Ensimmäistä lastaan yrittävät yli 35v VOL.2

Roxanne, onnea odotukseen sinne ja toivotaan hyviä ultrakuulumisia!

Ihan uteliaisuuttani niitä tukilääkkeitä kyselin, kun melkosta vaihtelua sen suhteen. Itseä ehkä harmittaa etten tajunnu itse ottaa disperiiniä, kun kaikissa siirroissa, joissa raskaus on alkanu, se on ollu mukana. Ja nyt sitte löyty se geenimutaatio, jonka vuoksi klexane jos vielä raskaus alkaa. Periaatteessa tukilääkkeitä ei usein tarvita mutta ihmetyttää se julkisen nuiva suhtautuminen niihin. Kun muutama prosentti ei tule ilmankaan raskaaksi esim. kortisoni. Itse kyllä kokeilisin jos takana paljon siirtoja eikä tuloksia, kun ei niistä kai haittaakaan ole

Domi, mikä siellä on tilanne?
 
Kato kävi tosiaan ja siihen kyllä oli varauduttukin. Hoitohenkilökunta vaan oli asiasta jotenkin niin ihmeissään, että siinähän sitä sitten itsekin huolestuu. Tuoresiirtoon ei menty paristakin syystä. Olisi osunut vkl ja sitten kuitekin haluttiin katsoa selviääkö blastoiksi, jotta saataisiin näyte otettua. Ja selvisihän ne ja saatiinhan se. Kiitos kannustuksesta, sitä tarvitaan tässä odotellessa.
 
Heip. Näköjään jäänyt tänne kertomatta viime siirron tulos. Joka oli tietysti vanha tuttu nega!!! :cry: Ekan kerran kylläkään vuoto ei alkanut lugejen läpi vaan vasta 2 päivää lopettamisesta. Outoa, en tiedä oisko niin paljoa vaikuttanut sitten syömäni granaattiomena kapselit joissa enstrogeenin kaltaista juttua.. Nyt välikierto menossa ennen viimeistä siirtoa :cry: ovis antaa taas odottaa nyt taitaa olla kp20.. Sain kun sainkin zumenonin viimiseen siirtoon vaikka pari lääkäriä on sen monesti tyrmännyt kun on niiiin hyvä limis muutenkin.. Juu' u jännä kun toistakymmentä alkioo on sen hienosti vältellyt.. Tuttava on onnistunut vain lääkkeellisistä ja hänelläkin hyvä oma limis .. No nyt siis kolmas lääkäri (luulisin, hoitajan kaa vain jutellut) oli kirjottanut sen, alkaa kp2. Mullahan ei koskaan ole pitkääviljelyä tehty.. Se jää kyllä vähän kaivelemaan.. Toisaalta kai ne kohdussakin eläisi jos labrassakin..
Mitäs muille?
 
Hei kaikki, mahtaakohan tama keskustelu viela lahtea kayntiin enemmankin? Olisin kiinnostunut kuulemaan erityisesti yli nelikymppisten kokemuksista erityisesti ivf:sta - mika toimi? Olen itse 45-vuotias, eli varmastikin sielta vanhemmasta paasta talla palstalla - vaikka enhan tietenkaan itseani tunne vanhaksi eika ole mitaan vaivoja tai laakityksia - ennen ei vaan ole ollut tilaisuutta yrittaa lasta ennen kuin nyt uuden miehen kanssa (44) viime vuodesta. Kesalla menimme tutkimuksiin, mitaan sen kummempia syita ei ole loytynyt, paitsi kohdun polyyppi, joka poistettiin syyskuussa. En uskaltanut sitten enaa enempia vain luomuna koettaa, joten nyt on ensimmainen ivf-kierto alkamassa. Kaikki laake- ja klinikkavinkit yms. otetaan kiitollisena vastaan. Tiedan toki, etta statistisesti mahdollisuudet ovat pienet, mutta emmehan me ihmiset ole pelkkaa statistiikkaa - ja toisaalta mitaan ei saa, jos ei yrita! Olen kovasti etsiskellyt kohtalotovereiden kirjoituksia ja loytanyt muuta ja kymmenen vuoden takaa. Ne rohkaisivat, joten toivottavasti tamakin teksti ehka rohkaisee jotakuta, ettei olla yksin yrittamassa!
 

Yhteistyössä