakin on munasarjakystia, mutta lääkärini eivät ole koskaan olleet niistä kovin huolissaan.

Sadanalle :wave:

Pitäkää tytöt mulle peukkuja, että noi vitoseni olisivat nyt kerrankin kelvollisia, kypsiä, hedelmöittyisivät ja vielä jakautuisivatkin!! Ei paljon pyydetä, muutamaa hyvälaatuista alkiota vain...!

 

Moi! Täällä on sekä pissa että veritestit tehty ja negat, niinkuin oletinkin. Eipä ole tutkittu mitään immuunijuttuja eikä juuri mitään muutakaan, katsotaan mitä yksityisellä sanovat. Saan vielä jälkitarkastus/keskusteluajan julkiselle vissiin jo ensi viikolle.

Mutta tsemppiä sinulle Lumi ja toivottavasti kaikki 5 jatkaisivat eloaan!

 

No voi itku, Terhi. Olen pahoillani.

Yritä tosiaan jaksaa kysellä yksityisen puolen lääkäriltä immuunitesteistä, kortisonista ja miniaspiriinista/hepariinista. Mulla ainakin on ihan mennyt usko siihen, että lääkärit ainakaan oma-aloitteisesti ehdottaisivat uusia hoitomuotoja - aina pitää itse ottaa selvää, ehdottaa, perustella, ja sit vasta pääsee testeihin ja palavereihin, kun jaksaa iskeä nyrkkiä pöytään! Todella rasittavaa.

Mä olen itse saanut älyttömästi vertaistukea enkkulaiselta fertilityfriends.co.uk -foorumilta, jossa on iso lauma mimmejä vertailemassa kokemuksiaan ja hoitomuotojaan eri klinikoilla. Suomessa tietysti kun on vain murto-osa siitä määrästä hedelmällisyysongelmaisia naisia kuin esim. Britanniassa tai Jenkeissä, niin harvinaisemmat tapaukset nousevat suomalaisilla klinikoilla harvoin esiin eikä lääkäreillä ole kokemusta hoitaa niitä uusin metodein... Eihän sellaista ongelmaa olekaan kuin "selittämätön lapsettomuus"; se vain tarkoittaa, etteivät lääkärit ole löytäneet syytä!

Voimia. :hug:

 

Kiitoksia Naiset, kun toivotitte takaisin tervetulleeksi! :heart: Mukavaa päästä taas jakamaan näitä ajatuksia ja fiiliksiä kanssanne -- mulla ei ole lähipiirissä ketään, jolla olisi minkäänlaista kokemusta lapsettomuudesta. Pari läheisintäni tietävät menneistä hoidoista, mutta nyt tulevasta en ajatellut puhua kellekkään mitään.

Pahoittelut negasta Terhi. Huoh. Kovasti voimia sulle toivotan. Ja sit kun sen aika on, niin jaksamista eteenpäin kulkemiseen.. Yksityinen klinikka on siis seuraava vaihtoehto? Me ollaan oltu alusta asti yksityisellä kun täällä meillä päin on hirmuiset jonot julkiselle, ja koin ettei tuon mun iän vuoksi ole aikaa jäädä odottelemaan. Kallista, mutta nopeaa ja ollaan oltu tyytyväisiä meidän lääkäriin.

Täällä peukut pystyssä sulle Lumi ja sun viisikolle! Olkoon tämä se hedelmöittyvä, laadukas, jakaantuva ja kiinnittyvä porukka. Kovasti myös tsemppiä ja kestäviä hermoja sulle odotteluun. Mainitsit ravintolisät, sopiiko kysyä mitä sulle on suositeltu? Oli mielenkiintoista lukea myös niistä immuunipuolen testeistä, joista kirjoitit.. oon usein miettinyt olisko se meillä ongelmana, kun munasolut on saatu ihan kivasti hedelmöittymään ja jakautumaan sekä limakalvo on hyvä, niin se kiinnittyminen taitaa olla se heikko kohta. Onko se testi ihan verikoe vai mikä? Mun tarvii tiedustella lääkäriltäni tuosta. Viime ivf'n aikana otin aspiriinia tukena, kortisonista ei ole puhuttu (ainakaan vielä).

Huomenna onkin jo perjantai ja sitten mulla alkaa vapaat, saadaan pidettyä pikkuisen syyslomaa, ihanaa.. taidetaan suunnistaa mökille viettämään laatuaikaa. Hyvää viikonloppua teille kaikille!!

 

Heip vaan taas...

Eli valitettavasti joudun jatkamaan edelleen tällä palstalla. Tiistaisessa ultrassa ei löytynyt sykettä... Keskenmeno....

