Ensimmäistä lastaan yrittävät yli 35v VOL.2

Voi ihanaa, onnea Kiela! Hipsithän sitten mukaan myös tuonne odotuspuolelle lapsettomuushoidoista plussanneiden jengiin... http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2405861-ivf-icsi-hoidoista-plussaan/
Tiltu77, toivottavasti punktio sujui mallikkaasti ja menestyksellä!

 

Hei vaan kaikki! Ei oo tässä taas ollut intoa mihinkään... kun mitään ei tapahtunut... odottelin seuraavan IVF-hoidon alkamista. No nyt on sitten alettu pistää Menopuria. Ensimmäisessä oli Gonal-F. Onko tällä lääkkeen vaihdolla mitään vaikutusta... jää nähtäväksi. Lyhyt kaava taas käytössä. Itte oon vaan jo etukäteen sillä fiiliksellä et voidaanhan tää hoito tehdä, mutta varmaan käy samalla tavalla, että huonoja alkioita vaan saadaan. En tiiä miks mulla ei nyt oo yhtään uskoa tai toivoa. Yyh, ei oo myöskään mukavaa toi Menopurin kirvely.

 

Voi Tintti76, häntä pystyyn, niin kauan kun on konsteja on toivoa. Muistathan penätä lääkäreiltä aina uusia kokeita ja konsteja. Mulla itselläni taisi auttaa kun yksityislääkäri toisaalla huomasi hiukan epätavallisemman kilpirauhasen vajaatoiminnan ja dhea hormonivajeen. Nämä kun hoidettiin kuntoon, niin onnistui lapsettomuushoidoissakin ihan eri tavalla. En toki sano, että samat mutkat on monella meistä matkassa, mutta sen haluan muistuttaa, että ihminen on niin monen palan summa, että ratkaisu voikin joskus olla kulman takana

 

Plussatuulia kaikille!

Tintti76, minäkin kehotan vaatimaan huomiota tuntemuksillesi. Nuo lääkärit tekevät parhaansa, mutta jotkut on vaan parempia. Mun eka oli luokaton, mutta kilttinä ja hiukan naiivinakin uskoin häntä. Puoli vuotta meni hukkaan hänen huonojen kykyjensä takia. Lääkärin vaihto paljasti sitten kaikenlaista komplikaatiota ja nyt niitä sitten hoidetaan pois. Huono menestys tähän asti silti, mutta ainakin nyt tehdään jotain korjauksia, eikä oteta vastauksia "yleisimmät fraasit" kirjasta..

 

Voi teitä!! <3 Eiköhän tää taas tästä! Menee tunteet kyllä nyt ihan laidasta laitaan koko ajan... varmaan sekin on ihan normaalia. :O Ja tosiaan keinojahan on, mutta rahaa kun ei oikein olisi. Aika hurjia hintoja yksityisellä maksellaan. Ja mies alkaa olla sitä mieltä että ne tekee hoitoja kenellä rahaa on... (meillä siis ei ole...) hän ei oo valmis maksamaan hoidoista enää sellaisia summia kun maksellaan. Itte en oo vielä valmis luovuttamaan.

 

Tintti-76, tsemppiä hoitoihin! Jokainen ivf-kierros on erilainen. Ja eri lääkkeet sopivat eri ihmisille. Tuo Menopur on joillaki parantanut munasolujen laatua. Toisilla taas joku toinen lääke. Meillä käydään miehen kanssa vähän samanlaista keskustelua raha-asioista. Julkisen hoidot tehdään ehdottomasti mutta sitten ollaan puhuttu yksityiselle siirtymisestä ivf tai lahjoitettu munasoluhoitoon. Itse olen valmis jonku 15 000 laittamaaan tähän lapsi-projektiin, (kun eihän se lapsikaan ihan ilmainen ole jos semmosen joskus saa) mutta mies mieluummin upottais sen 15 000 uuteen autoon. Eli tod.näk maksan itse hoidot ja toivottavasti saan miehen sentään osallistumaan sen verran että luovuttaa oman osansa soluista hoidoissa Kun meillä on omat rahat niin kumpikin saa käyttää ne miten tykkää. Ja olen jo alkanu selvittämään laina-asioita, kun ei ehkä tuommosia summia ole kovin nopea säästää.

