Ensimmäistä lastaan yrittävät yli 35v VOL.2

Kimakka75 voi oon niin onnellinen sun puolesta. Mahtavaa ku saa välillä lukea plussistakin Toi pikkaraeihin kurkkiminen on kyllä näissähommissa tullut jo liiankin tutuksi :-D
Tiltu77 nämä hoidot on niin jatkuvaa odottelua. Odotetaan jonossa, odotetaan menkkoja, odotetaan ovista, odotetaan munisten kasvua, odotetaan punktiota, odotetaan siirtoa ja sit piinailaan ja odotetaan alkaako vai ei.... Ja liian harva pääsee siihen jonoon jotka odottavat onnellisena sen 9kk. Ei oo reilua. Mut meistä tuleekin odettelun mestareita ja ainakin opimme jonottamaan :-/ pitkää pinnaa sinulle. Toivottavasti pääset alkuun pian <3
Tintti_76 meillä ollaan menty heti alusta pitkällä kaavalla ja ei annettu muita vaihtoehtojakaan. Turhauttavaa on ja palstoja lukiessa tuleekin tunne et harva meistä onnistuu. Tai sitten he joille onni suodaan ei sitä hehkuttele. Hurjasti jaksuja uutteen yritykseen.

 

Liityn teidän seuraan odottamaan/jonottamaan/jännäämään/tuskailemaan. Takana hiukan yli vuosi yritystä ja kolme aikaista keskenmenoa. Munasarjat polykystiset, mutta ei kuitenkaan vaikuta vielä hormoneihin. Kolmannen km:n jälkeen ovikset lakkas tulemasta ja seuraavaan kiertoon pitäisi ottaa clomit käyttöön.

Vähän mietityttää se, että pistän aivoni väkisin tuottamaan munasoluja, joita ne ei muuten haluaisi tuottaa :/ Joku syyhän siihen on, ettei ovulaatiota tule. Mitä mä sekoitan, kun menen sinne väliin sörkkimään clomeilla? Kertokaahan kokeneemmat, mitä siinä tapahtuu? Ylipäätään ärsyttää, että tässä iässä naisen on pakko yrittää raskautta vaikka väkisin, vaikka ite haluais välillä vaan elää ilman jatkuvaa syklitarkkailua. Siunaantuessaan lapset ovat kyllä erittäin haluttuja, mutta väkisin en haluaisi tätä tehdä. Onneksi sen voi täällä tunnustaa, kun ei kenellekään muulle voi. "Huonon äidin leima" olis otsassa ilman lastakaan Muutaman kerran oon kuullu, että toi pitää vaan kestää, koska se kasvattaa. Toki aina sellaisten suusta, jotka eivät ole tähän joutuneet. En tiedä, pitäiskö kenenkään kestää tätä itseinhon ja arvottomuuden määrää, joka tulee siitä, ettet pysty tekemän sitä, mihin naisena pitäisi tosta vaan pystyä. Kuukaudesta toiseen vieläpä. Olen aika varma, että munkin kohdalla lapsettomuus on henkistä Ehkä suojelen itseäni pettymyksiltä. Optimismi ja ilo jäi jonnekin parin kuukauden päähän sen kolmannen keskenmenon luokse.

Mutta onneksi tulee näitä ihania plussauutisiakin! Onnea Kimakka75 :heart: Noilla uutisilla jaksaa taas muutaman syklin eteenpäin

 

Kimakka75, mahtavaa!! Paljon onnea plussasta! Nyt vain yrität lopettaa pelkäämisen ja nautit raskaudesta. Näiden hoitojen aikana kannattaa yrittää olla onnellinen silloin kun on aihetta ettei elämä muuttuisi pelkäksi pelkäämiseksi ja suruksi. Mie uskon että kyllä se lapsenalku siellä pysyy seuraavat 9 kuukautta

 

Kata., pahoittelut negasta! Onneksi teillä on kuitenkin alkioita pakkasessa odottelemassa niin pääsette pian uudelleen lottoamaan

Tintti_76, Tervetuloa! Meille ei Oysissä edes ehdotettu lyhyttä kaavaa. Kuulemma vanhemmilla se pitkä kaava toimii paremmin. En tiedä sitten pitääkö paikkaansa. Eli alkioiden laatukin voi muuttua kun kokeillaan hoitoa pitkällä kaavalla. Meillä oli sama ongelma ensimmäisessä Ivf:ssä eli munasoluja tuli hyvin (12) mutta niistä saatiin vain yksi hyvä alkio. Lääkkeenä oli silloin gonal-f ja nyt tähän toiseen pyysin muuttamaan lääkettä. Tiedä vaikka auttaisi jotenkin. Nyt seuraavassa hoidossa käytössä Menopur. Lääkkeen vaihto on myös auttanut joitakin saamaan parempia alkioita. Eri ihmisten elimistö reagoi eri lääkkeisiin erilailla niin varmaan vain kokeilemalla selviää. Tosin tällä iällä ei kyllä varmaan enää mahdottomia pysty vaikuttamaan. Ikä on varmaan tehnyt tehtävänsä myös munasolujen laadulle...

turrimus, minäkin aluksi pohdiskelin ja surin sitä ettei mahdollinen lapsi saisi alkuaan ns. normaalisti mutta näiden hoitovuosien aikana olen kyllä unohtanut koko asian. Nyt vain toivon että jotenkin lapsi saataisiin alulle. Olen jopa ajatellut että kokeillaan vielä luovutetuilla munasoluilla jos omilla ei enää onnistu. Tosin olen ymmärtänyt että jos on polykystiset munasarjat niin raskaaksi tulo onnistuu hyvin nuorena mutta PCO:n vaikutus lisääntyy iän myötä. Eli ei ehkä tapahdu enää ovulaatiota niin usein mikä taas vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Eli lääkkeillä saadaan aikaan ovulaatio, joka on minun mielestä se normaali tila eli ei se minusta ole mitään munasolujen väkisin tuottamista. Itse ajattelen tämän asian lähinnä niin että tuskin tarvisin näitä hoitoja ellen olisi odottanut lapsien tekemistä niin pitkään. Nuorempana olisi varmaan onnistunut ihan luomunakin. Itse en usko oikein siihen että henkisesti voisi estää lapsien saannin. Ovulaatio ei tapahdu välttämättä joka kuukausi jos on stressaantunut mutta en usko että ajatukset tai psyykkinen fiilis voisi muuten vaikuttaa raskaaksi tuloon.

Ja just kun pääsin valittamasta ettei me milloinkaan päästä siihen toiseen ivf:ään niin hoitopaperit kolahti postiluukusta ei onneksi sitten kuitenkaan jouduttu odottamaan 5 kuukautta mitä ilmoitettiin hoitojonon pituudeksi. Ollaan siis hoidossa oysissä. Meillä siis tähän toiseen ivf:ään vaihtui lääkkeet: menopur gonal-f:n tilalle. Toivottavasti tulisi vähemmän mutta parempilaatuisia munasoluja. Punktio suunniteltu lokakuun viimiselle viikolle. Jos ei niin pitää varmaan alkaa tosissaan miettimään luovutettuja munasoluja. Mutta just nyt olen onnellinen että päästään tässä hommassa eteenpäin ja odottaminen on toistaiseksi loppu

 

Hei kaikille! Täällä ollaan taas. Kai me lähettiin liikkeelle lyhyellä kaavalla kun aina kaikki on näyttänyt niin hyvältä. Kierron pituus säännöllinen, ovulaatio löytyy, limakalvo hyvä ja hyvä vaste Gonalille. Mut joo. Tosiaan tajusin että toihan oli vasta eka kehittyneempi hoito. Ja ehkä mulla oli hieman liian suuret odotukset siitä. Meen suunnittelukäynnille parin vkon päästä ja katotaan sit millä kombolla tässä sit edetään. Mä oon kans funtsinut nyt vähän liikaa näitä asioita ja pelkään et stressaaminen vaikuttaa seuraavaan hoitoon. Oon kuitenkin yrittänyt olla syyllistämättä itteeni siitä et miks ei aikaisemmin yritetty näitä hommia. Mut ei tuntunut ikinä aikasemmin siltä. Et se nyt sit vasta oiskin ollut väkisin yrittämistä. Ja eihän nää asiat mee kaikilla niillä nuoremmillakaan putkeen. Yhtälailla ois voinu olla vaikeeta. Ja ehkä jopa vaikeempaa hyväksyä se että homma ei toimi niinkuin naps vaan. Tsemppiä ja voimia kaikille! Joskus tie vaan on pitkä ja kivinen mutta ennen en lopeta ennenkö se nousee pystyyn eteeni!