Nyt todellakin tuntuu jo siltä ettei mitään meidän omia kannata käyttää yhtään mihinkään... Tässä viimeisessä oli siis mun munasolut ja lahjoitetut siittiöt mutta olis vaan pitänyt arvata että ei ne vaan toimi.
Aiemmin siis jo kokeiltiin miehen omilla ja lahjoitetulla munasoluilla joista ei tullut mitään.

Yksi on vielä pakkasessa mutta en usko että sillä voisi mitenkään onnistua. Olen varmaan ihan hirveä ihminen mutta toivon että se ei kestä sulatusta... En halua tähän tilanteeseen heti uudestaan.

Ja seuraavista hoidoista en pihahda kenellekkään, iln niin innoissani tästä ensimmäisestä raskaudestani että kerroin siitä muutamille ystäville ja nyt on tosi kiva kertoo keskenmenosta...

Hyviä jatkoja kaikille tuleviin hoitoihin!

 

Burma :hug: . Toi on kaikista kauheinta , ennemmin tämäkin ettei mikään ota kiinni kuin ensin plussa ja sitten keskenmeno... Voimia :heart:

 

Voi ei, Burma... Tuli tippa linssiin ihan oikeasti. Ihan samaa mieltä kuin Terhi - kaikkein kauheinta on varmasti, että pääsee ensin vähän jo iloitsemaan, ja sit otetaan taas pois. :'(

Aurora, mulle suositeltiin 2 kehnosti munitun IVF:n jälkeen DHEA:ta (75mg/pv) ja ubikinonia (600mg/pv). Tilasin ekan Jenkeistä Biovea piste com -nimisestä nettikaupasta, jonka Eurovital-merkkinen kama on kuulemma hyvää, ja ubikinonin (toiselta nimeltään coenzyme Q10) ostin ihan paikallisesta Bootsista (mutten ole varma myydäänkö Suomen apteekeissa noin isoja päiväannostabuja - en nähnyt ainakaan käsikaupassa kuin surkeita 25-millisiä). Lisäksi otin Zita Westin Vital DHA -kalanmaksaöljykapseleita 2/pv (niistä saa 450mg DHA:ta, 96mg EPA:a ja 3mg sinkkiä) sekä yhden Pregnacare Conceptionin. (Huom. DHA ja DHEA ei siis ole sama asia, DHA on omega-3-rasvahappo ja DHEA on dehydroepiandrosterone eli yksi kehossa luonnostaan oleva steroidihormoni, jonka eritys vähenee iän myötä ja siksi sitä on käytetty "ikääntymistauteihin" kuten Alzheimeriin, Parkinsoniin, muistihäiriöihin ja nyt myös "vanhoja" munasoluja uudistamaan.) Ai niin, ja aina muistaessani 500mg bee propolista vähentämään endon tulehduksia. Viime vuonna ravintoterapeutin kehotuksesta olin myös magnesium- ja B-vitamiinikuurilla, mutta se oli lähinnä FSH:ta alentaakseni, kai.

Immuunitestit on ihan verikokeita, mutta eri klinikat täälläkin testaavat niissä eri asioita. Hedelmällisyysimmuuniongelmien guru oli edesmennyt Alan E. Beer, jonka klinikalla Chicagossa edelleen tehdään kai kaikki monimutkaisimmat immuunitestit - multakin lähetettiin sinne 17 putkea verta viime vuonna, mutta vain siksi, että satuin silloin olemaan hoidossa Britannian parhaalla yksityisklinikalla (joka sittemmin kieltäytyi tekemästä meille IVF:ää korkean FSH:ni takia). Useimmat muut yksityisklinikat täällä tekevät itse vaatimattomampia immuunitestejä, mutta saa niistäkin jotain selvyyttä selittämättömyyteen. Alan Beerin kirja "Is Your Body Baby-Friendly?" on aika kiintoisa (joskin pelottava) luettava, tosin siitä tulee kyllä ihan toivoton olo, ettei kellään voi koskaan raskautuminen onnistua, kun niin moni asia voi mennä pieleen...!

ON: vitosista hedelmöittyi kaksi! En edes ole pettynyt vaan huikean helpottunut. =) Yksi hedelmöittyi jotenkin epänormaalisti, toinen oli kypsä mutta ilmeisesti lesbo, kun yhtyminen miessoluun ei kiinnostanut, ja yhden munankuoren sisältä ei löytynytkään solua. Mutta HUH! Siirto on jo huomenna, kun tuota valinnanvaraa on noin vähän, ja jos molemmat vain selviävät hengissä huomiseen, pyydämme varmasti siirtämään molemmat. Nyt olen tietysti ihan hermona siitä, kestävätkö nuo kaksi elossa huomiseen, mutta mitäs tässä voi kuin toivoa...

