Lumi ja Terhi, mä niin tiedän nuo teidän fiilikset. Tuntuu melkein syylliseltä tulla tässä vielä itse plussanneena kommentoimaan. Mutta halusin kuitenkin sanoa, että tuo sama pessimistinen olo mulla oli tasan siihen plussapäivään saakka - siis en missään vaiheessa kokenut, että "no kyllä nyt ihan kohta varmaan on jo mun vuoro" ... ei se varmaan niin mene, vaan se plussa tulee enemmän ja vähemmän puun takaa. Eli ei se oma fiilis ole mikään liukukytkin, joka jotenkin ennakoivasti ennen plussaa osaa ryhtyä siirtymään positiiviseen ja optimistiseen suuntaan, ja sitten lopulta niinkuin aavistaisi, että hei nyt on se hetki kun minä plussaan! Ei ainakaan mulla mennyt mitenkään noin. Ja Terhi, niinkuin Lumi tuolla mainitsi niin mulla ei ollut _mitään_ oireita ennen oletettua menkkojen alkuhetkeä, paitsi hirveät menkkakivut. Olisin vaikka vetoa lyönyt negasta. Ja niinkuin säkin, olin ollut aina ihan varma siitä,että kyllä mä sen sitten olossani tunnen, kun tärppi on käynyt. No, en todellakaan tuntenut, en ainakaan siinä määrin että olisin ollut lainkaan varma. Tottahan aloin aavistella sitten kun menkat oli myöhässä, mutta siihen saakka en kyllä olisi voinut tietää. Ja erityisesti vielä joku pp8 - vaiheen olo ei kertonut _yhtään_ mitään 
Yritän siis tässä nyt vaan jotenkin huonolla verbaliikallani kertoa, että nuo omat olot, ounastelut, pessimismit sun muut tunnetilat ei kuitenkaan oikeastaan kerro siitä totuudesta mitään. Ja kaikenlaisia tilastoja voi aina tuijotella, mutta yksittäisen ihmisen onnistuminen on kyllä aina sattumankauppaa eikä mene minkään tilaston määräämällä aikataululla. Niin vaikeaa kuin se onkin, noista spekulaatioista olisi varmaan viisainta irrottaa ja hyväksyä se tosiasia, että itse ei voi tietää YHTÄÄN etukäteen, miten tämä tulee menemään. Mutta siitä tulee myös se toiveikkuus, että kenelle tahansa teistä se plussa voi paukahtaa juuri silloin kun vähiten sitä odotatte. Niin kuluneelta kuin kuulostaakin.
Melkoista luonteenlujuuttahan se vaatii jaksaa jatkaa hoitoja kerrasta toiseen, kun usko onnistumiseen on välillä todella hakusessa. Mutta hei, yhtä kertaa lähempänä onnistumista ollaan takuulla joka kerta!! Näin mä itseäni tsemppasin keväällä ja nyt syksyllä.
Toivon teille, ja tietysti kaikille ajoittain huonojen fiilisten kynsissä kärvisteleville toiveikasta mieltä ja uskoa siihen, että myös meille pitkän linjan konkareille voi tapahtua hyviä asioita! Tätä joudun toistelemaan päivittäin itsellenikin - plussan jälkeen se piina vasta on alkanutkin, läsnä on alituinen epävarmuus raskauden jatkumisesta. Omaan kroppaan on niin vaikea luottaa, kun se toistaiseksi on näissä hommissa kerta toisensa jälkeen vain pettänyt. Mutta silti mä uskon, että meistä jokaisella on viiden vuoden päästä kerrottavana tarina, jossa tavalla tai toisella on onnellinen loppu Tsemppiä naiset, jos minä plussasin niin plussaatte vielä tekin!! :heart:
Yritän siis tässä nyt vaan jotenkin huonolla verbaliikallani kertoa, että nuo omat olot, ounastelut, pessimismit sun muut tunnetilat ei kuitenkaan oikeastaan kerro siitä totuudesta mitään. Ja kaikenlaisia tilastoja voi aina tuijotella, mutta yksittäisen ihmisen onnistuminen on kyllä aina sattumankauppaa eikä mene minkään tilaston määräämällä aikataululla. Niin vaikeaa kuin se onkin, noista spekulaatioista olisi varmaan viisainta irrottaa ja hyväksyä se tosiasia, että itse ei voi tietää YHTÄÄN etukäteen, miten tämä tulee menemään. Mutta siitä tulee myös se toiveikkuus, että kenelle tahansa teistä se plussa voi paukahtaa juuri silloin kun vähiten sitä odotatte. Niin kuluneelta kuin kuulostaakin.
Melkoista luonteenlujuuttahan se vaatii jaksaa jatkaa hoitoja kerrasta toiseen, kun usko onnistumiseen on välillä todella hakusessa. Mutta hei, yhtä kertaa lähempänä onnistumista ollaan takuulla joka kerta!! Näin mä itseäni tsemppasin keväällä ja nyt syksyllä.
Toivon teille, ja tietysti kaikille ajoittain huonojen fiilisten kynsissä kärvisteleville toiveikasta mieltä ja uskoa siihen, että myös meille pitkän linjan konkareille voi tapahtua hyviä asioita! Tätä joudun toistelemaan päivittäin itsellenikin - plussan jälkeen se piina vasta on alkanutkin, läsnä on alituinen epävarmuus raskauden jatkumisesta. Omaan kroppaan on niin vaikea luottaa, kun se toistaiseksi on näissä hommissa kerta toisensa jälkeen vain pettänyt. Mutta silti mä uskon, että meistä jokaisella on viiden vuoden päästä kerrottavana tarina, jossa tavalla tai toisella on onnellinen loppu
Tsemppiä naiset, jos minä plussasin niin plussaatte vielä tekin!! :heart: