Ensimmäistä lastaan odottavat yli 35v

Hei !
Minäkin rohkenen kirjoittaa pitkästä aikaa. Keväällä olin jo tällä palstalla, mutta 2. Icsi:n tuoresiirrosta saatu plussa paljastui tuulimunaksi ja jouduin lääkkeelliseen keskeytykseen. Taustalla olen seuraillut ja erityisen ilahtuneena olen katsellut, kuinka pitkän taipaleen kulkeneella Sintulla on viikot lisääntyneet Susirouva oli keväällä lähes samassa aikataulussa minun kanssa, ja nyt jo synnytys lähenee, hurjaa !
Meillä plussattiin myös 2. Icsi:n 1. Pas:sta, mutta vuoto alkoi heti lääkkeiden lopetuksen jälkeen. 2. Pas tehtiin ekaa kertaa lääkkeelliseen kiertoon, ja plussa tuli taas. Samaan aikaan alkoi niukka vuoto, joka hieman voimistui pari päivää sitten. Täysin
luovuttaneena kävimme sitten tänään UÄ:ssä, mutta siellä sykkikin pieni sydän. Nyt pidetään peukut pystyssä, että tällä kertaa päästäisiin loppuun asti.

Kimalle + pikku-Sisu 6+3

 

Piti tulla vain poksumaan 19+0, mutta huomasinkin Kimalle_74:n kirjoituksen.
Ompas teillä vastustanut...
Olenkin ihmetellyt, kun sinusta ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään.

Voisitko vielä kertoa etusivun listaa varten, onko ikäsi vieläkin tuon 37v?
Itselläni täyttyi kesäkuussa 38v.
Joko sinulla on selvillä LA? Entä onko synnytyssairaala edelleen tuo TAYS?

Täällä on nyt peukut ja ukkovarpaatki pystyssä, jotta pikkuinen pysyisi nyt matkassa. :heart:
Tervetuloa takaisin odottajiin! =)

 

Tervetuloa Kimalle ja toivottavasti vauvan alku pysyy nyt matkassa! Kaikkea hyvää teille! <3 Onpa teillä ollut jännät paikat, kun 2. hoidon kaikki siirrot ovat aluksi ainakin kiinnittyneet. Miten teillä kävi 1. hoidossa, tarttuivatko nekin matkaan? Onko teillä nyt tällä kertaa jotain muutoksia lääkkeiden suhteen (ilmeisesti lääkkeet jatkuvat, kun lääkkeellinen pas on kyseessä)? Itselläni mikään muu alkio ei ole tarttunut, kuin tämä 4. ICSIn tuoresiirto.

Sintu enpä ole vielä synnytyssairaala-asiaa miettinyt aktiivisesti. Kai se TAYS on, luulen, vaikka VAS olisi kai myös mahdollinen (missään neuvolassa ei ole vielä näistä puhuttu tai edes mahdollisuudesta valita synnytyssairaala sitten joskus...).

Itselläni maha paisuu niin, että kovin harvat entiset paidat kelpaavat enää töihin päälle. Samoin ulkoiluvaatteet alkavat jäädä nyt kittanoiksi, eli pitäisi panostaa uusien hankintaan. Mutta kun ei tiedä, miten paljon sitä vielä paisuukaan, niin ei oikein tiedä, minkäkokoinen "teltta" sitä pitäisi takiksi hankkia. Reilun viikon päästä on rakenneultra.

pepponen 18+6

 

Hei pepponen!

Päivitin sinulle etusivun listaan sekä TAYS että VAS. Siinäpä se sitten lähempänä H-hetkeä selvinnee, kumpaan meet? =)

Vaatteista:
- Itse pidän töissä jalassa joustavia housuja tai collegehousuja. Parempia/ tärkeämpiä tilanteita varten olen hankkinut yhdet äitiyshousut.
- Päälle mahtuu edelleen samat puserot ja T-paidat, mutta jonkin ajan päästä on ostettava uusia, ptemmän mallisia puseroita ja paitoja.
- Talvitakkiakin mietin, kun nykyinen takkini ei mahdu nytkään enää päälleni.
Mutta onko mitään järkeä ostaa äitiystoppatakkia yhden talven vuoksi?
Ongelmaan löytyi ratkaisu rakkaalta äidiltäni. Saan häneltä lainaksi 2 toppatakkia, joista toinen mahtuu ensi alkuun ja toinen ihan loppuun saakka.
- Rintaliivit. Minulla turposi rinnat toisen raskauskuukauden aikana niin, että kuppikoko hyppäsi B:stä C:hen. Tuo kuppikoko tuntuu edelleenkin sopivan, mutta rinnanympärys on lisääntynyt, joten nyt pitäisi ostaa uudet rintsikat kokoa 85C.

Lopuksi vielä masukuvaa tältä päivältä:
http://i.imgur.com/Tu8FF.jpg

Sintu74 & masukki 19+0

 

Sintu Onpas sinulla jo kaunis masu ! Synnytyspaikka on edelleen TAYS, laskettua aikaa ei ole vielä määritetty ja minäkin ehdin juuri täyttää 38.

Pepponen Meillä todellakin oli erona tähän toiseen ICSI:iin stimulaatiolääke eli hoito tehtiin Fostimon-nimisellä lääkkeellä. Lääkärin mukaan sillä on saatu iäkkäillä potilailla hyvälaatuisia alkioita aikaiseksi. Iäkkäämmillä kun on kuulemma usein ongelmana alkioiden laatu. Meillä tuo näytti todellakin tepsivän. Toiseksi meillä oli käytössä embryo clue -liima kaikissa plussasiirroissa. Eka hoito tehtiin Puregonilla, ja yksikään 5 alkiosta ei edes yrittänyt kiinnittyä.