 

Jee, tänään pääsi sumuttelemaan suprecuria. Onneksi siitä ei viimeksi ihan kauheita oireita tullu. 15. päivä on nollaultra LKS:ssä. Vaikka hoitotauot tekee henkisesti hyvää (jos siis onnistuu olemaan ajattelematta hoitoja/lapsettomuutta/ajan kulumista mikä on toisinaan vaikeaa, kun raskaana olevia näkyy joka puolella ja biologinen kello tikittää häirittevästi) mutta mukavampi on kuitenki päästä aloittelemaan hoitoja. Tällä kertaa odotukset ei ole järin korkealla mutta jos vaikka 2 hyvää alkiota saatais aikaiseksi niin se olis ihan huippua Lääkärin kanssa juttelin viimeksi ja murehdin huonoja munasoluja niin katseli papereista että oli miehenki tuotoksessa ollu parantamisen varaa. Yllättäen siis oli vain 1% A-luokkasia kavereita näytteessä. Insseissä ollu jotain 10-30% välillä. Avomiehellä oli ennen edellistä ifv:ää antibioottikuuri ja sekin saattaa vaikuttaa laatuun. Nyt siis olen syöttäny sylle varmuudelta b-vitamiinia. Jos vaikka olis tuolla huonolla sperman laadullaki ollu osuus noihin huonoihin alkioihin. Siihen nyt kuitenki voi jollaki tavalla vaikuttaa. Senpä näkee nyt sitten tässä seuraavassa ivf:ssä. Ennen ensimmäistä hoitoa oli kovat odotukset alkioista ja nyt toivon vain että päästäis tuoresiirtoon hyvällä alkiolla.

Tintti-76, samaa mieltä olen. Periksi ei kannata antaa ainakaan jos budjetti riittää . Onhan niitäki paljon joilla on raskaus alkanu vasta viidennestä tai kuudennesta ivf:stä. Jotku saa yhestä ivf:stä 5 hyvää alkioita ja meillä tulee vain yksi niin sehän on selvä, että silloin tarvitaan useampi ivf. Ei jokaisesta hyvästäkään alkiosta voi joka kerta raskaus alkaa... Koska teillä on seuraava siirto?

Kimakka75, mites siellä menee? Onko teille tulossa varhaisultra? Tulehan kertomaan välillä meillekin kuulumisia

Kata., minusta taas tuntuu että iso osa porukasta raskautuu jossakin vaiheessa hoitoja ja sitten vielä on vaihtoehtona luovutetut munasolut, joilla raskautuu taas iso osa niistä joilla ei omilla ole onnistunu. Tosin itseä harmittaa tämä ajan kuluminen ja se että noita vuosia tulee lisää ihan liian nopeasti ja se tuo tähänki asiaan semmosta stressiä että väkisinki laskee että montako kiertoa on mahdollista vielä tulla "luomuna" raskaaksi. Kyllä sitä vieläki joka kuukausi mielessä toivoo vaikkei se kai käytännössä ole mahdollista, kun ei sellaista ihmettä ole edellisen 3 vuoden aikana tapahtunu. Milloin teillä on seuraava siirto?

Fenix-78, miten siellä menee? Joko on seuraava PAS suunnitteilla?

 

Yksinpuhelua täällä näköjään harrastan 5 päivä sumuja päällä ja tutut oireet pukkaa päälle... masennus ja ahdistus :/ Onneksi helpottaa 15.pv jos/kun sumut puolittuu ja onneksi tuo parempi puolisko on näiden hoitovuosien aikana oppinu ottamaan rennommin nämä minun itkupotkuraivarikohtaukset, joten draamaa harjoittaa tässä talossa nykyään vain yksi.