Eli siis meidän hoito meni taas ihan oppikirjojen mukaan alkioiden jakautumiseen asti. 12 munasolua saatiin, 10 hedelmöittyi mutta sitten 2 lukuunottamatta kaikissa oli paljon fragmentaatiota... 2 siirrettiin (niidenkään laatu ei ollut mitään priimaa) eikä mitään pakkaseen. Luotto raskautumiseen on nolla ja mietin jo kevään hoitoja ja ajattelin että oliskohan aika kokeilla jotain vippaskonsteja tässä välissä. Ubiquinon, vyöhyketerapia yms... Siirtopäivänä oli mieli tosi matalalla ja itkeskelin koko päivän, kun kyllähän meidän mahdollisuudet omilla soluilla on PIENET, kun kaksi ivf:ää mennyt samalla kaavalla. Munasoluja tulee hyvin mutta ne on kaikki huonoa laatua. Tai voihan se siis johtua sperman DNA:stä mutta sitä ei julkinen lähde selvittelemään. Kyselin voiko jotain verikokeita yms tehdä ja selvitellä mistä alkioiden huono laatu johtuu mutta lääkärin mielestä mitään ei ole tehtävissä. Kolmas ja viimeinen ivf ens keväänä ja sitten ne pääsee meistä eroon :/ Tulipa vuodatusta mutta fiilikset ei just nyt ole kovin korkealla vaikka 2 alkiota vatsassa onkin. Neki on varmaan jo lopettanu jakautumisen ja turhaan buustaan itteäni noilla lutinuksilla

 

Tintille tsemppiä pistelyyn, toivottavasti lääkkeen vaihtaminen auttaa! Joko sulla on kohta eka ultra?

Tiltu, voimia ja kärsivällisyyttä piinapäiviin :heart:. Nuo miehet on kyllä, sanonko mitä : /. Mä kannatan noita lisäravinteita, ei ne ainakaan tilannetta huononna. Itse saan reilun viikon päästä lukuisten verikokeiden tulokset ja jollei sieltä mitään löydy niin 4. hoidon pitäisi startata seuraavasta kierrosta. Kesällä oli vähän taukoa, mutta sen jälkeen olen ollut tuhdilla kuurilla Q10:n, D:n, B:n, E:n ja gelee royalen kanssa. Niin ja sen vyöhyketerapian aloitin vuosi sitten pitkän tauon jälkeen. Tiedä sitten, mikä se oikeasti oli, joka auttoi 3. hoidosta saamaan ne plussat - toivottavasti joku noista vippaskonsteista

 

Kiitos tsempeistä Hiskias!! Jotenkin tällä kertaa ei tunnu edes piinailulta, kun en usko pätkääkään raskautumiseen. Tosin lutinuksista tulee sen verran oireita että tämän kahden viikon aikana alkaa kuitenkin sopivasti vähän toivoa ja sitten taas saa sitä negaa itkeä. Kuten näkyy mieliala on korkealla gelee royalea vois kans kokeilla tosiaan. Niin tuskin ne enää tilannetta pahentaa jos ei parannakaan... Mitä kokeita sulta on otettu? Itse jo mietin että saiskohan yksityisellä tutkittua ennen kolmatta hoitoa miehen dnafragmentaation ja jotain geenijuttuja. Lähinnä sen takia että pitää alkaa miettimään mihin ne rahat laittais eli onko turha tehdä ylimääräistä ivf:ää vai alkaisko jonottamaan munasoluja mutta olis melko tärkeä sulkea pois mahdollisuuksen mukaan se että vika on miehessä, kun muutenhan se luovarihoito on suoraan sanoen hukkaan heitettyä rahaa. Ei tosiaan huvita huomata sen jälkeen että vika(a) on miehessä(ki). Ja hyvän klinikan selvittäminen olis varmaan kans hyvä alottaa. Tai ainaki semmonen joka vois kokeilla jotaki uutta siihen 4 ivf:ään jos semmoseen päädytään. Miehille tämä asia ei ehkä ole niin akuutti kun niillähän on periaatteessa mahollisuudet sinne 60-vuotiaaksi asti tulla isäksi ja itsellä on hyvin tiedossa että aletaan olla oman hedelmällisen kauden loppusuoralla. Sen vuoksi itellä on ehkä vähän heti kaikki nyt- fiilis ja mies ajattelee tyyliiin että kyllä se lapsi tulee kun lopetetaan yrittämästä. Erehty siellä siirrossa sen sanomaan ja kyllä meinas hermostuttaa. Jos 0/12 alkiota on priimaa niin en oikein usko että meillä on aikaa luomuna saada lasta. Ehkä sitte se alle 5 % mahdollisuus riittäis jos oltais kakskymppisiä ja aikaa 10 vuotta.

Hiskias, Toivottavasti sieltä verikokeista ei selviäis mitään semmosta mille ei voi mitään. Jos jotaki hoidettavaa löytyy niin sehän olis vain positiivista, kun olisi joku syy minkä vois sitte hoitaa ja hups tuliski ihan tuosta vain raskaaksi...

 

Pitäisi kai miehelle vähän avata näitä juttuja. Mutta en jaksais alkaa mitään biologian oppituntiakaan pitämään. Ja etenkin kun nää hoitokuviot menee ittelläkin hiukka yli hilseen. Kai sen on vaa vähä vaikee tajuta miten sisällä tässä asiassa on. Ja kun ei niillä oo sitä hormoonien vaikutusta. Huomenna eka ultraus. Onko muilla ollut menkkamaisia kipuja pistosten aikana? Voisko ne nyt sit olla ne rakkulat kun kasvaa kohisten... jännittää...

 

Voi miehet... Meillä tilanne helpotti, kun hän oppi purkamaan omaa lapsettomuuden tuskaansa, eikä patoamaan sitä sisällään. Nuohan joutuvat pitämään meitä pystyssä läpi itkukohtaustemme ja milloin minkäkin hormoonihoitojen, jolloin omat tunteet tuppaa jäämään käsittelemättä. Nyt tuo minun ukko on täysillä mukana Meilläkin rahanjako menee niin, että minä maksan tämän rumban, koska hän joutuu koko perhettä kuitenkin elättämään, jos joskun onnellisesti jään töistä lomille.

Oma optimistisuus alkaa nostaa päätään, nyt kun on lääkitys kohdillaan ja keltarauhashormoonit virtaa! Ootteko huomanneet, että joskus me kuulostetaan ihan Kakolan rajatapauksilta, kun lääkkeitä on rivissä joka lähtöön Jotenkin mulla on luottavainen olo ensi kierrosta, vaikka ei kyllä pitäisi, koska mikäs tässä olisi muuttunut.

Tiltu, toivottavasti se, ettei mitään tuntemuksia ole on merkki jostain hyvästä! Mä olen käynyt kokoajan yksityisellä, säästääkseni aikaa ja täten parantamalla mahdollisuuksia. Yksityisellä olen käynyt hoidoissa, ennen kuin julkisella pääsisin edes haastatteluun :/. Uskallan varauksella suositella noita yksityisen tutkimuksia ainakin turhien yritysten eliminoimiseksi. Mutta yksityiselläkin on erot: eka klinikka oli pelkkä rahastusautomaatti, mutta nyt käyn ihan perus Mehiläisen gynekologilla ja hän on loistava! Myös inseminaatio voitaisiin tehdä siellä, mutta siitä nyt ei ole mulle apua, kun ilmeisesti nämä munasolut pitää imuroida jollain järeämmällä laitteella ulos.. IVF:ään joudutaan sitten menemään muualle.

 

Tintti, miltä ultrassa näytti? Mulla ekassa hoidossa tuntui stimulaatio menkkamaisena, mutta sen jälkeen hoidot ei ole tuntunut ollenkaan.

Tiltu, miten pyyhkii? Multa otettiin kromosomikokeet, vuototaipumukset ja kaikkea muuta mitä en edes muista. Kyllä ne yksityisellä tutkii kaiken sen, mistä on valmis maksamaan. Eivät sentään liiottele, multa jäi kuitenkin ottamatta amh-arvo kun ultra näytti hyvältä tutkimuspäivänä. Itse olisin sen halunnut, mutta sama se, jos lekuri on sitä mieltä ettei sitä tarvita niin ei sitten. Auts, noi miehet on niin tahdikkaita :headwall:. Mä olen "ulkoistanut" omani niin, etten ota sitä mukaan mihinkään käynnille, jossa sen läsnäolo ei ole pakollista. Pääsee itse paaaaaaaaaljon helpommalla... =). No, ens viikolla se on otettava mukaan kuulemaan labratulokset, lekuri varmaan haluaa nähdä, että se on edes olemassa ennen mahdollista hoitoa .

 

Moi kaikille!

Onko tämä oikeasti lapsettomien ketju? Yritin isäinpäivä-ahdistuksessani etsiä verkosta lapsettomuutta koskevia blogeja, mutta kaikki tuntuivat keskittyneen vauva-arkeen? Poikkeusta ei myöskään tehnyt Väestöliiton oma lapsettomuusblogi...

Taas on vuosi nilkutettu edellisen hoidon jäljiltä ja yhteen koottujen palasten liima alkaa kestää seuraavan rumban, niin ja mittarissa nyt 35v. Eli hain tänään lääkkeet alkionsiirtoa varten, vaikka kyynikko takaraivossa tolkuttaa, ettei sieltä mitään siirrettyä saada. En tiedä voisko sitä hieman positiivisempi olla näiden hoitojen suhteen?

Meillä lapsettomuutta takana vuodesta 2008 lähtien ja aaltomaista yritystä hoidoilla ja ilman. Tuskallista ja hidasta hoidoista on tehnyt painajainen, joka koettiin seitsemän vuotta sitten, luomusti alkanut esikoinen syntyi kuolleena. Hoidoissa siirtoon asti päästy vasta viime vuonna, ekasta ICSI:stä, aiemmat IVF:t ei oo tuottaneet tulosta. Vika ilmeisesti mun munasoluissa...tai ainakin ne näyttää vähän "ruosteisilta". Kaikkia kokeiltu, mutta tällä hetkellä hoidot yksityisellä puolella.

Kiitos ja anteeksi avautumisesta ja mukavaa, että täältä näyttäis löytyvän muitakin jännittäjiä.

 

Kerttu1979, tervetuloa mukaan juttelemaan. Teillähän on ollut raskas ja pitkä taival. En edes uskalla arvata kuinka hauheaa on menettää lapsi raskauden loppuvaiheessa... Mulla on takana yksi keskenmeno alkuraskaudessa vko 8 ja vieläki se 1.5 vuoden jälkeen tulee ihan liian usein mieleen. Hienoa, että olette kuitenkin jaksaneet jatkaa hoitoja. Itselläkin 2 ivf:n jälkeen (joissa on yhteensä saatu 6 4.luokan alkiota eli ei ole minun tai miehen solut enää mitään priimaa) alkaa olla usko raskauteen vähissä. Vaikka taas tässä toista ivf:n tuoresiirtoa piinaillessa lutinuksen oireet saa toivon nostamaan päätään... Tiistaina testailen. Onko teillä paljon alkioita pakkasessa?