 

Laittelen nyt pikaisesti vain omanapailuja: tänään oli piiiiiiiitkään odotettu ja piinailtu ensimmäinen ultra! Kaikki oli pikkuisella hyvin: pieni sydän pompotteli niinkuin pitikin ja mitat vastasivat hyvin raskausviikkoja :heart: Eli Sintulle listaa varten tiedoksi, että LA on 30.5. ja sairaala Kätilöopisto Vaikka olinkin välillä odotellut hermoromahduksen partaalla ko. ultraa, niin olin yllättävänkin tyyni lääkärikäynnillä: kaikista jännityksistä huolimatta jokin perusluottamus oli syvällä sisimmässäni. Ja mitä tulee tuhruiluun, niin lääkäri totesi sen olevan täysin normaalia. Onneksi se on kuitenkin (ainakin toistaiseksi) täysin loppunut. Ehkä sekin omalta osaltaan on tuonut mielenrauhaa. Saas nähdä kuinka pitkään mielenrauhaa vielä jatkuu... Tällä viikolla otan yhteyttä neuvolaan ja katsotaan, miten asiat siellä alkavat edetä.

 

Mahtavia uutisia ultrasta Kata_76! Siitä se lähtee. :heart:

 

Mahtavaa! Onnea Kata!

Vaatteista: täälläkin on kuppikoko kasvanut, tosin entiset "henkselit" vielä käytössä, ts. ne, joissa oli alun alkujaankin kasvun varaa. Tavallisia housuja en ole edes yrittänyt enää jalkaan, mulla on yhdet äitiyshousut ja pitäisi varmaan hankkia jo toiset. Ostin kuukausi sitten uuden talvitakin, jolla toivottavasti selviän talven yli. Ennen niin löysät ulkoiluvaatteet kiristävät varsinkin iltaisin kun lähden koiran kanssa pisulenkille. Paidat mahtuu päälle mutta en vielä uskalla tulla ulos kaapista mahoineni ja pidän mahan kohdalta löysiä vaatteita. Maha pömpöttää niin että kyllä sen huomaa sokeampikin..ei kai se siitä enää laskekaan.

Onko joku teistä katsellut äitiysvaatteita netistä? Ainakin Espritillä oli netissä paljon vaihtoehtoja. Muita en ole vielä katsellut.

Yöt edelleen tosi katkonaisia, mutta ehkä hiukan paremmin olen nyt nukkunut. Ihanaa kun unta saa jatkaa vielä aamulla kun ei tarvitse lähteä töihin. Ei tule sitä paniikkia että joutuisi laskemaan aamuyöstä että nyt on enää niin ja niin monta tuntia yltä jäljellä ennen kellon soittoa. Vessassakäyntejä kolme ja ruokailuja kesken yön saman verran.. Scarleth, miten nukut?

 

Eliette, kiitos kysymästä, eipä kehumista nukkumisessa täällä. Vessakäynnit jää useinkin vain yhteen, mutta joku muu epämääräinen olotila valvottaa ja herättelee pitkin yötä. Viime yönä nukuin pitkästä aikaa vähän paremmin, heräsin vain kerran, mutta silti tuntuu kuin en olisi nukkunut silmäystäkään. Mikään unen määrä ei siis virkistä! Pahoinvointia tulee lievänä yhä öisinkin. Valivali. Turhaa rutinaa, mutta kyllä olen tässä joka päivä harkinnut saikkarin hakemista, sen verran alkaa väsymys painaa. Huomenna aion pitää vapaapäivän joten saa vähän lepäillä.

Huomispäivän ohjelmassa on mm. kampaajakäynti. Millaisen politiikan te muut olette ottaneet hiustenvärjäilyn suhteen? Aiotteko ehdottomasti välttää, vai onko moinen mielestänne ihan turhaa hysterisointia? Mulla on siis huomiseksi varattu aikaa värjäyksen verran, mutta vähän kyllä poden syyllisyyttä moisesta turhamaisuudesta tässä vaiheessa.

 

Tervehdys!
Mahtuuko mukaan? Olen viikon päästä ikäkriteerin täyttävä esikoisen odottaja ja paljon palstoja lueskelleena ajattelin nyt aktivoitua kirjoittelemaan itsekin. Viikkoja on kasassa nyt 7+4 ja la 26.5.2013. Tämä vatsa-asukki on saanut alkunsa hoidoilla, eli 1. IVF:n 2. pas onnistui! Varhaisultrassa kävin muutama päivä sitten ja pikkuhepulla oli kohdussa kaikki hienosti. Itsestäni en voi sanoa samaa Olen jo liki 2 vkon ajan kärsinyt järkyttävästä raskauspahoinvoinnista; kaikki mitä saan syötyä tulee tunnin sisällä ulos. Pahoinvoinnin tunnetta on ihan 24/7. Yöt saan nukuttua jotenkin. Eilisen päivän ja viime yön olin tiputuksessa sairaalassa kuivumisen estämiseksi. Nyt aamulla pääsin kotiin ja sairasloma jatkuu... Tarvittaessa tiputukseen uudelleen, jos olo ei kohene.

Kovasti mua sairaalassa lohduttelivat, että pahoinvointi on raskauden kannalta yleensä merkki, että kaikki on hyvin ja kyllä sen uskonkin. Saattaa myös olla, että raskausviikolle 10 jatkuva tukilääkitys (Lugesteron ja Estradot) lisää pahoinvointia. Niistä luopumista odotellessa...

