S
Surettaa
Vieras
Meille syntyi äskettäin toinen lapsi ja esikoinen on 2v. poika.
Onneksi mies on kotona, muuten mä en tajua miten tuosta isommasta huolehtimisen oikein kävis. Tää on todella masentavaa ajatellakaan, etten jaksa isompaa, mä haluaisin huolehtia vain vauvasta. Esikoisen jatkuva tarvitseminen tuntuu äärettömän rasittavalta ja tietysti tunnen kokoajan omantunnonpistoksia kun ei voimat riitä hänelle kunnolla.
Kakkonen on helppo vauva ja unelmoin siitä, että olisin hänen kanssaan kaksin. Kyllä nyt olis aikaa "tehdä vaikka väikkäriä", ajatus, mille aina naureskelin kun eka syntyi.
Silloin se oli taas kamalan työlästä se!
Toisaalta ihanaa, kun vauva tuntuu helpolta, mutta mua hävettää ihan hirveästi se, miten esikoinen ei jaksa kiinnostaa. Jos olisin yksin molempien kanssa niin saiskohan hän edes ruokaa ajallaan (on tosi huono syömään, ellei vahdi), samoin päiväunien nukkuminen jäisi takuulla nollaan (ei tuu uni, ei millään, vain ulkona vaunuissa). Tää oli mulle ihan yllätys, kuvittelin, että kai sitä vain jaksaa, kun tilanne tulee eteen, mutta nyt tuntuu siltä, että kaikki kärsis, ellei todella mies olis kotona. Helpottuukohan arjen hoito yhtään kun molemmat lapset on isompia?
Onneksi mies on kotona, muuten mä en tajua miten tuosta isommasta huolehtimisen oikein kävis. Tää on todella masentavaa ajatellakaan, etten jaksa isompaa, mä haluaisin huolehtia vain vauvasta. Esikoisen jatkuva tarvitseminen tuntuu äärettömän rasittavalta ja tietysti tunnen kokoajan omantunnonpistoksia kun ei voimat riitä hänelle kunnolla.
Kakkonen on helppo vauva ja unelmoin siitä, että olisin hänen kanssaan kaksin. Kyllä nyt olis aikaa "tehdä vaikka väikkäriä", ajatus, mille aina naureskelin kun eka syntyi.
Silloin se oli taas kamalan työlästä se!
Toisaalta ihanaa, kun vauva tuntuu helpolta, mutta mua hävettää ihan hirveästi se, miten esikoinen ei jaksa kiinnostaa. Jos olisin yksin molempien kanssa niin saiskohan hän edes ruokaa ajallaan (on tosi huono syömään, ellei vahdi), samoin päiväunien nukkuminen jäisi takuulla nollaan (ei tuu uni, ei millään, vain ulkona vaunuissa). Tää oli mulle ihan yllätys, kuvittelin, että kai sitä vain jaksaa, kun tilanne tulee eteen, mutta nyt tuntuu siltä, että kaikki kärsis, ellei todella mies olis kotona. Helpottuukohan arjen hoito yhtään kun molemmat lapset on isompia?