En voi antaa miehelle anteeksi sitä, että elämämme on tämmöistä

[vieras]

tavattiin netissä ja tapailujen ja piiitkien mesettelyjen jälkeen muutin miehen luokse aivan vieraalle paikkakunnalla. Ja sitten vasta totuus paljastui, ettei miehellä ole yhtään ystävää tai kaveria, vain työkavereita joiden kanssa ei vietä aikaa. Eikä tilanne ole siitä muuttunut vuosienkaan jälkeen vaikka olen itse saanut muutaman kaverin niin tuttavaperheitä ei ole yhtään, koskaan ei käydä kylässä eikä kukaan käy meillä. Ahdistaa, nytkin lapsen synttärit lähestyy ja haluaisin niin kutsua lapsivieraita mutta ei ole ketään, ei ole ketään aikuistakaan joka tulisi.
Jotenkin alkuvuosina ohitin asian, olin kait niin rakastunut mutta nyt en voi, tunnen vihaa ja olen niin katkera kun ei meillä ole ikinä mitään menoja mihinkään, mies ei edes kaipaa muuta, haluaa vaan olla kotona, kun taas minä ja lapsi haluaisimme mennä ja nähdä.
Toinen asia mikä tuli vasta yhteenmuuton jälkeen esille, on se, että se antelias herrasmies onkin helvetin pihi eikä koskaan muista synttäreitä tai ainoatakaan äitienpäivää. Hänelle sen sijaan ostetaan aina lahja ja leivotaan kakku, eikä mies näe siinä mitään ristiriitaa. Minä halusin miehen, joka hemmottelee minua, tein sen selväksi seurusteluaikana ja silloinhan se toimi. Nyt sitten oma mies inhottaa minua, kun pakottaa minut elämään näin ankeaa elämää, ilman mitään valopilkkuja. Arkea, arkea, arkea. Ja silti ihmettelee miksei seksi maistu, no ei maistu, mutta voihan se sitten piereskellä tuplasti, josko sitten himot heräisi.
Itkettää

 

[vieras]

Onko sulla enää omia kavereita missään muulla paikkakunnalla, vai ovatko välit ehtineet jo katketa?

 

[Pauliina75]

Miksi sinulla ei ole omia kavereita? Lapset ja äidit tutustuu esim. perhekerhoissa!

 

[lapinonni]

 

[?]

Et voi mielestäni syyttää vain miestäsi kavereiden puutteesta. Kyllä niitä kavereita jokainen voi hankkia ihan itse, vaikka kuinka muuttaa uudelle paikkakunnalle.

Kurja kuitenkin tilanteenne:/ Koeta keskittyä siihen ajatukseen, että ensi vuonna teillä on lapsiperhekavereita (mene kerhoihin, perhekahvilaan tms niitä hankkimaan), ja sitten kutsutte enemmän vieraita.

Eikö teillä olisi sukulaisia, joita pyytää lapsen merkkipäivää juhlimaan?

 

[Pajukko]

Ei kai se miehen syy ole ettei ole tuttavaperheitä. Kyllä jokaisen pitää itse omat ystävänsä hankkia, ei puolison. Ei meilläkään mies ole mikään seurustelijatyyppi ja ei todellakaan käy juuri vieraita. Itse olen paljon sosiaalisempi.

Tuo hemmottelujuttu on sellainen, josta on vain jankutettava, jos se on tärkeä.

 

[vieras]

Miehesi ei ollutkaan sellainen kuin aluksi luulit.
Entä jos kerrot hänelle mitkä asiat sinua vaivaavat? Vai ajatteleeko hän vain itseään, vaikka tietää että asiat sinua häiritsevät?

 

[mami]

Meillä oli pihiyttä lukuunottamatta ihan samanlaista lähemmäs 10 vuotta ilman lasta + tämän lisäksi mies sairastui fyysisesti ja jäi sairaseläkkeelle lapsemme synnyttyä. Ainoa vaihtoehto, jos haluan itse mennä lapsen kanssa, on mennä ilman miestä. Käymmekin kahdestaan lapsen kanssa perhekerhoissa, joista olemme saaneet naisia + lapsia ystäviksi. Heitä sitten tapaan, ja mies saa olla omissa oloissaan. Kyläilemme lapsen kanssa puolin ja toisin ystäviemme kanssa, tai käymme yhdessä leikkipuistossa tai kaupoilla. Ei oikein ole muuta vaihtoehtoa, kun miehestä siihen ei ole. Kyllähän tää tilanne on muakin aina surettanut, mutta oon oppinut elämään sen kanssa.