Tämä oli nyt aika omanapaista näin alkuun, mutta jatkossa koitan kommentoida muutakin, lupaan!

 

Tervetuloa odottajien joukkoon Muse13!
Teitä onkin nyt sitten loppukuusta 3, jotka saavat vauvan melkein yhtä aikaa. =)

Ikävä kuulla, että sinulla on ollut hankala alkuraskaus tuon pahoinvoinnin osalta. : /
Toivottavasti vointisi kohenee piakkoin.

Itselläni tulee edelleenkin vielä välillä joistakin ruuista pahoinvointia, mutta kun tiedän mistä se johtuu, niin yritän välttää kyseisiä ruoka-aineita.
Melkein kaikki liharuuat tökkivät, makkaroita, nakkeja ja lihapullia lukuunottamatta.
Ja se ihmetyttää, että jauheliha menee kyllä lihapullissa, mutta ei esim. keitossa tai makaronilaatikossa.

Minä olen myös kuullut, että mitä huonommin äiti voi raskauden aikana, sen paremmin pikkuinen voi. =)
Tietenkin sillä pahoinvoinnillakin on rajansa, mutta onneksi apua on saatavilla.

Scarleth:
Minullakin on nukkuminen sitä ja tätä. Ei oikein mikään asento tunnu kelpaavan.
Selällään ja molemmilla kyljillä nukun, mutta liian vähät yöunet johtuvat siitä, että asentoa on vaihdettava monta kertaa yössä.
Yksi vessakäynti yössä riittää. Yritän välttää juomista iltaisin. Klo 19 jälkeen en juo/ syö enää mitään nestemäistä.
Vessareissun jälkeen ei parane vilkaista kelloa, muutoin karisee loputki unet.
Ja vessareissu on muutenkin tehtävä hämärässä, koska kirkas valo saa piristymään. Eli vessaan ei todellakaan sovi sytyttää valoja, vaan koko reissu täytyy suorittaa taskulampun valossa. =)
Hiusten värjäyksestä:
Olen päättänyt olla värjäämättä hiuksiani nyt raskauden aikana.
Kampaajalla en ole käynyt muuta kuin hiustenleikkuussa.


Haluaisin kommentteja itseäni askarruttavaan asiaan?
Olen siis kotihoidossa töissä ja teen asiakkaiden luona kotikäyntejä.
Tämän hetkisessä asiakaslistassani on yksi asiakas, joka tupakoi sisällä.
Käyn asiakkaan luona päivittäin ja aikaa kuluu yleensä n. puoli tuntia.
Joinakin päivinä asiakkaan luona saattaa kuitenkin vierähtää tuntikin ja olen koko ajan passiivisena tupakoijana.
Hysterisoinko siis liikaa, jos olen suunnitellut kysyväni esimieheltäni, voisinko vaihtaa tilalle jonkun muun asiakkaan?!
Kun kerroin huolestani työkaverilleni, häntä nauratti. Hänen mielestään minun pitäisi paremminkin olla huolissani kännykän käytöstä.
Esim. hän ei oman raskautensa aikana pitänyt puhelinta työliivin taskussa, lähellä vatsaa, "säteilyvaaran" vuoksi.
Mutta siis mielipiteitä kiitos, ennenkuin menen munaamaan itseni esimiehelle. =)

Sintu74 & masukki 19+1

 

Mä myös jätin hiukset värjäämättä raskausaikana.

Ja Sintu, olen kyllä vähän samoilla linjoilla sun kanssa. Kysyisin kyllä ehkä ettei tarvitsisi olla tuolla tupakoivan asiakkaan kotona. Passiivinen tupakointi kun on yleensä kai tutkimusten mukaan tosi huono juttu muutenkin. Odota nyt vielä muidenkin mielipiteitä, mutta itse olisin kyllä pyytänyt ns. siirtoa. Sen verran tarkka olen, ja sen verran iso ja tärkeä juttu oma lapsi on, etten olisi valmis ottamaan tuollaista riskiä.

 

Tervetuloa kerhoon Muse! Ei kai me nyt aleta pilkkua viilaamaan jos yksi juniori on vasta viikon päästä täysi-ikäinen...

Hiusten värjäyksestä: luulen että tein jo kaikista pahimman mokan kun värjäsin tukkani samalla viikolla kun tein parin päivän päästä positiivisen testin.. Että näin. En yhtään aavistanut että voisin olla raskaana. Värjään siis varmaan vastakin, mutta olen ymmärtänyt, että vaalennusaineet on jotenkin voimakkaampia, ja kun mulla on tumma tukka niin siihen käytettävä hapete on kaikkein laimein (näin ainakin kampaajani selitti).

Sintu, tekisin kyllä juuri niin kuin Susirouvakin, eli yrittäisin vaihtaa asiakkaan muille. Toivottavasti saat ymmärrystä.

Mua kiinnostaisi tietää teidän muiden kanta noihin sikiöseulontoihin. Jos käy niin ikävästi että jostain tutkimuksesta kantautuisi huonoja uutisia, niin mitä tekisitte? Olen itse ajatellut niin, että kun tässä raskautumisessa on ollut niin paljon vaivaa ja vastoinkäymistä, niin en tiedä voisinko mennä ihan pienistä asioista tätä raskautta keskeyttämään. Mutta vaikea sanoa ja hirveä päätöshän se olisi tehtäväksi.

Näin posititiivisin ajatuksin unten maille.. Toivottavasti!

 

Tervetuloa kerhoon Muse! Ei kai me nyt aleta pilkkua viilaamaan jos yksi juniori on vasta viikon päästä täysi-ikäinen...