Tällä kertaa ei kyllä ole suuria odotuksia ivf:ää kohtaan mikä tekee tästä hoidosta henkisesti helpompaa. Jotenkin ajatukset väkisinki karkaa jo lahjasoluhoitoihin (jep, voihan se omillakin onnistua mutta jos ivf:ää kohti on yksi normaalivauhtia jakautunu alkio niin eipä ne mahikset ihan hirveän hyvät ole ja toisaalta mieluummin maksan sen 10 000 lahjasoluhoidosta kuin 3000 ivf:stä yksityisellä). Ja sen olen nyt päättäny että koira meille tulee ensi vuonna niin olen alkanut soittelemaan kasvattajille ja kyselemään niiden suunnitelmia. Viime aikoina on nimittäin alkanut kyllästyttää tämä sitten kun -elämä. Suunnilleen 3 vuotta ollu monet jutut "jäissä" jos se vauva tulee niin ei sitten jaksa/ehdi/pysty. Pakko alkaa jollakin lailla jatkamaan elämää ja tällä hetkellä se tarkottaa semmosten asioiden tekemistä ja suunnittelmista joita ei sitten pienen lapsen kanssa tehdäkään.

Mitä teille muille kuuluu? Kirjottakaa teki tänne niin ei tarvi täällä itekseen jutella

 

Tiltu77 meillä on sama tilanne, elämä on ollut jäissä 4 vuotta. Koira tulee meillekin jos tämä kierros ei onnistu. Me käytetään nämä pakkasessa olevat huurunenät ja se on sitten siinä. Paljon on tullut asioita siirrettyä tämän "odottelun" aikana. Meillä on mahdollisuus seuraavaan siirtoon vasta loppuvuodesta. Kahdet menkat pitäisi tulla ja sitten se ovis saada kiinni. Edelleenkin sitä jotenkin toivoo , et jos se kuitenkin onnistuis tässä välissä ihan luomusti. Ainut mitä voi enää itse yrittää on koittaa saada painoa vähän pois, jos sillä nyt on sitten mitään merkitystä ;-)
Tsemppiä hoitoon ja hurjasti voimia lääkkeiden aiheuttamiin tunnemyrskyihin ;-)

 

Kata., jaksamista odotteluun. Se on minusta näiden hoitojen huonoin puoli. Jos vain onnistuis jotenki olemaan ajattelematta mutta ainakaan multa se ei onnistu ees hoitotaukojen aikana.

Pahimmat suprecurin oireet tuntuu olevan ohi. Kai se kroppa jotenki tottuu noihin hormoneihin, kun niiden käyttö jatkuu aikansa. Nyt tuntuu että oireista on jäljellä vain ihanat kuumat aallot. Ne ei kyllä haittaa ollenkaan. Onpahan näin syksylläki sitte välillä lämmin

 

Uusille tervetuloa!

Kimakka, onnea :heart:

Tiltu77, tsemppiä hoitoon. Tuo on niin totta, että sitä elää "sittenkun" - elämää, monessakin asiassa ja siitä ajattelusta todella pitäisi hankkiutua eroon.

Katalle voimia siirron odotteluun. Mä olen suunnitellut kuntokuuria jos sillä saisi lisää lihasmassaa ja painoa putoamaan. Voipi olla, että jää suunnitelmaksi

Tähtitomu, joko vauva on maailmassa?

Mä olen tuumaustauolla, sain varattua yksityiselle ajan keskustelemaan, että kannattaako mitään enää tehdä vai ei.