Hiskias, täällä piinaillaan vielä tiistaihin, jolloin luulis näkyvän jos jotaki on kiinnittynyt. Mutta eipä ole ennenkään meidän huonoilla alkioilla tullut edes haamua niin usko on kyllä vähissä vaikka kyllä sitä kuitenki hiljaa toivoo että ehkä sittenkin... Oloja ei ole kuin tissien arkuus, joka tuli heti lutinusten aloittamisen jälkeen. Ei mitään pienintäkään nippailua missään. Mitä nyt munasarjat vielä välillä vähän juilii. Itse mietin että pitäisikö käydä yksityisellä tekemässä jotain lisätestejä tässä ennen kolmatta ivf:ää niin ehkä niiden perusteella vois sitte miettiä kannattaako vielä neljättä yrittää vai alkaa harkittemaan luovutettuja soluja.

Tintti-76, miten siellä menee? Joko olet päässy pistelemään?

 

Eipä tarvinnu nytkään alkaa testailemaan, kun hanat aukes jo tänään pp 11 Vituttaa, masentaa ja itkettää... Onneksi mies on oppinut näiden vuosien aikana lohduttamaan niin ehkä sitä parin päivän päästä taas selviää tästä ahdistuksesta, kun saa tukea. Käykö teistä muuten kukaan niissä simpukan ryhmissä? Alkaa hetkittäin olla semmonen kriisi tämän asian kanssa (kun eipä noihin munasolun laatujuttuihin kai ole oikein mitään apua) että ei olis paheeksi jutella muiden saman kokeneiden kanssa, kun tuntuu ettei tätä asiaa ymmärrä ellei ole itse kokenut. Enkä halua pelkästään tätä miehen päälle kaataa, kun sekin kuitenki tätä asiaa suree. Ja kavereiden hyvää tarkoittavat kommentit tuntuu välillä niin loukkaavilta etten oikeastaan jaksa enää niidenkään kanssa asiasta puhua... Tulipas vuodatusta mutta on ollu niin paska päivä että pakko jonnekki avautua. Kiitos ja anteeksi!

 

Voimia Tiltu77! Samoissa vesissä mennään. Kaikki meni taas niin hyvin siihen asti kunnes... sama kaava siis toistui; oikein hienoja munasoluja kerättiin 13... hedelmöittyi normaalisti 6... siirtoon olikin mentävä päivää ennen koska ei enää jakautuneet ja oli pahasti fragmentaatiota... siirrettiin 2 huonoa. (en ees kysynyt kuinka huonoja) En tosiaan tiedä kannattaako kolmatta kokeilla. Kysyinkin sitä jo, mutta outoa kyllä lääkärikään ei osannut ottaa kantaa siihen. Vaatii kai enemmän pohdintaa että onko jotain vielä kokeiltavissa. Kai se on pakko alkaa katsoa sinne lahjamunasolun suuntaan. Vaikea,raskas ja kallis päätös.

 

Kerttu1979 tervetuloa!! On joo oikeasti lapsettomien ketju! :attn:

 

Tintti-76, pahoittelut tuloksesta. Jotenkin musertavaa kyllä kuulla tuollaisia uutisia varsinkin, kun kenelläkään ei ole tunnu olevan tietoa onko mitään tehtävissä. Onhan teillä kuitenkin pieni mahdollisuus onnistuakin. Ainahan joku plussaa huonommillakin alkioilla Eli toivoa kuitenkin on vielä. Me ollaan miehen kanssa tultu siihen tulokseen että kokeillaan kuitenkin se kolmas hoito vielä julkisella, kun kerran lääkäri oli jo papereihin siitä maininnu. Voishan se ihme vaikka tapahtua ja saatais vielä yksi ihan hyvä alkio aikaiseksi. Yksityiselle sitte mennään keskustelemaan jatkosta julkisten hoitojen jälkeen ja kuunnellaan onko niillä mitään järkeviä ehotuksia jatkoon.