Muselle tervetuloa täältäkin! Ja kuten Eliette totesi, eiköhän tänne yksi kakara kelpuuteta joukkoon

Sintu, mä sinuna kysyisin ehdottomasti mahdollisuutta ottaa tuon asiakkaan tilalle joku toinen. Ei se ainakaan itsekästä ole, jos ajattelee vauvan etua! Luulisi, että tuota voisi jopa vaatia, kun ottaa huomioon esim. neuvolan ohjeistukset, joiden mukaan tupakansavulle altistuminen kuuluu ihan ehdottomasti vältettäviin asioihin.

Hiustenvärjäykseen nyt sitten olen menossa, päätin etten tuota aikaa peru, mutta yritän raskausaikana mahdollisuuksien mukaan pitää värjäysvälit niin pitkinä kuin suinkin pystyn. Neuvolastakin kysyin tätä asiaa, ja terkkari sanoi että jos ei alituiseen värjäile jollain vahvoilla kotiväreillä tai värinpoistoilla tms, niin värjäyksestä ei ole todettu olevan haittaa. Vähän pahalta se tuntuu, katsotaan nyt miltä tuntuu tämän päivän värjäyksen jälkeen, onko morkkis niin paha että seuraava kerta jää väliin. Onneksi edellinen värjäyskerta osui jo plussatestiä edeltävään aikaan.

Sikiöseulonnnoista: olen siis niihin ehdottomasti menossa ja mun täytyy kyllä myöntää, että olisin valmis keskeyttämään raskauden, jos niissä ilmenisi joku selkeä todennäköisyys kehityshäiriölle. Tuskin ihan pienen todennäköisyyden takia näin tekisin, mutta se on ihan selvä, että vaikeasti vammaisen lapsen tuloon en olisi valmis. Tuomitkoon ken tahtoo, mutta olen asiaa aika paljon pyöritellyt ja päädyn tuohon joka kerta.

Sitten yksi huolen aihe: tuntuu, että viime päivinä raskausoireet olisi vähän lieventyneet. Pahoinvointi tulee useimmiten vain hetkellisesti aamuisin, ja esim. eilen rinnat ei aristaneet juuri yhtään. No tästäkös on helppo repiä uusi paniikinaihe - ensin niitä oireita kiroaa, ja sitten kun ne vähenevät, on heti ihan varma että jotain on pielessä. Mahakin möyrysi ja nippaili pari päivää sitten oikein kunnolla, mutta nyt on ihan hiljaista. Onko teillä muilla ollut vastaavaa? Siis että oireet olisi aaltoilleet niin, että ovat välillä jopa lähes poissa? Ultraan vielä 5 päivää, hermohan tässä ehtii laueta kun tätä sinne asti pyörittelee. Yö meni aika unettomissa merkeissä, kun tätä mietiskelin ja olin illalla ihan varma, että jotain ikävää on sattunut.

t. Hermoileva Scarleth 8+6

 

Tervetuloa uusille ja ihana kuulla positiivisia ultrakuulumisia!

Kata, luin ketjua vähän taaksepäin ja se mitä sinä olet käynyt läpi on kyllä ollut niin uskomattoman vaikeaa! Ihailen todella sitä, että jaksat tsempata ja kannustaa meit muita, vaikutat todella empaattiselta ihmiseltä! Toivon sydämeni pohjasta, että tällä kertaa kaikki menee loppuun asti hyvin!! :hug:

ON: kävin tänään ensimmäisessä varhaisultrassa eivätkä mun ultrakuulumiset valitettavasti ole yhtä positiivisia kuin muiden. Ultrassa näkyi ruskuaispussi ja mahdollisesti istukka, mutta alkiota ei näkynyt ja siten ei mitään sydänääniäkään. Lääkäri oli kuitenkin luottavainen ja sanoi että hän on nähnyt lukuisia vastaavia tilanteita, joissa ultraus on vain ollut liian aikaisin, tai alkio "katveessa" eikä siksi näy. Hän ei missään nimessä halunnut tässä vaiheessa tuomita raskautta ja lähettää mua keskeytykseen. Sain uuden ajan kahden (!) viikon päähän, jolloin varmudella pitäisi nähdä alkio ja sydänäänet (jos siellä silloin enää on mitään). Hyviä uutisia tuli sen verran, että mun ruskea tuhru ei ainakaan tule kohdusta, vaan jostain muualta, ja lääkäri ei ollut siitä lainkaan huolissaan. Pari tippaa ilmeisesti riittää värjäämään valkovuodon ruskeaksi, ja lääkärin mielestä tilanne näytti ihan normaalilta.

Nyt on silti tosi ahdistunut olo. Yritän ajatella positiivisesti ja toivoa, että alkio vaan sattui olemaan piilossa, mutta täytyy sanoa, että tuulimunapaniikki ei tästä ainakaan vähentynyt. En ymmärrä miten selviän selväjärkisenä kaksi viikkoa kunnes pääsen seuraavaan ultraan! Vinkkejä vastaanotetaan mielellään...