Aurinkoista mieltä kaikille pimeään syksyyn :attn:

 

Voi. Toivoin, että jollain olisi ollut plussauutisia viimeisen käyntini jälkeen ja se olisi vähän piristänyt. Toisaalta auttaa kyllä sekin, ettei selkeästi tarvitse olla yksin pelkojensa ja ajatustensa kanssa. Olen pitänyt itseäni sekopäisenä, kun olen ajatellut, että kaikki on jotenkin pausella sen aikaa, kun maailma yrittään päättää tuleeko meistä vanhempia vai ei. Ilmeisesti kaikki muutkin pyörii samoissa keloissa ja tää on ihan normaalia. Yksinäisyydentunnetta lisää se, että siippani huolissaan kaiken tapahtumisesta mulle. Häntä kun ei tarvita omasta mielestään mihinkään, kun mä syön kaikki lääkkeet ja lääkärit hoitaa hedelmöityksen. Niinhän se onkin, mutta millä saisin hänelle olon, että tässä ollaan silti yhdessä? En oikeastaan edes ymmärrä, miksi hän ajattelee noin juuri silloin kun tarvitsisin parasta kaveria eniten.

Nyt siis Clomeja nassuun ja toivo korkealle Sitä saa vaan nostaa väkisin, koska eihän meillä ennenkään ole hedelmöittymisen kanssa ollut ongelmaa; kaikki vaan menee kesken. Joten sitäkö kohti tässä ollaan tälläkin kertaa menossa? Ihanaa on kuitenkin se, että joka kuukausi todennäköisyydet kasvaa, koska joskushan se meidänkin vuoro on. Ehkä siis jo ensi kuussa.

 

Hei, hei mitä kuuluu???
Voi miten kotoisaa käydä tässä "omassa porukassa" kurkkimassa!
Tiedän niin ton, sitten kun-ajatuksen!!! Ja nyt seuraavaksi onkin se, voi kun en ehtinyt sitä ja tätä- ajatus sitten varmaan... eka tällänen on jo ehtinyt päähän, mä kun en ehtinyt käydä Amerikassa!!! Ja joo, pääsee sinne yhtä "huonosti" lapsen kanssa kuin ilman, että mitäpä näitä miettimään. Että sellasta.
Tiltu77 kysäisi aiemmin varhaisultrasta, se lysti on mulla ens tiistaina. Kauhee paniikki päällä. Mä olen ollu niin vähäoireinen, että sekin yhä pitää yllä sitä epäuskon tunnetta koko onnistumisesta. Ja nyt 7+1 vaiheessa siis yhä vakoilen alkkareita... Mutta tiistaina sitte kurkataan.
Valtavat voimahalit koko jengille, eteenpäin sano siittiö petrimaljassa!

 

Kimakka75, mitä ultrassa näkyi?

Hiskias, montako ivf:ää teille on tehty? Tai paremminki montako alkiota on siirretty?

Turrimus, meilläki oli näiden hoitojen alussa vaikeaa, kun molemmat suhtautu niihin niin tunteella. Saatiin onneksi juteltua ja meillä ehkä pahinta oli että itse pelkäsin välillä että mies jättää minut ja etsii nuoremman lasten tekoa varten. Vaikkei siis kummastakaan ole vikaa löydetty niin jotenki ajattelen että varmaan se vika on minun iässä. Nykyään luotan siihen, että se haluaa olla minun kanssa ja ne lapset on sitten toissijainen juttu. Nykyään jutellaan hoidoista samaan tapaan kuin mietitään mitä tarvitaan kaupasta Itse olen myös melko avoimesti kertonu tutuille hoidoista ja lähimpien kavereiden kanssa tulee juteltua silloin, kun on tarvetta. Se auttaa, kun on muitakin kelle jutella niin kaikki ei kaadu miehen niskaan eikä olokaan ole niin yksinäinen. Yllättävän yleisiä nämä hoidot on, kun ihmisten kanssa juttelee. Onko teille tehty jotain kokeita tai määrätty esim. verenohennuslääkettä tai kortisonia noiden keskenmenojen takia?

