Mikäli sukupuolten välistä tasa-arvoa kannattaville suomalaisnaisille mies ja miehen valta-asema olisivat kirosanoja, naisille olisi mahdotonta työskennellä miesten alaisuudessakaan olematta aatteensa pettureita. Mistä lie johtuu se, että naiset ovat tämän asian kanssa kuitenkin yleensä täysin sinut, kuten musta henkilö Alabamassa voi tänä päivänä olla täysin sinut sen asian kanssa, että hänen esimiehensä on valkoinen? Eikö tätä voida pitää hyvänä kehityksenä, että yhä yleisemmin ihmiset suhtautuvat toisiinsa ensisijaisesti ihmisinä ja toissijaisesti sukupuolensa ja etnisen alkuperänsä edustajina?