Eliette ja Scarleth: mun nukkuminen on kanssa ihan retuperällä. Viime yönä nukuin ensin n 4h (ja silloinkin kävin 3 kertaa vessassa!), sitten olin hereillä 2-5 välillä ja lopulta torkahdin tunniksi kunnes herätyskello soi. Tietty viime yönä hermoilin ultraa ja siksi nukuin normaaliakin huonommin, mutta joka toinen yö seuraa suunnilleen tätä samaa kaavaa, eli olen hereillä pari tuntia aamuyöstä, ja sitä ennen ja sen jälkeen uni on todella katkonaista. Olen meditoinut, tehnyt rentoutus- ja hengitysharjoituksia, iltakävelyitä ja vaikka mitä, mutta mikään ei auta. Duunissa on ihan kauheasti tekemistä enkä oikein pystyisi olemaan sairauslomallakaan. Toisaalta haluan mennä töihin etten istu kotona murehtimassa epäselvää tilannettani, vaikka olenkin tosi väsynyt. Hankala tilanne.

Niin ja Scarleth, mä en ole voinut lainkaan huonosti, lukuunottamatta pientä ällötystä öisin ja joskus päivisin, joka menee sitten aika nopeasti ohi. Huolestuttaa sekin. Rintoja kyllä aristaa.

Mä naiivisti luulin, että kunhan joskus vihdoin raskaudun niin siitä homma etenee helposti ja sutjakkaasti. Kaikkea muuta: nyt se toivon ja epätoivon vuoristorata vasta jyllääkin!

Willbe 7+0

 

Sitten yksi huolen aihe: tuntuu, että viime päivinä raskausoireet olisi vähän lieventyneet. Pahoinvointi tulee useimmiten vain hetkellisesti aamuisin, ja esim. eilen rinnat ei aristaneet juuri yhtään. No tästäkös on helppo repiä uusi paniikinaihe - ensin niitä oireita kiroaa, ja sitten kun ne vähenevät, on heti ihan varma että jotain on pielessä. Mahakin möyrysi ja nippaili pari päivää sitten oikein kunnolla, mutta nyt on ihan hiljaista. Onko teillä muilla ollut vastaavaa? Siis että oireet olisi aaltoilleet niin, että ovat välillä jopa lähes poissa? Ultraan vielä 5 päivää, hermohan tässä ehtii laueta kun tätä sinne asti pyörittelee. Yö meni aika unettomissa merkeissä, kun tätä mietiskelin ja olin illalla ihan varma, että jotain ikävää on sattunut.

t. Hermoileva Scarleth 8+6

Juuri noin se meni mulla, raskausoireet tuli ja meni alussa, kunnes loppuivat kokonaan raskauden puoleen väliin asti. Vain vatsan kasvusta tiesi olevansa raskaana. Muistan itsekin hermoilleeni, että miten nämä rinnat nyt eivät tänään olekaan kipeät, ja miten nyt ajatus kahvin juonnista ei tunnukaan enää niin pahalta etc. Älä yhtään murehdi. Elimistösi on vaan tottunut raskauteen, eikä reagoi enää niin voimakkaasti. Hyvin se menee!

 

Willbe, voi ei miten hermojaraastava tilanne!! Miksi ihmeessä pääset seurantaan vasta kahden viikon päässä, eikö nyt viikossakin tilanne jo kehittyisi tarpeeksi jos on kehittyäkseen? Sinälläänhän lääkäri voi vallan hyvin olla oikeassa, ja tuskinpa hän antaisi tuolla tavalla toivoa, ellei todella olisi vastaavaa nähnyt. Se ei tietysti lievennä tilanteen stressaavuutta yhtään Pidän täällä täysillä peukkuja pystyssä, että kaikki menisi hyvin. Vielä kun osaisinkin auttaa siinä, millä saisit pidettyä hermot kasassa uuteen ultraan saakka... toivottavasti pystyt edes ajoittain miettimään muuta. Ja tänne palstalle kirjoitteleminenkin varmaan auttaa, kunhan pysyttelee erossa kaiken maailman kauhukertomuksista.

Älä yhtään murehdi. Elimistösi on vaan tottunut raskauteen, eikä reagoi enää niin voimakkaasti. Hyvin se menee!

Susirouva, sinäkin vielä siellä yhtenä kappaleena??
Sinä se osaat aina kannustaa. Kirjoitat kyllä ihan juuri niitä tuntemuksia joita tässä koko ajan käyn läpi, ja siitä tulee mukavan toivekas olo. Jos uskaltaisikin luottaa siihen, että niin kauan kuin ei ole runsasta vuotoa ja kovia kipuja, on todennäköisintä että kaikki on ihan ok. Niinkuin Willbe tuolla totesi, eipä plussauksen jälkeen ole vielä juuri yhtään ehtinyt seesteisenä nautiskella raskauden onnesta, vaan lähes koko ajan päällimmäisenä mielessä on joku huoli. Miksei kukaan sairaalahenkilökunnasta varoittanut tästä lapsettomuushoitojen yhteydessä? :stick: Onneksi neuvolalääkäri on ensi tiistaina. Vaikkei siellä ultratakaan, niin ehkä jotain positiivista tilannetietoa sielläkin voi saada. Ja jospa vaikka sydänäänet sattuisivat jo kuulumaan... jos näin käy, niin säntään kyllä saman tien tilaamaan jostain kotidopplerin.

Nyt vapaapäivän kunniaksi pienille päivänokosille!

 

Kiitoksia, kun kelpuutatte alaikäisen joukkoon! Koitan jaksaa oloiltani kirjoitella, aikaahan mulla saikulla ja petin pohjalla ollessa on.

Sintu, mielestäni sinulla on ihan oikeutettu syy kysäistä esimieheltäsi siirtoa tuon tupakoivan asiakkaan luota. Itse voisin kuvitella myös ottavani puheeksi vastaavassa tilanteessa.