Mulla oli eilen se nollaultra ja molemmilla puolilla näkyi 8 niitä munasolun alkuja, joista normikierrossa sitten lähtee kasvamaan yksi. En tiennykkään että ne voi joka kierron alussa nähdä. Muutenkin lääkäri oli ihanan positiivinen tulevan raskauden suhteen ja kannusti että jos kerran on tullut raskaaksi niin kyllä se varmaan uudelleenkin onnistuu. Vaikka oliski mennyt kesken. Tuli itellekki vähän positiivisempi olo, että eihän sitä tiedä vaikka tämä ivf onnistuiski. Jotenki semmonen olo itellä että tehdään nyt nämä ivf:ät nopeasti alta niin voidaan alkaa suunnittelemaan muuta

Menopurin pistely aloitettu eilen. Gonal-f:ään verrattuna neula ei mennyt ihan niin helposti ihosta läpi ja sitä piti ihan työntää että meni nahan läpi. Ei se kyllä onneksi käyny kipeää mutta se lääkeaine kirvelee kyllä melkosesti, kun sen tuonne vatsaläskiin ruiskuttaa. Toivottavasti tiistaina ultrassa kaikki näyttäis siltä kuin pitää. Ja toivottavasti tämä kerta tois meille ees pari hyvää alkiota...

 

Täälläpä on hiljaista... eikö kellään muulla ole hoitoja päällä?

Kävin tänään toisessa ultrassa. Munasoluja oli taas minun mielestä ihan liikaa ja taas oli 6-11 mm koot eli paljon hajontaa. Menopur annostusta nostettiin vähän, kun melko hitaasti ovat kasvaneet eli ei ehkä ainakaan maanantaina vielä punktioon elleivät sitte ala kasvamaan nopeammin. Nyt pittää toivoa ettei perjantaina olis taas lisää noita pieniä alkanu kasvamaan. Hyperin vaaraa vähän väläytteli, kuten viime ivf:ssä. silloin ei onneksi tullu mutta katotaan miten nyt käy. Mie niin toivon että tulis nyt ainaki kaksi hyvää alkiota tästä ivf:stä niin ei tarvis ihan kirvestä heittää kaivoon näiden hoitojen onnistumisen suhteen.

 

Tiltu, meille on tehty 3 IVF:ää, joista on saatu yhteensä 10 alkiota (1+6+3) ja niistä on tehty 6 yhden alkion siirtoa. 4 alkiota on kupsahtanut sulatuksessa, toisesta hoidosta. Tästä viimeisimmästä hoidosta alkoi kaksi raskautta, kemiallinen ja "normaali", joka meni kesken alkukesällä. Se vähän antoi toivoa, että josko sittenkin kannattaisi satsata vielä neljänteen hoitoon, nyt odottelen verikoetuloksia joita viime viikolla otettiin 6 putkilon verran. Pidän peukkuja sun folleille, että niitä kasvaisi maltillisesti ja sopivasti :saint:.

 

Heippa!

Olen lueskellut tätä ketjua ja ilokseni havainnut, että moni moni teistä on onnellisesti raskaaksi tullut, ihanaa! Osa pidemmän ja osa lyhyemmän tien käytyään. Minä olen 35 vuotias ja mieheni 41. Ongelmana meillä miehen liikkumattomat siittiöt ja ensimmäinen icsi meille tehty viime keväänä. Alkioita saimme runsaasti 8 pakkaseen, mutta tulosta ei olenkaan sitten tullut. Alkiot on selvinneet sulatuksesta tähän saakka hyvin ja juuri nyt piinailen viidettä siirtoa pregnyl\gonapeptyl tuella. Julkisella olemme hoidoissa. Tuoresiirrosta sain keskeytyneen kkm viikolla 7 ja sen jälkeen ollut pari kemialluata, jotka päätyneet menkkoihin. Usko onnistumiseen on karissut ja pikkuhiljaa usko myös omaan kehoon ja sen toimivuuteen horjuu. Mitään vikaa ei minusta ole tullut ilmi, mutta jossakinhan se syy piilee. Paljon onnea meille, jotka vielä tätä taivalta kuljemme. Olisipa meilläkin se vuoronumero odottamassa!

 

Kimakka, toivottavasti ultrassa oli kaikki hyvin! Hiskias, onnea paljon neljänteen hoitoon, jos vielä jaksatte jatkaa. Kovin on möykkyjä ollu sullakin matkassa. Toivoa ja kaiken nielevää pettymystä. Jospa se seuraava kerta tois palkinnon! Tiltu, ( mulla oli lapsena samanniminen musta kani Onnea paljon paljon punktioon ja säästymistä hyperiltä, mutta toivotaan silti laadukasta saalista!