Meillä tuo mies ei ole toistaiseksi haluamassa jatkaa luovutetuilla, josta mulla on melkonen ahdistus päällä, kun en oikein usko että näillä omilla saadaan mitään aikaan. Lupautu kuitenki sinne DNA fragmentaation testaukseen /yksityiselle. Pittää kuitenki selvittää ettei ole miehen spermassa vikaa. Onneksi pahin ahdistus on toistaiseksi helpottanu. Nyt olen etsimässä kuumeisesti tietoa tuosta fragmentaatiosta. Vois kai sitä itse jotaki kokeilla tässä ivf:ää odotellessa. Eipä siitä kai haittaakaan ole

 

Tiltu :hug:. Kannatan lisäravinnekuuria ja vyöhyketerapiaa ennen seuraavaa hoitoa. Vyöhyketerapiasta saa ainakin apua kropalle (olen siis käynyt sellaisessa hoidossa, jossa hoidetaan koko kroppaa) ja mielelle, kun se hoidon aikana rentoutuu.

Tintti, kärsivällisyyttä piinapäiviin. Tuo on musertavaa, kun kaikki näyttää aluksi hyvltä ja sitten matto vedetään jalkojen alta.

Kerttu, tervetuloa jutustelemaan!

(.) Veritesteistä ei löytynyt mitään, joten viikon päästä käynnistyy 4. hoito. Samat lääkkeet kuin edellisissä, hormonimäärät muuttui maksimiin. Saa nähdä, mitä siitä sitten seuraa. Luovutettuja soluja ei meillä ole edes harkittu, kun vika on minussa ja olen nytkin nippanappa saanut raahattua mieheni näihin hoitoihin.

 

Niin mikäs tämä sperman DNA fragmentaatio juttu on... olen jotenkin pitänyt itsestään selvänä että vika on munasoluissa. Mitäköhän tutkimuksia sen selvittämiseksi on olemassa että se pohjimmainen syy saataisiin selville miksi alkiot ei jakaudu onnistuneesti. Mitähän sitä voisi itse tehdä sen suhteen että munikset edes vähän parantaisi laatua. Ei kai kauheasti. Tuntuu vaan niin epäreilulta taas. Aina ollaan eletty terveellistä elämää. Mitä hyötyä...

 

Kiitos muistutuksesta hiskias! Pitääpä varata heti aika vyöhyketerapiaan, kun kaupungissa ollaan. Mitähän luontaistuotteita sitä pitäisi alkaa syömään? Niitä luovutettuja munasoluja meinasinki. Luovutetut siittiöt ei ihan varmasti menis läpi. Niitä en oe ees yrittäny ehottaa. Tsemppiä tulevaan hoitoon!

Tintti_76, mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Ihan hukkaan menny terveellinen elämä... siinä dna-fragmentaatiotestissä mitataan kuinka monta prosenttia siittiöistä on fragmentoitunu. Antaa jotaki viitteitä siittiöiden laadusta.

Olen jostaki lukenu että esim. Munasolujen laatua voidaan arvioida hedelmöittämällä puolet vieraalla spermalla ja vertaamalla tulosta miehen spermalla hedelmöitettyihin. Sillä ainaki selviää jos vika munasoluissa. En kyllä tiedä miten helposti tuommosta edes yksityisellä lähdetään kokeilemaan. Eilen soitti lääkäri eikä tosiaan osannu sanoa missä vika, kun kysyin. Sanoi että meidän tapauksessa (kun munasoluja kuitenkin tulee) kannattaisi ainakin se 4-5 ivf kokeilla omilla soluilla eli suositteli jatkamaan yksityisellä vielä näiden julkisen tarjoamien hoitojen jälkeen. Me mennään seuraava ivf lyhyellä kaavalla, kun sitä ei olla vielö kokeiltu. Se oli siis minun oma toive. Lääkäri ei uskonut sillä olevan mitään vaikutusta laatuun mutta halusin itse kokeilla jotaki uutta.