Scarleth, minulle lääkäri eilen sanoi raskausoireiden (tarkoitti lähinnä pahoinvointia) voivan loppua ihan yht'äkkiä. Siksi sairaslomaakin kirjoitetaan yleensä muutama päivä kerrallaan. Tai sitten oireet tulevat aaltoina. Itsekin kerkisin viikko sitten huolestua, kun pahoinvointi oli yhtenä aamupäivänä poissa. Illalla tuttu paha olo sitten hiipikin jälleen, mutta olin jo siinä välissä kerinnyt soittaa lapsettomuusklinikalle, kun olin niin huolesta sekaisin.

Hiusten värjäyksestä kyselit aiemmin. Valitettavasti myönnän olevani sen verran turhamainen, että aion värjätä hiuksia jatkossakin. Tosin vaaleat raidat riittävät yleensä, ja ehkä värjäysväliä voisi vähän pidentää.

Eliette, sikiöseulontoja en ole vielä kerinnyt paljoa miettiä. Jotenkaan en ole uskaltanut miettiä tätä raskautta kovin pitkälle yleensäkään. Taitaa olla näitä km-taustan omaavien juttuja... Aiemmin olen ollut sitä mieltä, ettei minusta olisi vammaisen lapsen vanhemmaksi. Vaikeita asioita kaiken kaikkiaan...

Willbe, voi miten piinaava tilanne! Tuo kaksi viikkoa on kyllä pitkä aika odottaa. Jotenkin luulisi, että tilanteen saisi selville aiemmin, mutta kyllähän se lääkäri tietää. Paljon tsemppiä odotteluun ja toivottavasti jaksat kaikesta huolimatta ajatella positiivisesti!

 

Scarleth, voi kun osaisin sanoa noista oireiden vaihtelemisesta jotain.. No jos lohduttaa niin käänteinen esimerkki: silloin keskenmenneessä raskaudessa mulla oli oireita koko ajan vaikka kuolema oli tapahtunut jo aikaa sitten. Joten jos ne tulee ja menee niin sittenhän kaikki voisi olla edelleen ok? Mullakin on ensi viikolla ultra, pidetään peukkuja ristiin toisillemme

Voi Willbe, miten hiuksianostattava tilanne! Toivottavasti pystyt jotenkin pitämään pään ja ajatukset koossa. Meidän koko ketju on varmasti hengessä mukana.

Täällä päässä alkaa jännitys nousta taas maanantaiksi, kun on töihin paluu pienen tauon jälkeen sekä ultra. Mitähän keksisi viikonlopulle ettei tarvitsisi koko ajan miettiä..

Tsemppiä Susirouvalle loppumetreille! Viimeiset päivät varmaan matelevat, kun pitäisi jo saada se vauva syliin..

 

Muse Tervetuloa !

Willbe On pakko kommentoida sinulle ensin, viime keväisen tuulimunan kokeneena ymmärrän niin täysin, minkälaista sinulla juuri nyt on. Kokemuksistani viisastuneena voin kertoa, että ensinnäkin ruskuaispussin näkyminen on hyvä merkki. Itsellä sitä ei tuulimunassa näkynyt lainkaan. Toiseksi alkio voi olla joskus kuulemma ruskuaispussin ja niin sanotun vesipussin välissä, jolloin sitä ei tahdo aluksi erottua. Kolmanneksi, olisiko sinulla mahdollista käydä viikon kuluttua yksityisellä uä:ssä ? Mikään ei ole niin raastavaa, kuin odottelu ja asian pyörittely mielessä. Viikon kuluttua kyllä pitäisi alkaa jo tilanteen näkyä selvemmin. Lisäksi sanoisin, että monenlaista uä:tä ja uä:n tekijää on tullut nähtyä ja tulokset on vaihdelleet sen mukaan... Esim. keväällä uä:ssä ei osattu ensin sanoa oikein mitään, mutta seuraavana päivänä kävin yksityisesti kokeneella lääkärillä, joka näki koko tilanteen erittäin tarkasti, selitti kaiken hyvin eikä epäilykselle jäänyt sijaa. Kävin nyt tässä raskaudessa samalla lääkärillä, ja kuvan laatu ja lääkäri olivat erinomaisia jälleen.

SintuKyllä minäkin ainakin kysyisin tuosta paikan vaihtamisesta. Eikö sinne voi laittaa ei-raskaana olevia, joilla ei ole niin haittaa savusta ?

ON Mieletön pahoinvointi jatkuu. Ymmärtäisin romanttisen aamupahoinvoinnin, jota leffoissa näkee, mutta minulla on parasta aikaa puoleen päivään asti. Sitten alkaa merisairaus, jota jatkuu nukkumaan menoon asti. Väsymys on valtavaa, päiväunet on nykyään pakko ottaa töiden jälkeen ja mitään ei oikein kotona jaksaisi tehdä. Viikon päästä täällä kontrolli-uä vuodon vuoksi, tosin onneksi vuoto on nyt loppunut. Juu, ja aion ottaa raitoja joka kuudes viikko

 

Hei Willbe!