 

Tiltu, toivottavasti kasvattelu etenee hyvin aina punktioon asti! Ja Kielalle lykkyä piinailuun. Mä virkkailen täällä virtuaalisia tarrasukkia kaikille!!!
Ja kiitos kysymästä, ultrassa näin pienen möykyn ja läpättävän sydämen silloin 13.10. Ja nyt kärsitään sen päiväisestä pahoinvoinnista ja ripeästä vatsasta ?!?! (Tätä en odottanut) Työterveydessä ilokseni kurkistettiin edellispäivänä ultralla myös ja pieni sissi kuulemma voi hyvin, sydän sykki ja hiukan heilui... ite en kyllä nähnyt mitään, mutta uskon mielelläni.
Varmaan nämä hoidot saavat suhtautumaan tässäkin vaiheessa jotenkin varovaisesti koko aiheeseen, pikku pelko pyllyssä koko ajan ja mutta välillä sentään iskee se idioottimainen hymy naamalle...
Plussatuulia!!!!

 

Heippa!

Isot onnittelut Kimakka! Nauti raskaudestasi täysillä! Kyllähän se pelottaa varmasti. Itsellä viiva ollu saman vahvunen koko viikon. Oon odottanu sen heikkenemistä, kun pregnyl annoksesta on kuitenki jo viikko ja annos oli vain 1500. Voiskohan nyt pp8 jo alkaa toivomaan jotain enemmän. Pari päivää ku vielä malttaa niin tulokseen voi enemmän luottaa. Palellu on koko viikon ja usein nälkä. Toivo korkealla! Onnea kaikille ja voimia!

 

Kiitos ehdotuksesta Tiltu! Kysyin tuota kortisolia, mutta ei kuulemma ole siitä kiinni. Sain jonkun antibiootin ja lähetteen mykoplasmatesteihin, josko sieltä löytyisi syy, miksi kehoni hyökkää noita vastaan. Mutta eipä sekään tieto paljon lohduttaisi, kun ei noita ovulaatioita enää tule :'(. Munasolut reagoivat nätisti Clomeihin, mutta lohtu on laiha, kun ei ne tule ulos. Kaikki kevyemmät hoidot voidaan vähitelleen unohtaa ja mennä suoraan IVF-linjalle. Turhauttaa ja itkettää. Aina uuden hoidon alussa jaksaa innosta soikeana uskoa, että josko nyt, mutta aina sieltä tullaan rytisten alas.
Voin hyvin kuvitella, miten epäuskoinen olo sinulla on, Kimakka Mutta nauti täysillä! Siellä hän nyt on ja odottaa kovasti, että pidät hänet lämpimänä ja että kohta näette ihan kasvotusten <3 Jokainen oksetuksen olo on varmasti vain maailman ihaninta aikaa

 

Heippa!
Viiva tänään vahvistunu puolella eilisestä. Nyt on pp9 ja toistaisesti yhden kkm ja kolmen kemiallisen jälkeen raskaana taas ollaan. Saa nähdä kuinka kauan. Viralliseen testipäivään vielä viisi pitkää päivää. Onnea kaikille hurjasti omiin vaiheisiinne ja voimia jaksaa tätä prosessia. Olen jo heittänyt toivoni meidän alkioiden suhteen, kun siirto toisensa jälkeen valuu verenä pihalle eivätkä yrityksestä huolimatta jatka kehitystä. Olen henkisesti jo valmistautunut seuraavaan icsiin. Keskenmenon pelko on taas enemmän kun suuri, mutta jää nähtäväksi kuinka käy. Oireita ei juuri ole ja sen vuoksi on hyvin ristiriitaiset fiilikset. Uskoakko viivaa vai tuntemuksia. Tässä junassa on vaan istuttava ja toivottava, että matka saa jatkua ilman ongelmia. Itse ei voi vaikuttaa ja pitäis vaan elää normaalia elämää. Niin, pelko perseessä

 

Kimakka75, oi ihanaa!! Nauti raskaudesta ja yritä olla pelkäämättä. Kyllä mie uskon että se pieni viihtyy seuraavat 8 kuukautta siellä yksiössään.

