A
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ...............:
Ai että ei saa sanoa vastaan mitään
Mä huomaan sussa ap sellaisen piirteen että takerrut vain negatiiviseen. Sä et huomioi ollenkaan kannustavia ja myönteisiä kommentteja.
Tarkista nyt ihan ekaksi sitä omaa tapaasi reagoida.
Nostan hattua, sillä minusta kotiäitiys on henkisesti hyvinkin rankempaa kuin työssäkäynti.
Minulla on lapset 10v, 4v ja 2,5v.
Esikoisesta olin kotona vain 6kk, jolloin meni päiväkotiin. Olin suht nuori (22v, lapsi suunniteltu) ja opiskelut kesken, jäin pian yksinhuoltajaksikin. (vaikka oltiin oltu yhdessä 5-6v ennen lapsen syntymää)
Valmistuin toiseen ammattiini ja pääsin töihin tekemään vuorotteluvapaan puolikasta vuodeksi + sijaisuuksia.
Sitten tapasin nykyisen mieheni ja olin hetken aikaa työtön. Jäin kotiin, kun ensimmäinen yhteinen lapsemme syntyi 4/06. Toinen lapsemme syntyi 10/07. Keväällä 2009 olin töissä 4-5kk, kun mies lomautettiin (Kävi hyvä tuuri ja sain olla koko ajan samassa päiväkodissa) ja oli lasten kanssa kotona.
Kuopukseni täyttää lokakuussa 3v ja aion olla kotona vielä ainakin vuoden. Ansiosidonnaiseni riittää ensi vuoden kesäkuun puoleen väliin. Toivottavasti pystyisin tekemään töitä sen verran välissä, että saan uudet päivät kerättyä liittoon. (uupuu vielä puolet, eli 17 18-tuntista työviikkoa 28kk:n sisällä)
Haluaisimme, että olisin kotona ainakin siihen asti kunnes keskimmäinen lähtee kouluun ja kuopus eskariin (ja esikoinen yläasteelle) eli vielä syksyyn 2013 asti. Eli kolme vuotta.
En ole mikään KOTIÄITI, mutta viihdyn kuitenkin ja saan nauttia lapsistani mahdollisimman kauan. Tiedän, että osa tuomitsee minut (minäkin joskus ihmettelin näitä äitejä).. Mutta mielestäni tämä on meidän lapsillemme parasta.
Minun ja miehenikin äidit olivat pitkään kotona.
Myös oman nettikaupan perustamista kaavailen...
Minulla on lapset 10v, 4v ja 2,5v.
Esikoisesta olin kotona vain 6kk, jolloin meni päiväkotiin. Olin suht nuori (22v, lapsi suunniteltu) ja opiskelut kesken, jäin pian yksinhuoltajaksikin. (vaikka oltiin oltu yhdessä 5-6v ennen lapsen syntymää)
Valmistuin toiseen ammattiini ja pääsin töihin tekemään vuorotteluvapaan puolikasta vuodeksi + sijaisuuksia.
Sitten tapasin nykyisen mieheni ja olin hetken aikaa työtön. Jäin kotiin, kun ensimmäinen yhteinen lapsemme syntyi 4/06. Toinen lapsemme syntyi 10/07. Keväällä 2009 olin töissä 4-5kk, kun mies lomautettiin (Kävi hyvä tuuri ja sain olla koko ajan samassa päiväkodissa) ja oli lasten kanssa kotona.
Kuopukseni täyttää lokakuussa 3v ja aion olla kotona vielä ainakin vuoden. Ansiosidonnaiseni riittää ensi vuoden kesäkuun puoleen väliin. Toivottavasti pystyisin tekemään töitä sen verran välissä, että saan uudet päivät kerättyä liittoon. (uupuu vielä puolet, eli 17 18-tuntista työviikkoa 28kk:n sisällä)
Haluaisimme, että olisin kotona ainakin siihen asti kunnes keskimmäinen lähtee kouluun ja kuopus eskariin (ja esikoinen yläasteelle) eli vielä syksyyn 2013 asti. Eli kolme vuotta.
En ole mikään KOTIÄITI, mutta viihdyn kuitenkin ja saan nauttia lapsistani mahdollisimman kauan. Tiedän, että osa tuomitsee minut (minäkin joskus ihmettelin näitä äitejä).. Mutta mielestäni tämä on meidän lapsillemme parasta.
Minun ja miehenikin äidit olivat pitkään kotona.
Myös oman nettikaupan perustamista kaavailen...
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Oikeasti, ei kannata ottaa noin vakavasti. Täällähän käydään sättimään ihan mistä asiasta hyvänsä enkä usko että edes suurinosa näistä haukkujista oikeasti seisoisi täysin sanojensa takana. Tuota provoamista on niin paljon...
Kyllä minuakin on haukuttu milloin mistäkin asiasta, asioista joissa olen itse kuitenkin kokenut tehneeni oikein ja ympäristöltä saamani palaute on positiivista. Miksi silloin sitten kannattaisi pahoittaa mielensä jonkun anonyymin nettituttavuuden sanomisista? Jankkaamiseen toki lähden liiankin helposti mukaan mikä välillä ärsyttää itseänikin mutta toisaalta ajankulua ja viihdettähän nämä netti-väittelyt vaan on.
Muilla palstailijoilla saa puolestani olla sellaiset asenteet mitkä lystää, ei ne onneksi omaan elämääni vaikuta.
V
vieras
Vieras
Itse olen sitä mieltä, että kotiäitiys on arvokasta, mutta aivan liian vähän arvostettua (ja pienipalkkaista) TÄYSIpäiväistä työtä! Jos käy muualla töissä, ne työt voi jättää päivän jälkeen sinne työpaikalle. Kotiäidillä se ei ole mahdollista. Siinä työssä olet kiinni 24/7. En ymmärrä, miksi kotiäitejä monesti haukutaan laiskoiksi ja työtä pakoileviksi? Mielestäni se on hieno uhraus lasten parhaaksi. Mutta mutta... mielepiteitä on yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Tuskin tästä asiasta pääsee koskaan yksimielisyyteen tällä palstalla. Joten kotiäidit, arvostetaan me omaa työtämme ja ollaan ylpeitä siitä! Ei kannata välittää muiden mielipiteistä. Siitä tulee vaan pahaa mieltä.