Toivotaan, että kohdallasi asiat kääntyvät vielä parhainpäin eli seuraavassa ultrassa pikkuinen jo näkyisi. :heart:

Voisitko muuten antaa tietojasi etusivun listaa varten, kun en niitä aiemmista kirjoituksistasi löytänyt?
Ainakin ikä ja synnytyssairaala. Tuo LA:han selviää myöhemmin ja mie niin toivon että senkin pääset meille vielä ilmoittamaan. =)

ON:
Tänään kerroin esimiehelleni että koen huolta vauvasta, koska kuljen tuon sisällä tupakoivan asiakkaan luona. Esimieheni oli täysin samaa mieltä asiasta kanssani ja kertoi että toimisi ihan samoin, jos kyse olisi hänen omasta lapsestaan.
Hän ymmärtää minua myöskin sen vuoksi, että tuntee meidän koko lapsettomuustarinamme ja sen kuinka vaikeata on ollut raskautua.
Meillä on maanantaina töissä esimiehen palaveri, jossa mm. tuokin asia otetaan puheeksi. Minä saan siis tilalle jonkun muun asiakkaan. =)
Työkaverinikin ovat olleet todella joustavia ja ymmärtäväisiä sen jälkeen kun saivat tietää raskaudestani, eikä minun ole tarvinnut hoitaa kovin fyysisesti raskaita asiakkaita. Olen heille todella kiitollinen. :heart:

 

Sintu, hienoa että esimiehesi suhtautuu ymmärtäväisesti ja saat siirron tupakoivan asiakkaan luota.

Sopiiko muuten, jos minäkin ilmoittelen synnytyssairaalan vasta myöhemmin, pienemmältä paikkakunnalta kun olen myös.

Kiitos Kimalle! Taidat olla kohtalotoverini tuossa pahoinvoinnissa, ainakin jossain määrin. Mulla pahoinvointi alkaa jo aamusta, mutta pahenee iltaa kohden. Parhaillaan olen tosi väsynyt tähän. Olen kuin vankina kodissani. Mitään en jaksa tehdä, enkä voi mennä mihinkään. Töitä en voisi kuvitella tekevänikään. Onneksi lääkärit ovat suhtautuneet tosi ymmärtäväisesti eikä sairasloman tarvetta ole paljon tarvinnut perustella. Masentavaa tosin maata vaan kotona ja odottaa ajankulumista. Päivät vaan valuu samanlaisina eteenpäin ja odotan iltaa, että pääsen nukkumaan. Päiväunia saan otettua vain silloin tällöin.

Missä vaiheessa olette muuten kertoneet raskaudesta muille? Itse haaveilin kertovani vasta kun ensimmäinen kolmannes on takana, mutta kuten arvata saattaa, niin haaveeksi jäi. Tämä täysin toimintakyvyttömäksi vienyt pahoinvointi on pakottanut kertomaan lähipiirille jo viimeistään tällä viikolla.

Kaikesta valituksesta huolimatta, mukavaa lauantaipäivää teille!

 

Kimalle ja Muse, tuo pahoinvointi kuulostaa todella rasittavalta! Voin vain kuvitella miltä loppumaton merisairaus tuntuu :x Tsemppiä molemmille ja toivotaan, että pahoinvointi loppuu pian!

Sintu tosi hienoa, että työpaikallasi oltiin noin ymmärtäväisiä, varmaan suuri helpotus!

Eliette tsemppiä ultraan ja työviikkoon, toivottavasti yöunet rauhoittuvat hieman!

ON: KIITOS teille palstasiskot myötäelämisestä ja tsemppauksesta!! Kiitos teille kaikille peukutuksista ja Kimalle, kertomuksesi omasta tuulimunakokemuksesta kuulosti kurjalta, mutta antoi myös toivoa. Selvennykseksi sen verran, että kyseinen varhaisultra tehtiin yksityisellä lapsettomuusklinikalla, jossa olemme käyneet hoidoissa. Lääkäri halusi pelata varman päälle ja ehdotti siksi uusintaultraa vasta kahden viikon päähän. Hänen mielestään ensi viikolla voi kuulemma vielä olla tulkinnanvaraa epäselvissä tilanteissa. Kahden viikon päästä tilanteen pitäisi olla suhteellisen varma: joko siellä on kehittynyt alkio tai sitten siellä ei ole mitään.

Olen tässä pari päivää miettinyt tilannettani ja löytänyt jonkinlaisen sisäisen rauhan. Ei tässä voi muutakaan kuin antautua ja hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on. Vatvominen ja stressaaminen ei auta mitään, joten yritän parhaani mukaan ajatella positiivisesti. Minua auttaa myös se, että pitkässä lapsettomuusprosessissa olin päässyt jo niin pitkälle ennen tätä raskautumista, että olin jo lähes hyväksynyt elämän ilman lapsia. Älkää ymmärtäkö väärin: tämä lapsi on/olisi erittäin toivottu, ja toivon tietenkin että me saamme kauan kaivatun lapsen. Mutta samalla tiedän voivani elää tyydyttävän elämän myös lapsettomana. Toki ymmärrän että menetys vaatii paljon työtä ja hyväksymisen opettelua, mutta tiedän, ettei meidän elämä kaksin ole sekään mikään huono elämä. Tämä ajatus lohduttaa.

Sintulle: olen 38 ja synnytyssairaala ilmeisesti Kätilöopisto, JOS niin pitkälle koskaan päästään.

Rentouttavaa sunnuntai-iltapäivää teille kaikille!

 

Kimalteelle ja Muselle myös minunkin puolestani lämpimästi tervetuloa joukkoon! Onneksi Kimalteen pikku-Sisu on ollut sisukas ja vuoto myös sinun kohdallasi on osoittautunut harmittomaksi. Toivotaan, että raskaat vastoinkäymiset ovat nyt takanapäin ja pääset nauttimaan pikku hiljaa raskaudesta. Muse: raskauspahoinvointisi kuulostaa todella rajulta! Noin voimakkaan pahoinvoinnin keskellä voi tosiaan olla vaikea nauttia siitä tiedosta, että raskaus tosiaankin etenee erittäin mallikkaasti. Toivottavasti vointisi alkaa pikku hiljaa kohentua! Kovasti tsemppiä kotioleiluun!

