en tiedä miten kertoisin,

Sua ei siis haittaa, jos vaikka kaikki ystäväsi makaisivat miehesi kanssa, kun kaikki ovat vapaita ) epäilen...

Ei haittais, jos tulis ilmi, mutta kuten sanoin tuskin kukaan tulee mulle mitään sellaista sanomaankaan, koska itse en puhu seksiasioista ulkopuolisten kanssa enkä tykkää kuunnella muidenkaan jutuista. Ne asiat eivät vain kuulu ulkopuolisille. Jos ihmisillä on ollut hauskaa keskenään, niin mikäs siinä. En mä siitä yhtään köyhemmäksi tule, saanhan mä silti häneltä kaiken tarvitsemani, ja hän saa minulta. Niin kauan kuin meidän kahden välinen suhde toimii moitteettomasti, niin kauan kaikki on hyvin. Silloin kun tarvitsen häntä, hän on aina vierelläni, voin soittaa milloin tahansa ja hän tulee, jos mulla tai lapsilla on jotain hätänä riippumatta siitä missä hän on. Sama pätee myös toisinpäin. Tiedetään molemmat missä koti on ja mistä ja kenestä täytyy pitää huolta, mutta annetaan toisillemme omaa tilaa eikä rajoiteta liikkumisvapautta.

Mun mielestä se on ihan tavallista toisen ihmisen kunnioittammista ja ehdotonta rakkautta (ehdoton rakkaushan on juuri sitä, että että ei aseteta toiselle mitään ehtoja, rakastetaan vain ). Jos ei ole ehtoja, niin toinen on vapaa tulemaan ja lähtemään miten haluaa, ja tottakai ihminen tulee aina siihen paikkaan, missä hänen on hyvä olla ja lähtee siitä paikasta, missä hänen on huono olla. Jos miehen on hyvä olla vierelläni, kotonani niin se on hyvä. Jos hänen tekee mieli lähteä pois, niin miksi mun pitäis pitää häntä väkisin vierelläni? Kenelle siitä on hyötyä tai iloa? Ei mulle ainakaan ja tuskin hänellekään. Lapsistahan me pidetään joka tapauksessa huolta yhdessä, oltaisiin sitten yhdessä tai erikseen. Tässä on molemmilla enemmän motivaatiota pitää suhde kunnossa ja huolehtia toisistamme, koska ei ole sitä fiilistä, että "tää on nyt MINUN mies/vaimo", vaan sitä tietää, että et omista toista ihmistä ja hän on vierelläsi niin kauan kun molemmista tuntuu hyvältä. Ja nimimerkille "juu", vielä, jos ei tullut selväksi -- mun ystävät on hyvin valikoitua porukkaa, rakastan heitä ja he ovat tärkeitä ihmisiä minulle. Ja miestäni pidän yhtenä heistä. Mieheni on läheisin ystäväni. Välitätkö sinä kenen kanssa ystäväsi makaavat? Mua se ei kiinnosta. Se on heidän yksityisasiansa. Ja sitä, että epäilet, en ihmettele yhtään. Epäilijöitä riittää aina, harvemmassa on heitä, jotka uskaltavat kokeilla.

 

No, toinen näkökulma, joku päivä sun miehes ehkä tajuu, että haluukin olla jonkun toisen kanssa, kun saa siltä niin paljon enemmän. Hänellähän on lupa testata ihan rauhassa kuka on se jonka kanssa kannattaa olla.

Minä kyllä välitän kenen kanssa ystäväni makaavat, koska minä VÄLITÄN ystävistäni.

Valitettavasti teidän tilanteenne ns. vapaa suhdehan se on, on vahingollinen lapsille, koska kyllähän he joku päivä tajuavat homman nimen.

 

Voi voi, ei olis kannattanut kertoa. Ei siksi, että kannattaisin salailua, mutta koska tekoa ei saa enää tekemättömaksi ja kun sitä katuu, osaat varmastikin? olla hairahtumatta uudelleen.

Tietenkin tilanne on itsesi kannalta tosi kamala, olisi ollut syytä mennä kevantämään omaa kuormaasi jonkun ammatti-ihmisen luo. Jo se olisi voinut auttaa sinua niin, ettei olisi ollut pakko särkeä suhdetta kertomalla.

Itse ihmettelen, että täällä neuvotaan kertomaan, ettekö tajua, ettei se mitään auta? Salailua ei tässä varmaan kukaan, aloittajakaan, kannata, jos se on systemaatista, mutta nyt on kyse heidän perheestään, joka ehkä hajoaa kun mies miettii asiaa muutamia viikkoja..

Jos voisin antaa yhden neuvon se on, että menkää vielä pariterapiaan tai muualle _heti_, niin saatte asian puhuttua ehkä selväksi. Ilman muuta tuo on kriisin paikka perheessä. Ei kaikkea ole vielä menetetty, mutta jos nyt tuudittaudut siihen, että mies tyytyy sääntöihinsä ja että sinä voit ne hänelle täyttää, niin ei varmaan tule mitään

 

Mies asettanut ehdon että ei puoleen vuoteen menisi juhlimaan,
jotenkin kuulostaa keksityltä.
Kyllä minä vaatisin ehdoiksi sitten sen että enään ei mennä ikinä kavereiden kanssa juhlimaan.