Kiela, onnea plussasta! teillähän on hienot kiinnittymisprosentit. Nyt pidetään sormet ja varpaat ristissä että tällä kertaa plussa pysyis ja saisitte lapsen syliin asti.

Hiskias, mie lähtisin sinuna kans kokeilemaan vielä kerran ainakin kun kuitenkin jotaki tulosta on tullu. Ja yksityisellä saatetaan kokeilla jotain sellaista mitä julkisella ei tehdä. Itse olen ajatellu (jos mies suostuu) että ainaki yksi pitää vielä tehdä näiden julkisten tarjoamien hoitojen jälkeen yksityisellä jos siellä vaikka olis lääkärillä aikaa perehtyä asiaan paremmin, kun julkisella yksilöllisestä hoidosta saa vain haaveilla. Mitä verikokeita teille tehtiin?

Turrimus, älä huoli niistä ovulaatioista. Ivf:ssä kaikki hoituu ulkopuolisilla hormoneilla niin sillä oman kehon toimimattomuudella ei ole niin väliä. Vaikka tiijän kyllä että eipä siitä ovuloimattomuudesta voi olla olematta huolissaan. Toivottavasti kierto kuitenki palautuu aikanaan. Mie uskon että kyllä se ivf teille vielä lapsen tuo

 

Meillä oli eilen vähän huonoja ultrakuulumisia... folleja oli lähemmäs 20 mutta tosi hitaasti on kasvanu ja vähän näyttää että jotku follit ei meinaa ollenkaan kasvaa. Punktio kuitenki on tiistaina ja tuossa edellisen ivf:n papereita ja 3 ultran follien koon perusteella tulin siihen tulokseen että maksimissaan 5 munasolua saadaan tiistaina. Tai voi olla että vähemmänki... Jostaki syystä tuo Menopur ei näytä minun munasoluihin tehoavan tai sitte tämä kierto on erilainen kuin se aikaisempi. Mutta katellaan mitä tiistaina saadaan saaliksi. Toivottavasti siellä edelleen olis se kaksi hyvälaatuista munasolua. Ehkä vähän itseä ärsyttää ettei maanantaina ole ultraa, kun pelottaa että ne follit ei ehi tarpeeksi kasvaa tiistaihin mennessä

 

Heippa!

Kiitos teille kannustuksesta. Mulla viiva taas vahvempi, ei paljoa puutu tasavahvasta. Ihan epäuskoinen fiilis. Tuttuja oireitakin alkaa tulla, eli toivoa taas on.

Tultu, Onnea punktioon ja luotetaan hyvään saaliiseen sekä siihen, että tiitterästi myös jaksaisivat jakautua! Kivutonta ja nopeaa toipumista!

Onnea ja voimia teille vaiheisiinne. Minä jään neuvottomana seuraamaan tulevia päiviä, mitä sieltä eteen tuleekaan. Onneksi ei etukäteen tiedä. Pakko vaan luottaa tulevaisuuteen!

 

Kiela, onnea odotteluun!! Toivottavasti me kaikki tullaan vielä perässä

Hassua, että lauantaiaamusta asti ollu ihan ovulaatiotuntemukset päällä vaikka vasta su iltana pistin pregnylin. Harmi, että nuo lääkkeet säilyy hyvinä vain kuukauden. Harmittaa pistää hukkaan 600 Menopur, josta on kerran piikitetty 150 iu:ta.

Tänään tultiin tänne Ouluun ja huomenna on sitten punktio. Nyt kyllä jännittää että onkohan siellä enää munasoluja huomenna jäljellä ja jos on niin onko yhtään niin isoa että olis kypsiä ja sen jälkeen jakautuukohan niistä yksikään normaalia vauhtia... huoh... Pitäis yrittää olla ajattelmatta mutta en näköjään pysty. No, huomenna ollaan viisaampia