Voimia kaikille muillekin! :hug:

 

Voi Burma, voimia sinulle. :hug: Kun oliskin joku luonnonlaki, että kun on käynyt jo läpi kivisen polun raskaaksi tulemiseen, niin tälläistä ei tapahtuis Jaksamista sulle.

Mites Terhi jakselee?

Kiitokset Lumi noista ravintolisä tiedoista! Tarviikin perehtyä asiaan lähemmin. Tästä DHEAsta en olekaan aiemmin kuullut.. oon vaan napsinut extrana foolihappoa ja D-vitamiinia. Onnittelut kahdesta hedelmöittyneestä! Mites meni siirto? Saitko kyytiin molemmat? Tsempit sinne piinaviikkoihin!

Kävin ultrassa, jossa kaikki normaalisti eli yritetään sitä lääkkeetöntä PASia tähän kiertoon. La-aamusta alan tekemään ovistestejä ja ma-aamuna uudestaan ultraan. Täytyykin muistaa samalla kysäistä niistä Lumin mainitsemista immuunipuolen testeistä.

 

Siistiä... Not.

Alkututkimuksissa on nyt tähän mennessä löydetty toisesta munasarjasta kysta ja kilpirauhasista liikatoimintaa. :|
Kystaan ei nyt puututa, mutta tuota kilpirauhasten ongelmaa aletaan selvittelemään.

Mitähän muuta vielä ehtii löytyä tässä elämäni aikana...

 

Heippa tänne hiljaiseen ketjuun!

Aurora kyselit kuulumisia. No, tänään soitin yksityiselle että millaiset "jonot" ovat ensikäynnille. "Pääsette vaikka huomenna, jos sopii". Siis uskomatonta. En ottanut vielä aikaa, kunnei oo saatu vielä julkisen papruja, mutta varmaan marraskuun aikana mennään käymään.

Muuten ympärillä pyörii kaikki vatsat pystyssä, mm. pikkusiskoni, ystäväni, työkaverini ja pari naapuria. Muistuttamassa jatkuvasti siitä, mitä me emme saa varmaan koskaan kokea. :'(

Mitenkäs Lumin piinailut?

Entä Aurora, koska on siirto?

 

Heippa Terhi,

se onkin just niin mukavaa yksityisellä, kun siellä homma pyörii vauhdilla. Siinä on semmonen tekemisen meininki.. Marraskuuhan alkaakin ihan kohta, toivottavasti saatte pian tarvittavat paperit. Mulla on kanssa noita odottajia ollut ympärillä viime aikoina; ystävä sai hiljan esikoisensa (ekalla yrityksellä tietty, kuinkas muuten), työkaveri odottaa myös ja harrastuksen parissa useampikin tyyppi. Joten symppaan ja komppaan..

Sadanalle tsempit tutkimuksiin. Kurjaa, kun kremppaa löytyy, mutta toivottavasti löytyy myös avut.

Mulla paukahti tänä aamuna hymynaama ovistestiin ja ihan kreivin aikaan: siirto tehdään perjantaina. Pienehköt jännitykset oli, että sotkeeko viikonloppu suunnitelmat. Nyt seuraavaksi sit jännitetäänkin selviääkö alkiot sulatuksesta.

 

Heippa. Kiitoksia kyselyistä! Siirto meni tosi hyvin, molemmat oli top-alkoita eikä kukaan edes kysellyt, laitettaisiinko molemmat takaisin - sisään vain, plumps. Nyt piinaillaan 10. päivää ja perjantaina pitäis uskaltautua testaamaan... Eka viikko meni aika leppoisasti, olin tuntevinani jotain kiinnittymiskipuja, mutta sen jälkeen ainoa mahdollinen oire on jatkuva sudennälkä joten aika lailla hermostuttaa. No, ei oo montaa päivää enää...

Jännät paikat myös Auroralla, iik! Hirmuisesti onnea siirtoon. Ja mahtavaa, että Terhi pääset pian jatkamaan.

Sadana, yritä tosiaan olla ottamatta liikaa stressiä ainakaan kystasta, sillä niitä on niin monilla etteivät taida juuri vaikuttaa hedelmällisyyteen. Ja kilpirauhasongelmiinkin on käsittääkseni lääkkeet olemassa ja ovat auttaneet monia. Totta kai raivostuttaa, jos kremppojen hoito hidastuttaa lapsettomuushoitoja, mutta ajattele niin, että ainakin pääsette tekemään jotain konkreettista mahiksia parantamaan. Siispä lehmän hermoja toivottelen sullekin...!