 

Mitä mies tarkoitti, kun sanoi, että etenette asioissa hänen mukaansa? Kerrotko ap. hassua, kun pitää täällä käydä välil katsomassa miten teidän juttu on edennyt.

 

No, toinen näkökulma, joku päivä sun miehes ehkä tajuu, että haluukin olla jonkun toisen kanssa, kun saa siltä niin paljon enemmän. Hänellähän on lupa testata ihan rauhassa kuka on se jonka kanssa kannattaa olla.

Niinkin saattaa käydä, mutta arvaa mitä? Niin saattaa käydä myös sulle tai kelle tahansa muullekin. Ihminen, joka kaipaa vaihtelua ja haluaa kokeilla muita myös tekee niin, oli hän sitten vapaassa vai sidotussa suhteessa. Toiset pettävät ja ovat hiljaa, toiset pettävät ja myöntävät toiset eivät uskalla pettää ja miettivät koko loppuelämänsä menetettyä tilaisuutta leikkien ajatuksella, että miten ois, jos olisin silloin tehnyt toisin. Kyllä ihminen aina pakoreitin löytää jos tahtoo irti suhteesta ja minä en haluaisi ihmistä suhteessa väkisin pitää. Se vie vain molempien voimia ja rasittaa suhdetta jos koko ajan vahditaan mitä toinen tekee ja pidetään hänestä hampain kynsin kiinni. Jos toinen päättää lähteä, niin hän lähtee oli hän sitten vapaassa suhteessa tai vihitty. Vai eivätkö avioerotilastot merkkaa mitään?

Suhde toimii niin kauan, kun kumpikin on vapaasta tahdostaan suhteessa mukana. Jos toista yrittää pitää suhteessa väkisin, niin se tuottaa vain mielipahaa kummallekin: hänelle, joka haluaisi lähteä, mutta ketä ei päästetä lähtemään vaatimalla täyttämään jotain lupauksia, mitä on nuorena ja rakkauden sokaisemana antanut alttarilla yleisen paineen alaisena, välittämättä siitä, että molemmat ovat muuttuneet ja suhde on muuttunut matkan varrella. Toinen kärsijä on tietenkin hän, joka yrittää kaikin tavoin miellyttää kumppania, ettei vain toinen lähtis, ja jonka on koko ajan tanssittava kumppaninsa pillin mukaan ja koko ajan varottava mitä tekee tai sanoo. Ja lapsethan siinä tottakai kärsii sivussa, etenkin katsomalla sivusta moraalisesti epäterveellistä suhdetta, missä toinen määrää, mitä toinen tekee (yleensä isä määrää, äiti tottelee), ja sitä he pitävät normaalina perheen mallina ja toteuttavat myöhemmin omassa elämässään. Minä en haluaisi, että aikuistuessaan tyttäreni hakee alitajuisesti itselleen miestä, joka tulee alistamaan häntä, enkä myös haluaisi, että minun pojastani tulee suhteissaan mies, joka pitää itsestäänselvänä, että nainen on luotu ainoana tarkoituksenaan palvelemaan miestään. Ja jos toinen pelkää koko ajan, että toinen lähtee, niin lapsethan aistivat sen yleisen jännittyneen ilmapiirin. Onko sekään oikein, kun lapset joutuu kasvamaan tuollaisen paineen alla?

Minä kyllä välitän kenen kanssa ystäväni makaavat, koska minä VÄLITÄN ystävistäni.

Tätä en oikein ymmärtänyt. Sä välität ystävistäsi, mutta mitä niiden seksielämänsä sulle kuuluu? Ovatko ystäväsi tilitysvelvollisia sulle jokaisesta omasta intiimistä kokemuksestaan? Ovatko ystävät sitä varten, että porukan kesken jaetaan intiimit kokemukset osoittaen näin välittämistä toisiaan kohtaan (en edelleenkän ymmärrä miten välittäminen ystävistä ja heidän intiimi elämä liittyvät yhteen ). Jos sun ystävyyden kriteerinä olisi pitämään listaa ja tilittää sulle jokaisesta seksikumppanistani, niin en haluaisi olla sinun ystävä. Älä loukkaannu, en usko, että tarkoitit asiaa ihan noin.

Valitettavasti teidän tilanteenne ns. vapaa suhdehan se on, on vahingollinen lapsille, koska kyllähän he joku päivä tajuavat homman nimen.

Voisitko perustella milla tavalla teve kahden aikuisen parisuhde, jossa rakastetaan toisiaan ja lapsia ja pidetään yhdessä kaikista huolta, jossa vanhemmat ovat molemmat onnellisia ja ovat suhteessa sen takia, koska se tuntuu molemmista oikeelta ja hyvältä, voi olla vahingollista lapsille? Ja milla tavalla lapset sen koskaan tajuaisivat, jos minulla ei ole tapana puhua mun suhteista ulkopuolisille? Vai ovatko omat vanhempasi kertoneet sulle paljonkin omia seksikokemuksiaan? Mitä vanhempien yksityiselämä lapsille kuuluu? Ja jos sattuisivatkin jostain tajuamaan, niin mitä sitten? Kai minä haluan omistanikin lapsista kasvattaa vapaita ja vahvoja ihmisiä, jotka osaavat rakastaa ehdoitta itseään ja muita, uhraamatta itseänsä ja vaatimatta toisia uhrautumaan.

 

onko mitään uutta?