 

Tiltu77, saman suuntaista meidänkin lääkäri sanoi että kun munasoluja kuitenkin tulee niin kannattaa vielä jatkaa. Varmaan tehdään kolmas yritys joskus ensi vuonna. Nyt ei ole rahaa ja on vedettävä henkeä. Kai siihen lahjasolujonoon voi ilmoittautua kuitenkin jo. Ei oo enää kauheasti aikaa hukattavaksi. Jos tän ois tiennyt että täs menee näin kauan ja tää on näin vaikeeta niin oishan sitä aloittanut aikasemmin yrittämään. Mutta kun ei voinut tietää! Miksei missään oo mitään tietoa DHEAsta... en ainakaan löydä. Jos sitä ja jotain vois kokeilla tän hoitotauon aikana. Ja niitä tutkimuksia mitä ne nyt sit onkaan selvittämään tilannetta. Niihin ehkä löytyy rahaa. Nää piinapäivät on yhtä helvettiä. Joka toinen päivä on toiveikas ja jaksaa uskoa ihmeeseen. Ja joka toinen taas itkettää ja on todella suuria vaikeuksia saada itsensä pidettyä koossa esim töissä. No kohtahan nää on ohi. Nyt jo menkkamaista kipua.

 

Tiltu, mun lisäravinteiden "päiväsatsi" on koostunut Q10:a 400-600 mg, E-vitamiinia, B-tehovitamiinia ja D:tä 50-100 ug. Niin ja gelee royalea kuuriluontoisesti. Näitä olen napsinut jo muutaman vuoden. Mies saa aamulla oman satsinsa, jossa on monivitamiini, d-vitamiini 50 ug, foolihappo & Q10 150 mg. Olin päättänyt, etät jos tammikuun hoidon lopputulos on nolla, heitän kaikki lisäravinteet roskikseen, mutta sitten ne uskaltanutkaan kun tulos oli laadullisesti parempi kuin koskaan ennen. Mikä sen aiheutti, niin ei voi tietää. Vyöhyketerapia oli ehkä ainoa, joka oli tullut 2. ja 3. hoidon välillä mukaan kuvioon. Että ehkä silläkin on jokin vaikutus?

Tintti, tuosta dheasta on aika vähän tietoa, eniten varmaan ulkomaisilla nettisivuilla, kaikkiallahan se ei ole lääkeaineeksi luokiteltu kuten Suomessa. Silloin kun lääkäri sitä minulle määräsi niin eipä siinä paljon muuta tietoa saanut kuin että "syö tätä, saattaa auttaa munasolujen laatuun ja niiden kehittymiseen". Milloin sulla on testipäivä ja ootko malttanut olla testailematta ennakkoon?

(.) täällä mä aivastelen sohvan pohjalla, ekat synarelat suihkautettu nenään. Tästä se taas lähtee, huomenna alkaa piikit ja viikon pääästä ultraan.

 

Tintti, koska pääset testailemaan? Piinapäivät on kyllä itellekki yhtä tuskaa. Dheaan tarvitaan tarvitaan lääkärin resepti enkä kyllä tiijä miten helposti lääkärit sen kirjottaa.

Hiskias, pittääpä kokeilla ittekki douppinkia tsemppiä uudelle kierrokselle. Jospa tämä olis se hoito, josta plussa tulee.

 

Ylihuomenna ois ollut testipäivä... mutta vuoto alkoi tänään. pitää varmaan kipasta apteekin kautta että voi varmistaa negan. Täsmälleen sama juttu kuin viimeksi. Kahta päivää ennen testipäivää negasin. Masentavaahan tämä on mutta jostain ihmeestä kaivoin taas taistelumieltä. Tavalla tai toisella me se lapsi vielä saadaan. Odotusaika on vaan "vähän" pidempi.

 

Negaa tuli että pätkähti. Nyt en tiiä millä eteenpäin. Onhan meillä vielä pitkä kaava kokeilematta. Mutta nyt tulee tauko eteen. Rahaa ei nimittäin ole. Jos sit ensi vuosi toisi jotain parempaa eteen. Ei tässä voi taaskaan tehdä muuta kun odottaa. Voimia kaikille jatkaa! Johan tässä tilastotkin tulee vastaan että jonkun meistä on onnistuttava!