 

Hatuttaahan tuollaiset, mutta parempi vain että löytyvät tässä vaiheessa kuin vasta vuosien pahentuina.
Eivätkä nuo ole haitanneet raskautumistani/hedelmällisyyteeni, sillä olen tullut raskaaksi heti kerta rysäyksellä ainakin tuon kilppariongelman aikana ja mitä luultavimmin kystakin on ollut siellä silloin ja mitä luultavimmin kysta on tuossa toimimattomassa munasarjassa (unohdin kysyä tarkempaa tietoa sijainnista).

Toivotaan vain ettei tuo hidasta prosessia vaan hoidot voidaan aloittaa vaikka tuollaisia ongelmia hieman olisikin. Onhan tässä 3-4 kuukautta aikaa saadat paikat kuntoon.

 

No nyt mä lopetan rummuttamisen, mutta pitihän mun vielä tähän ketjuun tulla kertomaan, että 40-vuotisen elämäni ihkaensimmäinen plussa on bongattu. Ei maailman vahvin tuplaviiva, mutta kolmesta tikkutestistä kaikki näytti edes jonkinlaista tuplaa. Marssin siis tänään verikokeeseen ja toivon parasta. Siihen asti pilvenreunalla.

 

Lumi, tuhannesti onnea!! Oi kun ihanaa!! Tarraa ja liimaa matkaan!

Täällä myös hyviä uutisia; kaksi alkiota sulatettiin, kummatkin selvisivät sulatuksesta ja tyypit siirrettiin kyytiin eilen iltapäivällä. Nyt sitten odotellaan ja toivotaan parasta mahdollista lopputulosta. :heart:

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Whoop whoop - loistojuttu, Aurora! Sullekin tuplat sisään! Nyt tooosi hyviä hermoja ja leppoisaa mieltä ja tarrasukkia!

Mä sain verikokeesta HCG-arvon 192, siis 13 päivää siirron jälkeen. Tietäiskö kukaan miten noi HCG:t yleensä menee? Maanantaina on uusittava verikoe ja silloin buukataan eka ultra (jos kaikki hyvin...) parin viikon päähän. Iiks, uskomatonta edelleen.

Oon muuten toista päivää tosi turpeessa kunnossa, maha pullottaa kuin olisin jo 4. kuukaudella... Vähän ihmetyttää. Voiskohan toi raskaushormoni aiheuttaa tämänkin...? Hyperiä mulla ei oo koskaan ollut, mutta yksi IVF-kaverini sanoi, että hänellä "raa'at" munikset jatkoivat kasvua vielä punktion jälkeen niin, että raskauden alkaessa isoimmat ylimääräiset follit näkyivät ekassa ultrassa ja olivat monisenttisiä...! Onks teillä kellään ollut tuollaista kokemusta?

Leppoisaa talviaikaan siirtymistä kaikille, kiva nukkua tunti lisää!

 

Lumi, munasarjat on punktion jälkeen aika pitkään nesteiset ja turvonneet, vaikkei hyperiä olisi ollutkaan. Mullakin näkyi tällaista munasarjoissa vielä ar-ultrassa 7+2. Mutta kyllä ihan alkuraskaudessa voi olla myös raskaudesta johtuvaa turvotusta, mullakin oli vähäsen mutta raskaanaoleva kaverini joutui heti plussatestistä lähtien kulkemaan housunnappi auki Se turvotus voi hyvin vielä laskea ja tasaantua ennenkuin alkaa varsinainen raskaudesta johtuva maha pömpötys. Ja sehän on yksilöllistä koska se alkaa. Mulla tuli joskus 9-10 -viikkojen maissa yks kaks muutamassa päivässä alamahaan ihme kumpu näkyviin Noista hcg-arvoista löytää muuten kyllä googlailemalla taulukoita, ne viitearvothan on aika laajoja haarukoita mutta kyllä ne varmaan suuntaa antaa. Mulla oli 15 päivää siirrosta n 400, ja se oli täysin viitealueella. Joten uskoisin että on ollut tuo sunkin pp13 -arvo, jos se kerran noin parissa päivässä tuplaantuu. En tiedä miten nuo netin taulukot pätee hoitoalkuisiin raskauksiin, joten kysy ihmeessä sieltä teidän klinikalta ne viitearvot maanantaina kun meet uusintatestiin. Ja sitten kun uskaltaudut, niin tuolla plussanneiden puolella on tosiaan oikein kiva 35-ekakertalaisten ketju!