Voi Willbe! Toivoin kovasti, että myös sinulla olisi ollut mahdollisuus saada hyviä ultrakuulumisia ja päästä ainakin hetkeksi stressaavasta epävarmuudesta eroon! Todella kurjaa, että joudut nyt uudestaan piinaavan odotuksen eteen :hug: Onneksi toivoa on vielä eikä mitään ole todellakaan vielä menetetty! Lisäksi lääkärin kommentit kuulostivat lohduttavilta ja rauhoittavilta. Toivon pienelle kaverille mitä parhainta kasvua sekä äidille mahdollisimman pikaista ajan kulumista!

Sintu, mukavaa, että työasiasi järjestyivät hyvin! Itse olisin myös ottanut asian puheeksi. BTW, mahasi on oikein söpön näköinen

Eliette, tsemppiä huomiseen ultraan! Uskon, että kaikki on niinkuin pitääkin Tsemppiä myös töihin paluuseen! Toivottavasti saat pikku hiljaa nukuttua paremmin. Ja jos et saa, niin hae rohkeasti sairauslomaa: ei ole kenenkään etu, että teet töitä viimeisillä voimillasi.

Scarleth, itsellänikin kuvotukset tulevat ja menevät vähän eri tavalla eri päivinä. Eilen oli vähemmän ja nyt taas vähän enemmän. Mikään syöminen tai syömättömyys ei varsinaisesti vaikuta asiaan. Pahoinvoinnilla on joku oma mystinen logiikkansa Mukavaa kuitenkin, että pääset tarkistamaan tiistaina tilanteen, niin voit saada taas joksikin aikaa mielenrauhaa ja varmuutta. Tsemppiä ultran odotteluun!

Kaikille kiitos onnitteluista ja peukutteluista sekä Willbelle lämmin kiitos kauniista ja koskettavista sanoistasi ja tuestasi! Virallinen ultra on tiistaina, mikä hieman jännittää, vaikka kaikki olikin yksityisen ultrassa hyvin. Olo on kuitenkin suhteellisen luottavainen ja tuhrukin (ja siten pahin ahdistuskin) on onneksi pysynyt poissa. Olo on todella väsynyt ja alkaa hipoa aika uupunutta: töissä on todella kiire ja yöt ovat katkonaisia (vessassa ramppailua ja muuta heräilyä). Viikonlopun mökkeilykään ei auttanut lataamaan akkuja, vaan päinvastoin. Ensi viikolla pitää siis yrittää saada levättyä aina sopivissa välein. Ehkä uupumus vähenee myös siinä vaiheessa, kun pahin henkinen stressi ja pelko helpottavat.

 

Tulin tänne kurkkimaan, joko Eliette olisi raportoinut ultrakuulumisia, mutta eipä näköjään vielä.

Willbe, hienoa kuulla että olet saanut mielenrauhan ja pystyt odottamaan suht rauhassa seuraavaa ultraa. Tuollaista asennoitumista tässä tarvitsisi itse kukin, oli huolet sitten pienempiä tai suurempia - itsellä on kuitenkin melko vähän vaikuttamismahdollisuuksia asioiden etenemiseen, joten parasta mitä voi tehdä on pyrkiä olemaan stressaamatta, vaikkei se niin kovin helppoa olekaan. Jotenkin mulla on tilanteestasi kuitenkin hyvä kutina, joten uskotaan että seuraavan ultran jälkeen palaat tänne kertomaan hyviä uutisia!

Itselläni stressikäyrä nousee huomiseen neuvolalääkäriin ja ylihuomiseen ultraan liittyen - huolimatta fiksuista sanoista jotka itse juuri äsken edellä kirjoitin. Onneksi viikonloppuna oli niin paljon mukavaa ohjelmaa, etten ehtinyt juurikaan ajatella näitä asioita. Oireet ova tosiaan hieman lieventyneet, josta suinkaan en osaa iloita vaan päinvastoin, en voi olla ajattelematta, että joku olisi huonosti. Järjellä ajatellen toki ymmärrän, että oireista on turha spekuloida mitään suuntaan tai toiseen, joten yritän nyt vain pitää aivot narikassa ultraan saakka. Enäähän tässä on kaksi päivää sinniteltävänä.

Täällä on keskusteltu vaatteista: olen kartoitellut aika paljon eri nettikauppoja, ja viikonloppureissussa mies lähestulkoon painosti mut yhteen äitiys- ja lastentarvikeliikkeeseen ja halusi ostaa mulle äitiysfarkut lahjaksi. Oli niin herttainen ele, etten tohtinut kieltää, vaikka sisimmässäni olin vähän ahdistunut että ylipäätään tehdään vielä mitään tähän liittyviä hankintoja. Farkut oli kuitenkin ihan täydelliset ja ne on mulla jo jalassa, eli uskoisin (ja näin myyjäkin totesi), että näitä melkeinpä voi käyttää vaikkei edes olisi raskaana! Malli mukautuu niin hyvin tähän lähes olemattomaankin mahaan. Tosin viime päivinä olen ollut huomaavinani pientä pyöristymistä, tai sitten vaan kuvittelen...
Itse olen kyllä ajatellut hankkia ihan kunnon talvitakin, vaikka se vähän hölmöltä tuntuukin käyttää rahaa vaatteeseen, jota tarvitsee nyt vain muutaman kuukauden. Ja itseni tuntien, en malta olla ostelematta pienempiä vaatekappaleita (hameita, housuja, paitoja) joten veikkaanpa, että nettikauppoihin tulee syydettyä jokusia satasia tässä talven mittaan