 

[hm]

hm. minusta sinä olet vähän keskenkasvuinen. olet näitä äitejä, jotka odottaa että se mies elättää ja antaa kaiken valmiina. itse oot sen ainoan lapsenkanssa vaan sitten ylläpidettyjä.

kyllä asia on niin että jos mies ei ole kieltänyt tuomasta sua kavereitas kotiinne, niin kyllä sinun kuuluu ihan itse kaverisi hommata jos kavereita kaipaat.

 

[joo]

toi on tietty kurja jos se tulee noin puskista vasta kun oot tehnyt suuria päätöksiä... mun mies ei oo mikään sosiaalinen/ puhelias... sillä on kuitenkin jokunen kaveri... joskin vain yksi samalla paikkakunnalla... tällä kaverilla on poika ja kihlattu mutta meillä ei vaan kemiat kohtaa sen naisen kanssa... tietty voi johtua siittä et kyseinen emäntä vihaa mun miestäni siksi että aina kun niillä on riitaa niin sen mies pyytää mun miestä kaljalle... meille on tulossa syksyllä esikoinen ja en edes elättele kuvitelmia et meillä olis kovin usein mitään pariskunta kahvitteluja... kyllä me sukulaisissa ja kauempana asuvien ystävien luona käydään kimpassa mut muuten mä kyl varmasti meen lapsen kanssa kahden... mä onneks tiesin mihin ryhdyin kun tollasen miehen otin... oltiin tunnettu toisemme 1,5 vuotta puolivirallisista kuvioista kun pyysin tuota ulos... tiesin jo että on vähän hiljasempi mutta saa suunsa auki jos on asiaa... oon hyväksynyt miehen sellasiena eikä kaikkien tarvii olla samanlaisia ja yhtä sosiaalisia...

 

[social]

Ei sun tarvitse olla miehestäsi riippuvainen, voit elää, kokea ja touhuta lapsen kanssa. Hanki niitä kavereita itse itsellesi, eivät kaikki pariskunnat harrasta yhteisiä kavereita. Jos mies tykkää olla kotona eikä tarvitse kavereita, hyväksy se tai ole hyväksymättä.

 

[vierass]

Ei mun miehellä ole yhtään kaveria.... Itsellä sit taas monia kymmeniä Ja mä oon ihan tyytyväinen tähän näin. Minä saan mennä kavereiden kanssa ja mies on kotona Ja siis molemmat ollaan tyytyväisiä. Mies ei oo kauheen sosiaalinen ja mä taas oon ylisosiaalinen...

 

[Lentokala]

Et sä miestä voi tosta syytttää.
Kaikki ei oo sosiaalisia eikä kaipaa erityisesti ystäviä ympärilleen.
Hanki omia ystäviä ja hengaa niiden kanssa. Kutsu heitä kylään ja vietä vapaa-aikaasi niiden kanssa.

Mä tiedän mistä puhun: miehellä on 4 ystävää, joista kahden kanssa on aktiivisemmin.
Toinen on perheetön ja toinen perheellinen.

Mulla on taas paljon ystäviä; perheellisiä, sinkkuja, yh:ia, työkavereita, "äiti"kavereita kotiäitiajalta jne.
Mä järjestelen omia menoja yksin ja lasten kanssa kun huvittaa.

Eniten me liikutaan kuitenkin oman perheen kesken, harrastuksissa yms. menoissa.

 

[mami]

Et sä miestä voi tosta syytttää.
Kaikki ei oo sosiaalisia eikä kaipaa erityisesti ystäviä ympärilleen.
Hanki omia ystäviä ja hengaa niiden kanssa. Kutsu heitä kylään ja vietä vapaa-aikaasi niiden kanssa.

Mä tiedän mistä puhun: miehellä on 4 ystävää, joista kahden kanssa on aktiivisemmin.
Toinen on perheetön ja toinen perheellinen.

Eniten me liikutaan kuitenkin oman perheen kesken, harrastuksissa yms. menoissa.

Mun mielestä sä kirjoittaja et tunnu tietävän, minkälaista se on, kun miehellä ei ole yhtään ystävää, eli on todellakin niin epäsosiaalinen, sekä ei tahdo käydä missään . Mä ainakin kaipaisin kaikista eniten tota, että voitaisiin koko perheen voimin käydä jossakin, missä tahansa... ettei aina olis vaan minä + lapsi. Että mies lukkiutuu neljän seinän sisälle.